Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
MIKSI MIKSI menin googlaamaan poikani tyttöystävän? :(
29.09.2013 |
Poika on seurustellut noin vuoden tosi kivan tytön kanssa. Seurustelu näyttää sen verran vakavalta, etten yhtään ihmettelisi kihlausta lähiaikoina. Tiesin tytön vanhempien nimet, joten menin tyhmä googlaamaan ne. Sain tietää, että äiti on hyväntekeväisyyttä harrastava kotirouva ja mies on jos ei nyt ihan miljonääri, niin todella, todella hyvätuloinen (ansiotulot vuoden 2011 verotuksessa typerän Iltalehden vai Iltasanomien juorupalstan mukaan yli 300 000 euroa ja siihen pääomatulot päälle..).
Heti iski alemmuuskompleksi. Ei olla tavattu vanhempia. Itse olen tällainen perustavallinen maantieharmaa työläinen ja mieskin tekee ihan keskipalkkaista työtä. Häpeääkö poika kotiolojaan, millainen lukaali tytöllä on (asuu kotonaan).
Aargh typerä Google, pilasit elämäni!!
Kommentit (32)
Ap halusi vain tulla tänne kehuskelemaan saavansa poikansa rikkaaseen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on vähän tämmöinen alku miehen kanssa. Meillä suku on varakas ja "kylällä" isovanhempani ovat aikanaan olleet merkittäviä henkilöitä, arvostetuissa pesteissä, kuuluneet sen aikaiseen seurapiiriin, kestinneet silloista presidentiä jne. Minä en ole jotenkin edes noteerannut asiaa, koska se on tuntunut normaalilta ja rahasta ei ole koskaan puhuttu. En ole saanut sen hienompia vaatteita, leluja, pyöriä tai harrastuksia kuin muutkaan ikäiseni, lomilla oltiin mökillä, ei ulkomailla. Eli olen elänyt ihan normilapsuuden ja nuoruuden :) Vasta joskus minäkin verotiedoista tms. sen asian tajusin. no eipä muuttanut elämääni mitenkään. Sen verran tausta näkyy, että lapsesta asti on oltu tosi tarkkoja kasvatuksessa, vaadittu kauniita käytöstapoja, opetettu vieraskoreaksi ja ikäänkuin salonkikelpoiseksi. Ja koulutukseen panostettiin, kaikki sisaruksistamme ja serkuistamme ovat korkeastikoulutettuja. Kaunis ja kohtelias käytös ja kouluun panostaminen oli ehdoton vaatimus, siitä ei joustettu tai lipsuttu.
Mies on duunariperheestä, jossa vanhemmat on eronneet. Suvussa on isovanhemmilla lehtolapsia (siihen maailman aikaan suorastaan skandaali), on pientä kehitysviivästymää muutamalla (tämäkin aikanaan häpeilty asia) ja kukaan ei ole korkeasti koulutettu. Nyt mieheni ja hänen sisaruksensa ovat toki lähteneet yliopisto-opintoihin. Mutta siis suvussa on tehdastyöläisiä, postinjakajaa, taksikuskia, sairaseläkkeellä olevia jne. Oikein mukavia, ahkeria, rehtejä ja huumorintajuisia ihmisiä kaikki. Kiroilu ja tupakointi olivat ihan perusjuttuja heille lapsuudenkodissa. Minä en ole sellaiseen tottunut. Mutta siis kivaa porukkaa, nämä käytösasiat ja jotkut tavat nyt hieman poikkeavat tosin omista tottumuksistani =D
Miehen suku oli suorastaan paniikissa kun meidän seurustelu selvisi. Pöytään oli katettu hääastiasto ja konditorian kakku. No noteerasinko asiaa? En todellakaan. Eihän meilläkään sellaisia käytetä :). Kaikki ihan jähmeinä ja ryhdikkäinä parhaimmat päällä aina kun tultiin kylään. Miestä oli varoitettu tuomasta minua kylään ilman ennakkovaroitusta, piti jättää aikaa särmätä nurkat. Näin jatkui varmaan vuoden päivät kunnes rentoutuivat. Ja en todellakaan arvioinut käytöstä, tavaroiden arvokkuutta jne. En minä ajatatellut meidän olevan eri taustoista kotoisin. Se kävi ilmi vasta kun miehen suku sitä käytöksellään ja panikoinnillaan korosti. En varmaan olisi kiinnittänyt tähän päivään mennessäkään asiaan muuten mitää huomiota.
Naimisissa ollaan ja kolme lasta on. Nyt suku on relannut :D Vissiin ttesivat, että suhde on vakiintunut, enää ei tarvii pingottaa ;)
Ota rennosti! Kyllä tyttö tietää, että ihmisiä on eri taustoista ja erilaisista kodeista. Hän tykkää pojastasi ja se on pääasia, teidän tuloilla tai tavaroilla ei ole mitään merkitystä. Olkaa ihmisinä mukavia ja tytölle ystävällisiä, aitoja, rehellisiä, välittäviä, se riittää!
Oikaisin ja halusin heti pistää viestiä. Rikkaat ihmiset ei ole koskaan parempia! Jos on rikas, aina on tarvinnut tölviä muita suohon, muuten ei olisi rikas. Paitsi lottovoittajat.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 20:46"]
Aika outoa, että poikasi ei ole kertonut mitään tytön perheestä. Itselläni on kolme poikaa, ja jokainen on kertonut kysymättä, millaisesta perheestä tyttökaveri on. Samoin nuo tytöt ovat ensivisiitillään meillä kertoneet kysymättä, esim. minkälaista työtä vanhemmat noin suunnilleen tekevät.
[/quote]
No tottakai tyttö kertoi. Kertoi, että äiti on kotiäiti (niinkuin onkin) ja että isä on töissä firmassa X (niinkuin onkin). Mutta sattuupa vaan sitten olemaan sen firma X:n toimitusjohtaja. Kertoi sen yhtä ohimennen kuin "mun isä on töissä yhdessä autokaupassa", jolloin tuli ensimmäisenä mieleen, että jaa - myy siis autoja. Ei ole kyse autokaupasta, mutta kuitenkin.
Tyttö kun ei ole mikään Gyllenböögel, niin ei heti tullut mieleen, että olisi joku raharikas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpä mies löysi vahingossa miniän pornoleffasta. En tiedä kumpaa googlasi.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 21:15"]
Miehen suku oli suorastaan paniikissa kun meidän seurustelu selvisi. Pöytään oli katettu hääastiasto ja konditorian kakku. No noteerasinko asiaa? En todellakaan. Eihän meilläkään sellaisia käytetä :). Kaikki ihan jähmeinä ja ryhdikkäinä parhaimmat päällä aina kun tultiin kylään.
-
-
Ja en todellakaan arvioinut käytöstä, tavaroiden arvokkuutta jne. En minä ajatatellut meidän olevan eri taustoista kotoisin.
[/quote]
Siis miten päin? Huomasit heti hienon astiaston, konditorian kakun ja kuinka kaikki olivat jäykkinä, mutta sitten et muka kuitenkaan huomannut yhtään mitään, etkä arvioinut tavaroiden arvokkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olen itse ihan perusduunari, mies vähän paremmin tienaa, tietokonealan puolta tekee. Kummatkin ollaan ostettu aikoinaan asunnot, minä keskustasta, mies osti omakotitalon vähän kauempaa. Seurusteltiin aikamme, laitettiin kumpikin vuokralle ja ostettiin yhteinen. Vuokratulot olivat aika korkeat vrt mitä oli asuntojen lyhennyksen, sijoitusasunnot maksoivat itse itsensä ja me kahteen pekkaan maksettiin yhteistä, aika nopeasti.
Sitten löydettiin täydellinen asunto ja myimme kaikki asunnot pois + omakotitalo oli niin isolla tontilla, eli myimme 1/2 tontin + 1/2 tontin ja omakotitalon. Asumme tällä hetkellä hyvällä sijainnilla olevassa vajaa 200 neliön asunnossa, jossa on kaikilla lapsilla omat huoneet.
Miehen äiti on saksalainen, joten mm tämän takia pyrimme saksalaiseen kouluun ja onneksi kaikki lapset sinne pääsikin.
Meillä siis ei ole oikeesti rahaa. Toisen palkka menee täysin lyhennyksiin, toisen palkka pakollisiin menoihin ja oikeesti juuri mitään ei jää kun tulee loppukuu. Nyt rahaa on, n 200 euroa. No, lapsilisät ovat sijoitettuna, eli niistä nyt jonkin verran rahaa tulee, mutta tällä hetkellä kaikki menee mitä tuleekin.
Omaisuus on kertynyt kun on käynyt hyvä tuuri ja ollaan oltu oikeaan aikaan liikkeellä. Tällä hetkellä elämme aika vaatimatonta elämääkin, eli emme käy ikinä perheen kanssa ulkona, lapset saavat harvinaisen vähän mitään uutta, vain syntymäpäivinä ja jouluna. Ei tulisi mieleenkään että lasten synttäreitä vietettäisi esim Hoplopin tapaisessa paikassa. On normaalia että minä otan eväät mukaan ja lounassetelit joita voin halvalla töistä ostaa, ostan ruokaa jääkaappiin ruokakaupasta.
Voit kuvitella kuinka paljon joskus meitä pokkuroidaan, kun joku lapsi tulee kylään. Lapsihan ei mitään noteeraa, mutta joskus joku vanhempi tulee hakemaan ja kyllähän meidän koti on aika vakuuttava. Mutta sitten kun katsoo sisustusta, ei meillä ole juuri mitään designia, ei ole uutta sohvakalustoa jne. Eli rahaa on vain seinissä.
No en huomannut enkä noteerannut. Ihan keskityin siihen kahvitteluun, uusiin ihmisiin tutustumiseen ja jännittämiseen kun oli ensitapaaminen miehen isovanhempien kanssa. Koitin vain antaa järkevän ensivaikutelman, olla kaatamatta kahveja pitkin pöytiä ja käyttäytyä täysjärkisesti :). Varmaan niin kuin ihan kaikki muutkin suvun ensitapaamisella. Kuulin mieheltä jälkeenpäin näistä järjestelyistä. Häntä ne oli huvittanut silloin, oli heti pistänyt silmään. Mutta en mä sellaseen kiinnittänyt huomiota. mistäs olisin voinut tietää, että kakku oli konditoriasta, että ihmiset ei olekaan oikeasti niin rauhallisia ja virallisia ja että se oli joku hääastiasto? Vanhan mummelin astiastolta se varmaan näytti, ei ole edelleenkään mitään käsitystä millainen kattaus oli, ei ole niitä kuppeja enää näkynyt ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 20:46"]
Aika outoa, että poikasi ei ole kertonut mitään tytön perheestä. Itselläni on kolme poikaa, ja jokainen on kertonut kysymättä, millaisesta perheestä tyttökaveri on. Samoin nuo tytöt ovat ensivisiitillään meillä kertoneet kysymättä, esim. minkälaista työtä vanhemmat noin suunnilleen tekevät.
[/quote]
No tottakai tyttö kertoi. Kertoi, että äiti on kotiäiti (niinkuin onkin) ja että isä on töissä firmassa X (niinkuin onkin). Mutta sattuupa vaan sitten olemaan sen firma X:n toimitusjohtaja. Kertoi sen yhtä ohimennen kuin "mun isä on töissä yhdessä autokaupassa", jolloin tuli ensimmäisenä mieleen, että jaa - myy siis autoja. Ei ole kyse autokaupasta, mutta kuitenkin.
Tyttö kun ei ole mikään Gyllenböögel, niin ei heti tullut mieleen, että olisi joku raharikas.
ap
[/quote]
No sittenhän ovat ihan nousukkaita, eivät mitään vanhaa "bättre folk"-sivistyssukua
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen, että asia selvisi sinulle vasta nyt. Minunkin tyttöni on seurustellut noin vuoden ja tiedän hyvin poikaystävän vanhempien ammatit (lapseni kertonut) ja asunnosta voi päätellä tulotason. Tuskin tuo teidänkään morsmaikku kaupungin vuokra-asunnossa asuu?