Äääh päiväkotilaiselle on laitettava joka keskiviikko omat eväät mukaan kun retkeilevät.
Eikö nuo nyt voisi olla ihan poikkeustapauksia tuollaiset eväsretket. Taas yksi asia muistettavaa lisää, että kaapista löytyy sopivaa evästä ja että vielä muistaa laittaa ne joka keskiviikko aamukiireessä mukaan.
Kommentit (50)
Idiootti. Meidän seiskaluokkalaiselle pitää laittaa eväät monta kertaa viikossa, kun on neljän päiviä.
On se ap:n vastuutaakka elämässä kyllä karmean suuri. Että oikein eväät!
Ja siihen päälle vielä ihan hurjan rasittavaa metatyötä kuten lasten uusien vaatteiden osto kahdesti vuodessa ja päivittäinen kauppalista.
Kyllä teette näillä vaikerruksilla koko sukupuolestanne täysiä imbesillejä (oletan että avauksen naisvalittaja on nainen).
Nykyään mahdottoman vaikeaa. Ihan joutuu jotain evästä tekemään päiväkodin pikku retkelle. Liikaa vaadittu?
Muistan, kun joskus 1960-luvulla leikkikoulussa (seurakunnan neljän tunnin päivähoitopaikkaa sanottiin leikkikouluksi) ei kaikilla ollut varaa, mahdollisuutta tehdä eväitä. Ei ollut kaupoissa kaikkea. Vain maitoa tonkasta ja leipää. Ja ne joilla ei ollut eväitä, niin saatiin päiväkodin työntekijöiltä mehua ja ranskanleipää retkellä. Ja lauantaimakkaraa.
Kukaan ei ollut vegaanivanhempien lapsi, ei vaadittu gluteenitonta ja laktoosi-intorelanssi olisi aiheuttanut selkäkeikkanaurut, koska maitoa juotiin.
Liian hyvin (ei ehkä tietenkään, aina on hyvä mennä parempaan) kun jaksetaan valittaa ihan pikkuriikkisistä asioista.
Pitäisi ajatella ja tehdä jotain itsekin, eikä vaan pötkötellä ja olla somessa ajatellen, että jopa lapsetkin hoitaa joku muu.
Meidän päiväkodissa taas retkieväät on kielletty koronan takia (en oikein tiedä millä logiikalla), ja itseä melkein vähän harmittaa, kun lapsi oli aina niin innoissaan eväistä. Meidän päiväkodista pyydettiin, että mukaan ei laitettaisi mitään kovin isoa, niin että lapset söisivät oikeaa ruokaa sitten lounalla. Hyviä eväitä olivat esim. pieni pala kurkkua, puolikas omena, pieni mandariini, pala näkkileipää jne. Ihan voi napata jotain, jota kaapista löytyy, kunhan ei ole karkkua tai muuta makeaa. Juomapulloon vettä. Eväiden ei ole tarkoitus varsinaisesti viedä nälkää, vaan olla kiva kokemus, ja niiden avulla opetellaan esim. että luontoon ei saa jättää roskaa.
eipä luulisi olevan iso juttu laittaa eväät: ostat kaupasta yhden sämpyläpussin ja jotain hedelmää ja mitä nyt ikinä sinne sämpylän väliin laitat vaikka tiistaina. pakastat muut sämpylät paitsi yhden. Tämän yhden sämpylän sitten valmistat keskiviikkoaamuna ennen lähtöä, hanasta vettä pulloon ja eväät eväsreppuun. seuraavina tiistaipäivinä otat sieltä pakkasesta sämpyläpussista yhden sämpylän sulamaan. Vaihtoiehtoisesti ostat joka tiistai jonkun eväsleivän kaupasta. tämä viimeisin ratkaisu aiheuttaa enemmän vaivaa, kun kauppaan pitää mennä sitten joka hiivatin viikko.
Minä koin viikottaiset metsäretket hyväksi ja lapsi tuntui tykkäävän kun lähtivät päiväkodin pihaa kauemmaksi. Pienen retkievään (esim hedelmä tai leipä) mukaan laittaminen ei ollut iso juttu. Pieni vaiva (eikä edes vaiva) ja iso kiitos, että päiväkodissa oli monipuolista toimintaa.
Suosisin joka tapauksessa "kuivia" eväitä. Inhaa löytää pari päivää muhineet voileivän tai hedelmän jämät.
Kukaan meistä ei valitse syntyä huonomuistisena, sitä vaan joutuu keksimään selviytymistapoja. Pikkulapsivuodet on erityisen hankalia. Unta ja lepoa on normaalia vähemmän ja lapsiin liittyy paljon sälämuistettavaa, kuten ne retkieväät. Moni elää tärkeitä vuosia työelämässä ja muistikapasiteetti on varattu oikeasti tärkeille asioille, lasten terveyteen liittyville jutuille ja työssä merkittäville asioille.
Oon ap:n kanssa samaa mieltä. Päiväkoti on paikka, jossa lapseni on hoidettavana sillä välin, kun käyn töissä. En todellakaan suostu ottamaan siitä lisästressiä elämääni. Jos retkeilevät, retkeilköön. Maksan hoidosta ja siihen sisältyy silmällä pito ja ruokailut.
Kun itse olin lapsi päiväkoti oli päiväkoti, eikä sieltä rasitettu kotia. Sai leikkiä vapassti paljon. Itse inhosin kaikkia ohjattuja tuokioita. Ja kun katsoo nykylasten menoa, tuntuu, että täysjärkisempää sakkia oli silloin kuin nyt.
Ilahdun aina äitinä kun tarhasta tulee ilmoitus metsä- tai muista retkistä. Todellakin mukavaa, kun itse joutuu tekemään paljon töitä ja siitä ikisyyllinen olo aina.
Tuntuu helpottavalta tietää että lapsi varmasti nauttii päiväkotipäivistään kun saa perusmeiningin lisäksi kokea kivoja vaihtuvia elämyksiä tutulla porukalla. Enemmän vain kaikkea, kyllä minä ainakin ilolla pakkaan ja hankin tarvittavat :) Lapsihan on parasta ja tärkeintä, mitä elämässäni on.
Täysin pikkujuttuja hoitaa kun muutenkin olen yksin ja teen kaiken yksin. Asun ok-talossa, on iso hoidettava piha, on auto, ei lähellä juurikaan tukiverkostoa. Ei elämässäni kukaan hoida mitään jos minä en sitä tee. Siinä on joku pikkuvoikkarin teko ja lämmin kaakao termariin aika pientä.
No oi voi. Laitoin jokaiselle lapselleni eväät jokaikisenä tarhapäivänä. Asutaan siis Saksassa. Pillimehut yms makeat mehut sekä kaikki kertakäyttöpakkauksessa olevat olivat kiellettyjä. Sanoin makeat eväät: ei sokeroituja jogurtteja tai Milchschnittejä. Valkoista leipää pyydettiin välttämään. Laitoin yleensä täysjyväleipää voin tai tuorejuuston kanssa, päälle kasviksia ja joskus kinkkua. Mukaan hedelmäpaloja tai porkkanaa yms. Juomaksi hanavettä omaan retkipulloon.
Minusta tuollainen säännöllinen retkeily on tosi hieno juttu. Tylsempää olisi jos päiväkodissa ei tehtäisi mitään erityistä.
Me ostetaan ehkä muutaman kuukauden välein kasa pillimaitoja(kaura) ja sellaisia muumi rusinoita jotka on pienessä rasiassa... siihen ei monta rusinaa mahdu, mutta ajaa asiansa ja eivät mene pilalle vaikka seisovay kaapissa. Minulla on pieniin minigrip pusseihin koottu valmiiksi näitä eväspusseja joihin vaan aamulla sitten heitän mandariinin/omenan tai muun vastaavan mitä nyt kotona sattuu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon ap:n kanssa samaa mieltä. Päiväkoti on paikka, jossa lapseni on hoidettavana sillä välin, kun käyn töissä. En todellakaan suostu ottamaan siitä lisästressiä elämääni. Jos retkeilevät, retkeilköön. Maksan hoidosta ja siihen sisältyy silmällä pito ja ruokailut.
Kun itse olin lapsi päiväkoti oli päiväkoti, eikä sieltä rasitettu kotia. Sai leikkiä vapassti paljon. Itse inhosin kaikkia ohjattuja tuokioita. Ja kun katsoo nykylasten menoa, tuntuu, että täysjärkisempää sakkia oli silloin kuin nyt.
Oi oi oi. Ootapa kun koulu alkaa.
Olen päiväkodissa töissä ja tunnen piston sydämessa kun tiedän että se eväiden miettiminen joskus saattaa rasittaa vanhempia. Mutta tiedän myös sen, kuinka nämä pikkupiltit rakastavat niitä eväsretkiä ja kuinka silmät loistaen näyttävät niitä omia eväsrasioitaan toisilleen, kuinka heidän oma vanhempansa on juuri heille ne omenat ja rusinat laittaneet. Sydän pakahtuu kun näkee heidän ilonsa. Miettikää vanhemmat myös sitä. Sen ei tosiaan tarvitse olla mitään isoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollainen säännöllinen retkeily on tosi hieno juttu. Tylsempää olisi jos päiväkodissa ei tehtäisi mitään erityistä.
Me ostetaan ehkä muutaman kuukauden välein kasa pillimaitoja(kaura) ja sellaisia muumi rusinoita jotka on pienessä rasiassa... siihen ei monta rusinaa mahdu, mutta ajaa asiansa ja eivät mene pilalle vaikka seisovay kaapissa. Minulla on pieniin minigrip pusseihin koottu valmiiksi näitä eväspusseja joihin vaan aamulla sitten heitän mandariinin/omenan tai muun vastaavan mitä nyt kotona sattuu olemaan.
On se hieno juttu, itse en vain pidä siitä että hoitajan pitää napista siitä mitä omalle lapselleni evääksi laitan.
Vierailija kirjoitti:
Oon ap:n kanssa samaa mieltä. Päiväkoti on paikka, jossa lapseni on hoidettavana sillä välin, kun käyn töissä. En todellakaan suostu ottamaan siitä lisästressiä elämääni. Jos retkeilevät, retkeilköön. Maksan hoidosta ja siihen sisältyy silmällä pito ja ruokailut.
Kun itse olin lapsi päiväkoti oli päiväkoti, eikä sieltä rasitettu kotia. Sai leikkiä vapassti paljon. Itse inhosin kaikkia ohjattuja tuokioita. Ja kun katsoo nykylasten menoa, tuntuu, että täysjärkisempää sakkia oli silloin kuin nyt.
Olet säälittävä.
Sen retki evään on tarkoitus olla elämys ei ateria .
Vesipullo ja porkkana/omenalohko/puolikas näkkäri/hapankorppu/suolakeksi tms ovat riittävät eväät niitä isoja leipiä yms ei kukaan siellä retkellä malta syödä ja ei hätää jos et muista pakata eväitä ainakin meillä otetaan omenaa tms muuta mukaan niille joilla ei ole eväitä.
Kohtuutonta! Ihanko pitää kerran viikossa huolehtia omalle lapselle syötävää mukaan!
Vierailija kirjoitti:
No just. Pieni vaiva. Olin tloinen kun meidän lapsilla oli aktiivinen päiväkoti ja eskari. Oli metsäretkeä, konsertteja, taidenäyttelyä, luistelua, hiihtoa, pulkkamäkeä, uintia, kyläilyä toisessa päiväkodissa, teatteria ja eskarissa kävivät jopa ravintolassa syömässä.
Meillä ei tykätty just tuollaisesta kaikenmaailman siitä sun tästä. Todella rauhatonta rutiineista pitävälle lapselle.
Työskentelen päiväkodissa ja me retkeillään ehkä noin kolmena perjantaina neljästä, pyydetään eväät kotoa.
Joka syksy kysytään vanhempainillassa että kokeeko vanhemmat eväiden laiton riesana. Tänä syksynä ei ole vanhempainiltaa niin kysytään vasu-keskustelussa.
Yleensä vanhempainilloissa joku naurahtaa että ei koe mutta kun vaan muistaisi, muut sanoo että ei oo mikään vaiva. Toki ymmärrän, että ne vanhemmat, joille tästä on suurta vaivaa, ei välttämättä uskalla vanhempainillassa avata suutaan. Ja ennen kuin joku sanoo ettei ikinä käy vanhempainilloissa, niin me laitetaan poissaolleille vanhemmille info+kysymykset sähköpostilla.
Ollaan retkeilty myös ilman eväitä, mutta lapsille tuntuu olevan iso juttu retkessä eväät, siksi päädytty tähän eväsretkeilyyn. (No tämänkin joku varmaan torpaa että ollaan totutettu lapset eväisiin.)
Joku unohtaa melkein joka kerta, ei tehdä siitä isoa numeroa, vaan sitten otetaan aamupalakärrystä leipä ja maitoa/vettä unohtaneelle lapselle.
Meidän päiväkodissa olis aivan ok tuo välipalakeksi- ja pillimehupaketti (esim. 5kpl paketti molempia) lokeron yläkaappiin unohduksen varalle ja näin on joku toiminutkin.