Lue keskustelun säännöt.
Mies+synnytyspoltot-avautuminen.
28.09.2013 |
En halua huutaa tuolle, kun hyvää se tarkoittaa, mutta toistaiseksi tosiaan korventelen kotona ennen sairaalaan lähtöä. Jostain syystä mies on päättänyt lukea absoluuttisia totuuksia netistä ja nyt kärttää minulta, että kauanko supistus kestää. Voi anteeksi vaan herra, ei tullut kaivettua sekunttikelloa, kun perseeni lähti repeämään! Ei vaan mene herralle mitenkään perille, että multa vähän lähtee ajantaju supistuksen tullessa ja tavarat tippuu käsistä, että ehkä en kykene antamaan aika-arvioita. Kellotakoon ite. Saatana. Ei mulla muuta.
Kommentit (197)
Hieman epäilen, että kyseessä synnytyssupistukset. Olisikohan ne kipeitä harjoitussupistuksia, jotka tuntuu inhottavilta jo siksi, että keho ja kohtu väsyneitä. Ne ei kuitenkaan synnytystä käynnistä.
Mulla oli tällainen tilanne. Ja auts, kun se oli turhauttavaa! Kohdunsuu avautui 2 cm jo viikkoja ennen synnytystä (kivuliaat harjoitussupistukset alkoivat viikolla 32). Sitten kun synnytys oikeasti käynnistyi, supistuksista ei voinut erehtyä. Ne muuttuivat hetkessä säännöllisiksi ja kun saavuin synnärille, parin tunnin jälkeen vauva oli sylissä. Tämä tapahtui 40+2 viikolla.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käynyt käyrillä näiden "harjoitussupistusten" takia ensimmäisen kerran viikolla 34. kun meinasin riehaantua synnyttämään. Silloin sitten itkettiin ilosta, kun kukaan ei tullut ulos. Nyt sitten vastaavanlaisia startteja on omalla kaavallaan päivittäin.
Eli siis supistuksia 1,5 h välein ja kestoaikaa sellaiset 30 sek ja äkisti romahdus 40 minuuttiin. Siitä kiihdytään aika nopeasti 30 min kieppeille ja sitten ollaan jo 10 min paikkeilla, josta hiivutaan pois. Hommasta jää hyvin turhautunut olo ja jumalaton nälkä, kun joutuu moisia maratoneja vetämään.
Tässä on kaikkea muutakin kakkaa ollut pitkin raskautta, jonka takia olen ollut sairaslomalla viikolta 25, kun juurikin on ollut supistuksia (vähemmän kivuliaita, niitä harjoitussupistuksia) ja kertaalleen yllättävää verenvuotoa, joka aiheutti päivystysreissun. Verenvuoto aiheutui siitä, että tyyppi oli kasvanut käyrien ohi ja kohdun ulkopuolella napsahteli hiussuonia. Siitä asti tämä on oikeastaan ollut vain kipeämpää alamäkeä tämä odottelu -ap
Edellinen jatkaa: mulla siis harjoitussupistukset olivat kivuliaita. Välillä henki salpautui, kun teki niin kipeää. Näitä harjoitussupistuksia saattoi tulla 10 minuutin välein useiden tuntien ajan, viikolta 32 lähtien. Ne eivät synnytystä käynnistäneet, kunhan avasivat kohdunsuuta tiettyyn pisteeseen (2 cm).
Synnytyssupistukset olivat kuitenkin toisenlaisia: hyvin intensiivisiä ja niiden aikana olen "omassa kuplassani." Synnytyssupparit mulla on muuten lyhyitä, huippu saavutetaan 30 sekunnissa.
Odotin kotona näiden supistusten kanssa reilun tunnin ja kun sairaalaan saavuin, olin 6 cm auki ja reilussa tunnissa kokonaan auki.
Ekassa raskaudessa synnytykseen johtavia suppareita tuli 12 tuntia epäsäännöllisesti. Siitä kun supparit muuttuivat säännöllisiksi, meni 6 tuntia vauvan syntymiseen. Kipeitä harjoitussupistuksia ei ollut. Eroa on siis synnytyksen kestossa, jos paikat alkaneet ja kypsyä aiemmin. Kun esikoinen syntyi su, vielä pe olin täysin kiinni ja lääkäri sanoi, ettei usko vauvan tulevan lähiaikoina (raskausviikkoja 38).
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 12:45"]
Mä olen käynyt käyrillä näiden "harjoitussupistusten" takia ensimmäisen kerran viikolla 34. kun meinasin riehaantua synnyttämään. Silloin sitten itkettiin ilosta, kun kukaan ei tullut ulos. Nyt sitten vastaavanlaisia startteja on omalla kaavallaan päivittäin.
Eli siis supistuksia 1,5 h välein ja kestoaikaa sellaiset 30 sek ja äkisti romahdus 40 minuuttiin. Siitä kiihdytään aika nopeasti 30 min kieppeille ja sitten ollaan jo 10 min paikkeilla, josta hiivutaan pois. Hommasta jää hyvin turhautunut olo ja jumalaton nälkä, kun joutuu moisia maratoneja vetämään.
Tässä on kaikkea muutakin kakkaa ollut pitkin raskautta, jonka takia olen ollut sairaslomalla viikolta 25, kun juurikin on ollut supistuksia (vähemmän kivuliaita, niitä harjoitussupistuksia) ja kertaalleen yllättävää verenvuotoa, joka aiheutti päivystysreissun. Verenvuoto aiheutui siitä, että tyyppi oli kasvanut käyrien ohi ja kohdun ulkopuolella napsahteli hiussuonia. Siitä asti tämä on oikeastaan ollut vain kipeämpää alamäkeä tämä odottelu -ap
[/quote]
Ai-jai. Kuulosta NIIN hermoja raastavalta. Teet varmasti viisaasti, kun nukut kaikki välit, jotka vain pystyt. Tuo sinun urakkasi käy taatusti jo nyt voimille. Kerrothan sitten sairaalassa kätilöille, että olet jo valmiiksi väsynyt ja että kohtusikin on varmaan jo vähän väsähtänyt tuosta pitkään jatkuneesta supistelusta. Toivon, että lapsi syntyisi pian! Jaksamista! Olet vahva. Ja sulla on älyttömän hyvä huumorintaju. :)
Miten kauan siinä menee, että mies saa puserrettua sen penskan pihalle, kun sitä on pusattu jo sivukaupalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä meitä miehiä sinne synnytykseen kaivataan mukaan, kun olemme jo lähtiessä raivostuttavia.
Synnytysvalmennuksessa opetetaan hieromaan selkää ja seuraamaan supistuksia. Sitä kun yrittää tehdä, niin haukut tulee. Jos ei heti päin naamaa, niin jälkikäteen kuitenkin vittuillaan. Itse olen kolmessa ollut mukana. Kun lähtiessä yritin kiirehtiä olin hätähousu, mutta motarilla ajoin jo liian hiljaa. Onneksi vaimoke ei sallissa huutanut ja haukkunut, olisi saattanut pinna pettää.
Helvetin vaikea katsoa sivusta kun rakas kärsii eikä mitenkään voi auttaa. Ymmärrän kyllä, että lapsen ja äidin henki on tärkein, mutta olisihan se kiva, että isällekin kerrottaisi missä mennään. Tuli joka kerralla tunne, että olin vain tiellä. Onko se mies siellä vain siksi, että olisi joku kenelle kiukkua purkaa?
Eikö olisi kaikille parempi, että mies jäisi kotiin murehtimaan, kuten ennenkin?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 15:35"]
Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä meitä miehiä sinne synnytykseen kaivataan mukaan, kun olemme jo lähtiessä raivostuttavia.
Synnytysvalmennuksessa opetetaan hieromaan selkää ja seuraamaan supistuksia. Sitä kun yrittää tehdä, niin haukut tulee. Jos ei heti päin naamaa, niin jälkikäteen kuitenkin vittuillaan. Itse olen kolmessa ollut mukana. Kun lähtiessä yritin kiirehtiä olin hätähousu, mutta motarilla ajoin jo liian hiljaa. Onneksi vaimoke ei sallissa huutanut ja haukkunut, olisi saattanut pinna pettää.
Helvetin vaikea katsoa sivusta kun rakas kärsii eikä mitenkään voi auttaa. Ymmärrän kyllä, että lapsen ja äidin henki on tärkein, mutta olisihan se kiva, että isällekin kerrottaisi missä mennään. Tuli joka kerralla tunne, että olin vain tiellä. Onko se mies siellä vain siksi, että olisi joku kenelle kiukkua purkaa?
Eikö olisi kaikille parempi, että mies jäisi kotiin murehtimaan, kuten ennenkin?
[/quote]
Itse jätin synnytysvalmennukset välistä, koska uskon vakaasti, että vauvoilla on taipumus löytää tiensä ulos. Alunperin ärsyynnyin siitä, että joku voi edes olettaa, että ajantaju säilyisi supistuksen tullessa. Jos joltain posahtaa umpisuoli, niin ethän sä silloinkaan mene kysymään, että "kauankos olet kyykkinyt lattialla puhisemassa". Minulla on siis umpisuoli posahtanut aikoinaan ja kipu oli aikalailla vastaavanlainen.
Et nyt hirveästi sääliä saa siitä, että satut omistamaan pallit ja sait traumoja avo-/vaimosta, kun ensin siemensit sen. -ap
Ps. Kyllä, tarpeettoman äkäinen vastaus ehkäpä, mutta tässä on jo sensuroitu rankalla kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 15:16"]
Miten kauan siinä menee, että mies saa puserrettua sen penskan pihalle, kun sitä on pusattu jo sivukaupalla?
[/quote]
No perkele synnyttäisikin tuo mies. Kernaasti nauraisin sivussa sipsipussin kera. Seuraavaksi haluat varmaan kuvan verisestä huvikummustani, tai saan provo-trollin leiman otsaan? -ap
Joko vauva on maailmaan tullut? Toivottavasti jaksaisit ap kuulua, mitä kuuluu
t. Myös koko ketjun mukana roikkunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten on varmasti vähän vaikea ymmärtää, miltä se synnytyskipu, järkyttävä kivun pelko, kropan avautuminen ja repeäminen ja hallinan menettäminen yhdistettynä huoleen lapsen voinnista tuntuvat. Ja varmaan on vaikea ymmärtää, että vaikkei siinä piinassa kovin nätisti pysty puhumaan eikä oikein mikään tunnu hyvältä ja oma mies voi ärsyttää ihan hirveästi, on silti oikeasti tärkeää, että se rakas ihminen vain on siinä, tukena. Ettei jää yksin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 15:35"]
Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä meitä miehiä sinne synnytykseen kaivataan mukaan, kun olemme jo lähtiessä raivostuttavia.
Synnytysvalmennuksessa opetetaan hieromaan selkää ja seuraamaan supistuksia. Sitä kun yrittää tehdä, niin haukut tulee. Jos ei heti päin naamaa, niin jälkikäteen kuitenkin vittuillaan. Itse olen kolmessa ollut mukana. Kun lähtiessä yritin kiirehtiä olin hätähousu, mutta motarilla ajoin jo liian hiljaa. Onneksi vaimoke ei sallissa huutanut ja haukkunut, olisi saattanut pinna pettää.
Helvetin vaikea katsoa sivusta kun rakas kärsii eikä mitenkään voi auttaa. Ymmärrän kyllä, että lapsen ja äidin henki on tärkein, mutta olisihan se kiva, että isällekin kerrottaisi missä mennään. Tuli joka kerralla tunne, että olin vain tiellä. Onko se mies siellä vain siksi, että olisi joku kenelle kiukkua purkaa?
Eikö olisi kaikille parempi, että mies jäisi kotiin murehtimaan, kuten ennenkin?
[/quote]
Voi mitä miehistä logiikkaa...
Haluaisin nähdä kuinka kohtelias, kiltti ja herttainen olisit jos puserrat saatanallisissa kivuissa melonia perseestäsi ulos? Ja pahimmillaan monta päivä kärsit kivuista.
Eiköhän se mies ole mukana juuri siksi, että nainen saa mieheltä henkistä tukea ja saa tuhista ukolle. Luulisi miehen tajuavan, että se on se kipu joka saa naisen raivoamaan ei niinkään miehen tekemiset. Luulisi aikuisella sen verran olevan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, että osaa suodattaa naisensa purinat.
Tekeehän nainen aikamoisen työn synnyttäessään, joten mielestäni nainen saa puhista miehelleen, jos siltä tuntuu. Eikä miehen siitä pitäisi ottaa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä varmaan pallikkaallakin osapuolella hätä on, kun ei osaa mitään tehdä ja henkilökohtaisesti olen vaan vaatinut eutanasiaa, kun tulee kysymys, että mitä tarvitsen. Mutta ei siitä nyt tarvitse erikseen valitella kohtaloaan jossain naisvaltaisella vauvapalstalla. Ehkä vähän väärä paikka. Henkilökohtaisesti olen tällä hetkellä hyvin katkera siitä, että ikinä tapasin minkään sortin penistä. -ap
Ap, eikö sulla jo kohta ala viikko 40? Ensi viikolla sulla on varmaan lapsi jo sylissä. Toivottavasti pikemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 18:15"]
Ap, eikö sulla jo kohta ala viikko 40? Ensi viikolla sulla on varmaan lapsi jo sylissä. Toivottavasti pikemmin!
[/quote]
Viikkot olis sen 39+5, joten toivottavasti pian lapsi sylissä. Minulla on kaikki sympatiat niille sisseille, jotka joutuvat yliaikaisina mursuilemaan täysin toimintakyvyttöminä käynnistykseen asti :/
Kannattaisi varmaan vähän hillitä tota kiukkua.. Jää varmaan molemmille tosi kiva muisto synnytyksestä, kun tappelette vaan koko ajan.
Mut tänne ehdit tulla kirjottamaan :D
Joo, ne on niitä miehiä. Mun mies jankkasi joka kerta synnytyssalissa, kun tuli supistus, että "hengitä, hengitä". Valmennuksessa kun siitä oli kerrottu. Muutaman kerran teki mieli tinttasta sitä kuonoon.
Mutta hei, toivottavasti sulla on jo kohta nyytti sylissä!
Onnistunutta synnytystä! Ite huutaisin miehelle, että ois turpa kiinni :)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 09:03"]
Huh, voimia sulle... T. Esikoistaan odottava... :D
[/quote]
En nyt haluais pelotella, mutta en ole mikään guru :D Esikoinen meilläkin tulossa. Huutaisin, itkisin, kiroaisin ja olisin niiiiin vaikeana, kuin vain osaisin, jos epäilisin sen auttavan tilannetta - ap