Lue keskustelun säännöt.
Miehen kilahtelu normaaleista kysymyksistä ja juttelusta, mistä voi johtua
31.08.2020 |
Olemme seurustelleet neljä vuotta ja tällainen omituinen kilahtelu on alkanut nyt puolen vuoden aikana. Tässä nyt muutama esimerkki.
Kysyin häneltä "Mitä sulla on tuolla mikrossa kun tuoksuu niin hyvälle"
Mies: No lihakeittoa perkele, eikö täällä enää syödä saisi, mä söin j*malauta töissä vaan yhden ruisleivän, silläkö mun pitäisi jaksaa"
Automatkalla pohdin ääneen että kannattaisiko meidän käydä ensin tuossa paikassa X, kun siellä toisella kaupalla ei ole automaattia ja jouduttaisiin sitten ajamaan edestakaisin. Mies parkkeerasi auton apteekin pihaan, nousi autosta ja avasi oveni. Huusi että tule sinä sitten ajamaan kun osaat ja tiedät kaiken paremmin. No ei siinä mitään, minä ajoin loppumatkan mutta hermostui noin vaan siksi että yritin saada matkan sujumaan helpommin.
Hän sai tädiltään lahjaksi hieman erikoisen koriste-esineen ja kysyi mielipidettäni siitä. Oli jo valmiiksi huono päivä joten ajattelin välttyä paskamyrskyltä ja sanoin "se on ihan kiva" Mies alkoi raivota että eikä ole vaan ihan hirveä, oikeastiko ajattelen hänen makunsa olevan niin kamala.
Yhteistä reissua varatessa katselin samalla hotellien hintavertailua. Valitsin sopivalla kohtaa sijaitsevan, edullisen hotellin sillä meidän oli tarkoitus vaan nukkua siellä yhden yön yli. Tämäkin oli tietysti väärin ja mies alkoi pitää matrryyripuhetta kuinka hän on minulle vaan joku korvike parempaa odottaessa ja sille paremmalle miehelle varaisin varmaan sviitin.
Mistä ihmeestä tällainen voi johtua? Tiedän että kukaan ei voi sitä varmaksi tietää, mutta kaikki ehdotukset otan mielelläni vastaan.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen tai sitten nuppi leviämässä.
Burnout. Liika töitä, liikaa velkaa ja yt tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei halua eroa voi olla vaskulaarista dementiaa esim. diabeteksen aiheuttamana.
Haluaisinpa vain kuulla miehen version asioista.
Olen vähän tuollainen hankala tapaus, nainen tosin. Ärsyynnyn kaikesta "typerästä" kyselemisestä ja otan monet asiat henkkoht loukkauksena enkä jaksa mitään. Tiedän olleeni masentunut todennäköisesti jo vuosikymmenen, vasta vastikään olen tajunnut sen. Mutta niin syvissä vesissä on menty jo pitkään etten usko että kannattaa edes hakea apua. Mitä se terapeutille höpöttäminen auttaa, ei se tee mun elämästä parempaa, ei enää. Lääkkeitä pelkään riippuvuustaipumuksen takia. Kattoo nyt kauanko mies kestää, omakin orastava työuupumus hänellä ei helpota tätä suhdetta.
Mun mies 39 v. käyttäytyy samaan tyyliin. Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä tällaista ollut nuorempana. Jos tätä jatkuu vielä kauan niin varmasti on ero edessä. Mieheni osalta epäilen, että johtuu luonteen ja tunnetaitojen kypsymättömyydestä (ikuinen teini tai uhmaikäinen), osin on opittua (hänen äitinsä on vähän samantyylinen ihmeellinen kiukuttelija ja tuuliviiri) ja osin voi johtua työstressistä ja siitä, että ei vaan meinaa miehellä pää kestää lapsiperhe-elämää. On vähän sellainen erakkotyylinen ja ikuinen pikkupoika. Olisi varmaan onnellisempi yksinään, kun saisi käyttää vapaa-aikansa tietokonepeleihin, nettipornoon ja herkkujen syömiseen. Nyt joutuu ”pakosta” osallistumaan tähän perhe-elämään ja olemaan aikuinen. Itse hän halusi perheen ja lapsia, mutta ei ehkä ymmärtänyt realistisesti, mitä perhe-elämä vaatiin. Itse stressaan eniten siitä, etteivät vaan lapsemme ota hänestä mallia. Joskus tuntuu, että meidän alakouluikäinen on jo tunne-elämältään kypsempi kuin isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, tuo on raskasta! Täällä vähän samaa. Tsemppiä sinne!
Onko mahdollista, että miehesi kokee, että kritisoit häntä usein? Sitten menee kuppi nurin satunnaisissa kohdissa, jotka hän ihan rehellisesti kokee kritiikiksi (vaikkei sinusta olisikaan)
Toinenvaihtoehto stressi tai masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti sika käy paneskelemassa jotain lun ttua. Haluaa eroon selvästi sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on samanlaisia piirteitä ilmaantunut viimeisen puolen vuoden aikana. Juuri nyt korona-aikana. Jonkinlaista ahdistusta tai masennusta oletan sen olevan tästä koronahommasta. Jotenkin se miehen oma sisäinen dialogi on todella negatiivinen ja kaikki tavallinenkin puhe otetaan moitteena tai negatiivisen kautta kuitenkin. Siitä on tullut kärttyinen vanha ukko, vaikkei nyt mikään vanha oikeasti olekaan.
En tiedä olenko oikeassa vai väärässä.
Olette liikaa yhdessä ja käyt sen hermolle. Kuten ap käy miehensä hermolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin masennusta ja ahdistusta tai toista naista niinkuin muutkin...voit varmistaa puhumalla sille ukollesi!
Vierailija kirjoitti:
Mun mies 39 v. käyttäytyy samaan tyyliin. Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä eikä tällaista ollut nuorempana. Jos tätä jatkuu vielä kauan niin varmasti on ero edessä. Mieheni osalta epäilen, että johtuu luonteen ja tunnetaitojen kypsymättömyydestä (ikuinen teini tai uhmaikäinen), osin on opittua (hänen äitinsä on vähän samantyylinen ihmeellinen kiukuttelija ja tuuliviiri) ja osin voi johtua työstressistä ja siitä, että ei vaan meinaa miehellä pää kestää lapsiperhe-elämää. On vähän sellainen erakkotyylinen ja ikuinen pikkupoika. Olisi varmaan onnellisempi yksinään, kun saisi käyttää vapaa-aikansa tietokonepeleihin, nettipornoon ja herkkujen syömiseen. Nyt joutuu ”pakosta” osallistumaan tähän perhe-elämään ja olemaan aikuinen. Itse hän halusi perheen ja lapsia, mutta ei ehkä ymmärtänyt realistisesti, mitä perhe-elämä vaatiin. Itse stressaan eniten siitä, etteivät vaan lapsemme ota hänestä mallia. Joskus tuntuu, että meidän alakouluikäinen on jo tunne-elämältään kypsempi kuin isänsä.
Ai vitsi. Kuulostaa ihan mieheltä, jonka kanssa olen saamassa lapsen ja eronnutkin jo kerran aiemmin hänestä. Harmittaa, että hän näkee tilanteen täysin eri lailla eikä huomaa käytöksessään mitään kummallista, vaan vika on aina minussa. Kaikki ihan normaalikin mitä sanoo, kääntyy hänen mielessään vittuiluksi ja riidan lietsomiseksi, on todella lyhytpinnainen. Ahdistaa ajatella miten tuollainen kestää esim. lapsen kiukuttelua. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt pelkän avausviestin perusteella.
Syynä voi olla v:tunmoinen stressi, esim pelkää työpaikkansa menevän. Toisaalta myös alitajuntainen luottamus siihen, että tälle ihmiselle uskaltaa purkaa tuskaansa, mutta kuitenkin joku henkinen lukko, ettei pysty puhumaan siitä, mikä mättää.
No onhan tuo nyt ärsyttävää että pitää olla kokoajan juttelemassa ja toinen kommentoi kokoajan jotain.
Mua ainakin ärsyttäis jos toinen tulisi tinkaamaan joutavia; ” mitäs sä lämmität mikrossa?”
Naiset kokoajan kyselee ja tivaa miehiltään; mitä teet? Minne meet? Missä olit? Kenen kanssa? Missä kävit syömässä? Mitä söit?
- nainen itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokeilisit välillä olla hiljaa ja jättää miehen rauhaan. Ehkä sitä ärsyttää sun pölötys.
Minä olen kuten miehesi ja se johtuu ihan puhtaasti stressistä. Koronan takia työnkuvani muuttui ja työyhteisössä on ihan helvetillinen tunnelma. Esimies on hermo kireällä kun ei saada hänen haluamiaan tuloksia ja se heijastuu työntekijöihin. Tänäänkin heti päivän aluksi sain kollegalta puhelun jossa hän puhisi sanoutuvansa kohta irti.