Lue keskustelun säännöt.
Teille, jotka olette jossain uskossa. Miten olette varmoja?
28.09.2013 |
Voi olla, että vastauksia et tule, mutta kysyn silti. En nyt erittele eri uskontoja tai suuntauksia. Haluaisin vain tietää, miksi uskot. Miten voi olla varma, että se kaikki on totta?
Olen itse kokenut paljon erikoisia asioita, ja olen erittäin hämmentynyt. En tiedä, mitä pitäisi ajatella. Olen agnostikko henkeen ja vereen, vaikka mielummin uskoisin johonkin. Kaikki tuntuu niin epävarmalta ja oudolta. Me tiedämme maailmankaikkeudesta liian vähän, jotta voisin olla varma mistään. En edes usko, että ihminen voi todella koskaan ymmärtää todellisuutta.
Ja en kaipaa väittelyä siitä, onko Jumalaa/jumalia/mitä vaan olemassa vai ei. Muutenkin se, mitä on todella olemassa, on niin epäselvää. Ja tiedän itsekin olevani aika sekaisin.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:35"]
Olen tavallinen ev-lut. Mulla on kuitenkin myös henkilökohtainen usko kristinuskon Jumalaan, mutta vastauksena kysymykseen: en mä oo varma. Epäilen aika usein ja se kuuluu uskoon: jos oisin varma, niin se ois tietoa. En mä osaa tätä selittää, kai se tulee omakohtaisten kokemusten kautta jolloin on vaikeeta selittää miten sen Jumalan (yliluonnollisen) läsnäolon voi tuntea omassa elämässä.
Joskus oon määritellyt itseni kristinuskon Jumalaan uskovaksi agnostikoksi, vaikka siinä ei sinällään oo mitään järkeä :D
[/quote]
Mä olen itse varmaan ateismiin tahtomattani kallistuva agnostikko. :D Mä olen kokenut kaikenlaista yliluonnollista, jota on vaikea selittää muutoin kuin uskomattomien sattumien kautta. Ehkä mäkin vielä löydän Jumalan jostakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhdas omatunto on paras päänalunen
Jos uskoo, niin silloin vain uskoo. Eihän kukaan sano olevansa tiedossa, vaan uskossa. Silloinhan juuri ei voi olla varma, vaan pitää luottaa ja uskoa.
Siis usko ja tieto ovat eri asioita.
En jaksa lukea muiden vastauksia, mutta itse en ainakaan ole varma. En sitten yhtään. Uskon, koska haluan.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:53"]
Jos uskoo, niin silloin vain uskoo. Eihän kukaan sano olevansa tiedossa, vaan uskossa. Silloinhan juuri ei voi olla varma, vaan pitää luottaa ja uskoa.
Siis usko ja tieto ovat eri asioita.
[/quote]
Tuo on kai totta. Mä olen kuullut, että usko tulee sydämestä, että se on ihmisen tiedon yläpuolella jollain tavalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:53"]
En jaksa lukea muiden vastauksia, mutta itse en ainakaan ole varma. En sitten yhtään. Uskon, koska haluan.
[/quote]
Pystyisinpä itse samaan. :)
ap
Tai ehkä kauniimmin sanottuna koska toivon.
26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:19"]
Jos siellä taivaassa on niiiin paljon parempi olla, niin miksi uskovat eivät tee itsemurhaa?
[/quote]
En halua, että ketju muuttuu ilkeilyksi, mutta arvelen, että ehkä meillä on joku läksy tai tehtävä opittavana. Silloin itsemurha ei säästäisi ketään miltään. Joutuisimme vain kohtaamaan ne asiat uudelleen jossain muodossa. Kristityt ainakin pitävät itsemurjaa syntinä.
Joskus mietin, ovatko pyhät kirjoitukset tavallaan lastenkirjoja. Jos emme ole valmiita kohtaamaan totuutta, ja profeetat ovat kertoneet meille satuja tai osatotuuksia, joiden avulla selviämme paremmin, koska emme kestä oikeaa ja kokonaista totuutta.
ap
[/quote]
En tarkoittanu kommenttiani ilkeilyksi. Tämä seikka vaan kiinnostaa minua oikeasti. Jehovan todistajat ovat menossa paratiisiin tai ties minne. Jos kuoleman jälkeen pääsee niin hyvään paikkaan niin miksi ei ottaa itseltään henkeä ja siirtyä sinne paratiisiin. Itsemurha ei ole synti. Ei Raamatussa eikä Jeesuksen opetuksissa tai missään muuallakaan niin sanota. Murha on sitten hengen riistämistä toiselta ihmiseltä, joten itsemurha ei ole hyvä eikä oikea nimitys henkensä riistämiselle.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:19"]
Jos siellä taivaassa on niiiin paljon parempi olla, niin miksi uskovat eivät tee itsemurhaa?
[/quote]
En halua, että ketju muuttuu ilkeilyksi, mutta arvelen, että ehkä meillä on joku läksy tai tehtävä opittavana. Silloin itsemurha ei säästäisi ketään miltään. Joutuisimme vain kohtaamaan ne asiat uudelleen jossain muodossa. Kristityt ainakin pitävät itsemurjaa syntinä.
Joskus mietin, ovatko pyhät kirjoitukset tavallaan lastenkirjoja. Jos emme ole valmiita kohtaamaan totuutta, ja profeetat ovat kertoneet meille satuja tai osatotuuksia, joiden avulla selviämme paremmin, koska emme kestä oikeaa ja kokonaista totuutta.
ap
[/quote]
En tarkoittanu kommenttiani ilkeilyksi. Tämä seikka vaan kiinnostaa minua oikeasti. Jehovan todistajat ovat menossa paratiisiin tai ties minne. Jos kuoleman jälkeen pääsee niin hyvään paikkaan niin miksi ei ottaa itseltään henkeä ja siirtyä sinne paratiisiin. Itsemurha ei ole synti. Ei Raamatussa eikä Jeesuksen opetuksissa tai missään muuallakaan niin sanota. Murha on sitten hengen riistämistä toiselta ihmiseltä, joten itsemurha ei ole hyvä eikä oikea nimitys henkensä riistämiselle.
[/quote]
Anteeksi, jos vaikutti siltä, että leimaan kommenttisi ilkeilyksi. Asettelin sanani huonosti. Pelkäsin vain, että ihmiset tarttuvat tähän, ja koko ketju menee uskonnon kritisoimiseksi tai uskovaisten pilkkaamiseksi. Itseänikin kiinnostaa tämä asia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen Jeesukseen uskovainen. Koen uskoni kautta niin suurta rauhaa sydämessä, vapautta, turvaa ja onnea, että mun ei oo tarvinnut hirveästi epäillä, onko Jeesus/Jumala olemassa. Lisäksi on myös rukousvastauksia, jotka todistavat mulle Jumalan olemassaolon. Vain Jeesus voi antaa rauhan sydämeen, näin minä uskon.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 17:28"]
Kerron vielä, siis minä, joka jo lapsena pohdiskelin elämän tarkoitusta. Nuorena lähdin "lavealle tielle", vaikka tiesin, että se oli väärin. Minusta tuli päihderiippuvainen. Synkissä vesissä menin noin 20v.
Tunsin olevani umpikujassa, vailla elämän tarkoitusta. Itsetuhoiset ajatukset vaivasivat, mutta kuoleman pelko esti tekoni. Rukoilin armoa, tarrauduin kuin hukkuva oljenkorteen, että pääsisin päihteistä. Ihme tapahtui: Rukoukseeni vastattiin ja siitä hetkestä olen ollut täysraitis (9v). Sain myös uskovan, raittiin puolison, jonka kanssa saamme tehdä yhteistä matkaa niin Suomessa, kuin ulkomaillakin. Tämä muutos minussa herätteli myös omat aikuiset lapseni uskomaan. Sain armoa armon päälle ja Jumalan rakkautta Jeesuksen tähden. Olen tavattoman kiitollinen ja onnellinen!:))
Suosittelen, että menisit johonkin kristilliseen seurakuntaan tutustumiskäynnille.
Et menetä mitään, mutta voit löytää sen oikean tien, jota etsit.
Siunausta elämääsi!
[/quote]
Kiitos sinullekin. :) Tarinasi tuntuu hurjalta. Hienoa, että olet löytänyt Jumalan.
Erosin seurakunnasta joitakin vuosia sitten. Tuntui, etten saanut mitään. Mielelläni kyllä puhuisin jollekin seurakunnan ihmiselle näistä asioista. Tuntuu, että näiden asioiden kanssa on niin yksin.
ap