Miten unohdan narsisti-exäni, jotta voisin rakastua kunnollisiin miehiin?

Erosin joitain vuosia sitten tosi pitkästä liitosta muutoin melko tasapainoisesta liitosta lopulta pahasti alkoholistiksi muuttuneen kanssa, jonka jälkeen rakastuin hullaantuneesti ihmiseen jonka kuvittelin aluksi olevan kaikkea hyvää ja ihanaa, ja lisäksi tunsin häneen ihan uutta ainutlaatuista fyysistä vetoa, tuntisin edelleen.

Hän kuitenkin kohteli minua ja lapsiani huonosti, yliolkaisesti, väheksyvästi, halveksuvasti, ilkeästi, ei-arvostavasti, kylmästi, lapset kärsi, juoksin perheterapeuteilla ja yrittivät hienovaraisesti puhua minulle "järkeä", lopulta en kestänyt enää, joten suhde jäi sellaiseksi 2,5-3 vuotiseksi.

Ero tuli.

En kuitenkaan oikein kunnolla ihastunut kehenkään uuteen tai niistä ei tullut mitään, aloin kaivata häntä joitain kuukausia eron jälkeen. Aloimme taas tapailla.
No, paljastui että vaikka hän jossain kohtaa vaikutti taas ihastuneelta, hän sittemmin taas alkoi ottaa sitä samaa omituista etäisyyttä kuin ennen. Ja pyöritti muita naisia samalla, vaikka itse hienovaraisesti, kevyesti ja rennosti koetin muutamassa kohtaa ilmaista että olen vilpitön ja mahdollisesti valmis harkitsemaan jonkinlaista ehkä enemmän hänen haluamaansa suhdemuotoa (hänelle selvästi sitoutuminen jne. on henkinen kastraatio).
Koen että meillä on aina yhdessä ollessa aikuisten kesken ollut tosi hauskaa, todella paljon samanlaisia kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, samaa huumoria, ja fyysistä kemiaa. Näytämme hyvältä yhdessä ja alun perin olimme "täydellinen pari ja tarina", kunnes sitoutuminen ja uusperheen ongelmat tappoi hänen tahdon yrittää tai esittää, ja paljastui se todellinen persoona.

Mutta en halua enää tapailla häntä, jos nyt ottaisikaan enää yhteyttä, kun olen huomannut miten hän pienillä keinoilla selvästi yrittää jotain kostaa ja näpäyttää minulle, hienovaraisesti osoittaen että pyörittää muita samalla kun tapaa minua. Esim. ollaan lähdössä viettämään kivaa viikonloppureissua yhdessä, pyytää minut väkisin kämppäänsä sisään jotta näkisin kahden hengen aamiaisiastiat. Lähettää valokuvan mökkireissultaan, jossa väittää olevansa yksin, josta hienovaraisesti näkyy että joku muu on ottanut hänestä laiturikuvan (ei selfie). Ilmoittaa että on menossa tanssimaan toisen kanssa "vaan jotta tiedät jos tulet paikalle". LÄhtee kesken meidän treffiviikonlopun tapaaamaan toista tyyppiä, "kun se haluaa viedä hänet syömään kiitokseksi kissanhoidosta". Yms. Lisäksi toki asiat joita hän ei ehkä edes tajua, joista ilmenee vielä selvemmin miten koko ajan on epärehellinen ja pelaaja.

Ongelma nyt ehkä enemmän on se, että tietenkään en haluaisi enää tuollaista henkilöä tapailla, mutta jollain tapaa olen jäänyt välitilaan.

Olen tavannut ns. "kilttejä ja kunnollisia" miehiä, jotka aidosti haluavat sitoutua, osoittavat hellyyttä juuri selliaisn tavoin joita aina kaipasin tuolta yksilöltä.
Osoittavat sitoutumishalua, haluavat auttaa, haluavat kokeilla asioita joista minä pidän...

Miksi mä en ihastu niihin??? Yhden jo täysin jätin. Löydän aina monen monta "vikaa" niistä, enimmäkseen aika turhia pinnallisia juttuja. Miksei mulle merkkaa se mitään, että ne on kuitenkin luonteeltaan sellaisia, joita alunperin toivoin löytäväni avioeron jälkeen?
Musta on tullut samanlainen kyyninen, pelinainen, vaikka haluaisin todellakin löytää vain yhden ja ainoan, kuin tuo edellinen kumppani.
Miten mä enää ikinä löydän itsestäni sen avoimen, vilpittömän, rakastumaan valmiin ihmisen joka olin joitain vuosia sitten? Mä en tunne enää mitään.