Olen aikuinen, joka on jäänyt kaipaamaan "teinirakkautta"
Löytyykö muita samanlaisia aikuisia (40-vuotias nainen olen itse), jotka kokevat jääneensä paitsi jostakin nuoruuden jutusta, eivätkä jotenkin "pääse yli" haikeuden fiiliksistä? Itse katson todella paljon nuorten sarjoja esim. Netflixistä ja välillä siis jopa itken, kun nuoria lykästää ja löytävät rakkauden. Just nää klassisen siirappiset "nörttipoika saa lopulta cooleimman tytön" tai "ujo tyttö saa cooleimman pojan" tai "kaksi syrjään jäänyttä tyttöä/poikaa löytävät seksuaalisuutensa ja sitten toisensa" on mun mieleen. Luulen, että tää johtuu siitä, ettei minulla ollut poikaystävää kuin vasta 25-vuotiaana, koska olen paitsi pelännyt miessukupuolta, myös kokenut häpeää omasta vartalosta ja elämästä, omasta persoonasta, ja näin ollen olen elänyt ohi kaikki suloiset teinirakkaudet. Ehkäpä ne eivät olisi todellisuudessa olleet täynnä samanlaista slow motionia ja ylemmän keskiluokkaista lavastusestetiikkaa ja suorastaan taikaa kuin elokuvissa ja sarjoissa, mutta jotenkin ajattelen, että sellaiselta se olisi tuntunut. Onko väärin haluta kokea vastaavanlaista viatonta rakkautta ja rakastumista vielä tämän ikäisenä? Haluaisin hirveästi löytää suhteen, jossa voisi käyttäytyä välillä juuri niin ällön romanttisesti kuin elokuvissa, toki pilke silmäkulmassa, mutta kumminkin. Tuntuu vain, ettei aikuisilla ihmisillä ole enää seikkailu- ja leikkimieltä ollenkaan. En ainakaan itse ole sellaista kumppania löytänyt.
Kommentit (47)
Ikiteinikö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on vastaavia miehiä pilvin pimein. Olet tullut oikeaan paikkaan.
En ehkä ymmärtänyt, mitä tarkoitit? En hae seuraa teini-ikäisistä, en ole sellaisesta kiinnostunut, jos tämä oli kommenttisi tausta-ajatus. Haluan kokea "teiniromantiikkaa" oman ikäiseni kanssa, kiitos vain.
Ap
En minäkään ole kokenut.
Aapee hyppää nyt autoon, hakee jotain kaljaa, siideriä, viiniä ja tulee tänne mun kanssa mökille.
Voidaan harrastaa suojaamatonta seksiä, alaston uintia, humalahakuista juomista ym.
Aamulla krapulassa valitetaan ja harrastetaan krapulaseksiä ja aapee lähtee räjähtäneenä, tunteiden myllertäessä ajamaan kotiin peläten poliisien puhallusratsiaa.
Voi luoja miten ärsyttävää lukea näitä ja sitten sanotaan että löytyi kuitenkin lopulta kumppani. Minulla ei edelleenkään ole ketään eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, se jos joku pistää mielen vähän haikeaksi.
Ikiteinikö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu enää aikuisiällä. Teineillä ei ole muuta huolehdittavaa kuin koulunkäynti, kun kotona vanhemmat tekevät kaikki pakolliset. Siihen suhteeseen voi panostaa enemmän ja elämä on muutenkin huolettomampaa.
Niin, tuo voi olla totta. Ei voi kesken työviikkoa lähteä keskellä yötä juoksemaan sateessa toisen ikkunan alle rakkauttaan julistamaan :/ Vai voiko...? ;)
Ap
Miksi ei voisi?
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten ärsyttävää lukea näitä ja sitten sanotaan että löytyi kuitenkin lopulta kumppani. Minulla ei edelleenkään ole ketään eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, se jos joku pistää mielen vähän haikeaksi.
En tiedä minkä ikäinen olet. Minä löysin 34-vuotiaana, ihan hakemalla hain sen aikaisesta nettisovelluksesta, ja kumma kyllä löysin sopivan, tunteet heräsi molemmilla. Mutta se oli tarkoitushakuists perheenperusstamista, jossa oli onnea mukana, ei se mikään romanttinen "kohtaaminen kirjastossa" ollut. Tavallaan päätin, että nyt joku ja äkkiä! Olin sitten valmis rakastumaan. Olisi siinä kyllä voinut käydä huonosti kun.
Mä löysin tai sain tuollaisen rakkauden 41 vuotiaana. Ei asuta yhdessä, vaikkakin lähekkäin. Molemmilla lapset jo isoja ensimmäisestä avioliitosta. Eletää vielä kahden vuoden jälkeen tuota teinirakkautta. Bonuksena se että on rahaa ja aikaa tehdä kaikkia juttuja mitä halutaan. No toki työmme hoidetaan ja lapset. Mutta muuten voidaan halutessamme elää vain toisillemme. Tai jos toinen tekee omia juttujaan tai haluaa olla ystävien kanssa tai omassa kodissaan rauhassa, niin sitten on.
Oli pakkp kertoa, että näinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mies kertoo samaa niin hän on katkera uli uli in cel. Mutta naiselle tulee yläpeukkua ja ymmärrystä
Miehillä on usein vaikeuksia sovittaa haaveet ja todellisuus. Siirappi on samaa, mutta sitten haukutaan samanikäiset, kasvoista karut ja omppuvyötäröiset sekä ne, jotka ovat jo aikaisemmin kelvanneet (on lapsia). Kovin on ehdollista miesromantiikka, on vaatimuksia ja odotuksia. Epäreilu maailma ja pahat naiset. Suunnaton oikeutuksen tunne.
Ikiteinikö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu enää aikuisiällä. Teineillä ei ole muuta huolehdittavaa kuin koulunkäynti, kun kotona vanhemmat tekevät kaikki pakolliset. Siihen suhteeseen voi panostaa enemmän ja elämä on muutenkin huolettomampaa.
Niin, tuo voi olla totta. Ei voi kesken työviikkoa lähteä keskellä yötä juoksemaan sateessa toisen ikkunan alle rakkauttaan julistamaan :/ Vai voiko...? ;)
Ap
Kyllä voi. Kaikkea hullua voi tehdä vielä nelikymppisenäkin - ja se on aika ihanaa. Nimimerkillä kokemusta on ;o).
Minulla oli teininä teinijuttuja, joista oli varmaan kyllä romantiikka kaukana ja sitten aikuisena kamala avioiliitto, josta ei nyt sen enempää. Oli odotukset ja itsetunto aika nollilla kun lähdin 45-v netin treffipalvelusta etsimään jotain seuraa. Löytyi juuri sellainen ihan teinirakkaus melkein 50-vuotiaasta miehestä. Jollain tavalla se teinimäinen kaiho ja ujous ja kiihko oli entistä ihanampaa näin kypsänä. Romanttista ja kohtalokasta! Se voi tulla vanhanakin, jos löytyy ihana mies, jossa on vielä jotain sellaista hauskaa pilkettä silmäkulmassa.
Ikiteinikö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu enää aikuisiällä. Teineillä ei ole muuta huolehdittavaa kuin koulunkäynti, kun kotona vanhemmat tekevät kaikki pakolliset. Siihen suhteeseen voi panostaa enemmän ja elämä on muutenkin huolettomampaa.
Niin, tuo voi olla totta. Ei voi kesken työviikkoa lähteä keskellä yötä juoksemaan sateessa toisen ikkunan alle rakkauttaan julistamaan :/ Vai voiko...? ;)
Ap
Jos oikeasti ihastuu niin, että alat lähtee alta, niin sitä pystyy ihan "uskomattomiin suorituksiin". Ja järjellä ei ole siinä kohtaa mitään jakoa. Hieno tunne... saisipa vielä kokea sen edes kerran elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten ärsyttävää lukea näitä ja sitten sanotaan että löytyi kuitenkin lopulta kumppani. Minulla ei edelleenkään ole ketään eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, se jos joku pistää mielen vähän haikeaksi.
En tiedä minkä ikäinen olet. Minä löysin 34-vuotiaana, ihan hakemalla hain sen aikaisesta nettisovelluksesta, ja kumma kyllä löysin sopivan, tunteet heräsi molemmilla. Mutta se oli tarkoitushakuists perheenperusstamista, jossa oli onnea mukana, ei se mikään romanttinen "kohtaaminen kirjastossa" ollut. Tavallaan päätin, että nyt joku ja äkkiä! Olin sitten valmis rakastumaan. Olisi siinä kyllä voinut käydä huonosti kun.
Olen jo nelikymppinen ja kyllä on kokeiltu kaikenmaailman tinderit, ei se aiheuta kuin turhautumista kun ilmeisesti olen sieltä vastenmielisimmästä päästä skaalaa.
Tavallaan olen samassa veneessä, mutta teiniaikoina suositut kaverini eivät todellakaan ole yksipuolisen positiivisesti niitä juttuja muistelleet. Moni joutunut silloin myös väärin kohdelluksi, nuorena kun ihmiset hankkivat toimimaan aika itsekkäästi ja imago edellä, ja toisaalta jotkut katuneet, että jättivät koulun tai harrastukset rempalleen kun hormonit hyrräsivät, tai näkevät silloiset kumppaninsa kaikkea muuta kuin ihmeellisinä nykyään. Jos omassa perheessä on ollut ongelmia, ne ovat myös kietoutuneet näihin suhdeviritelmiin tavalla tai toisella, niistä on haettu kotoa puuttuvaa turvallisuutta tai niitä on käytetty kapinoinnin välineenä. Tietysti on niitäkin, joilla teinisuhde oli sellaiseksi turvallinen ja itsetuntoa vahvistava, mutta laantuivathan ne usein sitten kuitenkin. Se, että raha-asiat tai ajanpuute eivät nuorena rassaa ovat tietysti ihan totta, mutta onhan sitä aikuisenakin lomia, jolloin voi hetkeksi palata noihin huolettomuuden tunteisiin.
Mä en ole ikinä kokenut antoisaa suhdetta enkä molemminpuolista ihastumista. Alkanut jo epäilyttää että olenkohan lesbo..
N24
Vierailija kirjoitti:
Minä! Mutta mielestäni vika ei ole itsessäni. Rakkauden pitäisi aina olla viettelyä, seikkailua, perhosia vatsassa. Pitkässä suhteessa suhdetta luodaan uudestaan koko ajan. Ihan kauheaa olisi, että näin 30+ pitää vaan tyytyä johonkuhun mukavaan, jonka kanssa sitten eletään sitä tavallista arkea. Yhh. Mieluummin yksin! Kuuntelen romanttisia, varmaan kanssa teineille suunnattuja kappaleita ja haaveilen kaikesta puiston penkillä istumisesta, halailusta ja suutelusta.
Rakkauden olla sitä, että perhosia on aina vatsassa. :D Onpa naiivia ja lapsellista.
Kappas vain, naisen aloittamassa ketjussa 34 yläpeukkua ja 3 alapeukkua.
Minä olen miehenä tehnyt samankaltaisen ketjun jossa oli tyyliin 10 yläpeukkua ja 60 alapeukkua.
Mutta joo, minä en ole vieläkään seurustellut vakavasti, enkä ole päässyt kokemaan tuollaista teini-iän hurmiota kahden ihmisen välillä. Tuntuu että olen jotenkin jämähtänyt kehityksessä sille tasolla, ja edelleen etsin tuollaista fiilistä näin 34-vuotiaana
Romanttiset ja tunteelliset elokuvat on tehty lähtökohtaisesti naisille. Ne joita näemme, joita mainostetaan ja jotka pääsee suureen levitykseen, ne käy läpi tarkat kohderyhmätestit ja noudattaa tarkasti kaavaa, eli ne on suunniteltu juuri luomaan kuvailemasi kaltaisia tunteita.
Teinit oikeassa elämässä on epävarmoja tuuliviirejä, ja nykyään ikävä kyllä internet vie pojat mennessään ja aiheuttaa kyvyttömyyttä/haluttomuutta normaaliin seksiin, saati sitten romantiikkaan mitä kuvailet.
Voit kaipailla mut älä kärsi siitä. Pidä semmosena haaveiluna joka antaa piristystä arkeen.
Ja no, naiset/tytöt vielä saattaakin pystyä tuohon kuvailemaasi, mutta miehet ei.
Kolmannella luokalla viimeistään saa koulusta tabletin, jossa käytetään internetiä pienryhmissä koulutuntien aikana tiedonhakuun. Ei siellä ope ehdi vahtia mihin sivuille pojat menee. Ja suurin osa saa vanhemmilta kännykän. Luulevat ettei pojat osaa kiertää estoja. Puhelimia lainaillaan jos ei muuta voi. Pojat osaa salailun, ja avioituneet miehet vielä paremmin, koska miehelle kiihottavinta on ilman lupaa tehdyt seksuaaliset jutut.
Ja tämän kun hyväksyy, sen minkälainen mies on, eli lähtökohtaisesti seksinhaluinen individualisti... sitten voi luoda merkityksellisen suhteen miehen kanssa. Mutta se ei ole mikään symbioosi käsistäpitely sielunystävyys kaikenantava tosirakkaus. Se on jotain parempaa, eli jotain mikä tekee naisesta vahvemman ja rohkeamman elämään elämää.
Kyllä se rakkaus oli niin ihanaa alle 20-vuotiaana, kun ei vielä tiennyt miten pahasti rakkaus voi satuttaa, hajottaa koko maailman ja luottamuksen ihmisiin pettämisine, valehteluineen, väkivallan myötä ym. Muistelen haikeana sitä haaveilua ja ensirakkautta ennen kaikkea pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kappas vain, naisen aloittamassa ketjussa 34 yläpeukkua ja 3 alapeukkua.
Minä olen miehenä tehnyt samankaltaisen ketjun jossa oli tyyliin 10 yläpeukkua ja 60 alapeukkua.
Mutta joo, minä en ole vieläkään seurustellut vakavasti, enkä ole päässyt kokemaan tuollaista teini-iän hurmiota kahden ihmisen välillä. Tuntuu että olen jotenkin jämähtänyt kehityksessä sille tasolla, ja edelleen etsin tuollaista fiilistä näin 34-vuotiaana
Linkkaapas aloitukseesi, niin menen yläpeukuttamaan. Minusta on hienoa, että olet rohjennut tehdä tuollaisen aloituksen, ja tosi tympeää, kun sinua on alapeukutettu. Jokaisella meistä on tunteet - tosi ikävää, jos sinun tunteita on tallottu :/
Ap
M45 kirjoitti:
Ikiteinikö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on vastaavia miehiä pilvin pimein. Olet tullut oikeaan paikkaan.
En ehkä ymmärtänyt, mitä tarkoitit? En hae seuraa teini-ikäisistä, en ole sellaisesta kiinnostunut, jos tämä oli kommenttisi tausta-ajatus. Haluan kokea "teiniromantiikkaa" oman ikäiseni kanssa, kiitos vain.
Ap
En minäkään ole kokenut.
Aapee hyppää nyt autoon, hakee jotain kaljaa, siideriä, viiniä ja tulee tänne mun kanssa mökille.
Voidaan harrastaa suojaamatonta seksiä, alaston uintia, humalahakuista juomista ym.
Aamulla krapulassa valitetaan ja harrastetaan krapulaseksiä ja aapee lähtee räjähtäneenä, tunteiden myllertäessä ajamaan kotiin peläten poliisien puhallusratsiaa.
No joo, kyllähän minua nauratti tämä, mutta ei tuo kutsu nyt ihan vastannut sitä, mitä hain :D Katso muutama hyvä teinileffa ja -sarja, niin kyllä se siitä!
Ap
Rikkinäisellä taustalla kai tiedostin, että riski joutua hyväksikäytetyksi ja huonoon suhteeseen oli iso. Hyväksynnän ja rakkauden kaipuu oli niin kova. Jälkeenpäin ajatellen säästyin ehkä paljolta, kun en uskaltautunut mihinkään. Mutta se jäi päälle, silloinkin kun olisi jo osannut pitää huolta itsestään.
Tässä ei ole mukana katkeruutta, vihaa eikä kostonhalua, vaan surua ja haikeutta.