Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen aikuinen, joka on jäänyt kaipaamaan "teinirakkautta"
Ikiteinikö
30.08.2020 |
Löytyykö muita samanlaisia aikuisia (40-vuotias nainen olen itse), jotka kokevat jääneensä paitsi jostakin nuoruuden jutusta, eivätkä jotenkin "pääse yli" haikeuden fiiliksistä? Itse katson todella paljon nuorten sarjoja esim. Netflixistä ja välillä siis jopa itken, kun nuoria lykästää ja löytävät rakkauden. Just nää klassisen siirappiset "nörttipoika saa lopulta cooleimman tytön" tai "ujo tyttö saa cooleimman pojan" tai "kaksi syrjään jäänyttä tyttöä/poikaa löytävät seksuaalisuutensa ja sitten toisensa" on mun mieleen. Luulen, että tää johtuu siitä, ettei minulla ollut poikaystävää kuin vasta 25-vuotiaana, koska olen paitsi pelännyt miessukupuolta, myös kokenut häpeää omasta vartalosta ja elämästä, omasta persoonasta, ja näin ollen olen elänyt ohi kaikki suloiset teinirakkaudet. Ehkäpä ne eivät olisi todellisuudessa olleet täynnä samanlaista slow motionia ja ylemmän keskiluokkaista lavastusestetiikkaa ja suorastaan taikaa kuin elokuvissa ja sarjoissa, mutta jotenkin ajattelen, että sellaiselta se olisi tuntunut. Onko väärin haluta kokea vastaavanlaista viatonta rakkautta ja rakastumista vielä tämän ikäisenä? Haluaisin hirveästi löytää suhteen, jossa voisi käyttäytyä välillä juuri niin ällön romanttisesti kuin elokuvissa, toki pilke silmäkulmassa, mutta kumminkin. Tuntuu vain, ettei aikuisilla ihmisillä ole enää seikkailu- ja leikkimieltä ollenkaan. En ainakaan itse ole sellaista kumppania löytänyt.
Kommentit (47)
Kyllä minulla oli hyvinkin romanttinen suhteen alku ja ensimmäiset viisi vuotta kun vielä oltiin kahdestaan miehen kanssa ( lapset ei vielä syntyneet). Oli ihania viikonloppuja ja öitä ja matkoja ja mökkireissuja. Oltiin todella rakastuneita! Mutta tietty se arki ja lapset muuttaa kaiken. Olin kyllä otettu kun mies oli ihan itsekseen järjestänyt meille matkan kymmenvuotishääpäivän kunniaksi ja ilman lapsia. Siellä oltiin taas kuin vanhoina hyvinä aikoina, rakasteltiin yöt ja päivisin käveltiin ympäriinsä käsi kädessä. Nämä on ihania muistoja joita aina tulen vaalimaan sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan AP6 saman surun. Kasvoin kristillisessä seksi on syntiä -kodissa, ja itsetuntoni oli olematon. Kaikki nuoruuden ihadtuksrt oli yksipuolisia, en kokenut mitään pienintäkään tällä saralla. Vasta 34-vuotiaana seurustelin ensi kerran. 36-vuotiaana sitten olinkin jo naimisissa ja äiti.
Nyt 50-v suren hukkaan mennyttä (tässä mielessä) teini-ikää ja nuoruutta. Ei ole mitään, mitä muistella.
I feel you. Minäkin olen 50 v tiukasta uskovaisesta kodista, jossa elin kontrolloitua elämää. Tää on ihana ketju, koska olen välillä ajatellut olevani superouto kun kaipaan kokea "teini"rakkautta. Mutta se on näköjää monilta muiltakin mennyt ohi.
♥️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mies kertoo samaa niin hän on katkera uli uli in cel. Mutta naiselle tulee yläpeukkua ja ymmärrystä
Miehillä on usein vaikeuksia sovittaa haaveet ja todellisuus. Siirappi on samaa, mutta sitten haukutaan samanikäiset, kasvoista karut ja omppuvyötäröiset sekä ne, jotka ovat jo aikaisemmin kelvanneet (on lapsia). Kovin on ehdollista miesromantiikka, on vaatimuksia ja odotuksia. Epäreilu maailma ja pahat naiset. Suunnaton oikeutuksen tunne.
Ai naisilla muka ei ehtoja, vaatimuksia ja odotuksia miehille? Täälläkin välillä pitkät listat siitä mitä mies "ei saa olla" ja niissäkin on näitä ulkonäkövaatimuksia, ihan samanlailla kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mies kertoo samaa niin hän on katkera uli uli in cel. Mutta naiselle tulee yläpeukkua ja ymmärrystä
Miehillä on usein vaikeuksia sovittaa haaveet ja todellisuus. Siirappi on samaa, mutta sitten haukutaan samanikäiset, kasvoista karut ja omppuvyötäröiset sekä ne, jotka ovat jo aikaisemmin kelvanneet (on lapsia). Kovin on ehdollista miesromantiikka, on vaatimuksia ja odotuksia. Epäreilu maailma ja pahat naiset. Suunnaton oikeutuksen tunne.
Ai naisilla muka ei ehtoja, vaatimuksia ja odotuksia miehille? Täälläkin välillä pitkät listat siitä mitä mies "ei saa olla" ja niissäkin on näitä ulkonäkövaatimuksia, ihan samanlailla kuin miehillä.
Voisitteko mennä muualle riitelemään? En aloittanut ketjua tätä varten, vaan jakaakseni kokemukseni paitsi jäämisen tunteesta ja kysyäkseni muiden samalla tavalla tuntevien kokemuksista.
Ap
Minulla vähän sama kuin sillä yhdellä miehellä tuolla aiemmin, että olen jotenkin jämähtänyt emotionaalisesti sinne teini-ikään, sanotaanko 18-19-vuotiaan "tasolle". Tuntuu kuin olisi jäänyt jokin kehitysvaihe saavuttamatta ja nyt yritän saada sellaisen kokemuksen kuin silloin olisin halunnut, että pääsisin asiasta yli ja voisin aikuistua. Sinänsä ironista, että taisi tulla 14 vuoden iässä huudettua vanhemmilleni etteivät he voi ymmärtää miltä musta tuntuu, mutta nyt ymmärrän, miten lähellä nuo teinivuodet ovat itseänikin, näin retrospektiivissä. Naurattaisi kyllä, jos mulla olisi teini, joka raivoaisi, etten ymmärrä. Tuntuu, että emotionaalisesti olen sisältä edelleen se tismalleen sama 18-vuotias, vaikka muuta älliä onkin karttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan AP saman surun. Kasvoin kristillisessä seksi on syntiä -kodissa, ja itsetuntoni oli olematon. Kaikki nuoruuden ihadtuksrt oli yksipuolisia, en kokenut mitään pienintäkään tällä saralla. Vasta 34-vuotiaana seurustelin ensi kerran. 36-vuotiaana sitten olinkin jo naimisissa ja äiti.
Nyt 50-v suren hukkaan mennyttä (tässä mielessä) teini-ikää ja nuoruutta. Ei ole mitään, mitä muistella.
No en tiedä onko sen parempi tämä tilanne, kun on mitä haikailla. Paras olisi, kun pystyisi elämään jokaisen elämäntilanteensa.
Alue: Aihe vapaa
I feel you. Minäkin olen 50 v tiukasta uskovaisesta kodista, jossa elin kontrolloitua elämää. Tää on ihana ketju, koska olen välillä ajatellut olevani superouto kun kaipaan kokea "teini"rakkautta. Mutta se on näköjää monilta muiltakin mennyt ohi.