Lue keskustelun säännöt.
Miehelle tarjottu matkatyötä -mä en jaksa
27.09.2013 |
Miehelle tarjottu tosi kiinnostava duuni toiselta paikkakunnalta. Työ tarkoittaisi käytännössä sitä, että mies olisi poissa kotoa 3-4 arkipäivää viikossa. Meillä on 3 lasta, joista 2 alakoulussa ja yksi päikyssä. Mulla on hyvä työ täällä, eikä ole mitään takeita että saisin oman alan hommia tuolta toiselta paikkakunnalta, enkä haluais muutenkaan muuttaa, kun elämä on täällä.
Toisaalta pitäis kai kannustaa miestä ottamaan työ ja sanoa, että kyllä me pärjätään ja että jaksan lasten kanssa käytännössä yksinhuoltajana ja että liitto pysyy kasassa. Mutta kun en ole siitä yhtään varma. Mies oli aiemmin vähän vastaavassa hommassa ja olihan se tosi raskasta aikaa. Tunnen vaan itseni itsekkääksi, jos en tue miestä. Toisaalta miehellä ei ole mitään taloudellista pakkoa ottaa juuri tuota työtä nyt. Se olisi kyllä hieno juttu sen uraa ajatellen.
Uuvuttaa taas pohtia näitä. On ollu niin kiva, kun ei ole tarvinnut vastata yksin koko arjen pyörittämisestä. Pitäisiköhän tämä uhraus kuitenkin tehdä tässä kohtaa?
Kommentit (23)
Minä tekisin uhrauksen. Meillä kun lapset oli pieniä, mies teki työtä jossa 200 matka/ulkomaankomennuspäivää vuodessa. Ihan hyvin jaksoin, ja jotenkin oudolla tavalla nautinkin "yksinhuoltajuudesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistuisi meillä, en pysty yhdistämään työtäni ja lastenhoitoa, miehen on aivan pakko hoitaa suurin osa perheen asioista.
Meilläkin onnistuisi hyvin, pärjäisin kolmen lapsemme kanssa kotona täysin ongelmitta. Se on sitten eri asia, että tykkäisikö mies työstään, jaksaisiko hän tehdä sitä, matkustaa ja olla liikenteessä jatkuvasti - meillä mies ei edes harkitsisi itselleen moista työtä.
Mun mies vaan ilmoitti irtisanoutuneensa vanhasta duunista ja siirtyvänsä uuteen hommaan, jossa yli 150 ulkomaan matkapäivää vuodessa + kotimaan iltatyöt päälle. Minä hommasin välittömästi itselleni apua (maksullista kotipalvelua tyyliin siivous, lastenvahti, ruokien kotiinkuljetusta) ja sainkin arjen rullaamaan ihan ok kolmen pienen lapsen kanssa. Lopputulos on kuitenkin se, että mun ja miehen välinen suhde on laimentunut ystävyydeksi ja lapset ovat selvästi enemmän kiintyneet minuun kuin isäänsä. Lisäksi mies menettää minusta hurjan paljon, kun ei pysty osallistumaan omien lastensa arkeen ja tähtihetkiin (kuten päiväkodin juhlat, harrastusten esiintymiset ym, joita jäänyt mieheltä paljon näkemättä).
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 23:03"]
Mun mies vaan ilmoitti irtisanoutuneensa vanhasta duunista ja siirtyvänsä uuteen hommaan, jossa yli 150 ulkomaan matkapäivää vuodessa + kotimaan iltatyöt päälle. Minä hommasin välittömästi itselleni apua (maksullista kotipalvelua tyyliin siivous, lastenvahti, ruokien kotiinkuljetusta) ja sainkin arjen rullaamaan ihan ok kolmen pienen lapsen kanssa. Lopputulos on kuitenkin se, että mun ja miehen välinen suhde on laimentunut ystävyydeksi ja lapset ovat selvästi enemmän kiintyneet minuun kuin isäänsä. Lisäksi mies menettää minusta hurjan paljon, kun ei pysty osallistumaan omien lastensa arkeen ja tähtihetkiin (kuten päiväkodin juhlat, harrastusten esiintymiset ym, joita jäänyt mieheltä paljon näkemättä).
[/quote] Tuo asia, että mies jää paljosta paitsi ollessaan paljon pois kotoa, on yksi tylsimmistä asioista. Mikään puhelu tai valokuva ei niitä asioita korvaa. Kotona ollessaan mies saattaa sitten odottaa jotakin erikoiskohtelua, mutta perheeltään ei välttämättä sitä saa, koska perhe on tottunut pyörittämään arkea itsenäisesti. Kyllä se matkatyö saattaa olla monelle perheelle perheen surma, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 23:03"]
Mun mies vaan ilmoitti irtisanoutuneensa vanhasta duunista ja siirtyvänsä uuteen hommaan, jossa yli 150 ulkomaan matkapäivää vuodessa + kotimaan iltatyöt päälle. Minä hommasin välittömästi itselleni apua (maksullista kotipalvelua tyyliin siivous, lastenvahti, ruokien kotiinkuljetusta) ja sainkin arjen rullaamaan ihan ok kolmen pienen lapsen kanssa. Lopputulos on kuitenkin se, että mun ja miehen välinen suhde on laimentunut ystävyydeksi ja lapset ovat selvästi enemmän kiintyneet minuun kuin isäänsä. Lisäksi mies menettää minusta hurjan paljon, kun ei pysty osallistumaan omien lastensa arkeen ja tähtihetkiin (kuten päiväkodin juhlat, harrastusten esiintymiset ym, joita jäänyt mieheltä paljon näkemättä).
[/quote] Tuo asia, että mies jää paljosta paitsi ollessaan paljon pois kotoa, on yksi tylsimmistä asioista. Mikään puhelu tai valokuva ei niitä asioita korvaa. Kotona ollessaan mies saattaa sitten odottaa jotakin erikoiskohtelua, mutta perheeltään ei välttämättä sitä saa, koska perhe on tottunut pyörittämään arkea itsenäisesti. Kyllä se matkatyö saattaa olla monelle perheelle perheen surma, valitettavasti.
[/quote]
Totta
Onko sulla ap omat tai miehen vanhemmat lähistöllä? Olisiko heistä apua teidän arkeenne? Ihan yksin voi olla vaikea jaksaa kolmen kanssa, jos jo nyt tuskailet asian kanssa. Keskustelkaa ihan vakavasti tuosta työasiasta. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen, riippumatta siitä, mihin ratkaisuun päädytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pienten lasten vanhempi edes harkitsee tuollaista työtä? Hyvä isä kyllä odottaisi, että lapset kasvavat ensin isommiksi. Ei uraa saisi ajatella liikaa tuossa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipäs, että on perheitä joissa esimerkiksi isä on lentäjä ja äiti sairaanhoitaja. Kumpikin tekee vuorotyötä ja perhe toimii silti.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:26"]
Mietipäs, että on perheitä joissa esimerkiksi isä on lentäjä ja äiti sairaanhoitaja. Kumpikin tekee vuorotyötä ja perhe toimii silti.
[/quote]
Ei toimi, ellei ole palkattua lastenhoitoapua tai turvaverkkoa. Tosi vaikeaa on järkätä vuorotöitä niin, ettei isä ja äiti olisi yhtä aikaa töissä ja aina pystyisi hoitamaan lapsen tarhaan viemiset ja hakemiset, ellei ole ketään apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi lasta. 6 ja 4 vuotiaat. 3-vuorotyö. Mies yleensä kotoa pois ma-to, joskus myös toista viikkoa. Elämä nyt on tällä hetkellä näin ja hyvin pärjätään.
Soitellaan päivittäin. Arki pyörii viikolla omalla painoillaan ja viikonloppuisin ollaan perheen kanssa eikä buukata menoa joka hetkeen vaan nautitaan toisistamme.
Lapsille ei ole tietoisesti vielä mitään säännöllisiä harrastuksia ettei heidän viikot käy liian raskaiksi koulun, kodin ja vuorohoidon takia. Jos koko ajan surkuttelee kohtaloaan ja mitenkä ei pärjää yms. niin ei sitä silloin myöskään pärjää. Meille on ollut selvää, että arki on meillä tätä ja hyvin pärjätään. Asioista puhutaan ja toiselle annetaan tilaa ja perheen kanssa ollaan silloin kun ollaan kotona.
Mies on inssi ja jo seurusteluaikana tein selväksi etten ala reissumiehen vaimoksi.
Eli mies tiesi jo etukäteen että jos haluaa minun kanssani naimisiin ja perustaa perheen niin reissuhommat ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:49"]
Itselläni on kaksi lasta. 6 ja 4 vuotiaat. 3-vuorotyö. Mies yleensä kotoa pois ma-to, joskus myös toista viikkoa. Elämä nyt on tällä hetkellä näin ja hyvin pärjätään.
Soitellaan päivittäin. Arki pyörii viikolla omalla painoillaan ja viikonloppuisin ollaan perheen kanssa eikä buukata menoa joka hetkeen vaan nautitaan toisistamme.
Lapsille ei ole tietoisesti vielä mitään säännöllisiä harrastuksia ettei heidän viikot käy liian raskaiksi koulun, kodin ja vuorohoidon takia. Jos koko ajan surkuttelee kohtaloaan ja mitenkä ei pärjää yms. niin ei sitä silloin myöskään pärjää. Meille on ollut selvää, että arki on meillä tätä ja hyvin pärjätään. Asioista puhutaan ja toiselle annetaan tilaa ja perheen kanssa ollaan silloin kun ollaan kotona.
[/quote]
Onhan se hieman eri asia, jos pienille lapsille ei järjestä harrastuksia kuin se, että lapsille sanotaan, että heidän pitää lopettaa joku harrastus sen vuoksi, ettei vanhemmilla ole aikaa sille. Teilläkin lapset kasvaa, miten sitten teette, kun lapset haluavat sellaisia harrastuksia, jonne eivät yksin pääse?
Ymmärrän toki, että lähikirjastoon tai naapuristossa olevaan kokkikerhoon pääsee yksinkin, mutta kaikki ei asu jumppakerhon tai jäähallin lähistöllä.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:49"]
Itselläni on kaksi lasta. 6 ja 4 vuotiaat. 3-vuorotyö. Mies yleensä kotoa pois ma-to, joskus myös toista viikkoa. Elämä nyt on tällä hetkellä näin ja hyvin pärjätään.
Soitellaan päivittäin. Arki pyörii viikolla omalla painoillaan ja viikonloppuisin ollaan perheen kanssa eikä buukata menoa joka hetkeen vaan nautitaan toisistamme.
Lapsille ei ole tietoisesti vielä mitään säännöllisiä harrastuksia ettei heidän viikot käy liian raskaiksi koulun, kodin ja vuorohoidon takia. Jos koko ajan surkuttelee kohtaloaan ja mitenkä ei pärjää yms. niin ei sitä silloin myöskään pärjää. Meille on ollut selvää, että arki on meillä tätä ja hyvin pärjätään. Asioista puhutaan ja toiselle annetaan tilaa ja perheen kanssa ollaan silloin kun ollaan kotona.
[/quote]
Onhan se hieman eri asia, jos pienille lapsille ei järjestä harrastuksia kuin se, että lapsille sanotaan, että heidän pitää lopettaa joku harrastus sen vuoksi, ettei vanhemmilla ole aikaa sille. Teilläkin lapset kasvaa, miten sitten teette, kun lapset haluavat sellaisia harrastuksia, jonne eivät yksin pääse?
Ymmärrän toki, että lähikirjastoon tai naapuristossa olevaan kokkikerhoon pääsee yksinkin, mutta kaikki ei asu jumppakerhon tai jäähallin lähistöllä.
[/quote]Niin ja onnistuuko tosiaan 3-vuorotyössä viikonloppuvapaat? Epäilen.
Onko sille miehellesi tarjottu matkatyötä, joka tarkoittaa että reissaa paljon eri kohteissa vai vaan työtä eri paikkakunnalla. Mikä on välimatka uudelta paikkakunnalta kotipaikkakunnalle? Onko miehen työ sellaista, että hänen pitää olla koko ajan paikan päällä työkohteessa. Eikö voi tehdä töitä joku päivä viikossa etätöinä. Onko kaikki mahdolliset vaihtoehdot kartoitettu?
"Onhan se hieman eri asia, jos pienille lapsille ei järjestä harrastuksia kuin se, että lapsille sanotaan, että heidän pitää lopettaa joku harrastus sen vuoksi, ettei vanhemmilla ole aikaa sille. Teilläkin lapset kasvaa, miten sitten teette, kun lapset haluavat sellaisia harrastuksia, jonne eivät yksin pääse?
Ymmärrän toki, että lähikirjastoon tai naapuristossa olevaan kokkikerhoon pääsee yksinkin, mutta kaikki ei asu jumppakerhon tai jäähallin lähistöllä.
Niin ja onnistuuko tosiaan 3-vuorotyössä viikonloppuvapaat? Epäilen."
Viikonloppu vapaita ei ole tietysti koko ajan, sitä en ole väittänyt. Kuitenkaan en ole töissä 24/7 joten kotonakin olen joko aamusta tai illasta.Teen myös mielelläni yövuoroja viikonloppuisin.Saan olla enempi kotona hereill olon aikana. Vastaavasti lapsilla on enempi aikaa olla kotona alkuviikosta kun on vapaat.
Lasten harrastukset katsotaan sitten tulevaisuudessa perheen tilanteen mukaan.
serkulle kävi samalla tavalla. miehelle tuli loistava työtilaisuus, oli 4 päivää viikossa muualla ja viikonloppuisin sitten oli konttorilla.
serkku palkkas naapurin heille, eli tämä vei lapset kouluun ja päiväkotiin, sekä haki heidät pois, teki perussiivouksen ja usein jopa ruuan. Kun serkku tuli töistä, alkoi se harrastusrumba, sen vaan hoiti.
Mies ei päässyt nuoremman lapsen yhteenkään joulu- eikä kevätesitykseen, ei lasten soittoesityksiin. Välillä suhde lähes kuoli pois, miehellä oli suhde työkaverin kanssa.
Tietenkin kaikki onnistuu jos halutaan, mutta itse vaihdoin työtehtäviä lähes heti palattuani äitiyslomalta, koska siinä vaiheessa lapsi oli tärkein ja halusin viettää hänen kanssaan joka ilta aikaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut 2000 e parempi palkka mutta paljon iltoja ja viikonloppuja töissä.
Meillä mies on jokatoinen viikko ulkomailla töissä (pohjoismaat) ja jokatoinen viikko sitten kotona. Meillä on 1v vauva ja olen hänen kanssaan kotona. Olemme pärjänneet ihan hyvin. Miehen palkka on niin hyvä että tätä kannattaa jatkaa ja mies nauttii työstään. Voin olla kauemmin kotona lapsen kanssa kun on varaa tähän. Meillä on molempien vanhemmat lähiseudulla ja heistä saa apua jos on tarvetta. Meillä käy myös siivooja kerran viikossa joten minun ei tarvitse kuin tehdä perus kodinhoito vauvan kanssa.
Olen toki yksinäinen ja väsynyt kun olen viikon yksin mutta parisuhde kukoistaa viikon tauon jälkeen ja silloin mieheni on enemmän kotona vauvan kanssa ja minä pääsen tuulettumaan treenaamaan ja tapaamaan ystäviäni.
Ystävilläni on myös pieniä lapsia joten tapaamme viikottain heidän kanssaan ja saan heistä seuraa. Ihanaa aina se viikko kun mieheni on kotona ja voimme perheen kanssa olla yhdessä, sitä oppii todellakin arvostamaan.
Mä en ainakaan tekis uhrausta. Tai sitten ottaisin eron jos mies sanois lähtevänsä. Eli meillä ei liittokaan kestäis tollaista.