Lue keskustelun säännöt.
Miehelle tarjottu matkatyötä -mä en jaksa
27.09.2013 |
Miehelle tarjottu tosi kiinnostava duuni toiselta paikkakunnalta. Työ tarkoittaisi käytännössä sitä, että mies olisi poissa kotoa 3-4 arkipäivää viikossa. Meillä on 3 lasta, joista 2 alakoulussa ja yksi päikyssä. Mulla on hyvä työ täällä, eikä ole mitään takeita että saisin oman alan hommia tuolta toiselta paikkakunnalta, enkä haluais muutenkaan muuttaa, kun elämä on täällä.
Toisaalta pitäis kai kannustaa miestä ottamaan työ ja sanoa, että kyllä me pärjätään ja että jaksan lasten kanssa käytännössä yksinhuoltajana ja että liitto pysyy kasassa. Mutta kun en ole siitä yhtään varma. Mies oli aiemmin vähän vastaavassa hommassa ja olihan se tosi raskasta aikaa. Tunnen vaan itseni itsekkääksi, jos en tue miestä. Toisaalta miehellä ei ole mitään taloudellista pakkoa ottaa juuri tuota työtä nyt. Se olisi kyllä hieno juttu sen uraa ajatellen.
Uuvuttaa taas pohtia näitä. On ollu niin kiva, kun ei ole tarvinnut vastata yksin koko arjen pyörittämisestä. Pitäisiköhän tämä uhraus kuitenkin tehdä tässä kohtaa?
Kommentit (23)
Teillähän on isot lapset ja mies on vain 3-4 päivää viikossa poissa, ja kuitenkin tavoitettavissa aina. Et sinä mikään yksinhuoltaja ole. Kyllä te pärjäätte. Luota vain itseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:49"]
Itselläni on kaksi lasta. 6 ja 4 vuotiaat. 3-vuorotyö. Mies yleensä kotoa pois ma-to, joskus myös toista viikkoa. Elämä nyt on tällä hetkellä näin ja hyvin pärjätään.
Soitellaan päivittäin. Arki pyörii viikolla omalla painoillaan ja viikonloppuisin ollaan perheen kanssa eikä buukata menoa joka hetkeen vaan nautitaan toisistamme.
Lapsille ei ole tietoisesti vielä mitään säännöllisiä harrastuksia ettei heidän viikot käy liian raskaiksi koulun, kodin ja vuorohoidon takia. Jos koko ajan surkuttelee kohtaloaan ja mitenkä ei pärjää yms. niin ei sitä silloin myöskään pärjää. Meille on ollut selvää, että arki on meillä tätä ja hyvin pärjätään. Asioista puhutaan ja toiselle annetaan tilaa ja perheen kanssa ollaan silloin kun ollaan kotona.
[/quote]
Onhan se hieman eri asia, jos pienille lapsille ei järjestä harrastuksia kuin se, että lapsille sanotaan, että heidän pitää lopettaa joku harrastus sen vuoksi, ettei vanhemmilla ole aikaa sille. Teilläkin lapset kasvaa, miten sitten teette, kun lapset haluavat sellaisia harrastuksia, jonne eivät yksin pääse?
Ymmärrän toki, että lähikirjastoon tai naapuristossa olevaan kokkikerhoon pääsee yksinkin, mutta kaikki ei asu jumppakerhon tai jäähallin lähistöllä.
[/quote]
Jos kuljetukset eivät järjesty, niin sitten se on sellainen tosiasia, joka estää juuri sen harrastuksen harrastamisen ja tilalle etsitään joku muu. Ei siinä sen kummempaa. Kaikkea ei voi saada, ja kyllä lastenkin on hyvä oppia sietämään pettymyksiä, niin kurjalta kuin se saattaa tuntuakin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:26"]
Mietipäs, että on perheitä joissa esimerkiksi isä on lentäjä ja äiti sairaanhoitaja. Kumpikin tekee vuorotyötä ja perhe toimii silti.
[/quote]
Juuri näin on meillä :) Olen sairaanhoitaja ja mies lentäjä. Olen kyllä lapsen kanssa kotona kun hän on vasta pieni ja aion ollakkin kunnes täyttää 3v. Toivottavasti toisenkin saamme jossain vaiheessa.
Mies on todellla paljon pois kotoa mutta hyvin ollaan pärjätty.