"Tajuatteko miten hyvin asianne ovat"?

Siis kaverisi sanoo näin sulle?

No et ole herkkä. Mekin asutaan vuokralla, opiskelen toista tutkintoa ja eletään tosi niukkaa elämää. Kyllä minuakin ärsyttää, että ihmiset, joille jo bussimatka tänne meidän asuinalueelle on shokki (ties mitä musulamaani siihen viereen istuu, ja kaikki se vähävaraisuus ja köyhyys voi vaikka tarttua niistä kanssamatkustajista!) alkavat opettaa meitä näkemään asioiden positiiviset puolet. Se on ihan ok, että heillä menee hyvin, mutta se, että tavallaan nostetaan se oma elämä myös moraalisesti hyveelliseksi elämäksi ja esimerkiksi muille, on jo liikaa. 

Saa tuosta loukkaantua, mutta toisaalta, ihmiset nyt päästää suustaan yhtä ja toista sitä enempää miettimättä, ei niitä hirveästi kannata murehtia. Häntä pystyyn! :)

Tai ehkä ystävälläsi on taustalla kaikenlaista mistä sinä et tiedä. Ja tämä jokin saa hänet arvostamaan tavanomaista elämää. 

Lähtökohtahan on se että suomalaiset joukkona harvemmin tajuavat kuinka hyvin heidän asiansa ovat. Puhdas luonto, miinoittamattomat pellot ja tiet, juotava vesi suoraan hanasta, sosiaalihuolto, laadukas terveydenhuolto, päivähoito-oikeus, hieno koulusysteemi, ei sotaa vuosikymmeniin..listaa voisi jatkaa pitkään.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että negatiivisimman kuvan omasta elämästään jakaa ihminen, jolla ei kovin laaja elinpiiri ole. Kun ei näe kuinka huonosti asiat kehittymättömämmissä maissa on, ei osaa arvostaa omaakaan elämää.

5; joo voi toki olla että tämä ap:n kuvailema neuvoja on kaikenlaista kokenut ihminen, joka yrittää vaan saada perspektiiviä ap:n ongelmiin. Tai sitten hän on sillä lailla lapsellinen, kuten monet nuoret hyväosaiset ihmiset ovat, että hänestä on luonnollista että joillakin ihmisillä menee paremmin (eli hänen kaltaisensa ihmiset ) ja joillakin huonommin (ap:n kaltaisilla ihmisillä) ja niin sen kuuluu olla. Maailmanjärjestys on heidän mielessään sellainen, että jos olet tehnyt oikeita juttuja, sulla ei ole vastoinkäymisiä elämässä. Omien kokemusten puutteessa empatia ja ymmärrys toista kohtaan ei vaan riitä.

Mullakin oli iso hieno okt, varakas mies  jne

ero tuli. Mitä mulla nyt on? Aso kämppä ja tilillä vähän enemmän rahaa

ollaan lasten kanssa onnellisia täälläkin, ne on mun tärkeimmät 

toki uusi mieskin on tervetullut mun elämään

Mäkin asun vuokralla deekulähiössä enkä ole edes onnistunut saamaan lapsia, vaikka niitä todella paljon olen toivonut koko ikäni.

Koen silti voimakkaasti, että maailman mittakaavassa mulla on asiat todella hyvin ja jonkin verran tuon sitä myös esille. Mulla perspektiivi tulee siitä, että olen matkustellessa (ja myös ihan tuntemieni suomalaisten mamujen kautta) päässyt näkemään, millaista ikäisteni naisten arkielämä voi eri puolilla maailmaa olla. Oon siis kiitollinen ihan sellaisista pienistä asioista kuin että meillä tulee puhdasta, juomakelpoista vettä hanasta ja vielä lämpimänäkin ja että mulla on ollut mahdollisuus kouluttautumalla vaikuttaa omaan tulevaisuuteeni ja esim. kulttuurini salli minun lähteä väkivaltaisesta liitosta ilman että olisin yhteisön silmissä muuttunut hylkiöksi. Lisäksi mulla on ollut aiemmassa elämässä aika suuria vastoinkäymisiä (mm. sairauksia), joten jo sekin että olen normaalitoimintakykyinen nyt, on mulle jokapäiväinen ilo. Pidän hyvin olevana asiana myös sitä, että tällä hetkellä henkinen vointini mahdollistaa minulle tällaisen kiitollisuuden tuntemisen. Joku hyvässä parisuhteessa velattomassa isossa omakotitalossa asuva perheellinen ei välttämättä kykene näkemään hyviä asioita elämässään vaan on jäänyt jumiin monille ihmisille tyypilliseen tyytymättömyyden kehään ja uskon että kokonaisuuden kannalta voin olla siksi jopa onnellisempi kuin hän. Ja mikä täällä olisi tärkeämpää kuin onnellisuus?

Toki itsekin haluaisin hyvän miehen, lapsia ja omakotitalon ja mua välillä niiden puuttuminen kirpaiseekin. Mutta noita asioita kun en pelkästään tahtomalla saa, koen kuitenkin että elämäni muodostuu onnellisemmaksi kun keskityn niihin asioihin mitä mulla on niiden asioiden sijaan mitä multa puuttuu. Mulla on kuitenkin paljon enemmän kuin monella muulla (ja joka tapauksessa aina löytyy joku, jolla on jotain mitä minulla ei ole ja mitä en tule saamaankaan).

Mut en kellekään muulle kyllä menisi sanomaan, että "tajuatko miten hyvin sulla asiat on" kuin ehkä ihan todella poikkeustilanteessa, missä oikeasti henkilöllä on asioiden mittakaava sumentunut (esim. tekee suhteettoman kriisin siitä, ettei löydä jotain oikeanväristä sohvatyynyä mistään ja olkkarin sisustus on pilalla tai kuvittelee, että kaikki vihaa häntä siksi että naapurin mummo ei moikannut rapussa). Mulla siis on yksi tällainen läheinen ihminen. Tällöinkin yleensä viittaan siihen, miten hyvin tällä ihmisellä on asiat nyt verrattuna siihen miten ne hänen omassa elämässään olivat aiemmin, koska olen huomannut että se auttaa häntä. Ei siis mitään syyllistävää "olisit tyytyväinen että sulla on edes katto pään päällä ja naapureita, monilla ei ole ollenkaan kotia" -jeesustelua.

No tuollaisten kysymysten esittäminen on harvoin asiallista kenellekään. Tämä on aivan eri asia, onko itse tyytyväinen omaan elämäänsä vai pitääkö muiden elämää parempana.

t. keski-ikäinen yh, joka tänäkin aamuna on ajatellut, miten ihanaa on kun ei enää tarvitse asua rakastamansa miehen kanssa yhdessä ja varsinkin näin putkiremontin keskellä tulee mieleen, miten onnellinen sitä on, kun ei omista muuta kuin kotinsa irtaimiston.

Minäkin olen yh, pienipalkkainen ja asun vuokralla. Välillä ahdistaa, kun aina on niin tiukkaa. Mutta lapsi on terve, minä olen terve. On hyvä parisuhde, läheisiä rakkaita ihmisiä, ja kivat harrastukset. Asiamme siis kaiketi kuitenkin ovat hyvin, vaikka rahat aina loppu ovatkin.

en ymmärrä jos toinen ei valita jatkuvasti. Mun serkku valittaa aina jostain. Mies on paljon työmatkoilla, oli silloin paljon työmatkoilla kun tapasivat, miksi jatkoi hänen kanssaan, jos se oli niin häiritsevää. Työ on raskasta. Työ on ollut raskasta viimeiset 10 vuotta, mutta palkka on tosi hyvä. Elämä on valintoja täynnä. Lapset vievät paljon aikaa, itse halusi monta lasta ja tuli vielä aina kertaheitolla raskaaksi.

Mä en enää jaksa kuunnella häntä. Kun valittaa samoista asioista uudestaan ja uudestaan, paras lyönti häntä kohtaan on kertoa miten meillä sama asia menee, eli jos hän sanoo työ on raskasta, sanon ei kai sitä mitä tahansa työtä voi tehdäkään 5 tonni kkk palkalla. Mulla työ ei ole raskasta, mutta palkka onkin vain 2200 euroa kuussa. Ei ongelmat tule kotiin asti.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 07:46"]

Lähtökohtahan on se että suomalaiset joukkona harvemmin tajuavat kuinka hyvin heidän asiansa ovat. Puhdas luonto, miinoittamattomat pellot ja tiet, juotava vesi suoraan hanasta, sosiaalihuolto, laadukas terveydenhuolto, päivähoito-oikeus, hieno koulusysteemi, ei sotaa vuosikymmeniin..listaa voisi jatkaa pitkään.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että negatiivisimman kuvan omasta elämästään jakaa ihminen, jolla ei kovin laaja elinpiiri ole. Kun ei näe kuinka huonosti asiat kehittymättömämmissä maissa on, ei osaa arvostaa omaakaan elämää.

[/quote]

Ihan täysin samaa mieltä! Meillä asutaan todella ahtaasti (neljä henkeä kaksiossa), rahat on tiukalla, mies tekee pitkää päivää, eikä ylimääräistä ole juurikaan. Silti tunnen itseni etuoikeutetuksi: meillä on katto pään päällä, rahaa ruokaan ja vaatteisiin, joskus jopa vähän ylimääräiseenkin, terveet lapset, onnellinen parisuhde... Verrattuna suurimpaan osaan maailman väestöstä elämämme on suoranaista luksusta.

Kysymys onkin varmaan siitä, että osaa arvostaa sitä mitä elämässä on, eikä keskity sen vatvomiseen mitä puuttuu.