Jenni Vartiaisen "naiset ja junat"

Mitähän mieltä setä Sigmund (Freud siis) olisi tuosta junasta, kun hän selitti kaiken seksuaaliseksi. Ja eikös juna ole symboli miehen elimelle?

Itse olen ihmetellyt että kuka hemmetin ääliö valitsee mitä radiossa soitetaan, ja kuinka monta kertaa- kun en ole kenenkään kuullut kehuvan tuota kappaletta! kertosäe: "Ju-u-uu-u-uu-u-ju-u-uu-u, ju-u-uu-u-uu-u-ju-u-uu-u, sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan". Ei hyvää päivää mitä paskaa!! Ihmisten aliarviointia!! Miten se oikeesti kehtaa vielä mainostaa omaa tulevaa levyään haastatteluissa, ja sitten laulaa tuollaista tuubaa! Nätti tyttö ja hyvä ääni, mutta musiikki ihan ala-arvoista shaibaa. 

Mä luulin, että se on vr:n mainos. Siihenkin ihan kamala. Mä en muutenkaan tykkää Jennin änestä tai lauluista, mutta toi on pohjanoteeraus.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 20:52"]

Mä tykkään salaa itsekseni. Musta se kuulostaa kivalta. Mutta uskallan myöntää vain anonyyminä.

[/quote] samaa mieltä

Ihmettelin toissapäivänä ihan samaa. Hauska löytää tämä keskustelu täältä, niin en ole ajatuksineni ihan yksin. Ja nimenomaan naiset on luotu pitämään huolta kodista/lapsista - ei suinkaan kulkemaan.

mä kuulin ekalla kerralla että naiset ja nuhat on luotuja kulkemaan, ihmettin että onpa oudot sanat, pikkuisen parempi on kyllä naiset ja junat.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 20:52"]

Mä tykkään salaa itsekseni. Musta se kuulostaa kivalta. Mutta uskallan myöntää vain anonyyminä.

[/quote] samaa mieltä

[/quote]

Hahaa! Joku muukin on "hairahtanut"!!

Oho. Luulin et kaikki diggaa sitä. Mä tunnen kauheaa myötäpeää Jenniä kohtaan tosta biisistä enkä muutenkaan jaksa sitä ässävikaista huokailua. Helpotus etten olekaan ainoa joka ei ymmärrä pätkän vertaa sitä artistia. 

Mielestäni biisin dramaattinen sanoitus kertoo erosta ja katkeruudesta miesten rakentaneita ''kivimuureja'' kohtaan, jotka piilottavat suuret tunteet ja herkkyyden muiden silmistä.

''Kivikirkot ja rautaportit ja kasvot sotilaan, joka palatsin eessä vartioi valtiastaan'' -lause tuo mieleen juuri sen kylmän ulkokuoren jolla mies vartioi sydäntään eikä päästä tunteitaan ulos, saatika näytä niitä edes omalle naiselleen.  ''Nämä ovat kaltaisesi nämä pysyvät paikoillaan, mutta junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan''. Lause kertonee siitä, kuinka mies ei elämänsä aikana tunteellisesti juuri muuttuisi, mutta nainen on mennyt eteenpäin, kypsynyt, ja ajatusmaailma voi olla täysin eri kuin parinkymmentä vuotta sitten. Se, että junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, kuulostaa siltä kuin liikkuminen tapahtuisi myös ilman naisen omaa tahtoa. Eron jälkeen nainen ei voi jäädä itkemään, masentua, ryypätä tai ottaa aikaa itselleen vaan nainen on luotu kulkemaan, siivoamaan, hoitamaan lapsia, tekemään työtä, järjestämään omia ja muidenkin asioita. 

''Kiskot minua kutsuu siis hyvästellään (syvästellään) vaan'', lauseesta voi lukea, kuinka naisella on oikeus valita lähteäkö vai jäädä, mutta junan lailla se kulkee kiskoja pitkin, naiselle ennalta määrättyyn määränpäähän. 

''Älä luule että itkee ovi kun se suljetaan, se vain kuluu lähtiessä, ihan hiljaa narahtaa''. Oven sulkeminen on parisuhteen loppumista, ja hiljainen narahdus kuvaa kuinka ero ei saa vaikuttaa naisen elämänrytmiin mitenkään TAI sitten ovi voi kuvata tunteettoman oloista miestä, joka ei itke kun hänet jätetään vaan kohauttaa olkapäitään piittaamattomasti.

''Eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa...'' Kun nainen itkee eron jälkeen, ne eivät ole surun kyyneleitä, jotka vierivät pitkin hänen poskeaan. ''...Ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa''. Kevät on valoisaa aikaa joka johtaa kauan odotettuun kesään. Kesä voisi ilmaista onnea, sitä kun naisen ei enää tarvitse olla luotu kulkemaan samoja raiteita pitkin. Kevät, joka sulattaa surun, väsymyksen, ''jään'', vaatii aina ne pari kyyneltä. Niinkuin naiset, ovat myös junat ja vuodenajat luotuja kulkemaan eteenpäin, eivätkä ne koskaan pysähdy. 

Tosin vuori on hyvin kylmä ja miehinen ilmaisu, kuten alussa kivikirkot ja rautaportitkin. Voi olla että eron jälkeen sureva mies heltyy. Eli lauseen (:''Eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa, ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa'',) kevät voisi olla nainen, vuoren (eli miehen) herättäjä,  jonka ansoista miehen muurit alkavat halkeilla ja vartiointi pettää.

Omassa analyysissäni on paljon asioita, jotka mietityttävät itseänikin. Aluksihan miestä kuvataan tunteettomana (joka vaikuttaa olevan syy eroon), mutta eron jälkeen naisesta tulee juuri samanlainen, tunteeton, joka kulkee eteenpäin haudatessaan surunsa syvälle itseensä. Joka tapauksessa kappale on kasvutarina eikä heti tuomitsemalla analysoitu ''lutkabiisi''. Kertokaahan mielipiteenne kappaleesta ja analyysistä, mieluusti kriittisesti, niin että omakin katseeni avartuu.