Miksi kumppanin valintaperusteena status on huono?

Up

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:23"]

 tällä palstalla usein puhutaan että pitää olla pukumies, rikas ja korkeasti koulutettu että kelpaa. Mua häiritsee kyllä siinä se, että itse en voisi kuvitella rakastuvani ihmiseen hänen asemansa, rahojensa tai koulutuksensa vuoksi

[/quote]

Älä sekoita kahta asiaa. Ehkä nuo muutkaan eivät puhu rakastumisesta mitään, vaan yksinkertaisesti siitä, kenet ottaisivat kumppanikseen. Eivät kaikki seurustelevat ja/tai naimisiin menneet ole yhdessä rakkaudesta. No niin, nyt voit kauhistella tätä tosiasiaa.

Suomessa on yli 80 000 korkeasti koulutettua työtöntä.

169, 59, E-kuppi (ei silikonit)

Olen älykäs, arvostettu työssäni ja tienaan hyvin (edennyt hyvin, etenkin koulutukseen nähden), mutta akateemisuus itseisarvona tuottaa näppylöitä ja siksi valitsin ei-akateemisen koulutien. Oli ihan lottovoitto löytää samanlainen mies. Eli on tarvittaessa puvussa, muttei pukupelle. 

Niiden höpinää, jotka ei saa pukumiehiä. Sitä mitätöi mitä ei itselle saa vaikka haluaisi.

Se, että joku on akateeminen, hyvässä työssä ja varakas ei vielä kerro paljon hänen luonteestaan. Eikö tärkeämpiä kriteereitä olisi vaikkapa luotettava, rehellinen, kiltti... Jos nuo ensinmainitut on pääasialliset hakutekijät niin antaa aika pinnallisen kuvan ihmisestä. Eikä muuten anna kummoista kuvaa tuo pukupelleistä puhuminenkaan, eihän puvun pitäminenkään vielä kerro ihmisestä mitään.

Jaa. lika barn leker bäst. Kyllä niitä luotettavia ja rehellisiä löytyy varakkaistakin. Varakkuus, koulutustaso jne on aivan yhtä hyviä valintaperisteita kuin mukava tai lihaksikaskin. Ja tyhmäähän ei kukaan jaksa.

En ole kuullut kenenkään sanovan että ei huoli pukupelleä, mutta tällä palstalla usein puhutaan että pitää olla pukumies, rikas ja korkeasti koulutettu että kelpaa. Mua häiritsee kyllä siinä se, että itse en voisi kuvitella rakastuvani ihmiseen hänen asemansa, rahojensa tai koulutuksensa vuoksi, kyllä minä rakastun ihmisen luonteenpiirteiden ja elämänarvojen yms. takia, ja varmasti on mukana myös seksuaalinen puoli, mutta ei siihenkään mikään status vaikuta, kunhan on suht siisti.

Usein luonteenpiirteet ja elämänarvot kulkee linjassa sivistyksen ja koulutuksen kanssa. Harvemmin akateeminen, uraa luova/luonut mies notkuu esim. hönössä lähiöpubissa örveltämässä tai on sitä mieltä, että ei kannata tehdä töitä kun sossukin on olemassa "En mee kympin tuntiliksalla duuniin kun korvauksilla saa saman lojumalla himassa". P-skaduuni-käsitettäkään en ole kuullut kuin vähemmän koulutettujen käyttämänä, jotakin sekin kertoo kun oman tasonsa töitä halveksii.

Entäpä, kun valitsin miehekseni älykkään ja hyväkäytöksisen duunarin? Mutta nyt tuo onkin perustamassa yritystä (oy), johon alkaa itse toimitusjohtajaksi. Onko mut petetty?

Vai ollaanko tasoissa, koska tavatessamme minulla oli pelkkä halveksittava amk-tutkinto ja olen sen jälkeen salakavalasti muuttunut akateemiseksi (väittelin viime vuonna).

Vai pitäiskö tuo sika jättää..?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:36"]

Usein luonteenpiirteet ja elämänarvot kulkee linjassa sivistyksen ja koulutuksen kanssa. Harvemmin akateeminen, uraa luova/luonut mies notkuu esim. hönössä lähiöpubissa örveltämässä tai on sitä mieltä, että ei kannata tehdä töitä kun sossukin on olemassa "En mee kympin tuntiliksalla duuniin kun korvauksilla saa saman lojumalla himassa". P-skaduuni-käsitettäkään en ole kuullut kuin vähemmän koulutettujen käyttämänä, jotakin sekin kertoo kun oman tasonsa töitä halveksii.

[/quote]

Ei kyllä pidä paikkaansa, tässä verrataan nyt tavallista duunaria ja jotain johtajapukumiestä, ei mitään työtöntä luuseria joka notkuu baarissa. Verrataan kunnon ihmisiä jotka tekee töitä, se duunarikin voi tienata ihan hyvin ja pukumies notkua yökerhoissa naisia naurattamassa kun on muka ylitöissä. 

Paskaduunithan tarkoittavat sitä, että teetetään töitä pätkissä, ja sellaisella palkalla ja muilla työehdoilla, joilla muut eivät niitä töitä suostuisi tekemään, vaan nuoren ihmisen on pakko ottaa niitä vastaan, ei ole kyse fyysisesti likaisista töistä, kuten sonnan luonnista. Paskaduuneja joutuu tekemään usein myös ne korkeasti koulutetut nuoret, he termin ovat keksineetkin.

Eikä ole ihme että et ole pukumiesten kuullut termiä käyttävän, he ovat jo niin pitkällä että heidän ei tarvi paskaduuneja miettiä, yhtä vähän kuin johtajamiljonääri puhuu leipäjonoista ja työttömyydestä omakohtaisena kokemuksena.

Koulutuksen määrä ei takaa sivistyneisyyttä, eikä varsinkaan viisautta, eikä todellakaan sosiaalisia taitoja, akateemista yksinkertaisuutta esiintyy varsin paljon.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:36"]

Usein luonteenpiirteet ja elämänarvot kulkee linjassa sivistyksen ja koulutuksen kanssa. Harvemmin akateeminen, uraa luova/luonut mies notkuu esim. hönössä lähiöpubissa örveltämässä tai on sitä mieltä, että ei kannata tehdä töitä kun sossukin on olemassa "En mee kympin tuntiliksalla duuniin kun korvauksilla saa saman lojumalla himassa". P-skaduuni-käsitettäkään en ole kuullut kuin vähemmän koulutettujen käyttämänä, jotakin sekin kertoo kun oman tasonsa töitä halveksii.

[/quote]

No nyt irtisanomisaallon aikana moni akateemisesti koulutettukin tulee pääsemään vielä tutustumaan sossuun ja 10 euroa tunti "paskatöihin" kun 500 päivän ansiosidonnainen loppuu. Moni akateeminen ylemmän keskiluokan elämään tottunut ei tule koskaan saavuttamaan entistä tulotasoaan joten parempi vain sopeutua alaluokan elämään vähäisine kulutusmahdollisuuksineen.

"Entäpä, kun valitsin miehekseni älykkään ja hyväkäytöksisen duunarin? Mutta nyt tuo onkin perustamassa yritystä (oy), johon alkaa itse toimitusjohtajaksi. Onko mut petetty?"

Miten se liittyy aiheeseen? Ei toimitusjohtaja ole mikään oppiarvo tai tutkinto vaan yrityksen päättäjän (ja pienyrityksessä useimmiten omistajan) titteli, jonka tietenkin voi itselleen halutessaan ottaa, mutta ei koulutustaso siitä mihinkään muutu. Eri asia kokonaan ovat suurten konsernien ja kansainvälisten ja/tai pörssiyhtiöiden palkatut toimitusjohtajat, siellä on jo oltava akateemista kompetenssia muun ohella. Vai onko toimitusjohtaja mielestäsi akateeminen tutkinto?

Olen sinkku ja varmasti ihan liikaa av-palstalla. Näin viime yönä unta, jossa kohtasin kävelyllä miehen jolla oli Matti Nykänen-farkut, vaalean sininen kulunut farkkutakki, kiharat puoli kaljut hiukset, huono ryhti, omituisen näköiset kasvot, mies jutteli minulle tosi herttaisesti ja minä ajattelin unessa että ikinä en tuon näköistä ja noin pukeutuvaa miestä voi esitellä ystävilleni, miten voin olla näin pinnallinen vaikka tuo olisi elämäni suuri rakkaus. Onneksi heräsin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:22"]

Jaa. lika barn leker bäst. Kyllä niitä luotettavia ja rehellisiä löytyy varakkaistakin. Varakkuus, koulutustaso jne on aivan yhtä hyviä valintaperisteita kuin mukava tai lihaksikaskin. Ja tyhmäähän ei kukaan jaksa.

[/quote]

Ainakin mun kokemukseni mukaan amk:ssa oli epärehellisempiä opiskelijoita kuin yliopistolla. Urbaanilegendaa että duunarit olisi jotenkin reilumpia ja pukupellet ketkuja.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:36"]

Usein luonteenpiirteet ja elämänarvot kulkee linjassa sivistyksen ja koulutuksen kanssa. Harvemmin akateeminen, uraa luova/luonut mies notkuu esim. hönössä lähiöpubissa örveltämässä tai on sitä mieltä, että ei kannata tehdä töitä kun sossukin on olemassa "En mee kympin tuntiliksalla duuniin kun korvauksilla saa saman lojumalla himassa". P-skaduuni-käsitettäkään en ole kuullut kuin vähemmän koulutettujen käyttämänä, jotakin sekin kertoo kun oman tasonsa töitä halveksii.

[/quote]

No nyt irtisanomisaallon aikana moni akateemisesti koulutettukin tulee pääsemään vielä tutustumaan sossuun ja 10 euroa tunti "paskatöihin" kun 500 päivän ansiosidonnainen loppuu. Moni akateeminen ylemmän keskiluokan elämään tottunut ei tule koskaan saavuttamaan entistä tulotasoaan joten parempi vain sopeutua alaluokan elämään vähäisine kulutusmahdollisuuksineen.

[/quote]

Kevyt "vaeltelu" lähimetsissä on yksi edullisimmista harrastuksista mitä on. Luulenpa että ennemmin nämä työttömät di:t löytyy paikallisilta luontopoluilta kuin ostarin baarista. Uimahallit on myös perinteisesti täynnä fiksumpia sairaseläkeläisiä ja työttömiä. Ei susta tule wt vain koska olet vähävarainen.

Kukin valkatkoon puolisonsa ihan millä kriteereillä huvittaa, mutta siinä on vaan se vika, että jos valintakriteerit on hyvät niin toki valintansa tulokseen pitäisi olla tyytyväinen.

Jos siis parisuhteesi eivät ole jatkuneet pitkinä ja onnellisina niin ehkä niitä kriteerejä olisi syytä jotenkin viilata.

Up

No mun valintaperuste ei kyllä ole sitä että otanpa tosta akateemisen tai että en nyt satu ottamaan tollasta amispelleä. En edes tiennyt kumpi mun mies on tai tulee olemaan. En edes ajatellut asiaa. Me vaan tutustuimme ja ajauduimme yhteen, rakastuimme nopeasti toisiimme ja sillä selvä. Ei me vieläkään välitetä kumpi toinen on koska ei sillä rakkaudessa ole väliä. Ja joo molemmat olemme amiksia.