Kuinka opetella rohkeammaksi (laulamisen suhteen, vauva tulossa)?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:46"]

Minulla on vähän hassu tilanne. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Osaan laulaa ihan hyvin, vaikka äänensävyni ei kovin kaunis olekaan. Olen ujo ja olen mm. tanssinut "baarissa" elämäni aikana vain 2 kertaa (lavatansseja kyllä voin tanssia koska niitä osaan). En koskaan laula muiden kuullen, ellei kanssani laula joku muu. En laula miehenikään kuullen esim. kotona tai autossa,

yksin laulelen kyllä.

Odotamme nyt esikoista. Ihan sikiön kehityksen kannalta ja myöhemmin lapseni vuoksi haluaisin oppia olemaan vähän vähemmän estoinen niin, että voisin laulaa masulle/vauvalle/lapsen kanssa vaikka mieheni olisikin kuulemassa. Kuinka voisin muuttaa itseäni tämän suhteen?

Mieheni ei ole musikaalinen eikä laula, tanssitunneille lähtee kyllä kiltisti mukaan kun pyydän :) Eikä hän mitenkään arvostele, vaan estot ovat omassa päässäni.

[/quote]

Minä olen muusikko (soittaja, en laulaja), enkä ole ikinä laulanut mieheni kuullen. Osaan kyllä laulaa ja olen levyttänytkin taustoja, mutta minulla on ihan samanlainen superkriittinen itsesuojeluvaisto :)

Lapsille lauloin, kun mies lähti töihin.

Sitten kun saaat sen vauvan syliin, niin se laulaminen tulee kyllä ihan itestään. Eikä sitten enää tunne häpeää. :)

no minä olen lapselle laulanut aina... se kyllä koetaan jotenkin kummalliseksi, mutta minä olen aina vauvasta asti nukuttanut lapsen laululla joten hän on siihen tottunut ja 5vnäkin vielä toivoo että laulan. Enkä todellakaan osaa laulaa :) puolisollani on täydellinen sävelkorva ja laulaa todella hyvin, mutta hän ei laula lapselle eikä minun aikana juuri lainkaan.

Itse olen perustellut lauluani sillä että minä veden tyylillä en taidolla :) jos menee nuotin vierestä niin sitten menee eipä sillä ole väliä. Enemmän keskityn niihin lauluihin ja laulujen sanoihin. Oma mummoni lauloi minulle kun olin pieni ja laulan samoja lauluja lapselleni. Eikä mummonikaan ollut mikään huippulaulaja. Karjalainen nainen joka lauloi tuutulauluja.

Suosittelen hypäämään tuosta epäilystä yli ja laulamaan... siitä tulee lapsen ja sinun juttusi ja sillä teille muodostuu yhteys.

En osaa laulaa kovin hyvin mutta vauvalle tai taaperolle lauleskelin kun olimme kahden...silloin oli hyvin aikaakin ja taatusti oli iloinen kuuntelija ;)

Ja muskarissa tietysti tuli lauleskeltua muiden mukana.

Ystävä kallis. Synnytyksen hetkellä mies näkee ja kuulee sinusta yhtä ja toista. Sen jälkeen ei jokainen pikkuasia miehen edessä hävetä. :)

Mut oikeasti, on ihan eri asia laulaa itsekseen tai vauvamahalle, kuin sille pienelle, omalle vauvalle joka katsoo sinisillä silmillään ja jonka laulu rentoututtaa ja jolle laulaminen tuottaa iloa.  Vaikka olisi estoinen ihminen, on omalle lapselle laulaminen tosi luonnollista. Oman elämäni aivan parhaimpia hetkiä ovat olleet ne myöhäisen iltayön tunnit, kun olen pitänyt pientä vauvaa olkapäällä, silitellyt untuvaisia hiuksia ja hyräillyt kehtolauluja. Vauva on kuunnellut ihmeissään ja vaipunut hiljalleen uneen. Tällaisia ihani hetkiä sulla on pajon edessä, nauti niistä. :)

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:52"]

no minä olen lapselle laulanut aina... se kyllä koetaan jotenkin kummalliseksi, mutta minä olen aina vauvasta asti nukuttanut lapsen laululla joten hän on siihen tottunut ja 5vnäkin vielä toivoo että laulan. Enkä todellakaan osaa laulaa :) puolisollani on täydellinen sävelkorva ja laulaa todella hyvin, mutta hän ei laula lapselle eikä minun aikana juuri lainkaan.

Itse olen perustellut lauluani sillä että minä veden tyylillä en taidolla :) jos menee nuotin vierestä niin sitten menee eipä sillä ole väliä. Enemmän keskityn niihin lauluihin ja laulujen sanoihin. Oma mummoni lauloi minulle kun olin pieni ja laulan samoja lauluja lapselleni. Eikä mummonikaan ollut mikään huippulaulaja. Karjalainen nainen joka lauloi tuutulauluja.

Suosittelen hypäämään tuosta epäilystä yli ja laulamaan... siitä tulee lapsen ja sinun juttusi ja sillä teille muodostuu yhteys.

[/quote]

Voi että, haluaisin olla juuri tällainen :) Itseasiassa kuulostat vähän omalta äidiltäni, joka lauloi paljon (eikä aina niin oikein).

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:46"]

Minulla on vähän hassu tilanne. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Osaan laulaa ihan hyvin, vaikka äänensävyni ei kovin kaunis olekaan. Olen ujo ja olen mm. tanssinut "baarissa" elämäni aikana vain 2 kertaa (lavatansseja kyllä voin tanssia koska niitä osaan). En koskaan laula muiden kuullen, ellei kanssani laula joku muu. En laula miehenikään kuullen esim. kotona tai autossa,

yksin laulelen kyllä.

Odotamme nyt esikoista. Ihan sikiön kehityksen kannalta ja myöhemmin lapseni vuoksi haluaisin oppia olemaan vähän vähemmän estoinen niin, että voisin laulaa masulle/vauvalle/lapsen kanssa vaikka mieheni olisikin kuulemassa. Kuinka voisin muuttaa itseäni tämän suhteen?

Mieheni ei ole musikaalinen eikä laula, tanssitunneille lähtee kyllä kiltisti mukaan kun pyydän :) Eikä hän mitenkään arvostele, vaan estot ovat omassa päässäni.

[/quote]

Minä olen muusikko (soittaja, en laulaja), enkä ole ikinä laulanut mieheni kuullen. Osaan kyllä laulaa ja olen levyttänytkin taustoja, mutta minulla on ihan samanlainen superkriittinen itsesuojeluvaisto :)

Lapsille lauloin, kun mies lähti töihin.

[/quote]

Minäkin muuten soitan, ja nykyään olen jo yrittänyt soittaa miehen kuullen niin että hän on toisessa huoneessa. Laulaminen on kuitenkin niin.. Henkilökohtaista :D Huono sanavalinta, en osaa selittää paremmin. Mutta "ihana" etten ole ainoa estoinen itsekriitikko! :) 

ap

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 12:53"]

Ystävä kallis. Synnytyksen hetkellä mies näkee ja kuulee sinusta yhtä ja toista. Sen jälkeen ei jokainen pikkuasia miehen edessä hävetä. :)

Mut oikeasti, on ihan eri asia laulaa itsekseen tai vauvamahalle, kuin sille pienelle, omalle vauvalle joka katsoo sinisillä silmillään ja jonka laulu rentoututtaa ja jolle laulaminen tuottaa iloa.  Vaikka olisi estoinen ihminen, on omalle lapselle laulaminen tosi luonnollista. Oman elämäni aivan parhaimpia hetkiä ovat olleet ne myöhäisen iltayön tunnit, kun olen pitänyt pientä vauvaa olkapäällä, silitellyt untuvaisia hiuksia ja hyräillyt kehtolauluja. Vauva on kuunnellut ihmeissään ja vaipunut hiljalleen uneen. Tällaisia ihani hetkiä sulla on pajon edessä, nauti niistä. :)

[/quote]

Kuulostaa ihanalta! Tuollainen olisi toiveissa, mutta jokin lukko tai esto pitäisi ensin poistaa :) En tiedä riittääkö synnytys skuten kun tämä ujous on tosiaan aina ollut luonteenpiirteeni, mutta aion yrittää - se on varmasti kuitenkin sen arvoista.

ap