Ihminen joka sanoo nuoren viiltelyistä että huomion hakua vain.

Kukapa muukaan sitä voisi ymmärtää kuin sellainen, joka on itse kokenut niin syvän itseinhon/masennuksen tms. tunteet, että ne ovat ajaneet viiltelyyn tai muuhun itsensä näännyttämiseen. Vaikka kirjoista opiskelisi että xxx johtuu yy:stä, ei ketään voi pakottaa muuttamaan omia käsityksiään.

Tuollaiselta ihmiseltä voisi kysyä, että miten viiltely olisi huomionhakua, ellei kyseinen nuori näytä kelleen noita viiltelyn jälkiä, ei siis edes parhaalle ystävälleen tai ihan kellekään vaan pikemminkin peittelee niitä viimeiseen saakka. Nuoren elämä voi olla todella rankkaa, vaikka elämä olisi perheessä muutoin hyvää ja kaikin puolin asiat päällisin puolin ok.

Tätä en varmaan uskoisi aivan todeksi, ellen olisi sitä itse kokenut.

Ap: pahinta että työskentelee kirkon palveluksessa

Itse viiltelin aikuisikäisenä pahaan oloon. Tuosta kohta vuosikymmen aikaa, mutta ei todellakaan huomionhakuisuutta. Pahaan oloonkin löytyi syy ja nyt koen olevani terve ja elämäniloinen. Onneksi oli ihmisiä, jotka välitti ja vaati minua hakemaan apua itselleni. Olin jo melkein heittänyt kirveen kaivoon, kun elämä ei tuntunut elämisen arvoiselta. Viiltely on oire jostain vakavasta, oli sitten lapsi, teini-ikäinen tai nuori aikuinen.

Entä missä asemassa itse olet tässä kuviossa?

Tarkoitan, että mitä kautta olet tuon ihmisen kanssa tekemisissä ja juttelet noista asioista? Oletko itse tuo nuori? Työkaveri? Ystävä? Puoliso?

Viiltelyä on todella vaikea ymmärtää. Todella vaikea sanoa mistä siinä on kyse. Itsekkin viiltelin itseäni nuorena masentuneena, enkä oikein itsekkään tiedä miksi, joten en ihmettele jos muutkaan ei oikein ymmärrä. 

No kun se pitkälti on sitä. Huomiohakuisuutta. Kyllä, ihmisellä kuka viiltelee on varmasti ongelmia ja haluaa niihin ongelmiin huomiota ja apua. Tyhmä keino vain hakea sitä. 

Ap: kyseisen nuoren paras ystävä. Suoraan oli nainen ladannut nähtyään jäljet.

Mutta onhan se huomionhakua! Nuori yrittää sanoa, että hänellä on paha olla ja haluaa huomiota. Mitä pahaa siinä on? Viiltelyä on ulkopuolisen tosi vaikea käsittää, mutta olen ymmärtänyt että se johtuu siitä, että viiltelijällä on paha olla, mutta hän ei pysty pukemaan pahaa oloaan sanoiksi vaan tuo sen ilmi tuollaisella fyysisellä tavalla. Tietenkään se ei ole aina näin yksinkertaista ja on tietysti tiedostamatonta, ja viiltelijä itse häpeää haavojaan, mutta uskoisin että perussyy on kuitenkin tuo paha olo, jota ei osaa tuoda muuten ilmi.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:03"]

Ap: kyseisen nuoren paras ystävä. Suoraan oli nainen ladannut nähtyään jäljet.

[/quote]

Järkkyä. Veikkaan että uskonnolla on jotain tekemistä asian kanssa. Uskovat elää omassa höttömaailmassaan jossa ei normaalit lait päde.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 22:08"]

Mutta onhan se huomionhakua! Nuori yrittää sanoa, että hänellä on paha olla ja haluaa huomiota. Mitä pahaa siinä on? Viiltelyä on ulkopuolisen tosi vaikea käsittää, mutta olen ymmärtänyt että se johtuu siitä, että viiltelijällä on paha olla, mutta hän ei pysty pukemaan pahaa oloaan sanoiksi vaan tuo sen ilmi tuollaisella fyysisellä tavalla. Tietenkään se ei ole aina näin yksinkertaista ja on tietysti tiedostamatonta, ja viiltelijä itse häpeää haavojaan, mutta uskoisin että perussyy on kuitenkin tuo paha olo, jota ei osaa tuoda muuten ilmi.

[/quote]

Tässä oli kyllä aika osuvia oivalluksia.

Jokainen voi ottaa veitsen ja laittaa iholle ja miettiä milä on olotila silloin kun viiltäminen saa olon tuntumaan paremmalta. En ymmärrä mikä vaivaa niitä ihmisiä joitten mielestä fyysisestä kivusta ja tuskasta kärsivä ihminen kyllä ansaitsee huomiota mutta henkisestä ei.

Jos viiltely on huomionhakuisuutta, niin miksi viiltelijä peittää jäljet viimeiseen asti?

Kuten tästäkin keskustelusta huomaa, ne, jotka eivät ole itse asiaa kokeneet sanovat sitä huomionhakuisuudeksi, koska sellaisena sitä yleisesti ottaen pidetään. Ehkä se joillain on sellaista - pullistelua, uhittelua "katsokaa mitä uskallan tehdä!" Toisilla se taas voi olla pahan olon purkamista ihan yksinään itkien, kaikilta piilossa. Samoin kuin laihdutus kun oma kroppa ällöttää ja inhottaa ja on vain pakko saada luut tuntumaan - ja samalla peittää laihtunut olemus useammilla vaatekerroilla jne.

Eli on hyvä miettiä aivan tosissaan tietääkö asiasta sittenkään mitään eikä laukoa omia mielipiteitään totuuksina. Tai saahan niitä sanoa, mutta pienellä huokauksella ja säälinsekaisella tunteella luen tällaisia "minä tiedän mitä SINÄ asian kokenut olet tuntenut ja tuonut ilmi toiminnallasi". Et muuten tiedä. Enkä tiedä minäkään sen toisen nuoren vaikuttimia toimilleen, vaikka toimet olisivat samoja kuin itselläni.

joskus huomionhaku on avunpyyntö, jos joku edes leikillään sanoo tappavansa itsensä on se otettava vakavasti. Miksi hän pyörittelee ajatusta päässään, miksi hän ajattelee tuollaista. En minäkään sano tappavani jotakuta koska en ajattele sellaisia

No siin tapauksessa nuorisi (?) työntekijä on ammattitaidotin. Eiko kaikki sosiaali/terveysalalla työskentelevät joudu opiskelemaan vähintään kehiyspsykologian perusteita? Itse ainakin jouduin ja ei tuo viiltey ole nyt vaikea ymmärtää eikä se oole vain huomionhakua.

Viiltylyä nuorempana, ja myös näin vanhemmalla iällä tehneenä, voisin väittää että ne ketä niitä viiltelyitään esittelee, hakee vain huomiota. Ne kenellä on oikeasti paha olla ja koittavat viiltelyllä ja kivulla sitä lievittää, eivät myöskään näitä jälkiään muille näytä. Ja näitä nuoria, ja myöskin aikuisia, pitäisi juuri auttaa, ketä tekee sen salassa. Itsellänikin arvet jääneet nuoruudesta, ja toivon että uusia ei tulisi, mutta pahanolon kanavointi muuhun ei aina auta. Ja viiltelyn jälkeen iskee häpeä, ja jäljet koitetaan peittää.

Mä viitelen edelleen joskus. En edes sen takia, että tuntuu pahalta, vaan sen takia, ettei tunnu miltään. Se ei siis ole sitä, että tuntuu niin pahalta että viiltelykin tuntuu hyvältä kuten joku tässä ketjussa faktana väitti.

Voin sanoa, että mulle henkilökohtaisesti itku, suru, masennus, tuska, ovat kaikki oikeastaan positiivisia asioita: tietää olevansa olemassa, tuntee tunteita. Samanlailla kun ilo, onni, jne. Pahinta, oikeasti pahinta maailmassa on se, kun mikään ei tunnu miltään. Ei ole surullinen, ei iloinen, ei ole kuuma ei kylmä, ei nälkä, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, mitä tahansa voi tapahtua ja ei tunnu yhtään miltään. Tarpeeksi kauan kun jatkuu, tulee sellainen olo, ettei ole edes olemassa. Siinä vaiheessa kun iskee puukon reiteensä tai käden kuumalle hellanlevylle ja TUNTEE kipua, se tunne on aivan mahtava, se tunne että on olemassa, että TUNTEE.

Monet ei edes peittele viiltelyään, vaan tulevat vuotavien viiltelyjälkiensä kanssa pyytämään hoivaa siihen. Jotkut myös uhkailevat viiltelevänsä, jos ei joku tee sitä tätä tai tuota. Näitä tulee vastaan useita. Lapsuuden ystäväni viilteli, koska se oli erilaista ja ystävänsä ilivat vielä enemmän viiltelyvimmaisia: "makeeta, kun saa tän ihon tästä käännettyä sitten sen viiltelyhaavan yli" jne. Joo, tuli vaan mieleen, että on se joillakin aivan pelkkää huomionhakua.

Surullinen ja - anteeksi - kuvottavan vastenmielinen tapa. Tapaamisesta ammattiauttajan kanssa voisi olla hyötyä.

omasta kokemuksesta voin sanoa, että peittelen jälkiä viimeiseen asti ja tunnen pelkkää häpeää niistä. Esim. pukeutuessani naisten pukuhuoneessa teen kaikkeni, jotta kukaan ei näkisiä jälkiä (onneksi ovat jnk verran haalistuneet). Vältän uimahallissa käymistä, sillä pelkään katseita. En voi käyttää sortseja sillä haluan pitää asian itselläni. Mulla on ollut omat vaikeuteni, mutta ne ovat mennyttä elämää - silti joudun näkemään jäljet joka pv. Ne muistuttaa siitä kuinka paha olo mulla on ollut. Tätäkin kirjoittaessa tulee kyyneleet silmiin sillä se on arka aihe. Nykyään Mua oksettaa se, jos puhutaan viiltelystä taikka näen jollain jälkiä, sillä en voi tässä elämäntilanteessa käsittää miten joku sortuu tekemään niin vaikka olen itsekin ollut siinä asemassa. Mä olen kuitenkin oppinut puhumaan ja oon saanut tukea. Se on auttanut mua pääsemään yli "itseni rankaisemisesta". Oon samaa mieltä siitä, että tää on niin henk. koht. Asia, että kukaan ei voi ymmärtää jos ei ole itse käynyt läpi samaa asiaa. Mulla ei ole lainkaan ymmärrystä sellaista kohtaan, joka ylpeilee omalla viiltelyllään - se on sairasta ja pelkkää huomionhakua.