Saako suomalaisessa koulussa olla ÄLYKÄS ja lahjakas???

Kyllä mun mielestä lahjakkuutta tuetaan. Ainakin siinä vaiheessa, kun mennään lukioon. Meillä on suunnattoman paljon myös erilaisia kuvataide-/musiikkikouluja, avoin yliopisto, matematiikkapainotteisia luokkia yms. Tietty ehkä pienemmillä paikkakunnilla tilanne on eri.

Tuota, mielestäni kyllä erikoislahjakkuuksia on täysin mahdoton kehittää suomalaisen koulun opetusohjelman puitteissa riittävästi. Jos lapsi on erikoislahjakas, niin tarvitaan oikeasti aika paljon omaakin harrastuneisuutta vapaa-ajalla taitojen ja tiedon kehittämiseen. Olin itse täyden kympin oppilas muutamassa aineessa läpi yläasteen ja lukion ja kyseisten aineiden opettajilta sateli jatkuvasti ohjeita siitä, kuinka voisin kehittää taitojani edelleen, hankkia tietoa (elimme aikaa ennen internetiä) ja pyrkiä opiskelemaan alaa korkeakouluissa. Uskon, että suurin osa opettajista on innoissaan, kun joku osoittaa todellista kiinnostusta alaan, jota he ovat opiskelleet ainakin maisterintutkintoon saakka. 

Olisi siis myös vanhempien asia katsoa, että lapsilla on harrastusmahdollisuuksia. Tuossa yllä siteerattiin amerikkalaisen koulupiirin erikoislahjakkaiden opetusohjelmaa, mutta todellisuudessahan Yhdysvalloissa vanhemmat panostavat nimenomaan extra curriculum activityihin. Itselläni ei ole edes mikään hirveän laaja tuttavapiiri Yhdysvalloissa, mutta tiedän silti kaksi henkilöä, jotka ovat siirtäneet lapsensa ns. erikoislahjakkaiden luokalta tavalliselle luokalle toiseen kouluun, jossa on parempi kerhovalikoima. Collegeen pääsyn kannalta kuitenkin kun nämä harrastukset ovat melkein yhtä tärkeitä kuin  kielellistä ja matemaattista tasoa aika yleisluontoisesti mittaavat SAT-tulokset. Tämä on tarkoittanut toisen henkilön kohdalla myös muuttoa. Mietin, kuinka moni suomalainen vanhempi olisi tuohon valmis, ellei lapsen erityislahjakkuus olisi liikunnallista, ja ellei silmissä siintäisi jo lapsen NHL-ammattilaisuus.  

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 06:45"]Monelle lahjakkaalle käy niin että menestys tulee liian helpisti. Sitten yliopistossa tulee kauhea shokki kun pitäisi oikeasti alkaa panostaa lukemiseen. Asioita ei enää opi siinä sivussa. Monelle tämä on niin kova paikka, että opiskelusta ei meinaa tulla mitään. Opiskelun perustaidot jäävät siis peruskoulussa ja lukiossa kehittymättä, kun päästään liian helpolla.

[/quote]

tämä on niin totta. tähän kun vielä lisätään kunnianhimottomuus ja laiskuus, niin lahjat menee ihan hukkaan. olin ihan tyytyväinen koulussa, kun sain tunneilla vain upota omiin ajatuksiini. yliopistoonkin pääsin heittämällä sisään, mutta enhän minä jaksanut toden teolla opiskella niin se sitten jäi..

kuulostaa ehkä hullulle, mutta ammattikoulussa on ollut minulle eniten haastetta :D olen melko huono tekemään käsillä, mutta amiksessa kuitenkin sisuunnuin, sillä se oli kaikille ei niin fiksuillekkin helppoa. täytyi sen siis minultakin onnistua. töitä tein varmasti triplaten muihin nähden.

Olen itse kympin oppilas, yksi ysi oli liikunnasta. Tämä siis lukion päättötodistuksessa, yläasteen päättötodistuksessa ysejä oli muistaakseni neljä, muut kymppejä.

Pidin opiskelusta. Osassa oppiaineissa oli helppoa, ei juurikaan haastetta mutta osassa sain pakertaa töitä ja kunnolla. Oppiaineet ovat niin erilaisia, että jossain aina pitää tehdä enemmän töitä. Kun ei ole ylimielistä asennetta eikä kotona saa mitään erikoisoikeuksia eikä lahjakkuutta tuoda esille joka käänteessä, niin koulusta saa yllättävän paljon irti. Tärkeintä kun ei ole saada nippelitietoa päähän mahdollisimman kattavasti vaan osata nähdä niitä isoja kokonaisuuksia, löytää tietoa oikealla tavalla ja yhdistellä niitä sitten kokonaisuuksiksi.

Ystäväni oli superlahjakas matematiikassa ja opiskeli sitä ihan eri tasolla. Vanhemmat olivat molemmat matemaattisilla aloilla ja löysivät ihan itse mielekästä materiaalia lapselleen opiskeltavaksi. Poika oli lahjakas ihan yleisestikin mutta sellaisella tavallisella tasolla eli kympit eivät rapsahtaneet itsestään vaan niihin piti nähdä vähän vaivaakin. Yhdessä etsittiin paljon lisätietoa ja koulun projekteihin nähtiin kunnolla vaivaa. Ei me osattu ajatella, että kympin saa vähemmälläkin vaan ihan täysillä tehtiin jokainen työ ja saatiin niistä aina kiitostakin. Tällä pojalla oli muuten "vaikeuksia" äidinkielen aineissa, kun tieteellinen tyyli ei aina purrut äikänopeen. Teki monta harjoitusainetta, ja ope kiltisti niitä luki ja kertoi, mikä oli pielessä ja mikä oli hyvää. Minäkin niitä luin ja yritin auttaa, kun äikkä oli taas oma vahva lajini. Kymppihän pojallakin se äikkä taisi olla, mutta ei se tullut niin itsestäänselvästi, aineetkin olivat usein "vain" ysin luokkaa.

Tiedän yhden oppilaan, joka hyppi luokka-asteen lahjakkuuden takia, mutta jo parin vuoden päästä kertasi toisen luokka-asteen, kun sosiaaliset taidot eivät riittäneet eikä kyennyt eikä edes jaksanut yrittää solmia isompien kanssa ystävyyssuhteita. Yleensä sen lahjakkaan oma asenne ratkaisee aika paljon. Jos jaksaa olla kiinnostunut ja innokas oppija, on se koulukin ihan mielekästä, vaikka siellä edetäänkin keskiarvon mukaan. Harva kun on lahjakas ihan kaikessa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 17:41"]

Yhden lahjakkaan lapsen äitinä olen kyllä samaa mieltä siitä, että koulussa ei tueta tarpeeksi lahjakkaita lapsia. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että lahjakkuutta pitäisi tuoda enemmän esille. Päinvastoin, juuri se aiheuttaa lahjakkaalle lapselle koulussa usein ongelmia, että opettajat tuovat hänen lahjakkuuttaan esille. Vaikka opettaja suhtautuukin myönteisesti lahjakkuuteen, niin luokkakaverit rupeavat helposti syrjimään ja kiusaamaan.

Sen sijaan lahjakkaille lapsille pitäisi tarjota tarpeeksi haasteita ja uutta opittavaa. Suomalaisessa koulussahan käy helposti niin, että lahjakas lapsi istuu 90 % tunneista tyhjän panttina, koska hän joko osaa opetettavan asian jo ennestään tai vähintään oppii sen ensimmäisellä selityksellä, minkä jälkeen pitää vielä kuunnella, kun opettaja selittää saman asian hitaasti viiteen kertaan hitaasti oppiville.

[/quote]

No tottakai pitää kuunnella, kun opetetaan huolella. Eihän se opettaja voi edetä sen välkyimmän mukaan! On taas ihme jurputusta...

[/quote]

Mielestäni hitaasti oppiville on todella tärkeää tarjota paljon tukea, MUTTA pitääkö sen tarkoittaa, että nopeat oppijat jäävät ilman opetusta? Eriyttäminen voisi olla ratkaisu. Itse istuin 9 vuotta iloisesti tehtäväkirjoihin alkeellisuuksia täytellen ennen kuin lukiossa alkoi tulla jotain haastetta. Olin sopeutuvainen, ystävyyteen keskittyvä, mutta olisiko saavutettu jotain enemmän, jos 9 vuotta olisin käyttänytkin uuden oppimiseen? Kenties parempi lääkäri, parempaa tiedettä tms tai vaikka syvemmin itseään tunteva äiti ja ihminen - aikaahan ei olisi pakko käyttää vain akateemiseen lisäopiskeluun, jos se sujuu muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 17:28"]

No älykkyyttä on monenlaista. Toiset sopivat meikäläiseen kouluun erittäin hyvin (kielellinen lahjakkuus edes jonkinlaisessa tilannetajunsa lisättynä), jotkut taas huonommin (mikään kinesteettinen ei sovi, eikä sellainen, jolla tilannetaju ei ole täysin hanskassa).

Lahjakkuuden kehittäminen ei muuten vaadi sen kokoaikaista esiintuomista.

[/quote]

Näinhän se on. Meillä 3. lapsi oli selkeästi ikäisiään edellä kehityksessä ja innostuksessa (en mielellään puhu poikkeavasta älykkyydestä) ja jos hänellä ei olisi ollut ihanaa ja innostunutta opettajaa lapsi olisi painettu samaan muottiin muiden kanssa. Onneksi näitä poikkeukselllisia tyttöjä oli luokassa 4 joten opettaja teki heistä oman ryhmänsä ja panosti heidän motivoimiseen tosi paljon ilman että muut kärsivät. Ihana opettaja jota vieläkin muistelemme lämmöllä!

Tyttäreni teki 1. luokan keväällä jo 3. luokan tehtäviä (mm matematiikkaa) ja ahmi kaiken mitä käsiinsä sai myös kotona, hänellä oli paljon erilaisia harjoituskirjoja joita teki mielellään. Koulu ehdotti 2. luokan tenttimistä ja siirtymistä suoraan 1 > 3 mutta emme suostuneet. Halusimme että tyttö käy koulunsa ikäistensä kanssa. Tuo oli hyvä ratkaisu, osin auttoi se että heitä oli useampi. Tuo tyttökööri pääsi sitten ylioppilaaksi (eri lukioista tosin) kaikki yli 9 keskiarvoilla ja nyt kaikki ovat jo saaneet ensimmäiset tutkinnot yliopistostakin 2,5-3 vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 06:45"]Monelle lahjakkaalle käy niin että menestys tulee liian helpisti. Sitten yliopistossa tulee kauhea shokki kun pitäisi oikeasti alkaa panostaa lukemiseen. Asioita ei enää opi siinä sivussa. Monelle tämä on niin kova paikka, että opiskelusta ei meinaa tulla mitään. Opiskelun perustaidot jäävät siis peruskoulussa ja lukiossa kehittymättä, kun päästään liian helpolla.

[/quote]

Näin kävi minulle!! Olen ollut lahjakas ihminen koko elämäni. Kirjoitin 3Lää ja 3Etä kunnolla panostamatta lukioon. Yliopistoon menin heittämällä sisälle ja missä nyt ollaan; väsyneenä ja loppuun palaneena, kun oikeasti pitäisi lukea ja panostaa tentteihin. En millään osaa aloittaa ajoissa tekemään hommia, kun aina ennenkin on riittänyt edellisen illan lukeminen. Sama kävi minulla urheilussa. Nuorena nousin helposti sm-tasolle lajissani. Mutta siellä pysyminen vaati kauheasti treenaamista, lahjoilla ei enää pärjättykään. En jaksanutkaan enää sitä. Voin sanoa että on ärsyttävää, kun ei ole oppinut tekemään töitä tavoitteittensa eteen!

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 06:45"]Monelle lahjakkaalle käy niin että menestys tulee liian helpisti. Sitten yliopistossa tulee kauhea shokki kun pitäisi oikeasti alkaa panostaa lukemiseen. Asioita ei enää opi siinä sivussa. Monelle tämä on niin kova paikka, että opiskelusta ei meinaa tulla mitään. Opiskelun perustaidot jäävät siis peruskoulussa ja lukiossa kehittymättä, kun päästään liian helpolla.

[/quote]

Näin kävi minulle!! Olen ollut lahjakas ihminen koko elämäni. Kirjoitin 3Lää ja 3Etä kunnolla panostamatta lukioon. Yliopistoon menin heittämällä sisälle ja missä nyt ollaan; väsyneenä ja loppuun palaneena, kun oikeasti pitäisi lukea ja panostaa tentteihin. En millään osaa aloittaa ajoissa tekemään hommia, kun aina ennenkin on riittänyt edellisen illan lukeminen. Sama kävi minulla urheilussa. Nuorena nousin helposti sm-tasolle lajissani. Mutta siellä pysyminen vaati kauheasti treenaamista, lahjoilla ei enää pärjättykään. En jaksanutkaan enää sitä. Voin sanoa että on ärsyttävää, kun ei ole oppinut tekemään töitä tavoitteittensa eteen!

[/quote]

Ja tämä on peruskoulun tärkein anti eli se, että opitaan tekemään töitä. Harmi, että et saanut sitä irti peruskoulusta. Minä sain. Meillä tehtiin paljon esitelmiä, tutkielmia jne. ja niihin valmistautuminen ei sujunut illassa. Jo ala-asteella tehtiin ryhmätöistä todella upeita lisätiedolla, jota haimme kirjastosta. Tuossa vaiheessa se työnteko opittiin eli se, että tehdään hommasta mahdollisimman hyvä eikä se, että päästään läpi mahdollisimman helpolla.

No Se riippuu koulusta. Aikaisemmin mainitussa keskustelussa mainittiin SYK. Lapseni ovat siellä ja esikoisen kaveripiiri koostuu viidestä nuoresta. Kaikkien keskiarvot ovat päälle 9.5. Kivoja, harrastavia ja ihania nuoria ovat kaikki. He tykkäävät koulunkäynnistä ja ilmapiiri sekä opettajat ovat kannustavia. Kuopuksellakin menee yli ysin keskiarvon luokkaa hän tekee kuitenkin koulun eteen enemmän töitä.

Tuossa puhutaan siis ilmeisesti peruskoulusta? Jotenkin typerä artikkeli, ei ollut mitään mainintaa siitä, miten lahjakkuus pitäisi tuoda esiin, miksi, mitä siitä seuraa jne.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 17:45"]

SYKissä saa ja melkein pitääkin olla älykäs ja lahjakas. Jo kouluun hakiessa huomioidaan aines ja hyvä niin ;-) 

[/quote]  lapseni ei käynyt SYKkiä,  ihan tavallista peruskoulua, yläaste painotettu ja pääsi Ressun lukioon.