Mikä mun mummoa risoo
Hän ei halua olla enää tekemisissä ja ei tule kylään kutsumisesta huolimatta. Ei myöskään istu kahvipöydässä jos olen siellä kylässä.
Ei ole todettu mitään sairautta tai ainakaan hän ei ole mulle kertonut että olis. On jo pitkään jatkunut tämmöinen outo välttely ja puhumattomuus. Hän osaa vastata tekstiviesteihin hyvin ja soittaa mutta nykyään kestää puolipäivää ennenkuin mitään vastaa jos vastaa.
Kylässä ollessani hän luimistelee kulmien alta ja ei kysele mitään eikä juttele.
Selkeästi olen suututtanut hänet mutta kun en saa mitään kontaktia häneen on vaikea selvittää mistä tämä johtuu.
Kommentit (19)
En voi kysyä kun ei hän vastaa. No jätän hänet sitten täysin huomiotta tästedes. Itsepä halusi. Turha yrittää mitään välejä saada enää kuntoon kun ei häntäkään selvästi kiinnosta
Minkähän ikäinen mummosi on? Alkava muistisairaus voi myös muuttaa käytöstä.
78v mutta joo pitäkööt sitten mykkäkoulua kun kerran haluaa.
Mummollasi on todennäköisesti alkava muistisauraus. Kannattaa lukea mm. dementian oireista.
Tässä on melko ratkaisevaa mummosi ikä.
Tuo on totta, että alkava muistisairaus oirehtii tuollakin tavalla.
Ja myös vanhuksilla on masennusta, ja sekin sopii ap:n kuvaamaam käytökseen.
Ja lopuksi, oletko loukannut mummoa jotenkin syvästi, ehkäpä aivan tietämättäsi?
Pukeudutko siveettömästi tai onko ulkonäkösi muuten muuttunut paljon?
Ovatko muut läheiset huomanneet muutoksia mummossasi? Liikkumisessa, puheessa, painossa, käyttäytymisessä, kodinhoidossa, itsestänsä huolehtimisessa? Arvelisin että jokin sairaus tässä kyseessä.
Juttele muiden perheenjäsenten kanssa asiasta: ovatko he huomanneet saman, onko mummon käytös heitä kohtaan muuttunut, onko hän kenties puhunut heille miksi suhtautuu sinuun noin?
Olisi hyvä nyt että läheiset tarkkailevat mummoa. Mun äitini on 75-vuotias, ja alkoi muuttua yhä oudommaksi. Muisti heikkeni, tuli kuulo- ja näköharhoja, sekavuutta, vainoharhaisuutta, yms. Tää on melkoista kamppailua, kun vielä ei labrakokeissa ja lääkärikäynnilläkään havaittu mitään poikkeavaa, eli ei ole mitään diagnoosia tai lääkitystä vielä. Mutta meillä on taas toivoa, voi olla että nyt saatais viimeinkin äiti kunnon tarkastuksiin ja hoitoon. Toivotaan. Se on rankkaa ja pelottavaa kun läheinen alkaa muuttua niin hurjasti. Mitä nopeammin sinunkin mummosi saataisiin avun ja hoidon piiriin, sitä parempi olisi ihan kaikille. Tsemppiä!
En usko että mummosi on sinulle mistään loukkaantunut. Mummosi voi tarvita apua, ei itsekään tajua miten sairas nyt on.
Hänellä voi olla monenlaisia ongelmia. Tullut epäluuloiseksi. Yritä tiedustella jotain kautta, onko vaikka velkaantunut. Monet vanhukset tulevat hyväksikäytetyksi erinäisten puhelinkaupustelijoiden ansiosta. Tiedän, että moni sortuu tilaamaan jopa kymmentä eri lehteä ja laskut painavat päälle. Tuo tulibekaksi mieleen. Onko äitisi tekemisissä äitinsä kanssa? Ehkä saa selville mistä kenkä puristaa? Toki tuossa iässä monille tulee dementia ja vanhuuden paranoia laittaa käytöksen uudeksi ja hankalaksi kanssakäymisen suvun kanssa.
Alkava dementia oireilee noin. Vetäytyminen sosiaalisista suhteista, vihaisuus, ei pysty seuraamaan ohjeita, suuttuu kun ei enää ymmärrä. Kohta ei muista edes kenenkään syntymäpäiviä, eikä sekään liity mykkäkouluun tms.
Valitettavasti muistisairaus tulee kyllä mieleen.
Mummosi on nyt vasta huomannut sen, että ei halua tuhlata päiviään sinun itsrtyytyväiseen olemukseesi. Seurasi ei kiinnosta häntä.
Tuo kysymyksesi : mikä mummoa risoo, kertoo sinusta paljon. Halveksuntaa.
Tiedätkö, liittyykö käytös ainoastaan sinuun?
Ilmeisesti AP on lähtenyt niskojaan nakellen menemään, mutta voitaisiinko täällä puhua vielä vaikka siitä, että miten pitkä ja hankala tie teille muille on ollut saada muistisairas vanhus lopulta avun ja hoidon piiriin? Mistä toimista on apua tässä tilanteessa? Äitimme on jo aika sekava ja avuton, mutta vielä ei terveydenhuollossa saatu todetuksi mitään ongelmaa saatikka sairautta. :( Ollaan todella huolissamme.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kysymyksesi : mikä mummoa risoo, kertoo sinusta paljon. Halveksuntaa.
Ei minusta. Voisin hyvin kuvitella vastaavassa tilanteessa veljeni lasten kysyvän samalla tavalla - "mikä mummoa risoo" ja he eivät todellakaan häntä halveksi.
AP:lle taas vastaisin että on olemassa ihmistyyppi joka ei opi elämänsä aikana koskaan kertomaan suuttumisistaan vaan käyttäytyvät juurikin kuvailemallasi tavalla.
Suuttuminen todennäköisesti johtuu jostakin omista kuvitelmista tai joidenkin juorujen yhteen laskemisesta mitkä eivät pidä yhtään paikkaansa.
Tällaisten suuttujien kannattaa antaa mököttää niin kauan kuin haluavat - ole niin kuin et huomaisikaan :)
Ken aiheetta suuttuu se lepyttämättä leppyköön.
Jaa-a. Entäpä jos suoraan kysyisit häneltä?