Lue keskustelun säännöt.
Miehen kilpailuvietti avioliitossa onko normaalia?
30.08.2020 |
Onko normaalia, että mies kilpailee vaimoaankin vastaan. Esim. jos osallistumme yhdessä jollekin kurssille, vaikka maastoyöräilykurssille, niin miehen täytyy yrittää aina voittaa vaimonsa. Ja tämä pätee suunnilleen ihan joka asiaan melkein. Miehen pitä saada olla parempi lasten mielestä joka asiassa, perhetuttujen mielestä ja ihan kaikkien mielestä :D
En ymmärrä, kun mun mielestä meidän pitäisi olla niinkö tiiminä toimiva ja hyvä. En mä halua osallistua jollekin kurssille, jossa pitää alkaa kilpailemaan. En mä ole mikään ammattiurheilija.
Kysymys kuuluu siis, onko muilla tällaista? Onko tämä enää normaalia?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto, jos voittaminen on vielä aikuisenakin ihan missä tahansa asiassa noin tärkeää.
Sepä tässä onkin, kun ei hänellä ole huono itsetunto. Ei hänen tarvitsisi enää kilpailla. Ja sitä mietin, että onko tämä jotenkin joillakin miehillä yleistäkin. Että kilpailla pitää joka asiassa.
Taitaa tuo itsetuntoasia selvitä, jos otat asian puheeksi.
Jos on huono itsetunto, niin tulee voimakas reaktio, että syyttelet häntä aivan ilman syytä. Hyväitsetuntoinen pystyy näkemään asiaa itsensä ulkopuolelta.
Ei ota itteensä tällaisesta. Sen vuoksi ajattelenkin, että on ihan ok itsetunto. On kuin teflon. Ei ota itseensä toisten kommenteista. On kyllä ystävällinen ja mukava. Mutta ihmetyttää tää kilpailuhenkisyys.
Kaikki miehethän on tuollaisia. Pitää voittaa lapsetkin peleissä ja leikeissä. Tässä voi naiset vaan kaikessa rauhassa olla iloisia siitä eteivät itse ole yhtä epäkypsiä tai jotain. Toisaalta onhan se yhteiskunnan rooli ja odotus miehelle, että hän on vahva, älykäs jne. Miehelle on häpeällisempää hävitä naisele tai lapsille suunnilleen missään, paitsi ehkä virkkaamisessa.
Äitinä itse olen aina ylpeä ja iloinen, jos lapseni on minua taitavampi jossain. Isälleni oli tosi vaikea paikka, että poikani on oppinut päihittämään hänet shakissa, vaikka tosissaan pelaa.
..lisäksi muistan aina vahtia, että häviän kaikissa peleissä ja leikeissä lapsilleni ja aina ilosempi oon, jos oikeasti voittavat minut.
Miehet hassuja luulevat että naisia harmittaa että ovat fyysisesti heikompia. Minua harmittaisi, jos olisin fyysisesti miestäni vahvempi. Siksi en uskalla kättäkään hänen kanssaan vääntää, pelkään että voittaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikki miehet oo enemmän tai vähemmän tuollaisia? Siksi itsekin naisena olen oppinut, että miehiin tepsii kun nainen esittää vähän tyhmää ja osaamatonta. Mies pääsee sitten pätemään osaamisellaan ja taidoillaan ja minä esitän iloisesti yllättynyttä.
Itse olen samanlainen, jostain syystä en osaa kytkeä sitä pois. Kilpailuvietti aktivoituu vaikka jos ollaan melomassa (HEI KISATAAN TOLLE PUULLE ASTI -> maaninen megamelontasprintti), laskemassa pitkiä portaita vaikka juna-asemalla (juostaan loppuun asti kuin hullut), pyykkiä levittämässä, jne jne jne. Ei siis koko aikaa, mutta ajoittain jostain syystä pakko kisata ja "voittaa" :D
Joskus kisaan myös tuntemattomia liikennevaloissa, yritän kävellä siis suojatien toiselle puolelle ennen muita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni halusi aina päteä. Jos ajoimme lapset takapenkillä esim jonkun järven ohi, mies kysyi ”tietääkö äiti mikä tämä järvi on” toivoen etten tiedä ja hän näyttäytyy lasten silmissä fiksuna. Itselläni ihan kohtalainen yleissivistys enkä antanut miehen päteä vaan sanoin oikean vastauksen jos tiesin. Miehelle tuotti suurta iloa jos en tiennyt ja oli pettynyt jos tiesin.
Kilpaileeko yhdynnässäkin, kumpi laukeaa nopeammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se johonkin harrastukseen missä pyrkimyksenä on voittaa muut. En jaksaisi tuollaiselle kuin nauraa, enkä todellakaan lähtisi mihinkään "kumpi on ensin seuraavalla valotolpalla"-lapseiluihin mukaan. Nuo jäi osaltani ala-asteelle, eli ehkä miehelläsi on jäänyt joku vaihe päälle, eikä ole päässyt eteen päin?
mun mies häviää mulle kyllä todella monessa asiassa, oikeastaan kaikessa mitä joskus leikisti kilpaillaan, kuten tikanheitto tai kroketti, mutta itseäni ei voittaminen kiinnosta lainkaan, kunhan huvikseen pätkytetään. Miestä muistan aina myös kehua kun hän on ottanut jotain minulle korkealta, kantanut jonkun mitä en jaksa itse kantaa jne. Siitä se tykkää, mies kun on :D <3
Joo ihan tuttua meillä. Esim. kaupassa etsimme vaikka kalalientä. Tärkeintä ei ole, että se löytyy, vaan että mies löytää sen ennen minua.
Tai kauppakeskuksessa: menen rullaportaita alas ja hän harppoo vieressä hiki päässä portaita alas, että on alhaalla varmasti ennen mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kävelee aina pari askelta edellä. Jos kävelen nopeammin, niin mies kävelee yhtä nopeasti, mutta taas edellä. Sama pyöräillessä. Hän menee portaat aina molempiin suuntiin ennen minua, ja aina ennen minua esim. vessaan ,jos molemmilla on hätä kun tullaan ulkoilemasta. Menee ensin sisälle kun tullaan vaikka kaupasta, menee ensin autoon jne. Sanoo syyksi että mies menee aina ensin että se on luontainen juttu, kun suojelee perhettään. Jännästi jos ulkona on pimeää, niin MINÄ menen ensin, samoin jos kuuluu jotain kummaa ääntä jostain, niin se on MINÄ joka menee katsomaan. Kun auton avaimet ovat jääneet ulos pimeään auton oveen vahingossa, niin MINÄ haen ne. Ja mies ei halua nukkua lähempänä makkarin ovea, vaan minä nukun siinä. Voihan sieltä vaikka tulla joku mörkö, niin mies olisi ensin siinä tulilinjalla ;) Mies on tämän 5v aikana nukkunut yksin yhden yön kotona, kun taas minä nukun monta yötä kuukaudesta kun hän on töissä.
Tuollaiset miehet on tosi rasittavia. Keskusteluistakaan ei tule mitään kun aina pitää olla pätemässä. Hauskinta on, että tällaisilla tyypeillä on yleensä vieläpä puutteellinen yleissivistys ja he myös haksahtavat kaikenlaisiin salaliittoteorioihin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kävelee aina pari askelta edellä. Jos kävelen nopeammin, niin mies kävelee yhtä nopeasti, mutta taas edellä. Sama pyöräillessä. Hän menee portaat aina molempiin suuntiin ennen minua, ja aina ennen minua esim. vessaan ,jos molemmilla on hätä kun tullaan ulkoilemasta. Menee ensin sisälle kun tullaan vaikka kaupasta, menee ensin autoon jne. Sanoo syyksi että mies menee aina ensin että se on luontainen juttu, kun suojelee perhettään. Jännästi jos ulkona on pimeää, niin MINÄ menen ensin, samoin jos kuuluu jotain kummaa ääntä jostain, niin se on MINÄ joka menee katsomaan. Kun auton avaimet ovat jääneet ulos pimeään auton oveen vahingossa, niin MINÄ haen ne. Ja mies ei halua nukkua lähempänä makkarin ovea, vaan minä nukun siinä. Voihan sieltä vaikka tulla joku mörkö, niin mies olisi ensin siinä tulilinjalla ;) Mies on tämän 5v aikana nukkunut yksin yhden yön kotona, kun taas minä nukun monta yötä kuukaudesta kun hän on töissä.
Tuo kävely ja pyöräily meilläkin niin, että hän aina edellä. Ja menee hirveetä vauhtia tietenkin, minä koitan lyhyillä jaloillani kipittää perässä. Kerrankin kun ehdotin, että lähdetään kauniina kesäpäivänä pyörällä torille, niin äijä sotki niin lujaa, että perillä kysyin hengästyneenä mikä kilpapyöräily tämäkin nyt taas on? Kun minä tykkään pyöräillä rauhallisesti ja nautiskella. Mutta hänen piti taas näyttää kuinka lujaa hän pääsee pyörällään, verrattuna minuun.
Ja kun tämä kilpailuasenne on ihan kaikessa. Itse yritän ajatella meitä tiiminä ja tasaveroisina, hänestä me ollaan jotain vastustajia. Jotenkin tosi lapsellista, tuollaista oli itselläni kavereiden kanssa lapsena ja teininä, ei oikein kuulu enää aikuisuuteen. Usein annan hänen voittaa ihan sen takia, että se on hänelle niin tärkeää. Itselleni on yks hailee jos häviän hänelle, kun ei näillä pikkuasioilla ole mulle mitään merkitystäkään.
Kilpailkaa eri lajeissa, problem solved.
Antaa hänen maastopyöräillä ja sinä menet toiselle kurssille.
Ei kannata pilata suhdetta tällä.
Käännä tämä positiiviseksi, sillä väitän että tämä hänen maskuliinisuutensa tulee myös positiivisella tavalla esille, hän on ehkä suojelevainen, auttaa sinua, hakee ja vie jne
Miehelläsi on vielä terveenä tämä tarve näyttää vaimolle että hän osaa, pärjää ja on paras, mikä on monilta miehiltä kadonnut, koska suomalaisissa suhteissa on vähän polariteettia mies-nais akselilla ja suhteet kuihtuvat kaveruuteen.
Jos minä olisin Sinä, (olen nainen ja feministi) ruokkisin tätä, ja näkisin sen positiivisesti enkä kehittäisi tästä vastakkainasettelua, vaan antaisin hänen voittaa.
Sitten voittaisit itse vastaavasti itse valitsemillasi saroilla, eikö vain.
Vaimolla oli yksi opiskelukaveri (naimisissa myöskin) josta hän huomasi saman piirteen. Tämän opiskelukaverin oli pakko voittaa vaimonsa ihan kaikessa. Myönsikin sen aika avoimesti.
En voi kyllä ymmärtää, mutta en olekaan ehkä niin kilpailuhenkinen.