Lue keskustelun säännöt.
Kommenttejä perhetilanteeseen?
Hämmentynyt ja kyllästynyt
30.08.2020 |
Viikolla tapahtui äkillinen, lapsen harrastukseen kuskaamiseen liittyvä ristiriitatilanne. Puolisoni ja minä olimme molemmat erehtyneet alkamisajasta ja tuli kiire. Puolisoni käyttäytyi tilanteessa törkeästi ja välinpitämättömästi. Hoidin lapsen kuskaamisen, annoin puolisolleni mielessäni anteeksi ja käyttäydyin sen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka minäkin pahoitin mieleni.
Tämän jälkeen puolisoni alkoi väittää, että hän loukkantui kun käskytin häntä ja minun pitäisi pyytää anteeksi. Omasta mielestäni hän aiheutti konfliktin ja loukkasi itse minua sillä, että ei tehnyt sitä mitä lupasi tehdä ja yritti viivyttää minua ja lasta.
Hän ottaa tätä asiaa esiin nyt jatkuvasti ja koittaa syyllistää minua tapahtuneesta. Mielestäni en tehnyt mitään väärää. Minusta hänen pitäisi pyytää anteeksi minulta ja sillä tavalla päästä pahasta mielestään yli, jos se ei muuten onnistu. En haluaisi enää puhua asiasta, asia on minusta aivan selvä, mutta hän ottaa sen jatkuvasti esille, spekuloi minun motiiveillani ja haastaa riitaa.
Mitä mieltä olette? Mitä voin tehdä?
Kommentit (40)
Hämmentynyt ja kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parkkeerasi pihatielle niin ettemme päässeet lähtemään ja jouduin käskemään pois tieltä. Loukkaantui tuosta.
^Tämä oli ap. Puoliso oli tulossa kotiin, olimme sopineet puhelimessa 10 min aiemmin että hän selvittää milloin se harrastus piti alkaa, heti vai tunnin päästä. Odottelin tietoa hetken ja päätin sitten vain lähteä lapsen kanssa, oli se aika sitten nyt tai tunnin päästä. Hän ajoi pihaan juuri kun olin lähdössä lapsen kanssa, hämmästyin että miksi hän ei selvittänyt aikaa vaan tuli ensin kotiin. Puoliso pysäytti auton pihatielle vaikka olisi voinut päästää minut pois pihasta, eikä väistynyt vaikka näki selvästi että olen lähtemässä. Kun kiersin nurmikon kautta ohi, hän avasi ikkunan ja vaikka näki, että meillä on kiire, alkoi väittää että selvitetään se aika nyt vielä ennen lähtöä. Hänen olisi pitänyt se selvittää jo! Huusin että me mennään nyt ja ajoin pois. Minuutin päästä puoliso soitti perään, että olin oikeassa, harrastus alkoi jo. Hyvä, oltiin jo matkalla eikä myöhästytty paljon. Tästä nyt kitisee.
Miksi ihmeessä puolison, joka ilmeisesti oli ajamassa autoa, piti selvittää harrastuksen ajankohta sen sijaan, että sinä, joka olit turvallisesti kotona odottamassa, olisit sen tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet loukannut puolisosi tunteita - ja sinusta siinä ei ole mitään väärää? Et ole yhtään pahoillesi, vaan tärkeintä on, että sinä olet oikeassa? Luultavasti sekoitat asioita...
Mun miehellä on tapana käskyttää. Varsinkin hokee ”kuuntele” - yleensä tilanteessa jossa itse ei ole kuunnellut ja koko kulloinenkin sotku johtuu siitä.
Lisäksi hän näyttää minulle käsimerkkejä.
Kyllä koen molemmat käytökset loukkaavina. Todella.
Vierailija kirjoitti:
No sen verran voisin tarkentaa, että minä olen mies. Kummatkin muistettiin aika väärin eikä siinä mitään. Kotona satuin tarkistamaan Lapista alkamisajan ja huomasin että tuli kiire. Soitin puolisolleni että tässä nyt lukee näin, mutta hän sanoi kirjoittaneensa väärin ja käski pistää lapsen pöytään, hän tarkistaisi alkamisajan kun oli lapsen ilmoittanutkin harrastukseen. Oletin että sähköpostista vahvistus viestistä tms. Kello oli 7 minuuttia vaille ja meiltä ajaa 15 minuuttia tuohon 45 minuutin treeniin. Tämä oli siis eka kerta.
Olin jo pistämässä lasta pöytään, kun sanoin hänelle ettei hän ehkä pääsisikään harrastukseen tänään. Siitä alkoi hirvittävä itku, sillä hän oli odottanut tätä kovin. Tein päätöksen että menisimme sinne heti, eli joko myöhässä tai sitten odottaisimme, mutta menisimme kuitenkin. Vaihdoin lapselle liikunta vaatteet päälle, nappasin parit Elovena keksit ja vesipullo. Pääsimme autoon tasalta.
Kun kotimme lähteä liikkeelle, niin avokki ajoi juuri pihaan. Sen sijaan että hän olisi päästänyt meidät lähtemään, hän päättikin pysähtyä pihatielle. Ajoin nurmikolle jotta hän olisi päässyt ajamaan ohitsemme ja me lähtemään. Sen sijaan että hän olisi tarkastanut alkamisajan puhelimesta, hän olikin päättänyt ajaa tuon 7 minuuttia kotiin ja oli vieläkin sitä mieltä että mennään sisälle tarkistamaan alkamisaika. Tässä tilanteessa kohotin ääntäni ja käskin häntä väistymään pihatieltä jotta pääsisimme lähtemään. Tätä hän ei tehnyt joten kiersin hänet nurmikon kautta.
Tätä asiaa on nyt jankutettu torstaista alkaen, kun hän loukkaantui kun korotin ääntäni. Myös aloitus oli hänen kirjoittamansa vaikkakin minun roolissani. Itse en koe tehneeni mitään väärin ja haluaisin unohtaa koko asian.
Sinä olet tarinan konna
Vierailija kirjoitti:
Hämmentynyt ja kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parkkeerasi pihatielle niin ettemme päässeet lähtemään ja jouduin käskemään pois tieltä. Loukkaantui tuosta.
^Tämä oli ap. Puoliso oli tulossa kotiin, olimme sopineet puhelimessa 10 min aiemmin että hän selvittää milloin se harrastus piti alkaa, heti vai tunnin päästä. Odottelin tietoa hetken ja päätin sitten vain lähteä lapsen kanssa, oli se aika sitten nyt tai tunnin päästä. Hän ajoi pihaan juuri kun olin lähdössä lapsen kanssa, hämmästyin että miksi hän ei selvittänyt aikaa vaan tuli ensin kotiin. Puoliso pysäytti auton pihatielle vaikka olisi voinut päästää minut pois pihasta, eikä väistynyt vaikka näki selvästi että olen lähtemässä. Kun kiersin nurmikon kautta ohi, hän avasi ikkunan ja vaikka näki, että meillä on kiire, alkoi väittää että selvitetään se aika nyt vielä ennen lähtöä. Hänen olisi pitänyt se selvittää jo! Huusin että me mennään nyt ja ajoin pois. Minuutin päästä puoliso soitti perään, että olin oikeassa, harrastus alkoi jo. Hyvä, oltiin jo matkalla eikä myöhästytty paljon. Tästä nyt kitisee.
Miksi ihmeessä puolison, joka ilmeisesti oli ajamassa autoa, piti selvittää harrastuksen ajankohta sen sijaan, että sinä, joka olit turvallisesti kotona odottamassa, olisit sen tehnyt?
Koska kyseisessä lajissa oli useampia ryhmiä peräkkäin, niin kellonajan selvittämiseksi täytyi selvittää mihin ryhmään on ilmoittautunut. Ajattelin että hän katsoo puhelimesta äkkiä sähköpostin ja soittaa takaisin, mutta hän päättikin ensin ajaa kotiin ja tarkistaa asian vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä: Tein tämän aloituksen, koska toivoin että jonkun ulkopuolisen kommentti auttaisi selittämään miehelle, miksi en pääse tästä nyt yli. Mies tiesi tästä aloituksesta ja luki viestit, en tehnyt sitä salaa. Emme pysty keskustelemaan tästä niin, että asia etenisi mihinkään. Mies kokee että syyllistän häntä ja haastan riitaa, vaikka haluaisin että hän jotenkin ymmärtäisi minun näkemyksen tilanteesta. Olen surullinen tästä edelleen. Pystymme kyllä hoitamaan tässä muita asioita ja juttelemaan, mutta tämä ei mene ohi. Mies tosiaan haluaisi että unohtaisin asian (hänhän on antanut minulle anteeksi törttöilyni).
Olen loukkaantunut siitä, että hän ei huomioinut minua, käyttäytyi töykeästi ja huusi. Huutaminen on pelottavaa. Hän itse puhuu käskyttämisestä, vaikka se on karjumista, sen tyylistä miten jenkkiarmeijafilmeissä alokkaille huudetaan. Vaikuttaa siltä, että hänen mielestään minä itse aiheutan sen, hän ei haluaisi joutua reagoimaan.
Olen loukkaantunut siitä, että hän kyseenalaistaa minun toimintaani, että hänen mielestään olin välinpitämätön, saati että yrittäisin jotenkin tietoisesti aiheuttaa lapsen myöhästymisen. Tiesin että tämä oli lapselle tärkeä ja olin hoitanut sen koko harrastushomman tähän asti joka tapauksessa. Saatan ymmärtää, että hän siinä hetkessä stressaantuneena tulkitsi tilanteen niin ja hetkellisesti ärtyi. Väärinkäsityksiä sattuu. En silti ymmärrä, miten hän ei selittämisenkään jälkeen muuta oletustaan ja näe tilannetta minun kannaltani. Missään tapauksessa hän ei ole pyytämässä anteeksi sitä, että huusi/korotti ääntään/käskytti tai muuten sysäsi minut syrjään siinä tilanteessa.
Tämä oli pikkujuttu sinänsä, mutta tällaisia tilanteita tulee yhä uudestaan. Omasta mielestään hän käyttäytyy järkevästi, kun taas minä teen aivan arvaamattomasti jotain ihan älytöntä. Ei ole mahdollista, että minulla olisi hyvä syy toimia niin kuin toimin. Myöskään minun "tarve", sikäli kun se on ristiriidassa hänen tarpeiden kanssa, ei ole syy.
Hän ei myönnä ylireagoivansa vaikka olisi huutanut täysillä, mutta syyttää herkästi minua ylireagoimisesta, suuttumisesta, riidan haastamisesta jne.
Koen että joudun tekemään hirveän työn, kun ensin rauhoitun ja yritän selvittää mitä kokonaisuutena tapahtui ja ymmärtää häntä, ja sitten yritän sekä selittää oman tilanteeni faktojen kautta että miksi nyt tunnen tällaisia näkymättömiä tunteita asiasta. Ja vaikka olisimme jopa faktoista samaa mieltä, mikään ei mene läpi. Hänen mielestään mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, ja minun paha mieleni on aivan turha rasite tässä.
Selvästikin tämä "työ" on ihan turhaa, asiasta puhuminen ei auta. Ei ole olemassa sellaisia sanoja, jotka menisi läpi. Minun ei varmaankaan pitäisi lähestyä tätä asiaa näin. Täytyisi ehkä ruveta itse riehumaan ja kirkumaan, jos hän sillä havahtuisi siihen mikä on toisen loukkaamista ja miksi hänenkin kannattaa alkaa huomioimaan minun tunteita jossain asioissa.
Tuosta tilanteesta minun näkökulmastani (ymmärrän kyllä miehenkin kokemuksen, koska osasin sen kirjoittaa aloitukseen):
- Olin tulossa kotia kohti, tarkoitus oli ottaa matkalla yksi lapsi kyytiin kaverin luota, tulla yhdessä kotiin ja lähteä sitten jollain kokoonpanolla sinne harrastukseen. Kun mies sanoi puhelimessa että tunti alkaa jo nyt, en oikein uskonut sitä ja sanoin tarkastavani alkamisajan. En saanut mailia tai sivun aikatauluja kännykästä auki, puhelimessa vikaa. Päätin ajaa suoraan kotiin ja katsoa tietokoneelta. En soittanut tästä välitietoa miehelle, olin niin lähellä ja olin 99% varma, että harrastus alkaa vasta tunnin päästä.
- En tiennyt, että lapsi on paniikissa, en tiennyt että mies on jo päättänyt lähteä, enkä tiennyt että hänellä on lapselle eväät ja juomat mukana. Mies oli yrittänyt itse katsoa seuran sivuja, mutta ei löytänyt tietoa, sivut on aika hankalat.
- Mielestäni olin yhä "selvittämässä alkamisaikaa", kun ajoin pihaan. Tarkoitukseni oli katsoa aika tietokoneelta äkkiä ja auttaa heidät tarvittaessa nopeasti matkaan, tai sitten (luultavammin) ottaa ihan rauhallisesti, hakea se matkalle jäänyt lapsi ja lähteä puolen tunnin päästä.
- Ajoin pihaan ja näin hänen kääntävän autoa kiireellä. Mielessä käväisi, että hän nyt ylireagoi, ettei tässä ole kiire. Vaikka oltaisi myöhässä, niin minuutti sinne tai tänne ei tee enää mitään. Tietenkin pysähdytään tervehtimään, kun nyt yllättäen kohdattiin tässä. Pysähdyin ja kai sitten odotin, että saan sanottua hänelle että odottaa hetken, katson sen ajan koneelta. Tässä hetkessä hän mielestään käskytti minua siirtymään, mutten kuullut sitä. Näin kyllä ilmeestä ettei hän taida olla tyytyväinen että pysähdyin tähän.
- Hän ajoi rinnalle ja viittilöin avaamaan ikkunan. Näin että hän on kiihtynyt ja ehdotin, että tarkastetaan se aika nyt vielä ennen lähtöä. Ei käynyt mielessä, että voisin vain soittaa perään. Olisin sen kyllä ymmärtänyt välittömästi, jos hän olisi niin rauhallisesti sanonut.
- Mies oli ärtynyt ja huusi "ME MENNÄÄN NYT", päästin tietenkin heidät lähtemään. Tässä pihalla töröttämisessä kuluu aikaa ehkä max 45 sekuntia. Menen sisälle, avaan tietokoneen, saan selville että tunti tosiaan alkoi nyt juuri. Soitan miehelle, hän on jo rauhallinen. Tilanne on hänen mielestään ohi. Minulla vähän aikaa kestää että tiedostan että loukkaannuin, ja se tunne pahenee nyt vain, kun yritän selvittää tätä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyytänyt anteeksi sitä, etten soittanut sanoakseni, etten saa aikatauluja auki.
Pihaan ajaessa luulin tietäväni häntä paremmin miten asiat pitäisi tehdä ja olen pyytänyt anteeksi sitä, että hetken epäilin hänen ratkaisuaan.
Olen pyytänyt anteeksi sitä, etten välittömästi väistänyt, koska enhän voinut tosiasiassa tietää vaikka heillä olisi ollut joku muukin välitön hätätilanne.
Olen kiittänyt sitä, että sai lapsen hyvin sinne harrastukseen ja otti vesipullon ja eväät mukaan, se oli hyvin toimittu.
Olen myöntänyt, että olisin tietenkin voinut soittaa perään, ja että mitään vahinkoa ei olisi ollut siinäkään, että he olisi turhan ajoissa olleet perillä.
Mies on itsekin sitä mieltä, että minuutin tai parin lisäodottaminen ei olisi muuttanut lopputuloksen kannalta mitään. Silti tervehtiminen oli hänen mielestään turhaa, minun "tarve" tervehtiä ei ole mikään syy, kun on kiire. Minulle huutaminen oli tarpeellista, koska yritin aiheuttaa törkeää turhaa ajantuhlausta. Varsinkin sen odottaminen, että katson ajan tietokoneelta, oli törkeää. Minusta on kamalaa, että hän mieluummin huutaa minulle kuin tuhlaa sen merkityksettömän lisäminuutin. Tai että mieluummin huutaa minulle, kuin käyttää hetken selittääkseen, että kaikki on hyvin ja voin soittaa hänelle perään.
Nyt taas tärisyttää ja hikoiluttaa tämä asian vatkaaminen, pitää ruveta valmistautumaan lounaaseen, kiitos kommenteista kaikille.
No ei tällä kertaa mennyt kommunikaatio putkeen. Mies teki väärin kun huusi/karjui ja ehdottomasti saisi pyytää anteeksi. Ei ole syytä noin menettää malttiaan varsinkin kun lapsi siinä autossa. Sinä olit mielessäsi miettinyt miten asia menee, tarkistat koneelta ajan ja mies oli myös eli päättänyt lähteä. Kumpikin oli päättänyt miten toimii tuossa hetkessä ja toinen ei sitä tiennyt.
Katsokaa nyt että lapsi ei liitä uuteen harrastukseen negatiivista asennetta tai ajattele että hänellä on jotain tekemistä riidan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi taivahan talikynttilät.
Mun ex-muijani yritti ampua mua kännissä revolverilla vatsaan.
Lukittautui vessaan aseen kanssa ja kun murtauduin sinne sisään (pelkäsin itsemurhayritystä), osoitti aseella ja painoi liipasinta.
Sain viime hetkellä aseesta kiinni ja iskuri napsahti peukalonhankaani.
EI kyllä vetänyt vertoja tälle draamalle ja me vielä jatkettiin avioliittoamme useamman vuoden ajan.
On meitä kyllä moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivahan talikynttilät.
Mun ex-muijani yritti ampua mua kännissä revolverilla vatsaan.
Lukittautui vessaan aseen kanssa ja kun murtauduin sinne sisään (pelkäsin itsemurhayritystä), osoitti aseella ja painoi liipasinta.
Sain viime hetkellä aseesta kiinni ja iskuri napsahti peukalonhankaani.
EI kyllä vetänyt vertoja tälle draamalle ja me vielä jatkettiin avioliittoamme useamman vuoden ajan.
On meitä kyllä moneen junaan.
Meinaatko että satunnainen (itse)murhayritys on hyvä tapa saada mies arvostamaan sitä, kun vaimo kerrankin ei ole vastassa revolveri kädessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei tällä kertaa mennyt kommunikaatio putkeen. Mies teki väärin kun huusi/karjui ja ehdottomasti saisi pyytää anteeksi. Ei ole syytä noin menettää malttiaan varsinkin kun lapsi siinä autossa. Sinä olit mielessäsi miettinyt miten asia menee, tarkistat koneelta ajan ja mies oli myös eli päättänyt lähteä. Kumpikin oli päättänyt miten toimii tuossa hetkessä ja toinen ei sitä tiennyt.
Katsokaa nyt että lapsi ei liitä uuteen harrastukseen negatiivista asennetta tai ajattele että hänellä on jotain tekemistä riidan kanssa.
Kiitos, lapsi on edelleen ihan tyytyväinen ja innoissan lajista. Kai he on vähän jo tottuneet tähän. Jos mies ei vain näe asiaa muulta kuin omalta kantiltaan eikä pyydä anteeksi mitään, niin en kai minäkään voi muuta kuin murehtia tätä hetken ja antaa taas sitten olla, seuraavaan kertaan. Oli tästä ketjusta se apu, että emme tänään tapelleet keskenämme ja sain purettua tätä asiaa mielen päältä. Kun puhumme, niin en pura näin paljon kerralla, koska tiedän kyllä että se ei ainakaan toimisi.
Oli noistakin kommenteista vähän apua, että asiat voisi olla niin paljon pahemminkin.
Pyydä anteeksi, jos asia sillä selviää. Loukkaantuminen on subjektiivinen kokemus. Jos miehesi on kokenut tilanteen sellaiseksi, että on anteeksipyynnön tarpeessa, niin mitä se on sinulta pois jos pyydät.
Ja tämä oli sitten ensimmäinen konflikti parisuhteessanne? Kannattaa harkita, kauanko jatkatte. Oletettavasti mies ei ole lapsesi isä eikä siksi tunne olevansa vastuussa hänestä.
Mikä esti sinua itseäsi selvittämästä alkamisaikaa? Toiseksi, miksi edes vaivasi miestä koko jutulla, kun kuitenkin itse lähdit ehtiäksesi ajoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai se on niin, että tangoon tarvitaan kaksi
Täällä on hirveän lapsellisia miehiä!
Onko tämä provo, KASVAKAA AIKUSIKSI ENNEN KUIN HANKITTE LAPSIA, tuolla menolla koko perhe vatvoo elämäänsä viikottain terapiassa
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo, KASVAKAA AIKUSIKSI ENNEN KUIN HANKITTE LAPSIA, tuolla menolla koko perhe vatvoo elämäänsä viikottain terapiassa
Luulin että tällaset hässäkät on ihan peruskauraa pariskuntien välillä. Aina joku luulee jotain ja toinen jotain ja hermostutaan ja ei puhuta ja ylijoustetaan tai alijoustetaan ja oletetaan ja niin pois päin.
Jos loukkaa toista tahattomasti tai tieten tahtoen, pyytäisin vilpittömästi anteeksi ja ottaisin opikseni. Katkera mieli etsii syyllistä ja syyllisempää. Loukkaamisen mittari on toisen kokemus, ei se mitä mielestäni itse tein tilanteessa. Asiasta saa ja pitää saada sanoa. Usein loukkaammekin tavalla jolla sanomme, vaikka asiasta sanommekin.
No sen verran voisin tarkentaa, että minä olen mies. Kummatkin muistettiin aika väärin eikä siinä mitään. Kotona satuin tarkistamaan Lapista alkamisajan ja huomasin että tuli kiire. Soitin puolisolleni että tässä nyt lukee näin, mutta hän sanoi kirjoittaneensa väärin ja käski pistää lapsen pöytään, hän tarkistaisi alkamisajan kun oli lapsen ilmoittanutkin harrastukseen. Oletin että sähköpostista vahvistus viestistä tms. Kello oli 7 minuuttia vaille ja meiltä ajaa 15 minuuttia tuohon 45 minuutin treeniin. Tämä oli siis eka kerta.
Olin jo pistämässä lasta pöytään, kun sanoin hänelle ettei hän ehkä pääsisikään harrastukseen tänään. Siitä alkoi hirvittävä itku, sillä hän oli odottanut tätä kovin. Tein päätöksen että menisimme sinne heti, eli joko myöhässä tai sitten odottaisimme, mutta menisimme kuitenkin. Vaihdoin lapselle liikunta vaatteet päälle, nappasin parit Elovena keksit ja vesipullo. Pääsimme autoon tasalta.
Kun kotimme lähteä liikkeelle, niin avokki ajoi juuri pihaan. Sen sijaan että hän olisi päästänyt meidät lähtemään, hän päättikin pysähtyä pihatielle. Ajoin nurmikolle jotta hän olisi päässyt ajamaan ohitsemme ja me lähtemään. Sen sijaan että hän olisi tarkastanut alkamisajan puhelimesta, hän olikin päättänyt ajaa tuon 7 minuuttia kotiin ja oli vieläkin sitä mieltä että mennään sisälle tarkistamaan alkamisaika. Tässä tilanteessa kohotin ääntäni ja käskin häntä väistymään pihatieltä jotta pääsisimme lähtemään. Tätä hän ei tehnyt joten kiersin hänet nurmikon kautta.
Tätä asiaa on nyt jankutettu torstaista alkaen, kun hän loukkaantui kun korotin ääntäni. Myös aloitus oli hänen kirjoittamansa vaikkakin minun roolissani. Itse en koe tehneeni mitään väärin ja haluaisin unohtaa koko asian.