Lue keskustelun säännöt.
Miksi valita kumppani, jonka kanssa ei voi tehdä yhdessä mitään?
28.12.2022 |
Vietetään suurin osa ajasta miehen kanssa yhdessä. Kyläillään yhdessä, ulkoillaan yhdessä, tehdään ruokaa yhdessä.
Aikanaan kun vielä harrastettiin "juhlimista", niin bilettämäänkin mentiin aina yhdessä.
Nähdään kuitenkin kavereita/ihmisiä paljon, ja meilläkin käy kylässä porukkaa.
Luulin joskus, että tuollainen symbioosi on kumppaneiden välillä ihan vakio. Olen tullut huomaamaan, että pariskunnat viettävät aikaa paljon erikseen, ja molemmilla saattaa olla ihan oma elämä.
En siis sano, että se olisi mitenkään väärin, tai ettei myös se joillain toimisi.
Ihmettelen, että miksi jotkut ihmiset ovat ottaneet rinnalleen kumppanin, jonka kanssa ei voi yhdessä tehdä asioita.
Kommentit (17)
Ap, oletat että teillä on kaikki samat ystävät ja harrastukset.
Entä jos hän aloittaa vaikka uuden harrastuksen, jota sinä et harrasta? Vaikka melonnan tai jotain. Hän saa siellä uusia ystäviä, jotka ei ole sinun ystäviä. He järjestävät melontaretken, jonne osallistuvat vain melojat. Miehesi on hallituksessa, ja he järjestävät saunaillan tai pikkujoulun. Ehkä he järjestävät ulkomaanmatkan vain voidakseen meloa jossain joessa.
Mitä teet? Kiellät häntä melomasta? Alat meloa itsekin, mutta koska pelkäät isoja koskia, miehesi ei koskaan pääse retkille joissa on sellaisia? Kiellät häntä menemästä ulkomaille ilman sinua? Et kiellä, mutta murjotat ja itket kaksi viikkoa, ja muistutat häntä koko seuraavan vuoden?
Toivottavasti näet itsekin, että se ei olisi terve eikä pitkäikäinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kaipåaa tuollaista symbioosia. Minulle ihannetilanne on se, että voidaan tehdä asioita yhdessä, MUTTA voidaan tehdä ja tehdään myös paljon asioita erikseen. En halua tehdä kaikkea yhdessä, haluan välillä olla itsekseni ja haluan tehdä asioita myös ystävien kanssa ilman kumppaneita. Eli jos ystävä kutsuu minut luokseen, menen sinne ilman kumppania, ja joskus on kiva ulkoilla kumppanin kanssa, joskus haluan mennä nimenomaan yksin kävelemään, lenkille, valokuvaamaan, tms. Joskus menen kävelylle ystävän kanssa vaihtamaan samalla kuulumisia.
Itse tykkään siitä, että molemmilla on myös omat elämänsä. En hae parisuhteesta 24/7 symbioosia, vaan koen että suhteelle on hyväksi se, että molemmilla on myös omat juttunsa.
En asu samassa osoitteessa kuin parisuhdekumppanini. En ole koskaan tuntenut mitään tarvetta jakaa kotiani muiden ihmisten kanssa, vaikka olenkin parisuhteessa.
Terveisin,
nainen 44 v, biseksuaali, polyamorinen
Joillakin tulee myös terveysasiat siihen väliin, että molemmat ei voi tehdä samoja asioita. Siinä sitten olet, jatkaako yhdessä jos ei voi olla yhdessä kaiken aikaa. Me joudumme jopa nukkumaan eri sängyissä.
Minä juoksen ja hiihdän 10-40 km lenkkejä, mies ei vaan suostu tekemään samaa. Pitäiskö jättää?
Toisaalta hän tykkää puuhastella ihan omia juttujaan autotallissa, nikkaroida ja sen sellaista. Pitäisikö minun väkisin istua siellä hänen seuranaan?
Meillä on hyvä parisuhde, vaikka vietämmekin paljon aikaa omissa harrastuksissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa tehtiin kaikki yhdessä. Sitten tehtiin asioita lasten kanssa. Nykyään on vaikea saada kumppania tekemään mitään yhdessä kun mielenkiinnonaiheet eivät kohtaa.
En nyt ihan tarkoittanut, että kaikkien pitäisi toimia niinkuin minä.
Kyllä meillä molemmilla on oma harrastus, molemmat käymme myös töissä, eikä vuorot aina ole samat.
8 vuotta nyt kestänyt, voihan se olla, että joskus yhteinen aika vähenee.
Ei meistä kummankaan tarvitse kieltää toiselta menoa, mutta kumpikin on tervetullut toisen menoille.
Olen kuullut monen monta kertaa avautumista ihmisiltä siitä, miten ei ole mitään yhteistä kumppanin kanssa. Kumppani ei kuuntele/ymmärrä/halua viettää joulua/jaa seksuaalisia mieltymyksiä/kosketa.
Tiedän, että onnellinen voi olla vaikka näkis kerran viikossa, jos se itselle on ok.
Nyt vaan olen alkanut ihmetellä, että mikä saa ihmisen valitsemaan itselleen epäsopivan kumppanin tai pysymään sellaisen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolta saan seksiä, ja se tekee valtaosan kotitöistä. Siksi.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Joillakin tulee myös terveysasiat siihen väliin, että molemmat ei voi tehdä samoja asioita. Siinä sitten olet, jatkaako yhdessä jos ei voi olla yhdessä kaiken aikaa. Me joudumme jopa nukkumaan eri sängyissä.
Siinäkin on ero, että missä tunnelmissa nukutaan eri sängyssä. Ei siinä mitään, jos henkisellä tasolla kumppani on sun kanssa, vaikka olis eri sänky ja vaikka eri osoite. Parempi sekin, kun kylmissä väleissä vierekkäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisolta saan seksiä, ja se tekee valtaosan kotitöistä. Siksi.
t. mies
Mun mies maksaa mun menot ja mun ei tarvi käydä töissä, siksi,
Ap yhtäkkiä hokasi, että ihmisiä on erilaisa, ja parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap yhtäkkiä hokasi, että ihmisiä on erilaisa, ja parisuhteita.
Tais mennä pointti ohi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan tarkoittanut, että kaikkien pitäisi toimia niinkuin minä.
Kyllä meillä molemmilla on oma harrastus, molemmat käymme myös töissä, eikä vuorot aina ole samat.
8 vuotta nyt kestänyt, voihan se olla, että joskus yhteinen aika vähenee.
Ei meistä kummankaan tarvitse kieltää toiselta menoa, mutta kumpikin on tervetullut toisen menoille.
Olen kuullut monen monta kertaa avautumista ihmisiltä siitä, miten ei ole mitään yhteistä kumppanin kanssa. Kumppani ei kuuntele/ymmärrä/halua viettää joulua/jaa seksuaalisia mieltymyksiä/kosketa.
Tiedän, että onnellinen voi olla vaikka näkis kerran viikossa, jos se itselle on ok.
Nyt vaan olen alkanut ihmetellä, että mikä saa ihmisen valitsemaan itselleen epäsopivan kumppanin tai pysymään sellaisen kanssa.
Ap
En tiedä, mutta aina on mahdollista, että ei alunperin oltu niin epäsopivia. Ihmiset voivat myös muuttua matkan varrella. Tai sitten ei aluksi ole itse tajunnut, että kaipaakin vaikka yhteistä joulunviettoa, eikä toisen antijouluasenne ole tullut esiin, kun aluksi on menty jouluisin vaikka omien vanhempien luo. Tai sitten on tehty myönnytyksiä, että vaikka seksissä ei olla ihan täysin yhteensopivat, on ajateltu, että ei se mitään, kun kylläkin seksistä voi silti löytää asioita mitä voi tehdä yhdessä. Ja alussa ei tullut esiin kaikkia asioita, koska jokainen vähän skarppaa seurustelun alussa.
Usein nuo valitukset voivat ollakin sitä, että ehnkilö työstää ongelmaa itsekseen ja ajan mittaan sitä kautta psyykkaa itseään eroon. Moni myös pelkää, ettei löydä ketään muutakaan, ja saattaa joko tietoisesti tai alitajuisesti puntaroida, kumpi on pahempi asia - yksin olo vai ei-niin-yhteensopivan kumppanin kanssa oleminen.
Tässä jotain arveluja, mistä epäsopivassa suhteessa oleminen saattaa johtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me ei ikinä kyläillä yhdessä, laiteta ruokaa yhdessä tai ulkoilla yhdessä.
Ihan normaalia meillä.
Nuorena nainen helposti yrittää sopeutua toiseen. Siitä kun aikuistuu, ymmärtää esim että olisi kiva esim saada joskus or*asmi itsekin. Siitä se lähtee.
Kukin tyylillään mutta tällaiset symbioositapaukset on just niitä joiden koko elämä ja minuus menee pirstaleiksi kun tulee ero.
Tai sitten niitä jotka ei pysty eroamaan vaikka haluaisivatkin, kun jäävät tyhjän päälle.
Tuo mainitsemasi symbioosi ei ole vuosikymmeniä kestävä, koska ihmiset kehittyy, eikä välttämättä samaan suuntaan. Pitää sallia toisen kasvaa sellaiseenkin suuntaan, mikä ei sinua niin kiinnosta. Jos yrittää edelleen pysyä symbioosissa, jompi kumpi joutuu luopumaan omista intresseistään seuratakseen toisen perässä. Jossain vaiheessa se loppuu ja tulee kriisi, siksi nämä viidenkympin kriisit. Kun on unohtanut kuka on silloin, kun ei ole puolikas jotain paria.