Masentuisitko minun tilanteessani?
Sain kaksi vakavaa diagnoosia lokakuussa 2011.
Olen ollut sairauslomalla helmikuusta 2012, jolloin aivoaneurysmani leikattiin. Näen huonosti leikkauksen jälkeen.
Toipumisen jälkeen alkoivat verisyöpähoitoni. Minulle on luvattu elinaikaa muutama vuosi.
Selkärankani murtui viime kesänä neljästä kohtaa syöpäsairauteni vuoksi. Avomurtuma oli tuskallinen. Olen vuoden aikan potenut anemian, turvonnut useita kertoja todella pahasti kortisonin vuoksi, saanut maksan ja munuaisten hyljintäreaktion, sairastanut useamman keuhkoputkentulehduksen ja joutunut niiden vuoksi sairaalaan, potenut kivuliaan vyöruusun ja korvatulehduksen. Kortisonikuurin vuoksi portaiden nousu ei onnistu, ylämäet ovat piinallisia ja reisilihakseni ovat hyvin heikot. Olen kaatunut useita kertoja jalkojeni vuoksi.
Parisuhteeni päättyi vuosia sitten. En koskaan saanut lapsia endometrioosini takia.
Minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa sairauteni ja sairauspoissaolojeni vuoksi. Olin niin heikossa kunnossa, että hyväksyin tukipaketin. En jaksanut riitauttaa asiaa liitossa.
Minulle erittäin läheinen sukulainen kuoli heinäkuussa. Olin niin uupunut, etten päässyt hänen hautajaisiinsa.
Toinen lähiomaiseni on sairastanut vuosikausia syöpää. Hänellä piti olla hyvälaatuinen aivokasvain, joka leikattiin elokuussa. Aivokasvain osoittautui vaikeaksi syöväksi, jota säteilytettiin. Kyseinen henkilö ei enää pysty palaamaan kotiin, koska hän tarvitsee jatkossa hoitoa.
Olisiko näissä tapahtumissa mielestäsi syytä masentumiseen?
Kommentit (37)
onko masentuminen siis valittavissa? vaihtoehto?
En tiedä. Olin vuosia sitten masentunut, kun parisuhteeni päättyi. Oireistani päätellen sairastin keskivaikeaa masennusta. Pakotin itseni toipumaan tilanteesta liikkumalla paljon, syömällä erittäin terveellisesti ja ottamalla kalaöljykapseleita. Tilanteeni koheni yllättävän nopeasti. Ehkä olin ihminen, johon tuollaiset hoidot tepsivät. En koskaan syönyt mieliala- tai unilääkkeitä, koska vierastin niiden aiheuttamia oireita.
Todennäköisesti en. Johtuen juuri tuosta onnellisesta ja "helposta" lapsuudesta, joka on avain onneen ja tasapainoon.
Todennäköisesti en. Johtuen juuri tuosta onnellisesta ja "helposta" lapsuudesta, joka on avain onneen ja tasapainoon.
Huh huh. Jokaisellahan meistä on taakkamme ja menneisyytemme, vaivamme ja ongelmamme. Itsekin olen kokenut paljon kurjuutta, enemmän kuin useimmat ystäväni ja aina jaksetaan sitä hämmästellä, miten "vahva" olen ja miten olenkaan jaksanut positiivisena kaiken läpi. En osaa sanoa, miksi. Ehkä kuitenkin juuri siksi, kun tiedän, että helpollahan sitä on päässyt, kun vertaa, mitä kaikkea VIELÄ olisi voinut ihminen menettää... Ja kun luen ap kertomaasi, tajuan sen taas. Hyvinhän mulla on asiat. En tarkoita kääntää veistä haavassasi, haluan vaan sanoa kiitokseni. Tällaiset asiat sitä auttaa ymmärtämään asioiden mittasuhteet. Olen (jälleen) terve ja mulla on perheeni. Pahimmat kriisit on selätetty ja surutyöt läpi puitu, nyt on seesteinen aika elämässäni enkä anna menneiden mua nujertaa, murehditaan sitten kun tulee uusia syitä. Toivon sulle (ja sille nuorelle äidille) oikein paljon hyvää, kivuttomuutta, onnea ja hyvinvointia.
Elämä on sellaista, että on pakko, siis PAKKO, itse valita, miten siihen suhtautuu.
Paljon voimia ap sinulle.
Vastauksena kysymykseesi: minä todennäköisesti masentuisin, koska minulla on uskoakseni synnynnäisesti negatiivinen temperamentti. Joillain ihmisillä taas ei ole, ja/tai on korkea positiivinen temperamentti. Nämä ihmiset kerta kaikkiaan eivät juuri masennu minkään vastoinkäymisen edessä, tai korkeintaan vähäksi aikaa. Mutta se on aivokemiaa, jolle ei mitään voi.
Voimia sinulle ap, olen todella pahoillani puolestasi!
Minä masentuisin, koska olen sairastanut elämäni aikana useamman masennusjakson, joista yksi oli vaikea ja muut vähän lievempiä. Se on siis minun tapani reagoida vastoinkäymisiin. Olet todella vahva ihminen, ap, ihailen sinua!
riippu tukiverkostostasi ja onko sinulla psykoterapiaa- voimia!
ps. minullekin työpaikkapsykolopgi sanoi, että ihmettelee etten ole pitkäaikaissairas- ei ole aikaa sairastaa
No en tiedä, olen ollu masentunut paljon miellyttävämmässä elämäntilanteessa, ja toisaalta ihan terve mielenterveydellisesti hyvin kamalassakin elämäntilanteessa. Masennus kun ei ole päätöksestä kiinni.
No vähemmästäkin sitä ihminen masentuu!
Siis mikä ihmeen maksan ja mumuaisten hyljintäreaktio? Onko sulle siirretty sekä maksa että munuainen?
Olisin erittäin pahasti masentunut.
Olin kantasolusiirrossa sairaalassa vuosi sitten. Sain luuydintä luovuttajalta. Lääkärin mukaan vaikeampi siirto kuin jonkin elimen (esim. munuaisen) vastaanotto. Elimistöni reagoi siirtoon maksan ja munuaisten hyljintäreaktiolla. Labra-arvot kohosivat korkeiksi lyhyessä ajassa. Lääkäri määräsi minulle maksansuojalääkkeitä ja vahvan kortisonikuurin. En olisi halunnut syödä kortisonia, koska lääke turvottaa minua pahasti. Vaihtoehtona oli maksan tuhoutuminen, joten valitsin kortisonin.
olishan tuosa liikaa kestämistä. mutta ei kaikki silti masennu.
No voi kyllä on. Mutta näkyykö sinulla kotona TV7 -kanava? Kaapelissa näkyy ainakin ja sieltä minä saan niin paljon lohtua, että jaksan, vaikka mikä olisi.
Voi kauheaa! Olen todella pahoillani puolestasi.
Onko sinulla joku ystävä/läheinen tukemassa vai oletko lähinnä yksin elämässäsi? Käytkö joissain tukiryhmissä tjsp puhumassa tilanteestasi?
Itsestäni olen huomannut etten voi masentua koska kivut ovat niin kovia. Tai siis ei masennukselle ole aikaa kivulta. Toki kipujen vuoksi voi haluta kuolla. Nyt kipuni ovat vähentyneet jolloin alan masentumaan. Voimia sinulle!