Lue keskustelun säännöt.
Mitkä mahdollisuudet saada suunniteltu sektio?
29.08.2020 |
Minulla on yksi lapsi, pian 4v. Kävimme tällä viikolla neuvolassa ja tuli puheeksi hoitajan kanssa, olemmeko mieheni kanssa suunnitelleet sisarusta lapselle. Kyllähän me olemme suunnitelleet ja jätämme nyt seuraavasa kierrossa kondomit pois.
Mutta puheeksi tuli myös synnytys ja mainitsin, että enää en aio alateitse synnyttää, vaan vaadin sektion. Hoitaja sanoi suoraan, etten tule sitä saamaan, että kannattaa vaan asennoitua siihen. Jotne kysynkin nyt muiden mielipidettä asiaan.
Ensimmäisen lapseni syntymä oli nopea, oksitosiinin laitosta meni alle 2h ja lapsi oli sylissä. Supistukset tulivat rytinällä, kun tipan annosta nostettiin ilmeisesti liikaa, näin ainakin lääkäri on minulle jälkikäteen kertonut, että hoitaja teki virheen ja lisäsi tippaa aivan liikaa, jonka takia avauduin 1cm->10cm alle puolessa tunnissa. Kun aloin ponnistamaan, yhdessä vaiheessa tuntui kamalaa repivää kipua. Tottakai tiedän, että synnytykseen kuuluu kipua, mutta se tuntui silti jotenkin väärältä ja sanoin siitä kätilöille. Tässä vaiheessa voisinkin mainita, että kätilöni oli aivan järkyttävä, tiuski minulle ja miehelleni koko ajan, huokaili kyllästyneesti jatkuvasti ja mieheni mukaan myös pyöritteli silmiään. Enkä ollut mikään huutaja, vaan keskityin vain supistuksestä läpi pääsemiseen avautumisvaiheessa ja ponnistusvaiheessa olin aivan hiljaa ja keskitin kaiken voiman ponnistukseen.
Aina kun lapsi tuli alemmas joka ponnistuksella synnytyskanavassa, tunsin omituista repivää kipua, aivan kuin kudokset olisivat revenneet, todella vaikea selittää. Kätilön mukaan kuvittelin vain ja valitin turhasta. Lapsi syntyi nyrkki poskella ja sitten tulikin kiire, kun huomattiin minun vuotavan aivan valtavasti ja minut kärrättiin nopeasti leikkaussaliin.
Kun heräsin, minulle kerrottiin että lapsi oli repinyt minua auki koko matkalta kohdusta asti todella pahasti. Omituinen repeytyvä tunne oli siis tullut siitä, kun lapsi tosiaan repi eri paikoja sisältäni auki ja pahasti. Oli kuulemma liki, että selviydyin, kun menetin niin paljon verta. Jos ponnistusvaihe olisi kestänyt kauemmin, en luultavasti olisi selvinnyt.
(Jatkuu.)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Joo ilman muuta pelkopolin kautta, kyllä sä sen sektion saat. Pakko udella, missä kaupungissa tää kätilö vaikuttaa? Ettei vaan tuu vahingossa vastaan...
Oli Seinäjoella, nimeä en muista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen kyllä ihan rauhallinen asian suhteen, sen verran paljon olen lukenut miten ihmiset ovat suunnitellun sektion saaneet. Ja olen varautunut myös siihen, että pitkään saan tietysti odottaa sitä päätöstä.
Hiukan silti vain laittoi arveluttamaan, kun alan ihminen sanoi suoraan, etten sektiota saisi, joten ajattelin tänne kirjoittaa kokemukseni.
Jos nyt kuitenkin tulisi "hylky" asian suhteen, mitenkä asia luonnistuisi yksityisellä sektorilla? Olen kyllä valmis sitten vaikka maksamaan enemmänkin, vaikka ei tässä rahassa kieriskellä.
Ap
Synnytyksiä ei Suomessa hoideta ykstyisellä.
Mutta en olisi sinuna huolissani. Pelkosektion kyllä halutessaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksiä ei Suomessa hoideta ykstyisellä.
Mutta en olisi sinuna huolissani. Pelkosektion kyllä halutessaan saa.
Näin olenkin käsittänyt. Mutta olen kyllä ihan luottavainen, että sektion saan.
Ap
Minusta järjestelmän kuuluisi toimia niin, että varsinkin tällaisen kokemuksen jälkeen, jos hankkii vielä lisää lapsia, kysyttäisiin automaattisesti, haluaako sektion vai synnyttää alateitse.
Paras tietysti olisi, että kaikki saisivat valita synnytystapansa, mutta tilannehan on tämä Suomessa vain rahan takia. Luin joskus jutun, että alatiesynnytys maksaa sairaalalle/valtiolle muistaakseni pari tonnia, kun taas sektio kolmesta viiteen tonnia. Joten sinänsä kyllä ymmärrän, ettei kaikille jotka vain keksivät pyytää, haluta sektiota tehdä, varsinkin jos takana ei ole ensimmäistäkään synnytystä. Synnytyspelko on silti varmasti joillakin lamauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut lapsesta asti kamala synnytyspelko. Meidän suvussa useita lapsia on kuollut synnytyksiin, äideiltä on ollut lantioluut täysin poikki, osa lapsista on pelastettu viime hetkellä sektiolla.
Sanoin ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että jos en saa sektiota, varataan aika aborttiin. Sain suoraan lähetteen pelkopolille, ekan kerran taisin käydä n. rv 12. Papereissa luki että pelkään ihan hysteerisesti(itkin aina ne käynnit kun kerrottiin miten kauratyyny auttaa kivuissa alatiesynnytyksessä).
Jouduin käymään monta kertaa, viimeisen kerran synnytystapa-arvion yhteydessä joskus rv 36-37.
Lääkäri naureskeli että kyllähän sinä voit synnyttää, niin leveä lantio (ulospäin). Sitten tutki sisältä ja sanoi että ei täältä kolmekiloinen tule läpi, alle kolmekiloinen voi tulla.
Silloin ehdotettiin että jäisin samantien käynnistykseen, painoarvio oli sillä hetkellä muistaakseen 2,6 kiloa. En suostunut ja sitten lopulta lääkäri kirjoitti lähetteen suunniteltuun sektioon.
Vauva piti vetää imukupilla mahasta, oli jo niin jumissa minun lantioluissa, ei olisi ikipäivänä tullut alakautta.
Sektion kyllä saa, mutta suurin osa kyllä joutuu todellisen käännytyksen kynsiin. Tähän oli joku lakipykäläkin, mihin minä vetosin (joku että potilas saa päättää jos on useampi keino jolla voidaan ”hoitaa” että mitä käytetään), ja siitä se pelkopolin kätilökin sanoi että tottahan se on, ei voida sinua alatiehen pakottaa mutta haluttais kyllä.
Propsit sille lääkärille, joka teki tota synnytystapa-arviota ja ehdotti käynnistystä yms. kun tuli lapsen syntymän jälkeen osastolle ja pyysi anteeksi ja totesi että onneksi vaadit sektion niin olette molemmat elossa.
En ihan loppuun asti lue kun oon huomannut, että kummasti syksyisin alkaa näitä synnytysketjuja pukkaamaan. Mutta jos tarina olisi tosi niin tuskinpa suunnitellun sektion saaminen vaikeaa olisi? Ei kai kohdusta koko välilihan matkalta perseeseen revinnyt nainen edes voisi synnyttää turvallisesti uudelleen koska tuommoinen arpikudosta ei kyllä anna periksi vaan repeää saman matkan? Yksi juttu, miksi ei ultrata synnytyksen aikana miten päin ja missä asennossa vauva on? Tietenkään ei pidä liikaa häiritä synnytyksen etenemistä, mutta on se nyt aika tärkeä tieto jonka kerran olisi tuossa esimerkin 2 h:saa ehtinyt tehdä. Oltaisiin huomattu, että käsi on poskella. Itselläkin kolme synnytystä eikä olla kuin käsikopelolla arvailtu vauvan asentoa, joku epäili perätilaa eikä sitäkään tsekattu ultralla kun toinen sanoi ettei ole perätilassa, onneksi kaikki on mennyt hyvin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan loppuun asti lue kun oon huomannut, että kummasti syksyisin alkaa näitä synnytysketjuja pukkaamaan. Mutta jos tarina olisi tosi niin tuskinpa suunnitellun sektion saaminen vaikeaa olisi? Ei kai kohdusta koko välilihan matkalta perseeseen revinnyt nainen edes voisi synnyttää turvallisesti uudelleen koska tuommoinen arpikudosta ei kyllä anna periksi vaan repeää saman matkan? Yksi juttu, miksi ei ultrata synnytyksen aikana miten päin ja missä asennossa vauva on? Tietenkään ei pidä liikaa häiritä synnytyksen etenemistä, mutta on se nyt aika tärkeä tieto jonka kerran olisi tuossa esimerkin 2 h:saa ehtinyt tehdä. Oltaisiin huomattu, että käsi on poskella. Itselläkin kolme synnytystä eikä olla kuin käsikopelolla arvailtu vauvan asentoa, joku epäili perätilaa eikä sitäkään tsekattu ultralla kun toinen sanoi ettei ole perätilassa, onneksi kaikki on mennyt hyvin sitten.
Itse olen ajatellut että tottakai saan tällä kokemuksella sektion, mutta tosiaan tuon hoitajan sanat laittoivat miettimään. En sitten tiedä onko hän vain fanaattinen alatiesynnytyksen puolestapuhuja, eikö muista miten synnytykseni meni tai onko vain tietämätön. Itsekin ajattelen, ettei synnytyskanavani kestä synnytystä, kun se repeytyi niin pahasti.
Pitäisi kyllä ottaa ihan normiksi, että ennen ponnistusta vielä ultrataan. Ihan hullua, että käsikopelolla mahan päältä tai alkautta tunnustellaan ja arvaillaan, miten päin vauva oikein on. Minäkin olisin säästynyt paljolta, jos olisi noinkin pieni toimenpide viitsitty tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan loppuun asti lue kun oon huomannut, että kummasti syksyisin alkaa näitä synnytysketjuja pukkaamaan. Mutta jos tarina olisi tosi niin tuskinpa suunnitellun sektion saaminen vaikeaa olisi? Ei kai kohdusta koko välilihan matkalta perseeseen revinnyt nainen edes voisi synnyttää turvallisesti uudelleen koska tuommoinen arpikudosta ei kyllä anna periksi vaan repeää saman matkan? Yksi juttu, miksi ei ultrata synnytyksen aikana miten päin ja missä asennossa vauva on? Tietenkään ei pidä liikaa häiritä synnytyksen etenemistä, mutta on se nyt aika tärkeä tieto jonka kerran olisi tuossa esimerkin 2 h:saa ehtinyt tehdä. Oltaisiin huomattu, että käsi on poskella. Itselläkin kolme synnytystä eikä olla kuin käsikopelolla arvailtu vauvan asentoa, joku epäili perätilaa eikä sitäkään tsekattu ultralla kun toinen sanoi ettei ole perätilassa, onneksi kaikki on mennyt hyvin sitten.
Itse olen ajatellut että tottakai saan tällä kokemuksella sektion, mutta tosiaan tuon hoitajan sanat laittoivat miettimään. En sitten tiedä onko hän vain fanaattinen alatiesynnytyksen puolestapuhuja, eikö muista miten synnytykseni meni tai onko vain tietämätön. Itsekin ajattelen, ettei synnytyskanavani kestä synnytystä, kun se repeytyi niin pahasti.
Pitäisi kyllä ottaa ihan normiksi, että ennen ponnistusta vielä ultrataan. Ihan hullua, että käsikopelolla mahan päältä tai alkautta tunnustellaan ja arvaillaan, miten päin vauva oikein on. Minäkin olisin säästynyt paljolta, jos olisi noinkin pieni toimenpide viitsitty tehdä.
Ap
Hei ja anteeksi, että käytin aika huonoja ilmauksia, olin aika varma että tämä on provo koska olen lukenut niin monia provoja. Sinun tapauksessasi tehtäisiin luultavasti synnytystapa-arvio ja alettaisiin suunnitella sektiota. Tietenkin vauvan kannalta sektio ei ole niin turvallinen jos vauva on vielä pieni, esim. kaksi kiloa ja siksi suunnitteltu sektiokin tehdään aikaisintaan joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Mutta jos vauva alkaa syntymään ennen sitä niin kyllä sinulle voidaan mahdollisesti tehdä sitten kiireellinen sektio jos jo ennakkoon tiedetään, ettet pysty synnyttämään alateitse. Leikataanhan pienet kaksosetkin melkein aina, kolmoset joka kerta. Hakeudu siis synnytystapa-arvioon mahdollisimman aikaisin, tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan loppuun asti lue kun oon huomannut, että kummasti syksyisin alkaa näitä synnytysketjuja pukkaamaan. Mutta jos tarina olisi tosi niin tuskinpa suunnitellun sektion saaminen vaikeaa olisi? Ei kai kohdusta koko välilihan matkalta perseeseen revinnyt nainen edes voisi synnyttää turvallisesti uudelleen koska tuommoinen arpikudosta ei kyllä anna periksi vaan repeää saman matkan? Yksi juttu, miksi ei ultrata synnytyksen aikana miten päin ja missä asennossa vauva on? Tietenkään ei pidä liikaa häiritä synnytyksen etenemistä, mutta on se nyt aika tärkeä tieto jonka kerran olisi tuossa esimerkin 2 h:saa ehtinyt tehdä. Oltaisiin huomattu, että käsi on poskella. Itselläkin kolme synnytystä eikä olla kuin käsikopelolla arvailtu vauvan asentoa, joku epäili perätilaa eikä sitäkään tsekattu ultralla kun toinen sanoi ettei ole perätilassa, onneksi kaikki on mennyt hyvin sitten.
Itse olen ajatellut että tottakai saan tällä kokemuksella sektion, mutta tosiaan tuon hoitajan sanat laittoivat miettimään. En sitten tiedä onko hän vain fanaattinen alatiesynnytyksen puolestapuhuja, eikö muista miten synnytykseni meni tai onko vain tietämätön. Itsekin ajattelen, ettei synnytyskanavani kestä synnytystä, kun se repeytyi niin pahasti.
Pitäisi kyllä ottaa ihan normiksi, että ennen ponnistusta vielä ultrataan. Ihan hullua, että käsikopelolla mahan päältä tai alkautta tunnustellaan ja arvaillaan, miten päin vauva oikein on. Minäkin olisin säästynyt paljolta, jos olisi noinkin pieni toimenpide viitsitty tehdä.
Ap
Hei ja anteeksi, että käytin aika huonoja ilmauksia, olin aika varma että tämä on provo koska olen lukenut niin monia provoja. Sinun tapauksessasi tehtäisiin luultavasti synnytystapa-arvio ja alettaisiin suunnitella sektiota. Tietenkin vauvan kannalta sektio ei ole niin turvallinen jos vauva on vielä pieni, esim. kaksi kiloa ja siksi suunnitteltu sektiokin tehdään aikaisintaan joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Mutta jos vauva alkaa syntymään ennen sitä niin kyllä sinulle voidaan mahdollisesti tehdä sitten kiireellinen sektio jos jo ennakkoon tiedetään, ettet pysty synnyttämään alateitse. Leikataanhan pienet kaksosetkin melkein aina, kolmoset joka kerta. Hakeudu siis synnytystapa-arvioon mahdollisimman aikaisin, tsemppiä! :)
Eipä tuo nyt haittane, tällä palstalla on kyllä nykyään vaikea erottaa, mitkä aloitukset ovat totta ja mitkä eivät. Ja tietyistä aiheista on todella vaikea kirjoittaa, jos ovat suosittuja provon aiheita.
Itsekin olen ajatellut, että kyllä minun tapauksessani alettaisiin "automaattisesti tarjota" sektiota. Tai luultavasti ainakin kysyttäisiin, mitä olen ajatellut synnytyksestä. Kyllähän se sektio silti mietityttää, kun lapselle parempi olisi syntyä alateitse, mutta en kyllä ala enää siihen teurastukseen ja ehkäpä menettäisin lopunkin "terveyden" alapäästäni. Esikoisen raskaudessa kuitenkaan ei ollut mitään viitteitä synnytyksen alkamisesta, ennen kuin se käynnistettiin. Joten uskoisin, tai ainakin toivon, että pääsisin samoille viikoille toisenkin kanssa. Esikoinen syntyi 38+jotakin, muistaakseni sektiotkin tehdään yleensä noilla viikoilla, mikäli ei synny aiemmin.
Aion tosiaan vaatia sen päivystyksellisen/kiireellisen sektiomerkinnän papereihin, se kuulemma kannattaa vaatia, tai voidaan pakottaa synnyttämään alateitse, kun tulee kipeiden supistusten kanssa sairaalaan, eikä merkintää ole. Siinä varmaan harva jaksaa tapella asiasta.
Aion heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä jo puhua siitä, että vaadin sektion. Toivottavasti vain ei ole sama hoitaja kuin lapsen neuvolassa, lastenneuvolan hoitajat ovat myös äitiysneuvolassa töissä täällä. Mutta varmasti hakeudun sitten omin nokkineni yksityiselle tai toiselle hoitajalle ja soittelen suoraan sairaalaan tai pelkopolille asiasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta järjestelmän kuuluisi toimia niin, että varsinkin tällaisen kokemuksen jälkeen, jos hankkii vielä lisää lapsia, kysyttäisiin automaattisesti, haluaako sektion vai synnyttää alateitse.
Paras tietysti olisi, että kaikki saisivat valita synnytystapansa, mutta tilannehan on tämä Suomessa vain rahan takia. Luin joskus jutun, että alatiesynnytys maksaa sairaalalle/valtiolle muistaakseni pari tonnia, kun taas sektio kolmesta viiteen tonnia. Joten sinänsä kyllä ymmärrän, ettei kaikille jotka vain keksivät pyytää, haluta sektiota tehdä, varsinkin jos takana ei ole ensimmäistäkään synnytystä. Synnytyspelko on silti varmasti joillakin lamauttavaa.
Tähän voisi kehittää verorahoja säästävän menetelmän. Ne jotka eivät halua käydä pelkopolin kautta, maksavat suoraan valtiolle tavallisen.synnytyksen ja sektion.erotuksen ja ne jotka käyvät, eivät joudu maksaa. Moni maksaa mielellään. Horror henkilökunta sitten muille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se aikamoista vääntöä oli lääkärien kanssa että sai suunnitellun sektion. Minulla edellinen synnytys oli kiireellinen sektio. Kaksi päivää ennen leikkausta sain ajan ja olin ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Lääkärikin kyllä sanoi että yrittävät kovasti saada alakautta synnyttämään, mutta pakko ei ole.
Ja sitten jotkut sanovat, että synnytyksen kuvailu teurastukseksi on dramatisointia...Tuo kuulostaa pelkästään teurastukselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ, VOI SAADA.
Itse olen synnyttänyt kaksi lasta suunnitelluilla sektioilla. Homma toimii niin, että sinut lähetetään neuvolasta pelkopolille, jossa käydään kaksi kertaa ja viimeisessä tapaamisessa tehdään sektiopäätös.
Itse sain sektion niin, että ilmoitin että olen ottanut kattavasti selvää riskeistä, pohtinut niitä syvälllisesti ja olen päättänyt että en aio synnyttää alateitse. Lisäksi kerroin, että alatiesynnytyksen "uhka" aiheuttaa minulle isoa ahdistusta ja vaikeuttaa nukkumista (tämä ei ollut täysin totta, mutta sektiopäätöksen syynä, jos selkeää lääketieteellistä syytä ei ole, on aina synnytyspelko joten kannattaa korostaa nimenomaan sitä). Omalla kohdallani koin, että oleellisin asia oli tinkimättömyys: käyttäydyin asiallisesti, kerroin että ymmärrän lääkärin perustelut mutta EN AIO SYNNYTTÄÄ ALATEITSE. Siis oikeasti vastasin lähes joka kohtaan hillitysti mutta tiukasti "ymmärrän tämän, mutta minun päätökseni on sektio". Potilaskertomuksessa (tai mikä se nyt onkaan) lukee "äiti keskustelee asiallisesti ja on ymmärtänyt molempien synnytystapojen riskit".
Näissä yhteensä neljässä keskustelussa vastaan tuli kaksi vähemmän mukavaa lääkäriä, joista toinen oli selkeästi epäasiallinen. Sektiot sain kuitenkin ilman suurempaa taistelua ja uskon sen johtuneen siitä, että he a) ymmärsivät että käännyttämiseni vaatisi todella paljon resursseja b) olen henkilö, joka todennäköisesti olisi mahdollisten alatiesynnytyksen komplikaatioiden kohdalla lähtenyt herkästi valittamaan ja osannut myös asiansa perustella.
Itselläni oli joitakin implikaatioita siitä, että alatiesynnytys saattaisi olla kohdallani riskialtis, ei kuitenkaan mitään sellaista, jonka perusteella sektio automaattisesti myönnettäisiin. Sinun kohdallasi huonosti mennyt ensimmäinen synnytys on hyvä syy.
Tsemppiä ap. Suunniteltu sektio on Suomessa hyvin turvallinen tapa syntyä ja synnyttää. Vakavat komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia (se, että ne ovat paljon yleisempiä kuin alatiesynnytyksissä, ei tarkoita etteivät ne silti olisi todella harvinaisia, kerroin ei kerro riskin suuruudesta mitään). Pidä kiinni siitä minkä tunnet oikeaksi. Älä lähde väittelemään tai inttämään. Pidät vain pääsi ja kerrot että et synnytä.
Saitko sektion? Toivottavasti!
Suomessa naisilla ei valitettavasti ole itsemääräämisoikeutta. Sektion saa vain pelkodiagnoosin kautta ja usein tappelemalla.
Odotan ensimmäistä lastani ja olen ammatiltani tutkija. Ammatinikin puolesta olen lukenut eri synnytystavoista paljon, ja kirjallisuus selvästi osoittaa suunnitellun sektion olevan lapselle turvallisempi. Esim 15% kehitysvammoista johtuu synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Tämän tietävät myös naispuoliset synnytyslääkärit ja esim USAssa joidenkin tutkimuksien mukaan heistä jopa 65%valitsee itselleen sektion.
Synnytystavan valinnassa tulisi käyttää tietoon perustuvaa suostumusta (informed consent), mutta Suomessa alatiesynnytyksen riskejä ei kerrota ja suunnitellun sektion riskit sekoitetaan kiireelliseen ja hätäsektioon (jotka on siis epäonnistuneita alatiesynnytyksiä). Esimerkiksi itselläni on ikäni puolesta noin 15% mahdollisuus kolmannen tai neljännen asteen repeämään. Synnytyksen käynnistys taas epäonnistuu yli 40%;lla ensisynnyttäjistä, mikä johtaa kiireelliseen sektioon (jossa riskit paljon suuremmat kuin suunnitellussa). Muissa maissa tilanne on onneksi muuttumassa ja esimerkiksi englannissa lääkärit saavat jo varoittaa äitejä alatiesynnytyksen riskeistä korkeimman oikeuden päätöksellä.
Itse lähellä Naistenklinikkaa työskentelevänä tiedän, että tilanne on siellä huolestuttava. En myöskään halua jäädä odottelemaan Suomeen viikkoa 36, jolloin sektiopäätöksen vihdoin saa (tai ei saa), vaan suuntaamme mieheni kotimaahan, jossa naisten itsemäärämisoikeus synnytystavan valinnassa on kirjoitettu lakiin.
https://www.newscientist.com/article/mg23130813-000-uk-doctors-may-star…
https://www.news24.com/amp/health24/parenting/pregnancy/birth/c-section…
Ja sitten vielä ihmetellään alhaista syntyvyyttä, kun edes tällaisen trauman kokeneet eivät meinaa saada sektiota! Vaikka olisivat saamassa lisää lapsia.