Olisko kellään mitään järkeviä neuvoja 2-vuotiaan rauhoitteluun unille?
Tutti jäi just pois, eikä unille ennen niin helposti rauhoittuva taapero tahdo rauhoittua ollenkaan, vaan mennä viipottaa kuin viimeistä päivää. Sitten, kun viimein rauhoittuu, nukahtaa kyllä äkkiä. (Tutin kanssa oli toisinpäin, rahoittui äkkiä, mutta nukahtaminen kesti.)
Unilelu ei auta, on niin riehakas, ettei laulut auta eikä tuossa tilassa oikein kirjoihinkaan keskity. Lapsi nukahtaa meidän parisänkyyn, mennään yleensä jompikumpi vanhemmista tai molemmat viereen makaamaan. Yksin ei voi jättää huoneeseen, koska panisi kaiken ihan mullin mallin.
Kommentit (11)
Meillä on samat rutiinit aina. Aiemmin on luettu kirjoja, mutta nyt ei jaksa keskittyä. Valot on poissa ja sänkyyn käsken, mutta lapsi pakenee koko ajan ja sängyssä riehuu ja vääntelehtii, potkii ja läpsii. Ei pysty keskittymään juttelemiseen tai muuhun.
Kyseessä on muuten todella rauhallinen ja hyvin keskittyvä lapsi! Tutin poisjättö paljasti ihan uuden puolen.
Ap
Onko minkä aikaa ollut ilman tuttia? Se on lapselle kuitenkin iso muutos kun yhtäkkiä se otetaan pois. Meillä meni kans lapsen kanssa alkuun takkuiluksi kun otettiin tutti pois.
Jos oikein hankalaksi menee niin päiväkirjan kirjoittaminen voi auttaa. Muutaman päivän kirjoittamisen jälkeen itse tai kaveri huomaa missä vika, kun lukee päivärutiineja. Tämä ei ole vitsi. Meillä auttoi.
Totta, kyllä se on iso muutos, vaikka lapsi tuntui ottavan sen niin hyvin! Tutti nimittäin unohtui kotiin, kun oltiin isovanhemmilla yötä ja mun mielestä siinä oli hyvä sauma jättää se pois. Lapsi ei edes itkenyt sen perään, on vaan kysynyt muutaman kerran sen perään, mutta tyytynyt vastaukseen.
Voi olla, että hetken päästä tilanne tasaantuu. Mulla vaan meinaa palaa käpy, nytkin lapsi pöykkäs mua päällä niin kovaa, että huuli halkes.
Nukkuu siis päväunet ja pitääkin vielä nukkua, lapsi on vauvasta asti tarvinnut paljon unta.
Mä en yhtäkkiä keksi, miten tuo päiväkirjan kirjoittaminen auttaisi (en siis pahalla sano!), meillä on päivät aika samanlaisia, siis samoihin aikoihin herätään, syödään ja mennään nukkumaan. Toki on harrastuksia ja muuta ohjelmaa, jotka tekevät päivistä erilaisia, mutta rytmi on aika kiinteä.
Ap
Joo. Meillä se auttoikin lähinnä hieman nuoremman itkuihin ja vatsaongelmiin.
Se kannattaa muistaa, että lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Mikä toimi eilen ei ehkä toimikkaan tulevaisuudessa. Muuta en osaa sanoa kuin säännöllinen päivärytmi, päikkärien määrän seuraaminen(vähentäminen?) ja ruokavalio ennen nukkumaan menoa. Joskus vaan aika hoitaa asian....
Meillä vilkkaan taaperon rauhoittumiseen auttoi jalkaterien ja säärien/pohkeiden kevyt hieronta. Lapsi oli varsin liikkuvainen ja jalkojen hieronta rentoutti yllättävänkin kireitä lihaksia.
Samalla voi lauleskella lapselle, tai kertoa iltasatua. Me otimme lapsen sohvalle, koska siinä oli helppo ottaa jalat syliin ja hän sai nukahtaa siihen. Kannoimme hänet siitä omaan sänkyyn, eikä siitä tullut koskaan mitään ongelmaa.Kannattaa kokeilla.
Ohjeen saimme vuosia sitten sairaalan fysioterapeutilta, kun olimme lapsemme kanssa tutkimusjaksolla ylivilkkauden ym. vuoksi
10
Käyttekö ulkoilemassa aamupäivästä tai puolen päivän aikoihin ennen päiväunia? Ulkoillessa saisi purettua ylimääräistä energiaa ja ehkä sen jälkeen unikin maistuisi. Olen kyllä itsekin tuossa ulkoiluasiassa laiska enkä ehdi/jaksa lähteä ulkoiluttamaan yleensä kuin vasta päiväunien jälkeen. Joskus päiväunet jäävät kokonaan väliin. Jos meillä on mennyt päiväunet liian pitkälle iltapäivään ja epäilen, että nukahtaisi vasta lähempänä puolta yötä yöunille, niin kokeilen tuota väsytystekniikkaa lähtemällä kiertämään lähipuistoja ja tallaamaan katuja pariksi tunniksi ennen iltapalaa.
Meidän ipana 2-vuotiaana nukahti kanssa meidän sänkyyn kun äiti suostui makaamaan vieressä.
1. Joka päivä samat rutiinit, samaan aikaan iltapesut ja nukkumaan meno. Kerrot ajoissa että nyt mennään sänkyyn.
2. Yrität lukea kirjaa hänelle jos ei keskity niin valot pois ja käsky sänkyyn..
3. Meidän poika tykkää kun piirtelee sormella selkään, se rauhoittaa, sen lisäksi juttelemme päivän tapahtumista.. lähinnä äiti kertoo mitä kaikkea kivaa tehtiin ja lapsi kuuntelee.