Opettajat, jäättekö koskaan kaipaamaan oppilaitanne?
Tuli aika surullinen olo ylioppilasjuhlissa kun näin viimeistä kertaa mun pitkäaikaisimman opettajan. Hän on ollut mun opettaja koko yläasteen ja lukion, ja nyt tuntuu oudolta ettei nähdä enää ehkä koskaan. Ehdottomasti parhain opettaja mitä mulla on ollut. Jäin vain miettimään, että mietittekö te opettajat koskaan teidän vanhoja oppilaita? Oppilaat tuntuvat aina muistavan opettajansa.
Kommentit (29)
Minä vaihdoin työpaikkaa kesällä ja kyllä minulla on kieltämättä vähän ikävä mun entisiä oppilaita. Seuraajani on välittänyt minulle lasten terveisiä ja kyllähän ne lämmittävät mieltä. Tavallaan koen vähän, että olen pettänyt oppilaani, kun en sanonut lähdöstäni mitään keväällä. Sain yllättäen vakiviran toisesta kunnasta kesällä vuosien määräaikaisten sopimusten jälkeen. Tekisi mieli käydä moikkaamassa lapsia joskus, mutta toisaalta haluan antaa työrauhan uudelle opelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En opeta kuin kansalaisopistoa, mutta pitkään minulla ollut oppilas kuoli syöpään kesken kurssin. Oli yksi tunnollisimmista oppilaista ja koko kurssi tuntui sen jälkeen tyhjälle eikä tilanne muuttunut seuraavallakaan lukukaudella. Kaikki häntä jäi kaipamaan.
Missä kansalaisopistossa ollaan pitkään?
Sekoitat varmaan kansanopiston ja kansalaisopiston/työvöenopiston. Viimeksi mainitussa saatetaan käydä samassa harrastusryhmässä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.
Eihän niitä pikku paskiaisia kukaan kaipaa.
Olen ottanut muutamiin entisiin opettajiini yhteyttä. Yleensä olen saanut ystävällisen vastauksen. Ainoana poikkeuksena oli se opettaja, joka lukiossa ollessani vaikutti olevan ihastunut minuun. En olisi koskaan uskonut, että juuri se tyyppi jättää vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin työpaikkaa kesällä ja kyllä minulla on kieltämättä vähän ikävä mun entisiä oppilaita. Seuraajani on välittänyt minulle lasten terveisiä ja kyllähän ne lämmittävät mieltä. Tavallaan koen vähän, että olen pettänyt oppilaani, kun en sanonut lähdöstäni mitään keväällä. Sain yllättäen vakiviran toisesta kunnasta kesällä vuosien määräaikaisten sopimusten jälkeen. Tekisi mieli käydä moikkaamassa lapsia joskus, mutta toisaalta haluan antaa työrauhan uudelle opelle.
Lasten edellinen ope kävi moikkaamassa alakoulun puolella lapsia äitiyslomaltaan vauvan kanssa. Vauva oli nukahtanut luokassa saman tien, ope oli todennut vauvan nukahtaneen tuttuihin ääniin. Lapset olivat todella iloisia opettahan piipahduksesta. Tämä tapahtui jo vuosia sitten.
Varsinkin omien valvontaluokan oppilaita on ollut ikävä. Aina se ensimmäinen syksy sen jälkeen kun ovat lähteneet ysiltä on opettelua, ettei heitä näekään enää.
Kyllä minä varhaiskasvatuksen opettajana lämmöllä muistelen monia lapsia, joiden kasvua olen saanut seurata ja jotka selvästi minuun kiintyivät. Sydämessä läikähtää, kun heitä ja vanhempiaan vaikkapa kaupassa tai kaupungilla näkee.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin omien valvontaluokan oppilaita on ollut ikävä. Aina se ensimmäinen syksy sen jälkeen kun ovat lähteneet ysiltä on opettelua, ettei heitä näekään enää.
Olette tärkeitä myös oppilaille. Lapsi aloitti lukion ja ikävöi välillä luokkaansa ja luokanvalvojaa, joka kannusti ja antoi hyviä ohjeita myös jatkoon.
En usko, että jäävät. Ne tekevät kuitenkin vain työtään...