Lue keskustelun säännöt.
muita jotka kokee vetäneensä lyhyen korren elämässä?
23.09.2013 |
Tuntuu että olen joutunut kaikessa tässä elämässä menemään vaikeimman kautta. Samalla ja paljon vähemmällä panostuksella (objektiivisestikin arvioiden) muut ovat saaneet huipputyöpaikat ja rakastavan perheen/ihmissuhteen. Minä en kumpaakaan. Mutta tietenkin jos vertaa johonkin sota-alueilla asuviin tai vakavasti koko elämänsä sairastaneisiin, niin olen onnekas.
Kommentit (29)
Niin, tässäkin pätee se, ettei korren koolla ole väliä vaan sillä, miten sitä käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:29"]
Naiset eivät voi koskaan vetää tosi lyhyttä kortta, koska saavat kuitenkin aina seksiä koska tahansa, milloin tahansa.
[/quote]
Saisi miehetkin ihan samalla metodilla, eli jos kuka tahansa kelpaa. Yksikin tietämäni pari vuotta ilman seksiä ollut ei esim. kelpuuta ylipainoisia naisia, saa syyttää vain itseään, minulle naisena ei miehen ylipaino ole este.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:21"]
Sama fiilis. Olen tosi ahkera, mutta myös tyhmä. Huomaan töissä, että ehkä 99 % on minua fiksumpi, se lannistaa ja vituttaa. Oikeasti teen töitä oman älykkyysrajani yläpäässä... Vituttaa ja nolottaa tilanne. Huono muisti yhdistettynä huonoon älykkyyteen ei pitkälle vie. Olen kateellinen ihmisille, jotka oppivat asioita tuosta vain, ja muistavat oppimansa, minä en. Älykkäät ja ahkerat ja motivoituneet pääsevät töissä etenemään, olen itse ahkera ja motivoitunut, mutta kaikki tyssää aina siihen älykkyyteen. Ja se oikeasti vituttaa ja hävettää.
Rumuus, tyhmyys ja ylikiltteys ja tunnollisuus ovat yhdistelmä, joilla ei pääse eteenpäin elämässä. Ja minulla on kaikki ne ominaisuudet. Otin aviomieheksikin sen ainoan tarjokkaan (onneksi on ihana ihminen, hyvä mies ja lasten isä), sitä ennen olin ikisinkku, aviomieheni on ainoa mies, kenenkanssa olen seurustellut, ja elämäni 2. seksikumppani. "pääsin" siis ensimmäisen kerran seurustelemaan 29-vuotiaana! Sellaista se on, jos on riittävän ruma!
Jos olisin kaunis ja älykäs niin olisin saavuttanut omalla ahkeruustasollani paljon. Voisin luoda uraa ja palkkakin olisi aivan toista kun nyt. Nyt pienipalkkaisena asun vuokralla, ja kaikki rahat menee pakolliseen elämiseen. Säästöön saan kuitenkin laitettua jonkin verran, kun nuukailen kovasti (en osta mitään uutta ja kaikessa säästetään), ja niillä sitten kerran vuodessa päästään perheen kanssa etelänlomalle talvisin. Miehenikin on pienipalkkainen duunari, minä itse valkokaulustyöläinen.
Minun elämän saavutukseni on vakityö, ihana aviomies ja lapset. Ja se kerran vuodessa oleva lomamatka kun oikein eletään säästeliäästi.
T luuseri
[/quote]
Jos sinulla on onnellinen perhe se on enemmän kuin monilla. Mitä sillä kauneudella jos se ei tuo onnea. kauneus herättää myös kateutta ja moni ei koe huonoa omaatuntoa jos haukkuu kaunista ksoka tällä kuitenkin kaikki "hyvin".
Minun korteni ovat olleet tosi lyhyitä ja osa tosi pitkiä. Keskivertoja ei juurikaan. Ne pitkät korret ovat onneksi onnistuneet vetämään huomioni puoleensa ja kompensoivat ne minikorret. Näin koen elämäni ihan onnelliseksi ja hyväksi, vaikka siinä onkin tosi surkeita ja invalidisoivia osasia.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:29"]
Naiset eivät voi koskaan vetää tosi lyhyttä kortta, koska saavat kuitenkin aina seksiä koska tahansa, milloin tahansa.
[/quote]
Kohtalon julmaa ironiaa on se, että naiset eivät koe seksiä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Elämä on heitellyt niin julmasti että on suoranainen ihme etten ole tappanut itseäni tai seonnut. Olen vasta parikymppinen, mutta jo menettänyt vanhempani, lapseni ja osan mielenterveydestäni. Sairastan parantumatonta häiriötä kaiken tämän lisäksi ja ainoa lähisukulaiseni on alkoholisoitunut huumeidenkäyttäjä.
Outo piirre elämässäni kuitenkin on: vaikka "putoaisin" muiden mukana, jostain ilmestyy aina verkko, joka nappaa kiinni viime hetkellä. Jos rahat ovat loppu, jostain ilmestyy lisää kaukaisen sukulaisen(ihan tosi) tai liikamaksun palautuksen muodossa. Jos olen joutumassa vaaratilanteeseen, intuiitio ohjaa minut pois. Jne. Ihmettelen tätä kaikkea; olenko minä joku saakelin sätkynukke..?
Ja ei, en juo tai käytä aineita. Yritän pitää itseni pystyssä, vaikeaa se on. Ei ole töitä tai ystäviä tms.
Joka kerta kun yritän parantaa elämääni tapahtuu jotakin joka tuhoaa yrityksen. Minulla on elämässäni tapahtunut onnettomia tapahtumia juuri väärään aikaan.
Nyt olen jo väsynyt enkä kestä enää sitä mitä ennen kestin. Olen katkera sille, että lahjani menivät hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:29"]
Minä. Oli lupaava tulevaisuus, tein huonoja valintoja, oli runsasta päihteidenkäyttöä, seurauksena mt-ongelmia, suuria velkoja ja fyysisen terveyden menetys. Nyt kuivilla kaksi vuotta, mutta ei tästä enää palata pisteeseen, jossa olin parikymppinen, jolla oli kaikki ovet auki. Ikää nyt 42v. Omaa syytä siis kaikki.
[/quote]
Samoilla linjoilla olen...omia huonoja valintoja voin aika paljon syyttää. Mutta niillä eväillä jotka olen saanut ja siinä elämäntilanteessa valitsin kuten valitsin. Seurauksena tosiaan syrjäytymisen rajoilla nuorallakävely ja mt-ongelmat. Parikymppisenä voi vielä vaikuttaa moneen asiaan mutta myöhemmin liian iso saldo vaikeita elämänkokemuksia helposti nujertaa kokonaan. t. AP
Naiset eivät voi koskaan vetää tosi lyhyttä kortta, koska saavat kuitenkin aina seksiä koska tahansa, milloin tahansa.