Lapsena kiusatut, mitä teistä on tullut "isona"?

Biolääketieteen alan tutkija, olen väitellyt. Tosin on sanottava, että minua kiusattiin varsinaisesti vain (vain?) kahden vuoden ajan, kahdessa eri koulussa. Mulla oli hyvä mielikuvitus ja elin mielikuvitusmaailmoissa, se pehmensi todellisuutta ratkaisevasti kiusaamisaikoina. Itsetuntoni oli myös hyvä - kiitos kannustavan perhetaustan! - joten mitään järkyttäviä, myöhempää elämää haittaavia traumoja kiusaamisesta ei ole jäänyt, vaikka esim. ulkonäköön liittyvät kiusaamisen kohteet ovat yhä peilistä nähtävissä. Huom: en ole järkyttävän ruma, päinvastoin, mutta jos jostain asiasta kerran halutaan kiusata, niin kyllähän se sujuu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:28"]

Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin rankasti. Hiljainen kiukku sisälläni muodostui voimavaraksi, "vielä minä teille v...u näytän.." Nyt vuosia myöhemmin ison firman johtaja, kaunis ja urheilullinen vaimo, kolme upeaa lasta ja harrastukset joista tavallinen tallaaja vain unelmoi. Hei te kiusaajat, MINÄ VOITIN, ...tanan mulkut. (M40v.)

[/quote]

Tuntuvat kyllä kovasti vielä vaikuttavan sinuun. En itse kiusattuna ole koskaan ymmärtänyt, kuinka jotkut voivat olla näin riippuvaisia kiusaajista. Miksi heille, tyhjäpäille, idiooteille pitäisi mitään näyttä? Eikö kannata tehdä vaikutus niihin hyviksiin ja jättää roskaväki omaan arvoonsa?

Ei mitään.

Lukio, ammattikoulu, kauppaopisto, yrittäjänä toimimista. Terveydellisistä syistä alan vaihto (allergia), ammattikorkeakouluun ja sit yliopistoon, virkamiesura porvarillisena ammattina, kirjoittaminen toisena työnä, kummallakin tienaan.

En ole koskaan ollut naimisissa, avoliitossa tai asunut kenenkään miehen kanssa pitempiä aikoja, en vain halua, rakastan omaa aikaa ja tilaa liian paljon. En myöskään ole tehnyt, enkä tee, lapsia. En halua tehdä niitä tällaiseen maailmaan.

Ajoittain masennuskausia. Pääsen niistä yli maalaamalla, musisoimalla ystävien kanssa bändin kera ja kirjoittamalla.

Ja kiusaajani saavat painua helvettiin. FB-kaveriksikin niistä se pöljin yritti pyytää, huh. Ja jos saan tietää työntekijöiksi pyrkivien taustoista kiusaajataipumusta, niin se on NO NO. Meille et tule häiriköimään.

Kolme vaikea psykoosia takana, silti opiskellut ja työelämässä. Hyväksikäyttöä ja platoninen parisuhde, jota ylläpidetään vain lapsen takia. Siinä pähkinänkuoressa. En ole katkera epäonnestani, uskon silti siihen, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin, vaikka ajoittain tiedostan hyvinkin, että ei ole tosiaan mennyt nallekarkit tasan. Voisin hyvin katkeroitua yhteiskunnalle, mutta ymmärrän olevani itse osa sitä yhteiskuntaa, joten yritän ainakin omalta osaltani muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:28"]

Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin rankasti. Hiljainen kiukku sisälläni muodostui voimavaraksi, "vielä minä teille v...u näytän.." Nyt vuosia myöhemmin ison firman johtaja, kaunis ja urheilullinen vaimo, kolme upeaa lasta ja harrastukset joista tavallinen tallaaja vain unelmoi. Hei te kiusaajat, MINÄ VOITIN, ...tanan mulkut. (M40v.)

[/quote]

Tuntuvat kyllä kovasti vielä vaikuttavan sinuun. En itse kiusattuna ole koskaan ymmärtänyt, kuinka jotkut voivat olla näin riippuvaisia kiusaajista. Miksi heille, tyhjäpäille, idiooteille pitäisi mitään näyttä? Eikö kannata tehdä vaikutus niihin hyviksiin ja jättää roskaväki omaan arvoonsa?

[/quote]

Heh, olet täysin oikeassa, itse asiassa en ole muistanut vuosiin koko kiusaamisasiaa ainakaan tietoisesti ennenkuin törmäsin tähän ketjuun. Eli katse eteenpäin, annetaan vanhojen asioiden olla!

Matalapalkkainen valtion viranomainen, naisvaltaisella alalla. Työ ei vastaa koulutustani, mikä kenties johtuu huononpuoleisesta itseluottamuksestani. Silti pidän työstäni ja koen, että se on hyödyllisempää kuin paremmin palkatut hallinnolliset hommat, joiden tekijät kirjoittavat käsittämättömiä blogipäivityksiä työpaikkani intranetiin. Ehkä kuitenkin olisin yksi heistä, jos minua ei olisi kiusattu.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:38"]

Biolääketieteen alan tutkija, olen väitellyt. Tosin on sanottava, että minua kiusattiin varsinaisesti vain (vain?) kahden vuoden ajan, kahdessa eri koulussa. Mulla oli hyvä mielikuvitus ja elin mielikuvitusmaailmoissa, se pehmensi todellisuutta ratkaisevasti kiusaamisaikoina. Itsetuntoni oli myös hyvä - kiitos kannustavan perhetaustan! - joten mitään järkyttäviä, myöhempää elämää haittaavia traumoja kiusaamisesta ei ole jäänyt, vaikka esim. ulkonäköön liittyvät kiusaamisen kohteet ovat yhä peilistä nähtävissä. Huom: en ole järkyttävän ruma, päinvastoin, mutta jos jostain asiasta kerran halutaan kiusata, niin kyllähän se sujuu.

[/quote]

Minua kiusattiin mm. huutelemalla pihalla tytöille, että xx:llä on mikropenis. Vaikka värkkini on melkein puolet keskimääräistä pidempi, tuo huutelu sattui silti. Olisi ollut naurettavaa alkaa esittelemään sitä koulun pihalla, tai alkaa väittää vastaan sillä ei sitä väitettä voinut käytännössä todistaa vääräksikään. Joten annoin huudella, mutta sitä sitten kestikin liikuntatunneilla ja pihalla monta vuotta.

Jos olisi ollut ainut asia mistä kiusattiin, tuolle voisi nauraa vapautuneemmin. Mutta vastaavia asioita oli vähintään kymmeniä.

Ehkä nyt aikuisena on ollut vapauttavaa lukea tutkimustuloksia joista selviää, että olen "erittäin hyvin varusteltu".

Minusta ei ole tullut käytännössä mitään. Olen masentunut, olen kaiket päivät kotona enkä saa asioita aikaan. Näin on ollut jo 7 vuotta, peruskoulun loppumisen jälkeen. Minulla ei ole vieläkään tutkintoa, koska opiskelu on liian stressaavaa. Työtäkään ei jaksa tehdä.

Minustakin tuli masentunut ja syrjäytynyt! En uskalla hakea töitä...pelkään arvostelua ja muutenkin työelämää. Saan paniikkikohtauksia vieraiden ihmisten seurassa. En uskalla edes seurustella, eikä minulla ole ystäviä :( Pelkään ihmisiä kuollakseni.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 19:55"]

Kenestäkään muusta kiusatusta ei siis tullut pitkäaikaistyötöntä epäonnistujaa, kuten minusta? Teille on sitten käynyt paljon paremmin kuin minulle. On minulla kaksi lasta, mutta olisin sen urankin halunnut...

[/quote]

Jos yhtää lohduttaa, olin työtönkin ja pätkätöissä aika pitkään, t. se suunnitteluinsinööri. Insinöörin paperit on hommattu ns. aikuisiällä. 

Ketä ei olisi kiusattu? Jokainen tuntee olevansa jossain elämänsä vaiheessa kiusattu/aliarvostettu.

Kiusattiin 14-vuotiaaksi asti vanhempieni takia. Meni 12-vuotiaana nyrkkeilyyn lopettaakseni ainaisen, jokapäiväisen väkivallan ja 14-vuotiaana pistinkin pahimmalle kiusaajalle takaisin eli löin kuonoon. Ehkä ei suositeltava ratkaisumalli, mutta ainoa, joka toimi kohdallani. Opiskelin ensin tradenomiksi, sitten mielisairaanhoitajaksi, joka on nykyinen ammattini.

En todellakaan suosittele ratkaisumalliani muille, mutta koko silloisen kouluajan kestänyt kiusaaminen oli helvettiä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:38"]

Biolääketieteen alan tutkija, olen väitellyt. Tosin on sanottava, että minua kiusattiin varsinaisesti vain (vain?) kahden vuoden ajan, kahdessa eri koulussa. Mulla oli hyvä mielikuvitus ja elin mielikuvitusmaailmoissa, se pehmensi todellisuutta ratkaisevasti kiusaamisaikoina. Itsetuntoni oli myös hyvä - kiitos kannustavan perhetaustan! - joten mitään järkyttäviä, myöhempää elämää haittaavia traumoja kiusaamisesta ei ole jäänyt, vaikka esim. ulkonäköön liittyvät kiusaamisen kohteet ovat yhä peilistä nähtävissä. Huom: en ole järkyttävän ruma, päinvastoin, mutta jos jostain asiasta kerran halutaan kiusata, niin kyllähän se sujuu.

[/quote]

Minua kiusattiin mm. huutelemalla pihalla tytöille, että xx:llä on mikropenis. Vaikka värkkini on melkein puolet keskimääräistä pidempi, tuo huutelu sattui silti. Olisi ollut naurettavaa alkaa esittelemään sitä koulun pihalla, tai alkaa väittää vastaan sillä ei sitä väitettä voinut käytännössä todistaa vääräksikään. Joten annoin huudella, mutta sitä sitten kestikin liikuntatunneilla ja pihalla monta vuotta.

Jos olisi ollut ainut asia mistä kiusattiin, tuolle voisi nauraa vapautuneemmin. Mutta vastaavia asioita oli vähintään kymmeniä.

Ehkä nyt aikuisena on ollut vapauttavaa lukea tutkimustuloksia joista selviää, että olen "erittäin hyvin varusteltu".

[/quote]

Todennäköisesti sillä huutelijalla oli itsellään micro penis.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:38"]

Biolääketieteen alan tutkija, olen väitellyt. Tosin on sanottava, että minua kiusattiin varsinaisesti vain (vain?) kahden vuoden ajan, kahdessa eri koulussa. Mulla oli hyvä mielikuvitus ja elin mielikuvitusmaailmoissa, se pehmensi todellisuutta ratkaisevasti kiusaamisaikoina. Itsetuntoni oli myös hyvä - kiitos kannustavan perhetaustan! - joten mitään järkyttäviä, myöhempää elämää haittaavia traumoja kiusaamisesta ei ole jäänyt, vaikka esim. ulkonäköön liittyvät kiusaamisen kohteet ovat yhä peilistä nähtävissä. Huom: en ole järkyttävän ruma, päinvastoin, mutta jos jostain asiasta kerran halutaan kiusata, niin kyllähän se sujuu.

[/quote]

Minua kiusattiin mm. huutelemalla pihalla tytöille, että xx:llä on mikropenis. Vaikka värkkini on melkein puolet keskimääräistä pidempi, tuo huutelu sattui silti. Olisi ollut naurettavaa alkaa esittelemään sitä koulun pihalla, tai alkaa väittää vastaan sillä ei sitä väitettä voinut käytännössä todistaa vääräksikään. Joten annoin huudella, mutta sitä sitten kestikin liikuntatunneilla ja pihalla monta vuotta.

Jos olisi ollut ainut asia mistä kiusattiin, tuolle voisi nauraa vapautuneemmin. Mutta vastaavia asioita oli vähintään kymmeniä.

Ehkä nyt aikuisena on ollut vapauttavaa lukea tutkimustuloksia joista selviää, että olen "erittäin hyvin varusteltu".

[/quote]

Todennäköisesti sillä huutelijalla oli itsellään micro penis.

[/quote]

Huutelijoita oli vajaa kymmenen, ja sikäli aika ikävää kun liikuntatunnit olivat tyttöjen kanssa samassa liikuntasalissa ja pihalla sen kuulivat muutkin luokat. Kyllä se oli noloa. Pojat toki tiesivät ettei se ollut pieni, mutta tarkoitushan heillä olikin keksiä mahdollisimman kivuliaita kiusauskeinoja. Olin jonkinlainen koelaboratorio, en tiedä olisiko kiusaaminen loppunut, jos olisin joskus muiden nähden murtunut itkemään. Huusin tai kirosin vain, jos kiusaaminen oli fyysistä. En aina silloinkaan.

m26 (38)