Lapsena kiusatut, mitä teistä on tullut "isona"?
Minusta tuli sairaanhoitaja ja erikoistuin psykiatriaan. Ja kiusaamiskokemuksista on ollut jopa hyötyä ammatissani. Sensitiivisyys on varmasti kiusaamisen myötä vahvistunut minussa. Toki sitä olisi mielummin ollut ei-kiusattu...
Kommentit (55)
Normaali ihminen. Työssä ja yksityiselämässä hyvin pidetty... sympaattinen, rauhallinen, ja henkinkilö jolta kysytään neuvoa. (nämä siis mitä olen muilta kuullut ja itse huomannut) ammatilla ei ole merkitystä.
Terveydenhoitaja. Nuorten ja lasten puolesta.
DI. En ole ajatellutkaan kiusaamista peruskoulun jälkeen, ei se kovin pahaa kuitenkaan ollut.
Filosofian maisteri. Toimittaja. Vaimo, yhden lapsen äiti. Periaatteessa pärjäävä mut olen ihmisten kanssa varautunut, en luota ja olen aina hämmästynyt, kun joku onkin kiinnostunut minusta aidosti ja haluaa olla kaverini. Koko elämä ollut opettelua itsetunnon kanssa. Masentunut olin yhdessä vaiheessa, nyt taas selvillä vesillä.
Kenestäkään muusta kiusatusta ei siis tullut pitkäaikaistyötöntä epäonnistujaa, kuten minusta? Teille on sitten käynyt paljon paremmin kuin minulle. On minulla kaksi lasta, mutta olisin sen urankin halunnut...
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 18:05"]
Masentunut ja syrjäytynyt.
[/quote]
Niin minustakin.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 19:51"]
Terveydenhoitaja. Nuorten ja lasten puolesta.
[/quote]
Samoin.
Humanisti, valmistelen väitöskirjaa ja harrastan luovaa kirjoittamista. Minua kiusasivat vain pojat, mutta he tekivät sen aina ja kaikkialla. Olen kuitenkin aina saanut tyttökavereita, joten en erityisemmin kärsinyt kiusaamisesta. Kotioloissa koin fyysistä väkivaltaa, minkä takia mikään huutelu ei koskaan tuntunut niin vaaralliselta kuin selkäsaunat ja muut nyrkillä lyönnit. Näin jälkikäteen vähän ihmettelen, mikä minussa altisti sille haukkumiselle, sillä olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, nykyisin ehkä jopa nättkin. Ehkä kotioloissa nujerrettu lapsi on huutomerkki muille. Joka tapauksessa tunnen lähinnä myötätuntoa noita kiusaajia kohtaan, sillä monille on käynyt huonosti.
AD. Olen taiteellinen ja kirjallisesti lahjakas. Kiusaaminen tavallaan jopa vahvisti näitä ominaisuuksia - jos olisin ollut oikein suosittu, minusta olisi voinut tulla "tyhjäpäisempi" kehtiyksen kannalta ratkaisevassa teini-iässä. Yksinäisenä kuitenkin keskityin kehittämään omia lahjojani.
Löysin paikkani eläinten keskuudesta, hoidan siis työkseni eläimiä. Työni on hyvin yksinäistä ja nautin siitä. Joskus harvoin on työkaveri seurana.
Ihan normaali ihminen olen muuten, mutta en viihdy ihmisten seurassa ja minulla on jokinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko (en siitä kuitenkaan suuremmin kärsi).
Aviomies ja lapsia on sekä yksi hyvä ystävä, siinä ne minun sosiaaliset kontaktini ovatkin.
Asiakaspalveluun tieni vei, vaikka juurikin ulkonäköni takia minua kiusattiin.. Ei haittaa, rakastan ihmisläheistä työtä :) Minusta ei olisi konttori rotaksi.
Minustakin tuli sairaanhoitaja. Ja kaunotar, vaikka lapsena minua kiusattiin eteenpäin olevien etuhampaiden vuoksi. Teininä sain raudat ja kiusaaminen loppui.
Mä olen 32-vuotias, yliopisto jäi kesken, nyt amiksessa.. Mt-ongelmia todella rankasti ja monen vuoden työkyvyttömyys takana :(
Minusta tuli mutkien kautta opettaja. Itsetuntoni on välillä koetuksella traumaattisen menneisyyden takia: harvoin näen itseäni ihanana ja haluttuna ihmisenä. Olen empaattinen, tunnollinen ja reilu niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Pyrin hyvään ja näen ympärilläni paljon hyvyyttä. Minulla on lapsia ja mies, kaikki pärjäävät elämässään hyvin. Perhe-elämä on onnellista, muutama hyvä ystäväkin löytyy. En viihdy isoissa kaveriporukoissa, koska tunnen oloni helposti ulkopuoliseksi. Ihailen herkästi muita ihmisiä ja vaadin itseltäni tosi paljon. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja ihmisläheinen ja ystävystyn tiettyyn pisteeseen asti helposti. Viihdyn ihmisläheisessä työssäni, koska koen sen merkitykselliseksi. Materiaa ja pinnallista meriittiä elämääni en kaipaa. Pahin viholliseni on huono itsetunto, josta yritän päästä eroon.
Koko peruskoulun ajan minua kiusattiin rankasti. Hiljainen kiukku sisälläni muodostui voimavaraksi, "vielä minä teille v...u näytän.." Nyt vuosia myöhemmin ison firman johtaja, kaunis ja urheilullinen vaimo, kolme upeaa lasta ja harrastukset joista tavallinen tallaaja vain unelmoi. Hei te kiusaajat, MINÄ VOITIN, ...tanan mulkut. (M40v.)
TKK:lta myös valmistunut, väikkäriä aloittelemassa. En tiedä vaikuttivatko kiusaajat lopulta valtavasti minuun, vaikka heitä oli paljon ja sitä kesti 9 vuotta. Syyt joista minua kiusattiin olivat naurettavia, joten osasin kai suhtautua siihen siten, että pidin kiusaajia totaalisen idiootteina. Opinpahan nuorena, että suurin osa ihmisistä sitten on myös idiootteja, ja heille muita lahjakkaampi on vapaata riistaa.
Minusta tuli työkyvyttömyyseläkeläinen.