Entiset koulukiusaajat, miten menee nyt?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:31"]

Sinä ainakin olet ilmiselvä aikuiskiusaaja. Et ole kasvanut miksikään.

[/quote]

Itseasiassa en ole kiusaaja. Olen varsin empaattinen ihminen, ja uskon inhimillisyyteen, siihen että kaikki tekevät virheitä ja että virheistä oppii. Uskon että lapsuus ei määrittele ihmistä aikuisena, ja uskon että lapsenkin häiriökäyttäytymiseen on aina jokin syy. Se ei oikeuta kiusaamista, mutta saattaa auttaa löytämään asialle ratkaisun. Demonisointi ei edelleenkään auta yhtään ketään, ei kiusaajaa eikä kiusattua.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 13:58"]

Opiskelen opettajaksi viimeistä vuotta yliopistossa. Mieheni on ekonomi, asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Odotan toista lasta, ensimmäinen nyt kaksivuotias. Olen aktiivisesti mukana politiikassa.

Kadun kiusaamista syvästi, ja yritän kai tulevalla ammatillani hyvittää kouluaikaiset tekoni.

[/quote]

toivon että lapsestasi tulee vaikeasti vammainen. tai kuolee kohtuusi. karma kostaa kyllä!

[/quote]

En todella aio provosoitua viestistäsi, mutta jos olet oikeasti tosissasi, kannattaisi hakea apua. Tunnut kohdistavan minuun aika suurta vihaa, vaikket todella tiedä minusta tai kiusaamisestani yhtään mitään. Olin yksi niistä luokan hiljaisista hyväksyjistä. En osallistunut kiusaamiseen aktiivisesti, vaan passiivisesti. Minulla ei ollut rohkeutta, kun olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, eikä minulla ollut siellä vielä montaa ystävää. Vaikka olin pieni ala-asteikäinen tyttö, kadun kovasti sitä, etten uskaltanut puolustaa heikompaa. Mutta voitko rehellisesti sanoa, että olet itse aina puolustanut kaikkia kiusattuja? Auttanut kaikkia apua tarvitsevia?

(Raskaus on muuten ihan loppumetreillä, synnytys luultavasti viikon sisällä. Ja mikä tärkeintä: kaikki hyvin!  Isosiskoni on lääkäri, joten lapsi on kyllä todistetusti hyvin terve. Mutta kiitokset vain onnentoivotuksistasi tulevalle kullanmurulleni!! ;) )

Ihan hyvin mulla menee. Antaa heikkojen kitistä. Niinhän ne tekivät jo silloin kouluaikana.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 13:58"]

Opiskelen opettajaksi viimeistä vuotta yliopistossa. Mieheni on ekonomi, asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Odotan toista lasta, ensimmäinen nyt kaksivuotias. Olen aktiivisesti mukana politiikassa.

Kadun kiusaamista syvästi, ja yritän kai tulevalla ammatillani hyvittää kouluaikaiset tekoni.

[/quote]

toivon että lapsestasi tulee vaikeasti vammainen. tai kuolee kohtuusi. karma kostaa kyllä!

[/quote]

En todella aio provosoitua viestistäsi, mutta jos olet oikeasti tosissasi, kannattaisi hakea apua. Tunnut kohdistavan minuun aika suurta vihaa, vaikket todella tiedä minusta tai kiusaamisestani yhtään mitään. Olin yksi niistä luokan hiljaisista hyväksyjistä. En osallistunut kiusaamiseen aktiivisesti, vaan passiivisesti. Minulla ei ollut rohkeutta, kun olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, eikä minulla ollut siellä vielä montaa ystävää. Vaikka olin pieni ala-asteikäinen tyttö, kadun kovasti sitä, etten uskaltanut puolustaa heikompaa. Mutta voitko rehellisesti sanoa, että olet itse aina puolustanut kaikkia kiusattuja? Auttanut kaikkia apua tarvitsevia?

(Raskaus on muuten ihan loppumetreillä, synnytys luultavasti viikon sisällä. Ja mikä tärkeintä: kaikki hyvin!  Isosiskoni on lääkäri, joten lapsi on kyllä todistetusti hyvin terve. Mutta kiitokset vain onnentoivotuksistasi tulevalle kullanmurulleni!! ;) )

[/quote]

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kiusatut vihaa kiusaajiaan. Vaikka kyseessä olisi ollut lapsi, niin kiusattu aikuinen vihaa kiusaajiaan kuolemaansa asti.

Olen monesti miettinyt, että onneksi en lähtenyt luokkani kiusaajien mukaan, koska olisi aika pelottava elää niin, että minua vihaisi muutama ihminen ja miettisi koko elämänsä, miten saisi minut ja lapseni tuhottua.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 13:58"]

Opiskelen opettajaksi viimeistä vuotta yliopistossa. Mieheni on ekonomi, asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Odotan toista lasta, ensimmäinen nyt kaksivuotias. Olen aktiivisesti mukana politiikassa.

Kadun kiusaamista syvästi, ja yritän kai tulevalla ammatillani hyvittää kouluaikaiset tekoni.

[/quote]

toivon että lapsestasi tulee vaikeasti vammainen. tai kuolee kohtuusi. karma kostaa kyllä!

[/quote]

En todella aio provosoitua viestistäsi, mutta jos olet oikeasti tosissasi, kannattaisi hakea apua. Tunnut kohdistavan minuun aika suurta vihaa, vaikket todella tiedä minusta tai kiusaamisestani yhtään mitään. Olin yksi niistä luokan hiljaisista hyväksyjistä. En osallistunut kiusaamiseen aktiivisesti, vaan passiivisesti. Minulla ei ollut rohkeutta, kun olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin, eikä minulla ollut siellä vielä montaa ystävää. Vaikka olin pieni ala-asteikäinen tyttö, kadun kovasti sitä, etten uskaltanut puolustaa heikompaa. Mutta voitko rehellisesti sanoa, että olet itse aina puolustanut kaikkia kiusattuja? Auttanut kaikkia apua tarvitsevia?

(Raskaus on muuten ihan loppumetreillä, synnytys luultavasti viikon sisällä. Ja mikä tärkeintä: kaikki hyvin!  Isosiskoni on lääkäri, joten lapsi on kyllä todistetusti hyvin terve. Mutta kiitokset vain onnentoivotuksistasi tulevalle kullanmurulleni!! ;) )

[/quote]

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kiusatut vihaa kiusaajiaan. Vaikka kyseessä olisi ollut lapsi, niin kiusattu aikuinen vihaa kiusaajiaan kuolemaansa asti.

Olen monesti miettinyt, että onneksi en lähtenyt luokkani kiusaajien mukaan, koska olisi aika pelottava elää niin, että minua vihaisi muutama ihminen ja miettisi koko elämänsä, miten saisi minut ja lapseni tuhottua.

[/quote]

En mä kyllä enää vihaa edes kiusaajaani, muistelen asiaa nykyisin, 32-vuotiaana, hyvin harvoin. Enkä mä varsinkaan vihaa niitä "hiljaisia hyväksyjiä". Eihän ne mulle ole mitään tehneet, en minäkään ole aina toiminut oikein ja auttanut muita kiusattuja. Että multa saisi anteeksiannon tämä raskaana oleva kirjoittaja, en itse ajattelis et hän on tehny väärin.

Ollessani 12 äitini teki itsemurhan. Palatessani kouluun eräs luokkalainen tyttö jonka kanssa oli ollut pientä on-off riitaa jo pidemmän aikaa sanoi

"Ihan oikein että sun äitis kuoli."

Sillä hetkellä päätin että teen kaikkeni jotta tuon tytön elämä olisi yhtä helvettiä. Ja onnistuin. Kiusasin tuota tyttöä niin kauan että hän joutui vaihtamaan koulua.

Nykyään olen psykiatrinen sairanhoitaja ja elämässä menee hyvin. Olen antanut itselleni anteeksi kiusaamiseni. Käytökseni oli hyvin väärin ja olin totaalisen kamala kakara. Mutta myös olin äitinsä julmalla tavalla menettänyt, herkässä iässä oleva lapsi joka ei osannut käsitellä suruaan. Oli helpompi käsitellä tuskaa äidin kuolemasta kun oli fyysinen henkilö jonka nähdä vihollisena joka oli tuhottava. Sitä en tiedä kuinka tämä uhrini pärjäilee nykyään. Enkä oikeastaan välitä tietääkään.

Vaikuttaa siltä että tyttö halusi loukata sinua ja näköjään onnistui.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 16:08"]

Kai mä voisin sellaseks itseni luokitella sen koska eräs entinen yläasteen luokkakaverini tuli aikuisena (ikää meillä 31 v) kyynelsilmin muistelemaan mun käytöstäni ihan työpaikalleni asiakaspalvelutiskille :D Sentään läsnä ei ollut työkavereitani. Puolustuksekseni on sanottava että koko tuon tyttöpolon olemus provosoi kiusaamiseen, kaikki oli hänellä naamassa 'vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun'. Olen esimiestehtävissä, alaisia on melkein 200. Tienaan kuussa 5000 € ja rapiat, matkakulut siis palkan päälle laskettuna. Minulla on komea mies ja kaksi kaunista lasta, asumme melko vauraalla alueella mutta silti olemme vain tavallinen keskituloinen ja yritteliäs perhe. Entinen kiusattuni syytti mua elämänsä ongelmista, mikä oli aika koomista koska hänestä näki jo kouluaikana ilman kiusaamistakin että isoa menestystä millään elämänalueella ei ole tiedossa.

[/quote]

Tässä on oppikirjaesimerkki kollektivistista, joka kaihtaa kaikkea yksilöllisyyttä. Kiusaajathan yleensä ovat omaksuneet kollektivistisen ajattelutavan, jota koulumaailma ruokkii. Koululuokassa kaikki ovat samanikäisiä ja paine samanlaisuuteen on kova. Kaikilla pitää olla samanlaiset muotivaatteet ja -tavarat, ei saa olla lihavampi/laihempi/pitempi/lyhyempi kuin muut. Pitää olla "keskimääräinen", jotta ei joudu kiusatuksi.

Tämä kyseinen kiusaaja ei näköjään ole päässyt kollektivismistaan eroon edes aikuisena. Kiusattu lapsi oli "ruma", joten häntä saikin kiusata!

Hänellä on sanojensa mukaan "komea mies ja kaksi kaunista lasta, asumme melko vauraalla alueella..." Miten kauheaa olisikaan, jos mies ei olisikaan komea ja lapset olisivat RUMIA!

Miehen "komeus" ja lasten "kauneus" on se, mikä on mainitsemisen arvoista. Ei se, millainen mies on luonteeltaan. Ei se, ovatko lapset ahkeria koulussa ja reiluja toisia kohtaan. Asuinalueessa mainitsemisen arvoista on alueen "vauraus" - ei esimerkiksi se, kuinka mukavia naapurit ovat.

Tietysti tämä kiusaaja vielä tähdentää, että he ovat ihan tavallinen keskituloinen perhe. Ei suinkaan epätavallinen eikä persoonallinen! Ei köyhä, mutta ei sentään liian rikaskaan! Liiallinen rikkaushan olisi myöskin massasta poikkeamista, provosointia ja syy kateuteen ja kiusaamiseen!

Onnea vain sinulle. Olet saavuttanut täydellisen tavallisen ja keskimääräisen elämän, joka ei "provosoi" kiusaamaan.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:44"]

Lisään vielä että omien kokemuksieni perusteella vähän pyörittelen silmiä sille miten mustavalkoisesti näihin asioihin suhtaudutaan. Jos olen lapsena kiusannut tai "kiusannut" niin se sitten tarkoittaa että olet auttamatta kusipää koko elämäsi ajan ja sinulla pitää mennä huonosti paitsi jos pyhität elämäsi jollekin katumustyölle ja möyrit koko loppuelämäsi häpeässä ja katumuksessa jostain mitä toilailit 8-vuotiaana.

[/quote]Sä olet voinut pilata jonkun toisen elämän ratkaisevasti silloin 8 vuotiaana. Ei se ole mikään ihan vähäpätöinen asia vaikka olitkin lapsi.

Mä muistan vieläkin 30 vuoden takaa sellaisia tärkeiden ihmisten itseäni koskevia lausahduksia, joilla on ollut omana elämääni kauaskantoiset seuraukset.

[/quote]

Jos elämä menee pilalle ikätoverin kanssa riitelemisestä ala-asteikäisenä, niin eiköhän todellinen ongelma ole ihan jossain muualla.

Kyllä minuakin kohtaan on oltu todella häijyjä, ja varsinkin lapsena jolloin se tietty tuntui suhteettoman pahalta ja jolloin ne häijyilijät eivät tietenkään hallinneet omaa käytöstään tai osanneet ajatella miltä se saattaisi toisesta tuntua. Ei kyllä siltikään tulisi mieleenikään hautoa jotain kostoa tai katkeria ajatuksia vielä vuosien päästä.

Lapset ovat lapsia, ei pikkuaikuisia. Lasten arviointikyky tai sosiaaliset taidot ei ole samalla tasolla kuin aikuisten.

[/quote]

Mutta kiusaajakakaran vanhempien kannattaisi opettaa lapsilleen hyvää käytöstä, ettei joku jää inhoamaan lasta loppuiäkseen.

Monihan esim. stalkkaa kiusaajiensa elämää ja saa siitä jotain tyydytystä, jos kiusaajalla menee huonosti. Minusta se on niin pelottavaa, että olen mieluummin kasvattanut lapsia niin, että eivät kiusaisi, koska koskaan ei voi tietää, jos kiusatulla pimahtaa päässä ja käy vaikka ampumassa kiusaajansa tms.

Kiusaajilta kysyttiin, mutta me kiusatut taidamme vastata heidän puolestaan...

Osalla menee ok, osalla aika huonosti. Osa ihan tavallisia perheellisiä duunareita, sitten on linnakundi ja itsemurhatapaus. Mulla oli kiusaajia tosi paljon. Näin siis pojilla. Sen sijaan tytöillä on mennyt suht. keskitasoisesti, sihteeriä, hoitajaa ja opettajaa löytyy. Helppo uskoa, että toimistot, koulut ja sairaalat on pahimpia työpaikkoja. 

Monesta kiusaajastani on Fb:n perusteella tullut turpeita, väsyneitä perheenäitejä. No, myönnän iloitsevani siitä, koska he kutsuivat minua rumaksi joka päivä (minulla oli paha akne) ja se oli yksi kiusaamisen "perusteista". Toisaalta toivon, että he osaavat kasvattaa lapsistaan muut huomioonottavia...mutta uskon, että suurin osa ihmisistä, myös kiusaajista, voi kasvaa pois lapsellisista tavoistaan.

Ihmettelen näin jälkeenpäin sitä, kuinka annoinkin noiden ihmisten mielipiteiden ja kommenttien vaikuttaa omaan itsetuntooni niin paljon. Näin jälkikäteen olen huomannut, ettei heissä ollut minuun verrattuna mitään kadehdittavia ominaisuuksia - he vain loivat itselleen tietynlaisen statuksen ja muut jostain syystä uskoivat sen.

Moni näistä kiusaajista/peesaajista on hyvin tavanomaisissa palveluammateissa. Luovilla tai paljon koulutusta vaativilla aloilla he loistavat poissaolollaan.

Tämä saakin minut päättämään, että jos joku kiusaa lastani varmistan jotenkin, että kiusaajan elämä menee pilalle.

Sosionomin ja viittä vaille luokanopen tutkinnot löytyy. Mies, ei lapsia (eikä tule). Hyvin menee.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 17:31"]

Kiusaajilta kysyttiin, mutta me kiusatut taidamme vastata heidän puolestaan...

Osalla menee ok, osalla aika huonosti. Osa ihan tavallisia perheellisiä duunareita, sitten on linnakundi ja itsemurhatapaus. Mulla oli kiusaajia tosi paljon. Näin siis pojilla. Sen sijaan tytöillä on mennyt suht. keskitasoisesti, sihteeriä, hoitajaa ja opettajaa löytyy. Helppo uskoa, että toimistot, koulut ja sairaalat on pahimpia työpaikkoja. 

[/quote]

Viestisi voisi luokitella kiusaamiseksi. Leimaat tiettyjen ammattien edustajat vailla pohjaa. En ole ikinä kiusannut ketään ja työpaikkani on mukava. Terveisin opettaja

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 17:43"]

Tämä saakin minut päättämään, että jos joku kiusaa lastani varmistan jotenkin, että kiusaajan elämä menee pilalle.

[/quote]

no näinhän se pitääkin tehdä

jos oma lapsi ei pysty puolustautumaan kiusaajaa vastaan, voivat vanhemmat tehdä aika paljon kiusaajan elämän hankaloittamiseksi

Todella järkyttävästi puhutte lapsista. Tuollainen ei ole normaalin aikuisen puhetta. Hyvin suuri osa lapsista kiusaa jotakuta jossakin elämänsä vaiheessa. Toivottavasti ette ikinä tule tekemään ihmissuhdetyötä.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 17:43"]

Tämä saakin minut päättämään, että jos joku kiusaa lastani varmistan jotenkin, että kiusaajan elämä menee pilalle.

[/quote]

no näinhän se pitääkin tehdä

jos oma lapsi ei pysty puolustautumaan kiusaajaa vastaan, voivat vanhemmat tehdä aika paljon kiusaajan elämän hankaloittamiseksi

[/quote]

Teidän mielestä se että lapsi kiusaa ikäistään on suurin pahuudenteko maailmassa, jopa siinä määrin että se oikeuttaa AIKUISEN kiusaamaan lasta?!

Kaksi lasta keskinäisessä konfliktitilanteessa ovat kuitenkin samanveroisia. Kiusaamiseen pitääkin puuttua aikuisten taholta mikäli lapset eivät itse saa välejään selviksi, mutta aikuisen pitää osata pysyä aikuisena tilanteessa.

Kuten edellä sanottu, edes kiusaaminen ei ole aina mustavalkoista.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 19:08"]

Todella järkyttävästi puhutte lapsista. Tuollainen ei ole normaalin aikuisen puhetta. Hyvin suuri osa lapsista kiusaa jotakuta jossakin elämänsä vaiheessa. Toivottavasti ette ikinä tule tekemään ihmissuhdetyötä.

[/quote]

pelottaako kiusaajan mammana

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 17:43"]

Tämä saakin minut päättämään, että jos joku kiusaa lastani varmistan jotenkin, että kiusaajan elämä menee pilalle.

[/quote]

no näinhän se pitääkin tehdä

jos oma lapsi ei pysty puolustautumaan kiusaajaa vastaan, voivat vanhemmat tehdä aika paljon kiusaajan elämän hankaloittamiseksi

[/quote]

Teidän mielestä se että lapsi kiusaa ikäistään on suurin pahuudenteko maailmassa, jopa siinä määrin että se oikeuttaa AIKUISEN kiusaamaan lasta?!

Kaksi lasta keskinäisessä konfliktitilanteessa ovat kuitenkin samanveroisia. Kiusaamiseen pitääkin puuttua aikuisten taholta mikäli lapset eivät itse saa välejään selviksi, mutta aikuisen pitää osata pysyä aikuisena tilanteessa.

Kuten edellä sanottu, edes kiusaaminen ei ole aina mustavalkoista.

[/quote]

Sanoo kiusaaja äiti

Mulla on aavistus, että "pilailumme" saattoi ala-asteella mennä liian pitkälle yhden pojan suhteen. Se oli vähän sellainen tollukka ja tunki seuraan, joten nimiteltiin sitä jne. Myöhemmin kyllä aina tultiin juttuun ja MISSÄÄN tapauksessa ei kiusattu enää yläasteiässä vaan oltiin miltei kavereita myöhemmin. Samalla luokalla aina ykkösestä lukion kolmanteen.

Tuo poika on muistaakseni joku insinööri tmv. Muuten en tiedä, lienee perheen saanut. Itselläni kaksi lasta, aviomies, omakotitalo ja kaksi akateemista tutkintoa.

Tosin en taida olla paras esimerkki, koska se oletettu kiusaaminen kesti 1-2 vuotta ja siitä ei koskaan edes silloin puhuttu. Vasta myöhemmin olen alkanut miettiä, että aika rajusti me sitä poikaa moukaroitiin sanallisesti. En ole siis ihan varma, kokiko poika asiaa kovinkaan raskaasti edes.