Lue keskustelun säännöt.
Annatteko anteeksi, jos toinen ei pyydä anteeksi (jotain tosi tärkeetä juttua)
29.08.2020 |
Alkaa vaan käyttäytyä paremmin ja selvästi toivoo et voidaan olla kuten ennenkin, mut ei halua pyytää anteeksi. Mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan anna. Tuollaiset siat yrittävät luistella kaikista asioista. Nöyrä anteeksipyyntö ja selvitys, miksi halusi satuttaa ja loukata.
En mä unohda ikinä mitään. Jossain vaiheessa saan tarpeekseni.
Annan anteeksi, koska se vapauttaa minut taakasta. En kuitenkaan hyväksy käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kuin edellisillä. Läheistäkin läheisempi sukulainen loukkasi minua todella pahasti. Yritti muutaman kuukauden päästä tavatessamme olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin jäätävä. Hän hämmästyi suuresti, kun en tuosta vaan ollut valmis jatkamaan siitä mihin ennen loukkausta jäätiin. Asia on edelleen selvittämättä ja sellaiseksi jää, ellei tämä ihminen kykene pyytämään anteeksi. Hieman lohduttaa, että muu suku on minun puolellani ja ymmärtää minun näkökantani täysin. Nyt emme ole tavanneet yli vuoteen.
Kerros nyt koko juttu, kun haluat kuitenkin.
Mitä mies teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai.
Jos en anna anteeksi, niin se tuottaa hallaa vain yhdelle ihmiselle: minulle.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan anna. Tuollaiset siat yrittävät luistella kaikista asioista. Nöyrä anteeksipyyntö ja selvitys, miksi halusi satuttaa ja loukata.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai.
Jos en anna anteeksi, niin se tuottaa hallaa vain yhdelle ihmiselle: minulle.
Ei anteeksiantamattomuus tarkoita, että jäisi vellomaan katkeruuteen. Voi vain unohtaa koko ihmisen olemassaolon tai ainakin hänen merkityksen omassa elämässä, jos joutuu kuitenkin tekemisissä olemaan. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta, ei viha.
Vierailija kirjoitti:
Kerros nyt koko juttu, kun haluat kuitenkin.
Mitä mies teki?
Niinpä.
Ja en minä ainakaan ole sellainen ihminen, joka jättää asiat kesken. Keskustelen kaikki selväksi niin, että olen periaatteessa tilanteeseen tyytyväinen. Sen jälkeen teen päätökseni, mutta en todellakaan ala leikkimään lapsellisesti mitään kylmää ihmistä tai ignooraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna, jos perseily on jatkuvaa. Miksi minun pitäisi hyväksyä anteeksiantamalla toisen huono käytös minua kohtaan? Jos perseily on jatkuvaa, on parempi olla mahdollisimman vähän tekemisissä ko. perseilijän kanssa. Perseilijä kun ei ikinä muutu.
Antaisin anteeksi tuollaisessa tilanteessa ja jättäisin asian Herran haltuun. Jos toinen on parantanut tapansa, vaikkei olekaan pyytänyt anteeksi, päättelisin hänen kyllä tajunneen tekonsa vääryyden ja voisin jatkaa hänen kanssaan tekemisissä olemista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain tunnekylmä ihminen ei pyydä anteeksi sanallista raivoamistaan, ja etenkin jos syyttömän niskaan oksentaa raivonsa.
Miksi jotkut ihmiset eivät pyydä koskaan mitään anteeksi? Entä miksei voi sanoa toiselle, että loukkasit minua, voisitko pyytää anteeksi? Tulee kauhean pitkällisiä kaunoja kun ihmiset eivät puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros nyt koko juttu, kun haluat kuitenkin.
Mitä mies teki?Niinpä.
Ja en minä ainakaan ole sellainen ihminen, joka jättää asiat kesken. Keskustelen kaikki selväksi niin, että olen periaatteessa tilanteeseen tyytyväinen. Sen jälkeen teen päätökseni, mutta en todellakaan ala leikkimään lapsellisesti mitään kylmää ihmistä tai ignooraamaan.
Keskustelusta ei ole apua, jos vastapuoli ei ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Näissä tilanteissa on parasta vain häipyä hiljaa takavasemmalle ja päästää ihmisestä irti.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai.
Jos en anna anteeksi, niin se tuottaa hallaa vain yhdelle ihmiselle: minulle.
Kun ihminen antaa pyytämättä anteeksi loukkaukset, siinä käy niin että häntä loukataan aina. Hänen loukkaamisestaan tulee helppoa ja normaalia. En minä ainakaan ryve missään pahassa mielessä, mutta siivoan pois tällaiset pahan mielen aiheuttajat elämästäni. Sitä tarkoitan sillä etten unohda tai anna anteeksi. Minä en ole mikään kynnysmatto kenellekkään, enkä suostu tulemaan kohdelluksi niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ihmiset eivät pyydä koskaan mitään anteeksi? Entä miksei voi sanoa toiselle, että loukkasit minua, voisitko pyytää anteeksi? Tulee kauhean pitkällisiä kaunoja kun ihmiset eivät puhu.
Toisinaan nuo loukkaukset vain paljastaa mitä henkilö oikeasti ajattelee toisesta. Oma ystäväni syytti minua tuossa jokin aika sitten siitä, että olen ahne ja suren kriisissä olevaa avioliittoani vain siksi että mahdollinen ero on taloudellisesti vaikea. Miten tällaisen voi antaa anteeksi vaikka toinen pyytäisi? Näin hän ajattelee minusta. Hän paljasti ajatuksensa. En minä enää millään anteeksi pyynnölläkään usko että hän ajattelee minusta hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kuin edellisillä. Läheistäkin läheisempi sukulainen loukkasi minua todella pahasti. Yritti muutaman kuukauden päästä tavatessamme olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin jäätävä. Hän hämmästyi suuresti, kun en tuosta vaan ollut valmis jatkamaan siitä mihin ennen loukkausta jäätiin. Asia on edelleen selvittämättä ja sellaiseksi jää, ellei tämä ihminen kykene pyytämään anteeksi. Hieman lohduttaa, että muu suku on minun puolellani ja ymmärtää minun näkökantani täysin. Nyt emme ole tavanneet yli vuoteen.
Lapsellista tuollainen minun puolella.... Voit toki itsekin ottaa asian puheeksi etkä heittäytyä marttyyriksi.
Siis törkeetä eikä tärkeetä