Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yövalvomisten jakaminen vauvaperheessä?
Millainen jako olisi mahdollisimman reilu molempien kannalta? Se että kumpikin ottaa alusta asti joka toisen yön vastuulleen? Tai jos äiti imettää ekat 6kk niin hän valvoo yksin sen ajan ja sen jälkeen isä vuorostaan valvoo seuraavat 6kk? Miten olette jakaneet yövalvomiset niin, että molemmat ovat saaneet vauvavuoden aikana suunnilleen yhtä paljon unta?
Kommentit (449)
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Miten ne vaativassa työssä olevat naiset pystyvät heräämään yöllä?
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Joku raja näihin juttuihin sentään. Ei muutama herätys tee kenestäkään normaalista harhaista zombia. Jos on noin suuri psykoosialttius, on ehkä muutenkin niin isoja ongelmia lapsiperheen kasvattamisessa että kannattaa jättää suosiolla väliin.
Kun äiti palaa työelämään on edessä uudet järjestelyt tietenkin.
Vauvan kanssa puhutaan aina vauvan ehdoilla elämisestä. Siinä yksi syy miksi äitiysloma on pitkä. Äiti voi elää "kuplassa". Nukkua vauvan kanssa, olla katsomatta kelloa. Ja kyllä, hormonitoiminta auttaa kaikessa tässä.
Itselläni on kolme lasta joista yksikään ei juonut pullosta maitoa. Illalla menin vauvan viereen samaan aikaan nukkumaan kun hän ja yöimetykset hoitui kylkeä kääntämällä. Ei yöllä seurustella vauvan kanssa eikä vaihdeta vaippaa ellei ole ihan pakko. Aamulla toki oli herättävä, kuten töihin lähtevän isänkin, kun oli isompia lapsia, mutta päivässä oli useita hetkiä, kun vaan köllöteltiin vauvan kanssa. Iltaisin imetysmaratonien aikaan saatoin itsekin torkkua. Itsekkäältä ja ajattelemattomalta kuulostaa, että olisin vaatinut miestä heräämään puolet öistä. Mies olisi joutunut ihan kunnolla nousemaan, lämmittämään maidon, siirtämään vauvan omaan sänkyyn jne. Ja sen jälkeen yrittänyt saada itse unta hetkeksi, kunnes aamulla olisi töihin lähtö.
Ajattelen asiaa niin, että miehelle tilanne olisi sama, kuin että joku nyt, kun lapset ovat isompia ja olen itse ollut vuosia töissä, tulis sanomaan, että mun on alettava hoitaa 50% öistäni jotain vauvaa. Ilman valmistavaa raskautta, kuukauden äitiyslomaa ennen sitä, pullolla ruokkien, ja käydä töissä samaan aikaan. Varmaan viha olisi lähinnä niitä tunteita mitä tuntisin tuota vaatijaa kohtaan jos näkisin, että hän itse samalla aamulla kääntää kylkeä, kun itse lähden töihin.
Parisuhteessa kannattaa ajatella molempien näkökulmat. Vauvan kannalta aina hoetaan, että vauvallekin on parempi, kun on jaksava äiti. Entäs isä? Isommat lapset ja kotityöt on asioita erikseen. Tarkoitan tällä pelkkää nukkumista ja valvomista, pelkkiä vauvan yöheräämisiä.
Sitten nämä "en saa uudelleen unta", "en saa päivällä nukuttua", "vauva ei nuku ikinä", "en onnistu, en en, en, en..." Nukkuminen on ihmisen perustarpeista. Miten hiton vaikeaa se voi olla? Ihminen kyllä nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt. Ei vauvakuplassa kuulukaan silloin hakea mitään omaa aikaa tai kotityöaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun äiti palaa työelämään on edessä uudet järjestelyt tietenkin.
Vauvan kanssa puhutaan aina vauvan ehdoilla elämisestä. Siinä yksi syy miksi äitiysloma on pitkä. Äiti voi elää "kuplassa". Nukkua vauvan kanssa, olla katsomatta kelloa. Ja kyllä, hormonitoiminta auttaa kaikessa tässä.
Itselläni on kolme lasta joista yksikään ei juonut pullosta maitoa. Illalla menin vauvan viereen samaan aikaan nukkumaan kun hän ja yöimetykset hoitui kylkeä kääntämällä. Ei yöllä seurustella vauvan kanssa eikä vaihdeta vaippaa ellei ole ihan pakko. Aamulla toki oli herättävä, kuten töihin lähtevän isänkin, kun oli isompia lapsia, mutta päivässä oli useita hetkiä, kun vaan köllöteltiin vauvan kanssa. Iltaisin imetysmaratonien aikaan saatoin itsekin torkkua. Itsekkäältä ja ajattelemattomalta kuulostaa, että olisin vaatinut miestä heräämään puolet öistä. Mies olisi joutunut ihan kunnolla nousemaan, lämmittämään maidon, siirtämään vauvan omaan sänkyyn jne. Ja sen jälkeen yrittänyt saada itse unta hetkeksi, kunnes aamulla olisi töihin lähtö.
Ajattelen asiaa niin, että miehelle tilanne olisi sama, kuin että joku nyt, kun lapset ovat isompia ja olen itse ollut vuosia töissä, tulis sanomaan, että mun on alettava hoitaa 50% öistäni jotain vauvaa. Ilman valmistavaa raskautta, kuukauden äitiyslomaa ennen sitä, pullolla ruokkien, ja käydä töissä samaan aikaan. Varmaan viha olisi lähinnä niitä tunteita mitä tuntisin tuota vaatijaa kohtaan jos näkisin, että hän itse samalla aamulla kääntää kylkeä, kun itse lähden töihin.
Parisuhteessa kannattaa ajatella molempien näkökulmat. Vauvan kannalta aina hoetaan, että vauvallekin on parempi, kun on jaksava äiti. Entäs isä? Isommat lapset ja kotityöt on asioita erikseen. Tarkoitan tällä pelkkää nukkumista ja valvomista, pelkkiä vauvan yöheräämisiä.
Sitten nämä "en saa uudelleen unta", "en saa päivällä nukuttua", "vauva ei nuku ikinä", "en onnistu, en en, en, en..." Nukkuminen on ihmisen perustarpeista. Miten hiton vaikeaa se voi olla? Ihminen kyllä nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt. Ei vauvakuplassa kuulukaan silloin hakea mitään omaa aikaa tai kotityöaikaa.
Et selvästi ole ikinä kärsinyt unettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei jaettu ikinä yövalvomisia, se olin minä joka valvoi joka yö. Toisaalta vauva oli aina tissistä riippuvainen muutenkin. Tämän takia jäimmekin yhteen lapseen. En jaksaisi samaa rumbaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kun äiti palaa työelämään on edessä uudet järjestelyt tietenkin.
Vauvan kanssa puhutaan aina vauvan ehdoilla elämisestä. Siinä yksi syy miksi äitiysloma on pitkä. Äiti voi elää "kuplassa". Nukkua vauvan kanssa, olla katsomatta kelloa. Ja kyllä, hormonitoiminta auttaa kaikessa tässä.
Itselläni on kolme lasta joista yksikään ei juonut pullosta maitoa. Illalla menin vauvan viereen samaan aikaan nukkumaan kun hän ja yöimetykset hoitui kylkeä kääntämällä. Ei yöllä seurustella vauvan kanssa eikä vaihdeta vaippaa ellei ole ihan pakko. Aamulla toki oli herättävä, kuten töihin lähtevän isänkin, kun oli isompia lapsia, mutta päivässä oli useita hetkiä, kun vaan köllöteltiin vauvan kanssa. Iltaisin imetysmaratonien aikaan saatoin itsekin torkkua. Itsekkäältä ja ajattelemattomalta kuulostaa, että olisin vaatinut miestä heräämään puolet öistä. Mies olisi joutunut ihan kunnolla nousemaan, lämmittämään maidon, siirtämään vauvan omaan sänkyyn jne. Ja sen jälkeen yrittänyt saada itse unta hetkeksi, kunnes aamulla olisi töihin lähtö.
Ajattelen asiaa niin, että miehelle tilanne olisi sama, kuin että joku nyt, kun lapset ovat isompia ja olen itse ollut vuosia töissä, tulis sanomaan, että mun on alettava hoitaa 50% öistäni jotain vauvaa. Ilman valmistavaa raskautta, kuukauden äitiyslomaa ennen sitä, pullolla ruokkien, ja käydä töissä samaan aikaan. Varmaan viha olisi lähinnä niitä tunteita mitä tuntisin tuota vaatijaa kohtaan jos näkisin, että hän itse samalla aamulla kääntää kylkeä, kun itse lähden töihin.
Parisuhteessa kannattaa ajatella molempien näkökulmat. Vauvan kannalta aina hoetaan, että vauvallekin on parempi, kun on jaksava äiti. Entäs isä? Isommat lapset ja kotityöt on asioita erikseen. Tarkoitan tällä pelkkää nukkumista ja valvomista, pelkkiä vauvan yöheräämisiä.
Sitten nämä "en saa uudelleen unta", "en saa päivällä nukuttua", "vauva ei nuku ikinä", "en onnistu, en en, en, en..." Nukkuminen on ihmisen perustarpeista. Miten hiton vaikeaa se voi olla? Ihminen kyllä nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt. Ei vauvakuplassa kuulukaan silloin hakea mitään omaa aikaa tai kotityöaikaa.
Silloin kun ihminen on tarpeeksi väsynyt se ei todellakaan enää pysty nukkumaan. Minä en nukkunut edes unilääkkeillä. Näin harhoja, oli rytmihäiriöitä, äänet kaikui päässä, jalat ei kantaneet yms. mutta uni ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Sinun mielestä lapsen isoäiti voi vallan hyvin valvoa vauvan kanssa, mutta lapsen isä ei? Ne pienten lasten isoäidit ovat yleensä vielä työelämässä mukana itsekin. Vai onko sinun mielestä miesten työ aina niin paljon tärkeämpää kuin naisten? Miten nämä miehet, jotka jaksavat riekkua viikonloppuisin ja lomilla kavereiden kanssa yömyöhään saunailloissa ja baareissa, eikö sellainen valvominen haittaakaan töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Miten ne vaativassa työssä olevat naiset pystyvät heräämään yöllä?
En tiedä.
Siksi sanoinkin, ettei ole olemassa kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. KAIKKI ihmiset tarvitsevat unta, niin isät kuin äiditkin. Jos lapsi herättää työssäkäyvät vanhempansa niin usein, että se haittaa keskittymistä töissä, on perheen parasta hankkia apua, esim. unikoulu voi auttaa joitakuita. Muissa tapauksissa täytyy ilmeisesti vain kestää ja toivoa, että vaihe menee jonain päivänä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Joku raja näihin juttuihin sentään. Ei muutama herätys tee kenestäkään normaalista harhaista zombia. Jos on noin suuri psykoosialttius, on ehkä muutenkin niin isoja ongelmia lapsiperheen kasvattamisessa että kannattaa jättää suosiolla väliin.
Johtopäätös: Jos puolisosi ja sinä olette huonounisia, todennäköisesti lapsennekin olisi, joten jos arvostat yöunia, älkää hankkiko lapsia??
Hyväunisissa perheissä on monta lasta, huonounisissa yksi tai korkeintaan kaksi.
Unenlahjat on periytyvä ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti sellaisia perheitä, joissa työssäkäyvän unet arvotetaan tärkeämmiksi kuin kotonaolevan, on valtaosa. He eivät vain uskalla kertoa sitä, koska saavat tälläkin palstalla sellaisen p-myrskyn niskaansa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun meillä oli se tilanne että vauva ei nukkunut kuin muutamia minuutteja kerrallaan refluksin takia, me tehtiin niin että mä menin nukkumaan heti kun mies lopetti työt. 7 h myohemmin vaihdettiin. Näin kumpikin sai nukkua joka yö. Jossain vaiheessa mä en enää pystynyt nukahtamaan enää noin aikaisin. Silloin alettiin tekemään niin että mä otin vastuun arkiöistä ja viikonloput mies. Mutta tuossa vaiheessa vauva nukkui jo tunnin pätkissä eli tilanne oli jo vähän parempi.
Huh huh, ootte ollu aikamoisia sissejä! Hatunnosto teille ja omistautuneisuudellenne.
Oliko uniaikanne siis esimerkiksi:
Äidin uni klo 18-01
Isän uni 01-08
Myöhemmin niin, että sinä valvoit joka yö ma-pe ja mies joka viikonloppu la-su koko yön?
Aika hurjaa! Kauanko tätä jatkui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Joku raja näihin juttuihin sentään. Ei muutama herätys tee kenestäkään normaalista harhaista zombia. Jos on noin suuri psykoosialttius, on ehkä muutenkin niin isoja ongelmia lapsiperheen kasvattamisessa että kannattaa jättää suosiolla väliin.
Johtopäätös: Jos puolisosi ja sinä olette huonounisia, todennäköisesti lapsennekin olisi, joten jos arvostat yöunia, älkää hankkiko lapsia??
Niin varmaan, en minä vaan tiedä. Kysy niiltä erityisherkiltä pikku lumihiutaleilta, jotka kokevat että yksikin yöherätys silloin tällöin vie työn ja mielenterveyden. Ei meillä sellaisia asu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Miten ne vaativassa työssä olevat naiset pystyvät heräämään yöllä?
En tiedä.
Siksi sanoinkin, ettei ole olemassa kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. KAIKKI ihmiset tarvitsevat unta, niin isät kuin äiditkin. Jos lapsi herättää työssäkäyvät vanhempansa niin usein, että se haittaa keskittymistä töissä, on perheen parasta hankkia apua, esim. unikoulu voi auttaa joitakuita. Muissa tapauksissa täytyy ilmeisesti vain kestää ja toivoa, että vaihe menee jonain päivänä ohi.
Vai voisiko olla niin, että ihmisten kyky sietää univajetta on yksilöllinen, ja ne jotka joutuvat parista heräämisestä työkyvyttömäksi ovat kuitenkin aika pieni marginaaliporukka? Eikä näiden ihmisten ongelmista voi ehkä vetään mitään yleisen tason sääntöjä siihen miten yöherätykset kannattaa järjestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun meillä oli se tilanne että vauva ei nukkunut kuin muutamia minuutteja kerrallaan refluksin takia, me tehtiin niin että mä menin nukkumaan heti kun mies lopetti työt. 7 h myohemmin vaihdettiin. Näin kumpikin sai nukkua joka yö. Jossain vaiheessa mä en enää pystynyt nukahtamaan enää noin aikaisin. Silloin alettiin tekemään niin että mä otin vastuun arkiöistä ja viikonloput mies. Mutta tuossa vaiheessa vauva nukkui jo tunnin pätkissä eli tilanne oli jo vähän parempi.
Huh huh, ootte ollu aikamoisia sissejä! Hatunnosto teille ja omistautuneisuudellenne.
Oliko uniaikanne siis esimerkiksi:
Äidin uni klo 18-01
Isän uni 01-08
Myöhemmin niin, että sinä valvoit joka yö ma-pe ja mies joka viikonloppu la-su koko yön?
Aika hurjaa! Kauanko tätä jatkui?
Ei tässä sissiydestä tai omistautuneisuudesta ole kyse. Ei vaan ole ollut vaihtoehtoja. Hyvin on löydetty tapa, jolla molemmat vanhemmat pystyy nukkumaan! T: eri refluksilapsen äiti, meillä turvattiin molemmille väh 5h yhtäjaksoista unta yössä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä "en saa uudelleen unta", "en saa päivällä nukuttua", "vauva ei nuku ikinä", "en onnistu, en en, en, en..." Nukkuminen on ihmisen perustarpeista. Miten hiton vaikeaa se voi olla? Ihminen kyllä nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt. Ei vauvakuplassa kuulukaan silloin hakea mitään omaa aikaa tai kotityöaikaa.
Sulla ei kyllä ole mitään tietoa huonounisista lapsista ja niistä uniongelmista mitä ne aikuiselle aiheuttaa. Siinä todellakin käy niin että ei pysty enää nukkumaan, oksettaa ja pyörryttää mutta ei enää nukahda vaikka ois tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Oi, inhokkiaiheeni!
Yövalvomisten ja niiden jakamisen suhteen ei voi olla kuin huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kerronpa syyn:
Tuore äiti on herkkäuninen, kuten äidit yleensä. Tähän vaikuttavat hormonit, joiden vuoksi äiti saattaa nukkua jopa koiranunta ja alitajuisesti kuuntelee vauvaa. Huonosti nukkuminen alkaa yleensä jo raskausajan lopulla, keho ikäänkuin harjoittelee valvomista jo etukäteen.
Tuore isä taas tyypillisesti nukkuu sikeästi. Isyyslomalla ollessaan isä luultavasti ja toivon mukaan osallistuu vauvan hoitoon yhtä lailla kuin äiti, mutta isällä hormonitoiminta ei ole suunniteltu heräilemään vauvan mukaan.
Äiti siis todennäköisesti herää joka tapauksessa silloin kun vauvalla on nälkä, jos hän nukkuu vauvan kanssa samassa huoneessa. Mikäli hän imettää vauvaa, hänen kuuluukin herätä ja nousta syöttämään vauvaa yöllä. Mikäli hän ei imetä, hänen hormoninsa estävät häntä kuitenkin nukkumasta sikiunta.
Isä voi olla vuosi- tai isyyslomalla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pikkuvauva-aikaa palaa töihin. Hänen siis täytyy saada nukkua yöunensa, jotta hän jaksaa tehdä töitä. Viisainta olisi siis antaa isän viikolla nukkua mahdollisiman hyvät yöunet. Jotkut pariskunnat mahdollistavat tämän nukkumalla eri huoneissa, tai yhteisessä vuoteessa isä käyttää korvatulppia.
Lopputulos: Äiti herää öisin ja isä nukkuu.
No, entäs viikonloput sitten? Saako isä viikolla nukuttua täydet yöunet eikä hänen työnsä ole erityisen vaativaa tai stressaavaa? Onko isällä perhe-elämää ymmärtävä pomo? Herääkö isä varmasti vauvan ääniin? Onko isä hyvä nukahtamaan uudelleen yöllä? Ethän imetä vauvaa?
Jos vastaat näihin kaikkiin "kyllä", voit pyytää/ vaatia isää heräämään viikonloppuöisin sekä nousemaan viikonloppuaamuisin vauvan kanssa, jotta sinä saat nukkua.
Mikäli vastaat edeltäviin väitteisiin tai osaan niistä "ei", teet isästä nopeasti harhaisen zombien, jolla on hyvin vihainen esimies. Jos isä tekee vaativaa työtä, voi olla, että hän on pian työkyvytön.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei näin käy?
Perheellä kannattaa olla turvaverkko. Mitä huonounisemmat vanhemmat ja vauva, sitä tärkeämpi turvaverkko on. Turvaverkolla tarkoitan henkilöä, jonka hoiviin voit antaa vauvan saadaksesi itse nukkua. Tällainen ihminen on esim. oma äiti. Suosittelen myös unikoulua, jos vauva/ taapero ei nuku siihen mennessä, kun äiti on palaamassa työelämään.
Ei todellakaan huonounisia vauvoja yöhoitoon isovanhemmille. He eivät jaksa kuten nuoremmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen käy töissä niin miten kuvittelet hänen jaksaman töissä tehdä hommia jos valvoo öisin haloo. Nuku silloin päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Onko sulla ikinä ollut työpaikkaa tai vauvaa? Työpaikalla olo on tuhat kertaa helpompaa kuin vauvan kanssa kotona, varsinkin jos vauva on yhtään vaikea!
Aivan potaskaa tämä että se joka menee toimistolle saa nukkua! Se vauvanhoito on erittäin raskas työpäivä "kotitoimistolla".
Ja tätä pitäisi painottaa jo koululaisille että varmasti uppoaa.
...mutta kun sen vauvan kanssa voi nukkua päivällä, töissä ei saa. Meillä aina se joka oli kotona valvoi, kun menin töihin takas kun vauva oli 6kk mies nousi yöllä valvomaan.
Kolmen lapsen äitinä täsmennän, että esikoisvauvan kanssa voi nukkua päivällä. S3n jälkeen tuo perustelu ei enää päde.
No meillä kaksi lasta, toinen oli taapero kun esikoinen syntyi. Opetin molemmat nukkumaan pitkät päiväunet yhtä aikaa. Onnistui ihan hyvin. Vauva nukkui n 3 h vaunuissa ulkona, esikoinen 1,5 h sisällä. Tuo oli kätevää, kun yöt oli jo rauhallisia pystyin tekemään päivällä omia asioita rauhassa, mm. kirjoittamaan väitöskirjan yhteenvedon valmiiksi. Ja meillä tosiaan mies osallistunut valvomisiin silloin kun oli vanhempaislomalla.
Ei onnistunut väitöskirjat kun taapero nukkui vain 1/2 h päiväunet. sekä heräili 3v. useasti vielä kerran yössä. nukkui koko yön 3v 12 yötä kuulaudessa.
Nyt viimein 4v nukkuu koko kuukauden heräämättä. onnittele itseäsi, sinulla nyt vaan onnisti geenilotossa ja sait hyvin nukkuvat lapset.
Onnittelen kyllä, tosin taisin vaikuttaa onneeni valitsemalla yhtä hyväunisen ja rauhallisen miehen kuin itse olen. Ja kyllä meilläkin ihan alut ennen kuin vauvan rytmi muokkautui oli raskaita. Molemmat lapset syntyi syksyllä, yritin opettaa yön ja päivän eroa hyvin pian, yöllä vaipat vaihdetaan pimeässä hiljaa, päivällä valot ja elämän ääniä. Pitkät päiväunet onnistui vauvana vaunuissa ulkona, kovilla pakkasillakin kun laittoi tarpeeksi päälle, kuumavesipullo ja harso apuna. Mutta lapset niinkuin vanhemmat ovat erilaisia, silti uskon, että lapsile voi aika pienestä opettaa oman perheen tavat, koska nukutaan ja koska valvotaan, miten rauhoitutaan ajoissa kun nukkumaan mennään jne. Lohdutuksena univelan kanssa taisteleville: hyvin todennäköisesti niitä kukkujalapsia saa ravistella aamuisin hereille kun kouluikään tulevat.
Alue: Aihe vapaa
Vaikka omat lapseni ovatkin alkaneet nukkumaan melko helposti kokonaisia öitä niin silti ymmärrän, että kaikki vauvat eivät syystä tai toisesta nuku yöllä.
Kaikki asiat eivät ole kiinni opettamisesta. Miksi täytyy "haukkua" muita vanhempia saamattomiksi, jos vauva valvoo? Voisiko ennemmin tuntea myötätuntoa väsyneitä vanhempia kohtaan, mahdollisesti myös auttaa jos lähipiiristä löytyy huonosti nukkuva vauva/taapero.