Sinä, jolla on sisarukseesi vähintään 5 vuotta ikäeroa.

Ei tappelemista ja kiusaamista eli varsinkin pienemmän kannalta katsottuna ihan hyvän tuntuinen juttu.

Meillä on siskoni kanssa 7 vuotta ikäeroa eikä koskaan mitään yhteistä. Emme ole läheisiä olleet koskaan.

No minulla ja pikkusiskollani on ikäeroa kuusi vuotta.

En muistaisi, että olisimme leikkineet paljoakaan yhdessä. Enemmän leikin vuotta nuoremman siskoni kanssa.

Jonkun verran jouduin vahtimaan häntä mutta se ei ollut koskaan mikään ikävä velvollisuus. Ylipäänsä hän kulki paljon minun ja vuotta nuoremman siskoni mukana. 

Nyt aikuisina olemme läheisissä väleissä.

Minulla ja siskolla on viisi vuotta ikäeroa ja muita sisaruksia ei ole. Pelasimme lapsena paljon lautapelejä ja korttipelejä yhdessä, mutta muistaakseni muut leikit eivät menneet yksiin. Meistä tuli läheisiä ystäviä vasta sitten, kun siskoni täytti 18 ja minä olin 23. Sitä ennen hän oli lapsi kun minä olin teini ja minä olin aikuinen kun hän oli teini. Nyt kun molemmat ovat aikuisia (23 ja 28), olemme todella läheisiä ja jaamme saman ystäväpiirin. Ikäero ei ole koskaan ollut ongelma, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajoittaiseen yksinäisyyteeni lapsena olisi auttanut se, että siskon kanssa olisi ollut pienempi ikäero.

Meidän perheessä kaikilla oli ikäeroa 4-6 vuotta. Olen läheinen itseäni 6 vuotta nuoremman siskon kanssa, hoidin häntä kyllä pienestä asti. Myös 10 vuotta nuorempi pikkuveli on läheinen vaikka ei kauhean usein nähdä ja pidetä yhteyttä, mutta se johtuu lähinnä siitä että hän ei tykkää että me siskot ja äiti vatvotaan hänen naisasioitaan. Nuorimman siskon kanssa en ole niin läheinen koska olin jo muuttanut kotoa pois kun hän syntyi, mutta tyttäreni kanssa hän on leikkinyt aina ja pitää yhteyttä aikuisenakin, heillä kun on ikäeroa vaan 3,5 vuotta. En ole koskaan toivonut että olisi pienemmällä ikäerolla sisaruksia, sain olla ainokainen tarpeeksi kauan, samoin muut ovat saaneet olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ei ole pahemmin mustasukkaisuutta ollut, ja kaikki ovat saaneet tarpeeksi huomiota niin sisaruksilta kuin vanhemmiltakin. Tappelut ovat menneet aina niin, että itseä nuorempi on tehnyt kiusaa, mutta taas sitä nuorempi on ollut jo niin paljon nuorempi, että ei ole voinutkaan tulla tappelua. Tai no, taisi pikkuveli kiusata sekä vanhempaa että nuorempaa siskoaan joskus. Itselläni on 19 vuotias tytär ja 4,5 vuotiaat kaksospojat, ja hyvin läheisiä ovat, tytär on ihan vapaaehtoisesti halunnut hoitaa pikkuveljiä, ja tekee heidän kanssaan kaikkea kivaa. Itsekin kyllä aina keksin 6 vuotta nuoremmalle siskolle ja naapurin tytölle kivoja leikkejä, pikkuveljen kanssa en leikkinyt, poikien leikit oli niin vieraita, ja hän innostui tietokoneista sitten koululaisena eikä leikkinyt enää tavallisia leikkejä kovin paljon.

En ole koskaan toivonut, että ikäeromme olisi ollut pienempi. Meillä veljeni kanssa ikäeroa 5v. Lapsena leikittiin jonkin verran yhdessä. Taisin pikkuveljeä jonkin verran kiusatakkin...En muista, että olisin joutunut veljeäni hoitamaan lapsena. Joskus taisin hakea häntä päiväkodista, siihen aikaan sai vielä hakea.

Nyt aikuisena meillä tosi hyvät välit, reissataan perheiden kesken yhdessä, juhlapyhät vietetään usein yhdessä yms.

Omilla lapsillani on myös 5 vuotta ikäeroa. Välillä nahistelevat aika paljon keskenään, molemmat kun on niin kovapäisiä, mutta muuten yhteiselo sujuu hyvin. Isompi viettää tosin aika paljon aikaa jo kavereidensa kanssa. Minusta tämä ikäero on ollut tosi helppo, kun ei ole kahta pientä ollut samaan aikaan. Eikä isoveljellä ole ollut velvollisuutta siskoaan hoitaa, toki on helppoa kun nykyisin voi joskus nopeasti käydä lähikaupassa ja jättää lapset keskenään.

Minulla ja siskollani on ikäeroa kymmenen vuotta. Siskoni oli minulle ja on edelleen todella läheinen. Lapsena kun näin painajaisia, en kipittänyt äitini viereen, vaan isonsiskon viereen etsimään turvaa painajaisilta. Sisko myös opasti muotiasioissa, tukan laittamisessa, meikeissä. Siskolle itkettiin poikaystävämurheita. Yhteistä oli myös lukeminen, sisko antoi hyviä lukuvinkkejä, hänen kauttansa löysin Astrid Lindgrenin iki-ihanat kirjat ja myöhemmin kaikki romanttiset hömppäkirjat teininä. Sisko myös osti meille mageita vaatteita ja halusin aina, että kun kasvan isoksi haluan juuri samanlaiset vaatteet kun siskolla mm. samanlaisen hääpuvun, kun sisko meni naimisiin. (No, en halunut kun itse menin 20 vuotta myöhemmin naimisiin ;)

Kun sisko sai ensimmäisen lapsensa, aivan tokkurassa väsymyksestä ja lääkkeistä sanoin ensimmäiselle vauvalleen synnytyssalissa,kun vauva itki juuri synnytyksen jälkeen, että "ei hätää, sisko tässä"

Minulla ja sisarellani on noin 11 vuotta ikäeroa ja kyllä erilaiset kehitysvaiheet ja  elämäntilanteet ovat pitäneet meidän erillään. 

Mulla on nuorimpaan sisarukseen n. 15 vuoden ikäero. Olemme aina olleet läheisiä, vaikka nykyään hänellä on omat menonsa ja näemme harvemmin. Nuorena hoidin häntä paljon sekä pakosta että vapaaehtoisesti. Mutta tämä vaikutti negatiivisesti vain väleihin vanhempien kanssa, sisaruussuhdetta se vahvisti.

Minulla ja isosiskollani on ikäeroa kuusi vuotta. Pienenä olin paljon itsekseni, mutta ollessani teini aloimme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja siitä lähtien olemme olleet hyvin läheisiä. Siskoni ei joutunut minua hoitamaan, mutta hän kyllä oli mielellään kanssani, olin pienenäkin rauhallinen lapsi ja saatoimme istua siskon huoneessa monta tuntia lueskelemassa ja kuuntelemassa musiikkia. :) Nyt 7 ja 12 vuotiaani pärjäävät hyvin keskenään, mutta myös tappelut ovat kovaäänisiä ja räjähdyksiä tulee usein.

Mulla on kahteen veljeen 8-10v eroa, yhteen 1,5v. En sinänsä pienempänä toivonut noista muista erikikäisiä, mutta nykyään olen kyllä läheisempi tuon eniten samanikäisen veljen kanssa. 

mieheni isosisko on häntä 7v vanhempi ja heillä on kai aina ollut varsin jäätävät välit. ei mitään yhteistä paitsi että isompi on joutunut olemaan lapsenvahtina vastoin tahotaan. ja nykyäänkin välit ovat kohteliaan muodolliset. 

Lapsena oltiin läheisiä, vaikka ikäeroa vanhempiin sisaruksiin noin kymmenen vuotta. Varmasti he hoitivat meitä pienempiä jonkin verran. Itse en tietenkään muista kovin paljon, mutta muistan leikit ja että vanhemmat sisarukset veivät meitä pienempiä paljon ulos ja siis melkein koko ajan oltiin yhdessä. Myös sen jälkeen kun he muuttivat omaan kotiin, olin yökylässä, saatoin mennä käymään koulun jälkeen jne..

Nykyään ollaan paljon vähemmän tekemisissä, koska välimatka on todella pitkä ja ehkei jutut enää niin kohtaa. Ja kaikki meistä sisaruksista ei enää eläkään. Tiedä sitten minkälaiset välit olisivat nykypäivänä, mutta uskoisin että vähintään hyvät.

8 jatkaa, sisko joutui varmasti katsomaan perääni pienenä siis 10-15 vuotiaana, mutta toisaalta minä katsoin hänen lapsiaan varmasti sata kertaa taas enemmän. Kun siskoni sai lapsensa, minä suorastaan palvoin hänen lapsiaan (kun he olivat pieniä) ja katsoin heitä lähes viikottain. Eli sisko sai kyllä omat "palveluksensa" varmasti tuplana takaisin. Siskollani kun oli kiire työasioissa, joten minä aika usein kävin hakemassa lapset tarhasta, ja annoin ruuan, kun sisko tuli kotiin siinä klo 18.00 aikaan, siskon mies teki siihen aikaan myös aika pitkää päivää toisinaan, joten tarvitsivat paljon apua lastenhoidossa. Minä olin ylä-aste ikäinen, eikä juuri ollut läksyjen jälkeen muutakaan tekemistä, niin tosi mielelläni aina autoin! Heillä oli siis aina lastenhoitaja halutessaan käytössä, varsinkin kun asuimme ihan lähellä heidän kotiaan/lasten tarhaa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 16:12"]

Oletko koskaan toivonut, että ikäeronne olisi ollut pienempi? Leikittekö lapsena yhdessä? Joutuiko isompi hoitamaan pienempää paljon?Oletteko nyt aikuisena läheisiä? Onko suuressa ikäerossa lasten kannalta katsottuna mitään hyviä puolia?

[/quote]

Kyllä olen toivonut. Meillä on 8 v ikäeroa.

Emme leikkineet, mutta pelasimme, ja minä kiusasin häntä ja hänen kavereitaan.

Siskoni ei joutunut hoitamaan minua.

Olemme läheiset.

Mutta toivon että meillä olisi ollut pienempi ikäero.

Minulla ja velipuolellani oli ikäeroa 8½ vuotta eli ei meillä oikeastaan yhteistä lapsuutta ollut. En myöskään joutunut hoitamaan häntä, koska äiti teki kotona työtään. Opiskeluaikana kotona käydessä opetin hänelle melkein joka kerta matikan juttuja ja joskus muitakin kouluasioita. Emme koskaan olleet niin läheisiä kuin ehkä olisimme voineet, sillä kiinnostuksemme suuntautuivat täysin eri aloille. Mutta kun hän yllättäen kuoli 11 vuotta sitten, niin se oli todella kova isku, jopa isompi kuin äidin kuolema, sillä on eri asia, kuoleeko sairauteen vai ns. seisovilta jaloiltaan.

Olisin aina halunnut, että minulla olisi ollut suunnilleen omaikäinen sisarus, ihan sama, veli vai sisko. Tiedän, että minulla on kolme nuorempaa sisaruspuolta, mutta en ainakaan vielä ole ottanut heihin yhteyttä. Asian olen tiennyt melko vähän aikaa.

Minulla on huomattavasti nuorempia sisaruksia. Olen innoissani jo koululaisena sain sisaruksia, hoidin heitä jne. Ovat läheisiä nyt kun olemme aikuisia. Turha pelätä isoakaan ikäeroa!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 16:12"]

Oletko koskaan toivonut, että ikäeronne olisi ollut pienempi? Leikittekö lapsena yhdessä? Joutuiko isompi hoitamaan pienempää paljon?Oletteko nyt aikuisena läheisiä? Onko suuressa ikäerossa lasten kannalta katsottuna mitään hyviä puolia?

[/quote]

Huonoja

-ikäeroa 7 vuotta

-isosisko joutui hoitamaan minua, on katkera siitä

-ei ole yhteistä

-toivoin, että olisi ollut samanikäinen sisarus

Hyviä

-emme ole enää paljoa tekemisissä toistemme kanssa

-ei halua nähdä minua siksi, kun kyllästyi olemaan minulle varaäitinä

Minulla oli omat kaverit, en kaivannut siskoistani ystäviä. Ikäero molempiin yli 5 v. Aikuisena ollaan läheiset. Sinkkusiskon kanssa nämme monta kertaa viikossa, hän on lapsillenikin kaikki kaikessa.

Minulla on yli kymmenen vuotta nuorempi sisko ja pari vuotta nuorempi sisko. Hoidin nuorinta siskoani paljon kun hän oli pieni. Olemme läheisiä, mutta omaa ikääni lähempänä olevan siskon kanssa jaamme enemmän asioita, sillä hänen kanssaan olemme eläneet aika samat kokemukset lapsuudessa ja elämänkokemus on enemmän saman sukupolven.

Nuorempi sisko on vähän jo eri sukupolvea ja hänet on myös kasvatettu aika paljon vapaammin kuin meidät vanhemmat sisarukset. Hän on kasvanut ikään kuin ainoa lapsi kun on asunut niin kauan vanhempien kanssa kolmistaan meidän vanhempien siskojen muutettua pois. Uskon, että nuorin siskoni olisi ehkä toivonut ikäeron olevan pienempi. Toisaalta itsestäni on mukavaa, että pääsee tutustumaan myös tähän nuoremman sukupolven ajatusmaailmaan siskoni kautta.

Minulla ja kahdella sisaruksellani on ikäeroa 7 vuotta (he ovat kaksoset). Leikimme nuorempana ja nykyäänkin on loistavat välit. En joutunut koskaan hoitamaan heitä. En keksi tähän hätään huonoja puolia. :)