Sinä, jolla on sisarukseesi vähintään 5 vuotta ikäeroa.
Oletko koskaan toivonut, että ikäeronne olisi ollut pienempi? Leikittekö lapsena yhdessä? Joutuiko isompi hoitamaan pienempää paljon?Oletteko nyt aikuisena läheisiä? Onko suuressa ikäerossa lasten kannalta katsottuna mitään hyviä puolia?
Kommentit (32)
Mulla on sisareni kanssa 8 vuotta ikäeroa. Lapsena ikäero oli liian suuri mutta nyt aikuisena ero henkisessä kehityksessä on tasoittunut ja tulemme toimeen. Mutta kyllä se varmaan mukavampi olisi varsinkin nuorempana että sisaruksilla ei olisi näin suurta ikäeroa.
Minulla on 9 vuotta vanhempi sisko. Koskaan ei olla oltu läheisiä. Olen yrittänyt pitää yhteyttä mutta häntä ei kiinnosta. On mukamas liian kiireinen eikä saa vastattua viesteihinkään. Kun täytin 30 hän onnitteli sähköpostilla ja kertoi tuntemuksistaan siitä kun synnyin. Lähinnä olin ärsyttänyt ja joutui mm. luopumaan omasta huoneestaan minun takia eli ollut vissin katkera koko ikänsä. Itse haluaisin pitää yhteyttä mutta minkäs teet jos toinen ei.
Omilla lapsilla on 4,5v.ikäeroa mutta ovat hyviä kavereita keskenään ja todella läheisiä.
Minulla on 9 vuotta vanhempi sisko. Koskaan ei olla oltu läheisiä. Olen yrittänyt pitää yhteyttä mutta häntä ei kiinnosta. On mukamas liian kiireinen eikä saa vastattua viesteihinkään. Kun täytin 30 hän onnitteli sähköpostilla ja kertoi tuntemuksistaan siitä kun synnyin. Lähinnä olin ärsyttänyt ja joutui mm. luopumaan omasta huoneestaan minun takia eli ollut vissin katkera koko ikänsä. Itse haluaisin pitää yhteyttä mutta minkäs teet jos toinen ei.
Omilla lapsilla on 4,5v.ikäeroa mutta ovat hyviä kavereita keskenään ja todella läheisiä.
Oliskohan teissä itsessänne vika, ellette tule toimeen sisarenne kanssa. En usko, että nämä itsesäälissä määkijät olisi tulleet toimeen, vaikka ikäeroa olisi vuosi tai olisivat kaksoset. Vinkuisivat siitäkin
Minulla on pikkuveljeni kanssa ikäeroa lähes päivälleen 6 vuotta. Ala-asteikäisenä leikimme vielä samoissa ympyröissä, koska pihapiirissämme oli paljon eri-ikäisiä lapsia mutta sen jälkeen oli lähes kymmenen vuoden tauko, ettemme juurikaan viettäneet kodin ulkopuolella aikaa keskenämme, lukuisista yhteisistä kavereistamme huolimatta. Kun veljeni muutti 16-vuotiaana omilleen samaan kaupunkiin, jonne itse olin aikaisemmin muuttanut opiskelemaan välimme lähentyivät nykyiselle tasolleen.
Omieni sekä lukuisten kavereideni kokemusten pohjilta väittäisin, että "sopiva" ikäero sisaruksille on joko max. 4 vuotta tai sitten 10+ vuotta, jolloin ollaan koko ajan täysin eri elämäntilanteissa.
Minulla ja toisella pikkuveljelläni on ikäeroa 9 vuotta ja olemme aina olleet todella läheisiä, käymme joskus yhdessä elokuvissa tai syömässäkin kahdestaan ja soitellaan välillä kuulumisia. Lisäksi minulla on 2 vuotta nuorempi veli joka myös läheinen, oudolta tuntuisi jos näin ei olisi. Kauhea ajatus, ettei olisi väleissä sisarusten kanssa ikäeron takia. Itse 32-vuotias ja tietysti myös joskus jouduin pienempiä vahtimaan mutten ole tästä mitenkään katkera.
Mulla 2 nuorempaa sisarusta. Toiseen ikäero 4v, toiseen 7v. Leikin tietenkin molempien kanssa ja hoidin nuorempaa. Vanhempaa sisarusta en päässyt hoivaamaan, koska olin itse pahasti sairas hänen ensimmäiset vuodet. Nuoremman kanssa sitten vahinko takaisin. Meistä on tullut läheiset myös näin aikuisella iällä.
Minulla ja pikkuveljelläni on ikäeroa 5 v 8 kk. Jotenkin vielä se, että olin kuusi luokka-astetta veljeäni ylempänä – emmekä sen seurauksena koskaan olleet samassa koulussa samaan aikaan – lisäsi nuorempana ikäeron tuntua. Kuitenkin olemme aina olleet kovin läheisiä. Tulemme hyvin toimeen jo lapsena, ja leikimme jonkun verran. Toki teininä minut laitettiin aika paljon vahtimaan veljeä, kun vanhemmat olivat poissa, mutten oikeastaan koskaan kokenut sitä rasitteeksi.
Ehkä nyt myöhemmin (minä 23 v, veli 18) olemme vielä läheisempiä kuin lapsena. Tai ainakin eri tavalla. Veli kertoo minulle paljon helpommin kaveri- ja kouluhuoliaan kuin vanhemmillemme, joiden nuoruusvuosista on kuitenkin jo vähän aikaa. Itse asiassa olen huomattavasti läheisempi veljeni kuin minua 3 v 3 kk vanhemman siskomme kanssa. Siskon kanssa olemme enemmän samanikäisiä ja samaa sukupuolta, mutta silti meidän välillä ei vain oikein klikkaa. Toki tulen siskon kanssa ihan hyvin toimeen, kun vietämme esim. juhlapyhiä yhdessä, mutten minä kovin vapaahetoisesti lähtisi hänen kanssaan vaikkapa elokuviin tai kahville.
En ole koskaan toivonut, että ikäeromme olisi muuta kuin kuusi vuotta. Meillä oli mukavaa, Sisareni ei joutunut minua hoitamaan. Ihailin häntä, eikä välillämme siksi ollut tarpeetonta kilpailua. Olemme läheisiä edelleen, mutta nyt aikuisina tietysti tasaveroisia. :)
Omillakin lapsillani on isot ikäerot, ja he ovat läheisiä ja perheemme onnellinen.
Broidi on mua 5 vuotta vanhempi. Oli kuulemma pienenä tosi mustasukkainen musta. Kiusasi yhdessä vaiheessa tosi paljon. Sitten kun hän tuli teini-ikään, ei ollut mitään yhteistä moneen vuoteen. Kun itse aikuistuin, niin lähennymme. Sain esikoiseni 25-vuotiaana ja veljeni on kummi. Nyt olen 4-kymppinen ja veli 45, molemmat perheellisiä, mutta olemme harvoin yhteydessä. Tämä johtunee veljeni vaimosta, josta en pidä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:01"]
Oliskohan teissä itsessänne vika, ellette tule toimeen sisarenne kanssa. En usko, että nämä itsesäälissä määkijät olisi tulleet toimeen, vaikka ikäeroa olisi vuosi tai olisivat kaksoset. Vinkuisivat siitäkin
[/quote]
Joo, samaa mieltä, perheessä on jotain vikaa ollut alunalkaenkin jos sisarukset eivät tule keskenään toimeen, oli ikäero mikä hyvänsä. Parhaiten luulen että pärjää ne joilla on enenmmän ikäeroa kuin 2 vuotta, liian pienellä ikäerolla olevat vaan tappelevat paljon ja ovat mustasukkaisia vanhempien antamasta huomiosta.
Minulla ja sisaruksillani on ikäeroa 8-12 vuotta. Emme juuri ehtineet leikkiä yhdessä, olin sisaruksilleni enemmän hoitaja kuin kaveri. Olen kaikkien sisarusteni kanssa hyvissä väleissä, vaikka jonkinasteinen ero on jokaisessa suhteessa. Samalla suhteemme myös paranee ja lähenee, kun he aikuistuvat. Ison ikäeron huonoja puolia tapauksessani on ehdottomasti se, että minä kasvoin 8-vuotiaaksi yksin lähes ilman leikkikavereita (asuin alueella, jossa ei paljon lapsia). Hyviä puolia on ainakin se, että en ole juuri joutunut riitelemään sisarusteni kanssa, sillä eihän sitä aikaakaan ole samalla tavalla vietetty yhdessä esim. leikin merkeissä. Silti ottaisin mieluummin ne riidat ym., jos saisin viettää elämäni ensimmäiset vuodet muiden lasten seurassa.