Lue keskustelun säännöt.
Bilehile tyttöystävä - koska loppuu?
27.08.2020 |
Luulin, että rauhoittuisi siinä parin vuoden jälkeen. Ikää on nyt 28 ja menoja kalenteri täynnä.
Jotenkin ajattelin, että fuksibileiden jatkumo ei jatkuisi kuitenkaan näin kauaa.
Tuntuu että olen itse muuttunut merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana ja hän ei lainkaan.
Ennen kunnianhimoinen opiskelija on tyytynyt omaan työhuoneeseen ja suhteellisen helppoon työhön. Mitään kehittämistä hän ei tee, vaikka oli lähes idealisti tavatessamme.
Hän lukee pelkkää populaarikirjallisuutta, valvoo myöhään ja valittaa yhteiskunnan vaatimustasoa työelämässä.
Todellisuudessa hän on töissä josta ei juuri millään saa potkuja, ja joissa tahti, kehitys ja vaatimukset ovat maltillisia.
Hänen rytmi on mahdoton, ja kyky ottaa muut huomioon minimaalinen. Empaattisuus rajoittuu ystävien pilipalihuoliin ja omaan itseen.
Miten voin ajatella hänestä näin?
Olin aivan tolkuttoman ihastunut ja rakastunut ensimmäiset vuodet.
Voinko pyytää aikuista juhlimaan vähemmän?
Kommentit (53)
Ap, oman elämänsä uhri. Voi rassukkaa. Hän vaan viattomana yrittää elää täydellistä elämää täydellisen naisen kanssa, mutta se nainen onkin ihan tyhmis. Ei se tee niitä asioita mitä ap toivoo ja saattaa kesken keskutelun kehua hyvää kahvia. On siinä kestämistä. Varsinkin kun mitään ei voi tehdä! Ei voi itse puhua asiasta, ei voi erota. Ei. On vain lannistuttava ja vihattava sitä tyhmää naista, joka nyt alistaa ap rassukkaa olemalla ihan vääränlainen. Bnyyh nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vika löytyy todennäköisesti peilistä. En itsekään usko saavani parempaa, mutta ei se poista turhautunutta oloa. Olen miettinyt pitäisikö käydä puhumassa jollekin, jos onkin oma prosessi joka ei liity häneen millään tavalla.
En tietenkään voi hänelle valittaa ja arvostella toisen persoonaa, ainoa vaihtoehto on arvostella mielessä ja anonyyminä. Jos on vinkkejä niin saa jakaa?
Tuntuu karulta että vaihtoehdot on näin vähissä.
Ap
Esim nyt torstai klo 22.59, häntä ei kuulu eikä näy. Herätys molemmilla klo 7..
Ap
Kysyt tuossa käytännössä että koska avovaimosi lakkaa olemasta hän. Kuulostaa molemmin puolin todella ahdistavalta. Pisteet sinulle siitä että mietit juttelemaan itse menemistä omine ongelminesi, suosittelen lämpimästi. Ehkä opit että olette kasvaneet eroon, ehkä opit arvostamaan avovaimoasi muutenkin kuin siksi ettet saa parempaa. Voi olla että avovaimo olisi tuosta ajatuksesta kauhuissaan tai voi olla että hän elää omalla tavallaan samalla mentaliteetilla jo. Ajatellen että kiva että odottelet häntä kotona mutta elää elämää muualla täysillä eikä ikipäivänä tyytyisi vain seuraasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pyydätkö häntä kanssasi kävelylle, ravintolaan syömään, leffaan jne? Eli onko kyse siitä että hän tykkää mennä ja tehdä asioita ja sinä taas tykkäät olla kotona.
Koeta ehdottaa jotain yhteistä harrastusta. Ehkä yhdessä vietetty aika ja yhdessä tehdyt asiat hitsaisivat teitä yhteen?
Kauheita vastauksia, ap yritä olla välittämättä. Siis kyseessä on 28-vuotias aikuisen iässä oleva nainen. Vaikka muut miten puolustelee, niin ei aikuinen kyllä käyttäydy noin. Voisiko hänellä tosiaan olla alkoholin kanssa ongelmaa? Kuulostat paljon kypsemmältä kuin puolisosi. Toisaalta mietin oletko sinä introvertti ja hän ekstrovertti?
Ensin teidän kannattaa istua ajan kanssa alas ja puhua toiveistanne ja huolistanne sekä arvoistanne. Mitä haluatte suhteelta, mitä elämältä? Sitten katsotte sopiiko ne yhteen. Sen jälkeen vasta kannattaa alkaa miettiä ratkaisuja.
Olet pettynyt puolisoosi, sitä sinun on myös tärkeää käsitellä. Mielestäni pohdit hyviä ja tärkeitä asioita. Tsemppiä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksia, ap yritä olla välittämättä. Siis kyseessä on 28-vuotias aikuisen iässä oleva nainen. Vaikka muut miten puolustelee, niin ei aikuinen kyllä käyttäydy noin. Voisiko hänellä tosiaan olla alkoholin kanssa ongelmaa? Kuulostat paljon kypsemmältä kuin puolisosi. Toisaalta mietin oletko sinä introvertti ja hän ekstrovertti?
Ensin teidän kannattaa istua ajan kanssa alas ja puhua toiveistanne ja huolistanne sekä arvoistanne. Mitä haluatte suhteelta, mitä elämältä? Sitten katsotte sopiiko ne yhteen. Sen jälkeen vasta kannattaa alkaa miettiä ratkaisuja.
Olet pettynyt puolisoosi, sitä sinun on myös tärkeää käsitellä. Mielestäni pohdit hyviä ja tärkeitä asioita. Tsemppiä, ap!
Pikemminkin ongelmana on eripari kengät. Aloittaja viihtyy kotona, haluaa panostaa uraan ja toivoisi naisenkin tekevän samoin kun taas nykyinen tykkää elää omalla tavallaan.
Nyt päästäänkin itse kysymykseen, mikä yhdisti teidät silloin aikanaan? Jos käytös on muuttunut vasta viimeaikoina eikä hän halua siihen mitään apua et voi muuta kuin erota.
Kiitos vastauksista.
Vaikea ottaa kantaa alkoholinkäyttöön. Itseeni verrattuna hän juo paljon, mutta en osaa sanoa mikä on liikaa. Hänen vanhempansa ovat aina käyttäneet mielestäni paljon alkoholia. Jokaisella ruokailulla jolla olen ollut klo 18 jälkeen on viiniä, jälkiruokaviiniä ym. Itse en juuri juo, mutta tyttöystävä lähtee usein vanhemmiltaan siinä kunnossa ettei ole ajokuntoinen.
Ihastuin hänen älyyn, ulkonäköön, energisyyteen ja valtavaan haluun muuttaa asioita. Jäljellä on energisyys ja kauneus, mutta harmittaa ettei hän käytä täyttä potentiaaliaan enää. Omat odotukset oli ja on epärealistisen korkealla, tiedostan sen. Hän voisi kirjoittaa minusta jotain vastaavaa, uskon senkin.
En huomioi häntä tarpeeksi enkä osaa enää olla yhtä rento kuin joskus. Lisäksi ärsyttää liian moni asia, kuten se aurinkotuolilla makaaminen, myöhään valvominen ja nukkuminen. Ollaan eri rytmisiä. Itse tykkäisin yhteisestä aamiaisesta aikaisin, hän saattaa syödä ensimmäisen kerran klo 13. En voi pakottaa toista rytmiini, enkä voi kieltää lukemasta tunteja.. Yhteisiä asioita on tällä hetkellä hyvin vähän, omaisuus.
Yhtenä iltana hän kysyi pidänkö häntä rumana. Tuntui käsittämättömältä että hän edes miettii sellaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex - mies moitti minua ja nurisi minulle suoraan päin naamaa ” eikö sinulla ole mitään tavoitteita elämässä” jne..
Mies olisi ilmeisesti halunnut kunnianhimoisen ihmisen joka kouluttautuu lisää kokoajan, tutkii vapaa ajallaan kaikkia fiksuja juttuja jne.
Vastasin miehelle että minulle riittää tämä että olen käynyt AMK: n ja minulla on ihan ok ammatti ( hoitoala). Olen töisen jälkeen usein melko väsynyt. Jaksn silti harrastaa liikuntaa, tapailen kavereita, himmailen kotona ja sisustelen, saatoin joskus käydä leffassa ja ”parilla” kaupungilla jne.
Miehen mielestä olin alisuoriutuja kun en jaksanut juosta 3km yhteen putkeen koska ” kyllähän jokaisen pitäisi jaksaa tuommonen matka juosta”.
Silti mies rakasti, sanoi että toista vertaistani naista ei ole tavannut ja halusi olla kanssani loppuelämänsä. Ristiriitaista..
Minunkin miehen työkaverit olivat fiskumpia kuin minä.
Ero tuli minun aloitteestani, mies ei olisi halunnut erota.
Ap: n suhteelle en ennustaa pitkää tulevaisuutta koska ap ei rakasta naistaan sellaisena kuin hän on vaan vertailee muihin.
Miksi seurustelet erilaisen ihmisen kanssa? Tässä lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystäväpiirissä samanlainen nainen. Menojalka vipattaa edelleen! Täytti tänä vuonna 50v. Lapsia ei halunnut, koska ne eivät sovi valittuun elämäntyyliin. Joka viikonloppu on bileitä etc.
Puoliso roikkuu mukana. Olisi halunnut lapsia. Aika ajoin vinkuu, että olisi kiva olla kotona edes yksi viikonloppu vuodessa! Alkoholin käyttö on vähän vähentynyt vuosien saatossa, mutta kännissä ollaan kuitenkin juhlissa.
Jokainen tyylillään!
Siis mitä tyttöystäväsi pitäisi sun mielestä tehdä iltaisin ja lomalla? Mitä siellä mökillä ois pitäny tehdä? Jääkö kaikki kotityöt sulle? Mitä sä teet iltaisin ja lomilla joka on niin paljon parempaa ajanvietettä kuin kirjojen lukeminen ja ystävien tapaaminen?
Musta kuulostaa et sun tyttöystävä on löytänyt onnellisen elämän reseptin. Ehkä hän ei tarvitse jatkuvaa älyllistä haastetta. Ehkä hänen ei tarvitse saavuttaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tyttöystäväsi pitäisi sun mielestä tehdä iltaisin ja lomalla? Mitä siellä mökillä ois pitäny tehdä? Jääkö kaikki kotityöt sulle? Mitä sä teet iltaisin ja lomilla joka on niin paljon parempaa ajanvietettä kuin kirjojen lukeminen ja ystävien tapaaminen?
Musta kuulostaa et sun tyttöystävä on löytänyt onnellisen elämän reseptin. Ehkä hän ei tarvitse jatkuvaa älyllistä haastetta. Ehkä hänen ei tarvitse saavuttaa mitään.
Valitettavasti en usko hänen olevan onnellinen. On kokenut pari menetystä eikä palautunut niistä. En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?
Mökillä olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa muuta välillä. Ei tee kotitöitä. Joskus pesee lattiat jos kutsuu vieraita.
Ap
Ihmiset kasvavat hyvin erilaisiksi aikuisiksi monesti kuin he ovat nuorena. Siksi nuorena solmitut suhteet ovatkin haasteellisia, Veikkaan että tyttöystäväsi ei ole suhteessa siksi, että haluaa olla siinä vaan koska lähteminen vuosien jälkeen on todella vaikeaa. Uskaltaako sitä aloittaa elämän yksin, kun ei ole oikein koskaan yksin ollutkaan? Ja heittää pois vuodet yhdessä.
Täälläkin on monia, jotka ovat eronneet nuorena solmituista suhteista. Ja harva heistä sitä oikeasti katuu, en myöskään minä. Et voi tyttöystävääsi muuttaa, mutta olet päätätäntävallassa omasta elämästäsi. Suosittelen eroa.
Olen myös melko varma, että sinua on petetty.
Enemmän kuulostaa siltä että sulla on omia ongelmia ja tyytymättömyyttä, jotka projisoit naiseen. Kuulostat levottomalta kriittiseltä, asiat ei ole hyvin, ei kelpaa ja se on muiden syy.
Keskusteluapu voisi tehdä hyvää, saatat olla masentunut tai muuten vailla suuntaa. Turha elää ainoaa elämäänsä onnettomana.
Suosittelen myös puhumaan puolisolle noista tunteista. Jos ei ole avoimuutta, eikä edes molemminpuolista kunnioitusta niin on tietysti vaan parempi erota. Kiität itseäsi sitten jälkeenpäin, vaikka nyt tuntuisi vaikealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tyttöystäväsi pitäisi sun mielestä tehdä iltaisin ja lomalla? Mitä siellä mökillä ois pitäny tehdä? Jääkö kaikki kotityöt sulle? Mitä sä teet iltaisin ja lomilla joka on niin paljon parempaa ajanvietettä kuin kirjojen lukeminen ja ystävien tapaaminen?
Musta kuulostaa et sun tyttöystävä on löytänyt onnellisen elämän reseptin. Ehkä hän ei tarvitse jatkuvaa älyllistä haastetta. Ehkä hänen ei tarvitse saavuttaa mitään.
Valitettavasti en usko hänen olevan onnellinen. On kokenut pari menetystä eikä palautunut niistä. En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?
Mökillä olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa muuta välillä. Ei tee kotitöitä. Joskus pesee lattiat jos kutsuu vieraita.
Ap
"En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?". AP, tässä on nyt pielessä se, että sekoitat omat mielipiteesi ja objektiivisuuden. Sinä sanot että pitää suoriutua oman tason mukaisesti, mutta se ei ole mikään fakta ja elämän perimmäinen totuus, vaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. Tuntuu tosi ikävältä tyttöystäväsi puolesta että arvostelet häntä täysin itsekeksimilläsi kriteereillä, ja siten et todennäköisesti ole koskaan häneen (ja ehkä muihinkaan ihmisiin) tyytyväinen. Omalla elämälläsi voit tehdä mitä lystäät, mutta muilta et voi vaatia tiettyä elämäntyyliä. Sanoitkin että hän on kokenut pari menetystä, trauma voi muuttaa ihmistä ja silloin varsinkaan hän ei kaipaa lisäpainetta. Sinä voit nyt keskittyä itse suoriutumaan elämästä kuten itse näet parhaaksi, ja tyttöystäväsi osalta tarkastella asiaa objektiivisesti ja unohtaa omat kriteerisi. Hän ei ole sinun jatkeesi vaan itsenäinen ihminen, ja jos rakastat, toivot hänelle elämää johon hän on tyytyväinen. Jos alkoholinkäyttö riistäytyy käsistä tai tulee muita konkreettisia, aitoja ongelmia (ongelma ei voi olla se että hän ei täytä sinun kriteerejä siitä mitä on hyvä elämä), niin siinä tapauksessa voit tarkastella tilannetta uudestaan.
Tulevaisuutta ajatellen, olitpa kenen kanssa tahansa, sinun pitää ymmärtää se että ihmisillä on aina se oma elämä ja tavoitteet, et voi sanella muille mitä heidän kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tyttöystäväsi pitäisi sun mielestä tehdä iltaisin ja lomalla? Mitä siellä mökillä ois pitäny tehdä? Jääkö kaikki kotityöt sulle? Mitä sä teet iltaisin ja lomilla joka on niin paljon parempaa ajanvietettä kuin kirjojen lukeminen ja ystävien tapaaminen?
Musta kuulostaa et sun tyttöystävä on löytänyt onnellisen elämän reseptin. Ehkä hän ei tarvitse jatkuvaa älyllistä haastetta. Ehkä hänen ei tarvitse saavuttaa mitään.
Valitettavasti en usko hänen olevan onnellinen. On kokenut pari menetystä eikä palautunut niistä. En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?
Mökillä olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa muuta välillä. Ei tee kotitöitä. Joskus pesee lattiat jos kutsuu vieraita.
Ap
"En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?". AP, tässä on nyt pielessä se, että sekoitat omat mielipiteesi ja objektiivisuuden. Sinä sanot että pitää suoriutua oman tason mukaisesti, mutta se ei ole mikään fakta ja elämän perimmäinen totuus, vaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. Tuntuu tosi ikävältä tyttöystäväsi puolesta että arvostelet häntä täysin itsekeksimilläsi kriteereillä, ja siten et todennäköisesti ole koskaan häneen (ja ehkä muihinkaan ihmisiin) tyytyväinen. Omalla elämälläsi voit tehdä mitä lystäät, mutta muilta et voi vaatia tiettyä elämäntyyliä. Sanoitkin että hän on kokenut pari menetystä, trauma voi muuttaa ihmistä ja silloin varsinkaan hän ei kaipaa lisäpainetta. Sinä voit nyt keskittyä itse suoriutumaan elämästä kuten itse näet parhaaksi, ja tyttöystäväsi osalta tarkastella asiaa objektiivisesti ja unohtaa omat kriteerisi. Hän ei ole sinun jatkeesi vaan itsenäinen ihminen, ja jos rakastat, toivot hänelle elämää johon hän on tyytyväinen. Jos alkoholinkäyttö riistäytyy käsistä tai tulee muita konkreettisia, aitoja ongelmia (ongelma ei voi olla se että hän ei täytä sinun kriteerejä siitä mitä on hyvä elämä), niin siinä tapauksessa voit tarkastella tilannetta uudestaan.
Tulevaisuutta ajatellen, olitpa kenen kanssa tahansa, sinun pitää ymmärtää se että ihmisillä on aina se oma elämä ja tavoitteet, et voi sanella muille mitä heidän kuuluu olla.
Näin varmasti on.
Olen kyllästynyt tukemaan menetyksen oireilua ja ehkä siksi kaikki tuntuu vaikealta, kun lopetin suoraan puhumisen ja kaikenlaisen arvostelun. Arvosteltavaa kuitenkin on, eikä meillä ole enää sellaista yhteyttä että voisin puuttua hänen tekemisiin.
Kuitenkin meidän suhteen dynamiikka oli erilainen ennen katastrofeja, eikä se palaudu. Ajatus erosta on hirveä joten ehkä niitä tunteita sitten kuitenkin on. Siis ajatus siitä etten näkisi häntä tai voisi koskea, materian puolesta selvittäisiin kyllä.
Ap
Kuvittelin että esimerkiksi kriittisyys ja tilannekomiikka olisi sellaisia piirteitä joita trauma ei poistaisi.
Kellään vinkkiä kirjallisuudesta liittyen traumojen jälkeiseen palautumiseen?
Referenssit toipumiselle pitäisi olla kuitenkin ok.
Ap
En ymmärrä miksi pitäisi rauhoittua kotinurkkaan ja lakata olemasta sosiaalinen?
Mitä elämää se on, että esitetään aikuisia? Oma kunnianhimo on rapissut, kun kovien arvojen tilalle on tullut jotain merkityksellisempää.
-Ekononi 31v.