Bilehile tyttöystävä - koska loppuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tyttöystäväsi pitäisi sun mielestä tehdä iltaisin ja lomalla? Mitä siellä mökillä ois pitäny tehdä? Jääkö kaikki kotityöt sulle? Mitä sä teet iltaisin ja lomilla joka on niin paljon parempaa ajanvietettä kuin kirjojen lukeminen ja ystävien tapaaminen?

Musta kuulostaa et sun tyttöystävä on löytänyt onnellisen elämän reseptin. Ehkä hän ei tarvitse jatkuvaa älyllistä haastetta. Ehkä hänen ei tarvitse saavuttaa mitään.

Valitettavasti en usko hänen olevan onnellinen. On kokenut pari menetystä eikä palautunut niistä. En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?

Mökillä olisi voinut tehdä ihan mitä tahansa muuta välillä. Ei tee kotitöitä. Joskus pesee lattiat jos kutsuu vieraita.

Ap

"En usko että alisuoriutumalla voi tuntea onnistumista. Pitäis suoritua oman tason mukaisesti. En vaan ymmärrä tyytymistä, mihin ne ideat kuoli ja halu viedä asiat loppuun?". AP, tässä on nyt pielessä se, että sekoitat omat mielipiteesi ja objektiivisuuden. Sinä sanot että pitää suoriutua oman tason mukaisesti, mutta se ei ole mikään fakta ja elämän perimmäinen totuus, vaan sinun henkilökohtainen mielipiteesi. Tuntuu tosi ikävältä tyttöystäväsi puolesta että arvostelet häntä täysin itsekeksimilläsi kriteereillä, ja siten et todennäköisesti ole koskaan häneen (ja ehkä muihinkaan ihmisiin) tyytyväinen. Omalla elämälläsi voit tehdä mitä lystäät, mutta muilta et voi vaatia tiettyä elämäntyyliä. Sanoitkin että hän on kokenut pari menetystä, trauma voi muuttaa ihmistä ja silloin varsinkaan hän ei kaipaa lisäpainetta. Sinä voit nyt keskittyä itse suoriutumaan elämästä kuten itse näet parhaaksi, ja tyttöystäväsi osalta tarkastella asiaa objektiivisesti ja unohtaa omat kriteerisi. Hän ei ole sinun jatkeesi vaan itsenäinen ihminen, ja jos rakastat, toivot hänelle elämää johon hän on tyytyväinen. Jos alkoholinkäyttö riistäytyy käsistä tai tulee muita konkreettisia, aitoja ongelmia (ongelma ei voi olla se että hän ei täytä sinun kriteerejä siitä mitä on hyvä elämä), niin siinä tapauksessa voit tarkastella tilannetta uudestaan. 

Tulevaisuutta ajatellen, olitpa kenen kanssa tahansa, sinun pitää ymmärtää se että ihmisillä on aina se oma elämä ja tavoitteet, et voi sanella muille mitä heidän kuuluu olla. 

Näin varmasti on.

Olen kyllästynyt tukemaan menetyksen oireilua ja ehkä siksi kaikki tuntuu vaikealta, kun lopetin suoraan puhumisen ja kaikenlaisen arvostelun. Arvosteltavaa kuitenkin on, eikä meillä ole enää sellaista yhteyttä että voisin puuttua hänen tekemisiin.

Kuitenkin meidän suhteen dynamiikka oli erilainen ennen katastrofeja, eikä se palaudu. Ajatus erosta on hirveä joten ehkä niitä tunteita sitten kuitenkin on. Siis ajatus siitä etten näkisi häntä tai voisi koskea, materian puolesta selvittäisiin kyllä.

Ap

Lue kommenttini uudestaan, sinun tehtäväsi tässä tai missään suhteessa ei ole asettaa rimaa toiselle tai puuttua toisen tekemisiin (poikkeuksena alkoholi- tai peliongelmat ja terveydenhuoltoa muuten kaipaavat ongelmat, jotka diagnosoi ammattilainen - et sinä). Sinun ongelmasi on nyt oma vääristynyt kuvitelmasi siitä, miten läheisessä ihmissuhteessa eletään, ei se, että tyttöystävälläsi on joku ongelma joka pitää ratkaista. Jos hän haluaa elää niin että käy töissä, hilluu kavereiden kanssa ja on kunnianhimoton, ei asia kuulu sinulle etkä voi painostaa häntä elämään oman ihanteesi mukaan. Itse voit asettaa itsellesi tavoitteita joita toteutat, et kumppanille. Tyytymättömyytesi ei johdu naisystävästäsi, vaan siitä, että näet suhteen itsesi jatkeena. Tuo ongelma tulee seuraamaan sinua kaikkiin suhteisiisi vaikka lopettaisit nykyisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin että esimerkiksi kriittisyys ja tilannekomiikka olisi sellaisia piirteitä joita trauma ei poistaisi.

Kellään vinkkiä kirjallisuudesta liittyen traumojen jälkeiseen palautumiseen?

Referenssit toipumiselle pitäisi olla kuitenkin ok.

Ap

Puhut naisystävästäsi ihan kuin olisit tekemässä rekrytointia. Suosittelen sinua hakeutumaan itse keskustelemaan jollekin ulkopuoliselle omasta tunne-elämästäsi, joka ei kuulosta normaalilta. En siis yritä haukkua sinua, vaan ulkopuolisena kommenttisi tässä ketjussa näyttävät siltä että käsityksesi parisuhteesta on vääristynyt. Nytkin kun vaikuttaa siltä että tyttöystävälläsi on joku vakava trauma taustalla, sen sijaan että iloitsisit hänen pystyvän töihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, keskitytkin valittamaan että hän ei elä tavoitteellisesti. Et selkeästi aidosti välitä vaan näet hänet jonkinlaisena hankintana joka ei ollutkaan sitä mitä piti. Parisuhteen ja ihmisen sijaan etsit ominaisuuslistaa.

Täällä monestikin jo sanottu että paras asia on puhua näistä asioista puolisolle ja keskustella omista ja toisen toiveista elämässä. Avoimuudella pääsee pitkälle. Suosittelen että kerrot omista tunteista hänelle asiallisesti etkä syyllistä. ja jos tuo Alkon käyttö ahdistaa niin luulisi siitäkin kompromissi löytyvän. Voihan emännälläkin olla ajatuksen päällä asioita mistä hän haluaisi jutella? Saattaahan se olla että teillä on eri toiveet ja ero tulee jossain vaiheessa mutta ainakin itse kunnioitan parisuhteessa että toinen osaa sanoa mikä vaivaa.

Ap sun kommentit on kyllä vähän hälyttäviä. Et varmasti itse tiedosta sitä, mutta ainakin vaikuttaa siitä että käsityksesi parisuhteesta on vääristynyt.. ja että tarvitset itse apua näiden asioiden kanssa, ammattilaisen keskusteluapu voisi olla paikallaan. Voisit kokeilla vaikka 5-10 kertaa parisuhdeterapeutilla yksin käymistä (siellä käy jopa suurin osa ihmisistä yksin, mutta terapeutti on erikoistunut ihmissuhteisiin. Ei ole tarve tai tarkoituskaan mennä yhdessä). Sitä kautta voisit saada omaa tilannettasi parempaan suuntaan.

Tyttöystävääsi käy lähinnä sääliksi tekstiesi perusteella, kun kumppanilta puuttuu ymmärrystä ja kykyä kohdata hänet yksilönä... en halua loukata, mutta oikeasti.. on varmaan tyttöystävällesi vahingollista olla suhteessa kanssasi jos todella käyttäydyt ja mietit kuten olet kirjoittanut.

Mikä ap:n perimmäinen ongelma siis on?

Jos ongelma on tyttöystävän surullisuus, tue häntä, keskustelkaa vakavasti ja ehdota terapiaa. Älä luovuta vaikka työntäisi sua pois.

Jos ongelma on se, että tyttöystävä on sun mielestä laiska, eroa tai opettele hyväksymään asia. Et voi muuttaa toista.

mitä jos koitat miestä välillä AP? Ei lesboilu muutenkaan ole luonnollista ja lesboissa on suuri osa henkisesti jälkeenjääneitä.

Hassua kommentointia. Ikään kuin ihmiset eivät kaiken aikaa eroaisi vastaavista syistä, tai kevyemmistäkin. Ja vielä perheellisenä. Parempihan se on nyt huomata olevansa erilaisia kuin 10 vuoden päästä.

Jos 28-vuotias nainen täällä valittaisi, että samanikäinen mies pelaa vain pleikkaa, hilluu yökaudet kavereiden kanssa kaljalla ja työtekokin on vain välttämätön paha, niin en tiedä käskettäisiinkö ap:n silloin vain katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kommentointia. Ikään kuin ihmiset eivät kaiken aikaa eroaisi vastaavista syistä, tai kevyemmistäkin. Ja vielä perheellisenä. Parempihan se on nyt huomata olevansa erilaisia kuin 10 vuoden päästä.

Jos 28-vuotias nainen täällä valittaisi, että samanikäinen mies pelaa vain pleikkaa, hilluu yökaudet kavereiden kanssa kaljalla ja työtekokin on vain välttämätön paha, niin en tiedä käskettäisiinkö ap:n silloin vain katsoa peiliin.

Toivottavasti käskettäisiin katsomaan peiliin jos kirjoittaja olisi nainen.. oli sukupuoli mikä vaan niin ei onni sillä löydy että yrittää muuttaa toista ja kritisoi mielessään toista, muttei jaksaisi erota kun ei ehkä parempaa löydy.

Ap:n puoliso on opiskellut, käy töissä, on sosiaalinen, on kokenut elämässään traumoja muttei ole silti luhistunut. Mutta ilmeisesti eivät ole yhteensopivia ja ap kirjoitti ettei löydä rakkauden tunteita naista kohtaan. Jos joku nainen kirjoittaisi vastaavaa niin kyllä sillekin varmaan tulisi vastaavia neuvoja että kannattais erota ja myös tutkailla itseään ja omia vaatimuksiaan.

Jätä se sika!

Ootko korkeatasoinen mies, jos olet niin vaihda ihmeessä. Jos alempitasoinen, niin tämä voi olla parasta mihin rahkeet riittää.

Minä aina kerron miehelle mitä teen jos en tule kotiin heti työn jälkeen. Minä aina vastaan tai soitan takaisin heti kun huomasin mies soitin. Mieskin kerron minulle missä hän on ja mitä hän tekee.

Minusta se on huono suhde jos sun nainen ei ilmoittaa mihin hän on menossa.

Minä en mene katsomaan elokuvan miehen kanssa kahdestaan paitsi oman mies. Meillä on sama elämä suunnitelma ja vaikka se muuttaa koko ajan .

Kuulostaa että teidän suhde Ei onnistuu kun teidän on erilaisia tahto elämästä.

Ei tuo kylla ihan terveelta kuulosta millaan puolin.  Mitenkaan puolustelematta niin 28 on kylla viela aika "nuori" ja moni koittaa loytaa viela itseaan, ja paikkaansa maailmassa/tyoelamassa.  Tassa kohtaa voi kolmenkympin kriisi jo kolkutella kun yhteiskunta painostaa etta pitaisi olla jo urasuunnitelmat selvilla ja ainakin naisena pitaisi olla ihan just pulla uunissa tai olet epaonnistunut.   Elama harvoin menee kasikirjoituksen mukaan ja se on ihan normaalia.  

Sa puhut ainakin vahan halveksuen kumppanistasi kaikin puolin.  Miksi sua hairitsee hanen tyonsa esim jos han on itse tyytyvainen siihen?  Ma en haluaisi olla ihmisen kanssa joka ajattelee ja puhuu minusta tuolla tavoin,  vaikka olenkin millainen huithapeli.  

Ei se lopu.

Been there, done that. Then I let her go.