Tapellaanko teillä omasta ajasta?

Salille vai lastenvaatekutsuille :)

Helppo valinta, salille ja sitten kotiin omien lasten luo!

Ei. Me ollaan sellaisia tylsiä vanhempia, joiden mielestä oma aika on sitä aikaa perheen kanssa, sitä yhteistä aikaa, kun on niin vähän. Mielummin pussaillaan sohvalla ja annetaa sitä henkilöpalvontaa´.

Ei tapella. Mä välillä parun ja hermostun kun en saa koskaan omaa aikaa mutta ei me tapella. Mä vaan alistun tilanteeseen. Olen jumissa oman velvollisuudentuntoni ja saamattomuuteni takia. Odotan aikaa, että lapset ovat isoja ja asuvat omillaan. Ei se varmaan semmoista ole sittenkään kun haaveilen mutta sitä mä kuitenkin odotan. Tahtoisin niin mielelläni olla ihan yksin ja puuhailla omia juttujani edes joskus.

Ei tapella. Molemmilla on omat menonsa. Ja yhteiset. Se on meillä vaan sellainen ilmoitusasia. Kohteliasta.

Tosin meillä ei asu lapsia kotona. Sinun tilanteessa ottaisin puheeksi sovitut asiat. Niin ja menisin sinne salille ja pitäisin itse ne kutsut :)

No musta olisi ihana ajatella myös noin, että oma aika = perheen aikaa, mutta mieheni on ajanut minut tähän. Paras lahja jonka hänelle voin antaa on viikonloppu yksin kotona. Oikeasti. Ja kyllä, mieheni oli se joka vauvakuumeili, en minä. Joten siis jos minun on lähdettävä lapsen kanssa pois kotoa, että mies saa olla yksin, olen myös itse oiketettu samanlaiseen. Vaan kun en miehen mukaan ole. 

ap

No kyllä väännetään kättä asiasta ihan jatkuvasti.

Jos mies on omissa riennoissaan, kotona kaikki pyörii suht normaalisti, mutta auta armias jos mun pitäisi mennä jonnekin. Ensin pitää valmistella ruuat ja vaattteet ym. valmiiksi poissaoloni ajaksi ja kotiintultua siivota sotkut.

Jos mun työmeno osuu samalla päivälle kuin miehen sählyvuoro, mummot kiiruhtaa apuun, ettei mies parka vaan joudu jäämään harrastuksestaan pois. Toisinpäin ei kyllä apua tipu, kyllä 'Minna' nyt pärjää.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:43"]

Ei tapella. Molemmilla on omat menonsa. Ja yhteiset. Se on meillä vaan sellainen ilmoitusasia. Kohteliasta.

Tosin meillä ei asu lapsia kotona. Sinun tilanteessa ottaisin puheeksi sovitut asiat. Niin ja menisin sinne salille ja pitäisin itse ne kutsut :)

[/quote]

Olen ottanutkin, mutta hänen mielestään tilanne on nyt ihan eri. Niin, minä olen töissä ja hän on kotona. Kuvittelin, että hän jotenkin hoksaisi muutamia juttuja kotona ollessaan lapsen kanssa ja muuttaisi mustavalkoista ajattelutapaansa, mutta ei. Mä en jaksa tapella, mutta en myöskään alistu, sillä silloin viestittäisin asian olevan ok. 

Ei tapella. Ap, tuo on aivan naurettavaa. Käyn 45min lenkillä lähes joka ikta, lisäksi silloin tällöin iltamenoja. Mies saa myös mennä juuri niin kuin haluaa, käy jossain ehkä parin viikon välein, välillä useammin välillä harvemmin.

Meillä on neljä alle 10vuotiasta lasta.

Kumpikaan meistä ei koe lasten kanssa "yksin" (ainoana aikuisena siis) vietettyä aikaa taakkana. Tämähän on meidän elämää nyt, olemme perhe. En ymmärrä miksi niin monet aikuiset väsyvät omista lapsistaan. Ajattele omia vanhempiasi, kai hekin joskus kävivät jossain, ei kai sinunkaan äitisi tai isäsi väsynyt sinuun?

Mieheni ja minä olemme perheistä, jossa isät teki töitä 24/7 ja äidit ei liikahtaneet kotoa. Mieheni ei ole sellainen joka tekisi töit 24/7 eikä halua samanlaista lapsuutta lapselleen kuin mikä itsellään oli. Mutta silti hän ei ymmärrä sitä, että minun aikani on ihan yhtä arvokasta kuin hänen. Ja että kun tulen töistä, on se jäljellä oleva ilta kummankin vastuulla, ei vain toisen. ap

***vituttaa*** 

Noin kerran vuodessa otan puheeksi sen, että haluaisin omaa aikaa. Mies suuttuu joka kerta.

Haluaisin omaa aikaa nimenomaan niin että saisin kotona olla yksin. Miehellä on kodinulkopuolisia harrastuksia, saunailtoja ja työmatkoja. Nämä riittää hänelle hyvin. Mutta kun minä en halua lähteä mihinkään vaan haluisin edes joskus puuhalla kotona itsekseni, niin se ei käy. Mies tekee joskus remppaa meillä kotona ja me lähdetään lasten kanssa mummolaan, voi kun olis joskus toisinkin päin. Mies vaan suuttuu, että miksi hänen pitää kotoaan minnekään lähteä??

Sekä minä että puoliso tarvitsemme introvertteina aika paljon omaa aikaa. Työni on vieläpä aika sosiaalista, joten melkein joka arkipäivä vetäydyn kirjastoon, kahvilaan tai kotisohvan nurkkaan puuhaamaan omiani. Salille ja iltamenoihin menemme yleensä yhdessä, mutta sellainen pari tuntia omaa puuhastelua per päivä on käytännössä minimi meille.

Eksäni ei lopulta voinut ymmärtää tarvettani yksin olemiseen, ja se lopulta kaatoikin suhteemme.

Ei meillä, vaikka on neljä lasta, joista nuorin vasta 2-vuotias. Mutta anna asioille aikaa, kyllä nämä lutviutuvat ja opitte paremmin sopimaan ja elämään perheenä, jos vain tahtoa on. Ei meilläkään aina ole mennyt näin hyvin. :)

Voi jessus ap, mitä valtataistelua!?

Meillä ei ole koskaan keskusteltu omasta ajasta - mitä se sitten lieneekään. Enimmän aikaa viihdymme yhdessä, täysin perhevapaata aikaa kumpikin saa työmatkoilla jos illat on vapaat. Salilla käydään kun ehditään, yhdessä tai erikseen. Ei siitä tarvitse kysyä toiselta lupaa varsinkaan jos toinen on joka tapauksessa kotona ko hetkellä. Päinvastoin - se aika on kotonaolevan ja lapsen laatuaikaa kaksin.

Niin minäkin haluaisin puuhailla perheen kesken kaikkea, mutta esim. kun nyt pitäisi ulkokalusteita kantaa sisälle talven suojaan ja laittaa pihaa kuntoon, ei se miehen mielestä onnistu ellei lapsella ole mummoa vahtimassa. Ja mummo asuu 200km päässä. Helppoa. Mies kokee, että tekee mulle suuren luokan palveluksen koska on lapsen kanssa päivät kotona. No ei tee. Itse hän sitä halusi. Minun puolestani lapsi voisi aivan hyvin olla päivähoidossa ja hän töissä. Mieheni ei vaan nyt kestäkään sitä sitovuutta mitä kotona oleminen tuo tullessaan. Ja silloin kun tilanne oli toisin päin, hän vain naureskeli. ap

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:52"]

Sekä minä että puoliso tarvitsemme introvertteina aika paljon omaa aikaa. Työni on vieläpä aika sosiaalista, joten melkein joka arkipäivä vetäydyn kirjastoon, kahvilaan tai kotisohvan nurkkaan puuhaamaan omiani. Salille ja iltamenoihin menemme yleensä yhdessä, mutta sellainen pari tuntia omaa puuhastelua per päivä on käytännössä minimi meille.

Eksäni ei lopulta voinut ymmärtää tarvettani yksin olemiseen, ja se lopulta kaatoikin suhteemme.

[/quote]

Millon te näette lapsia?

Meillä ei tapella omasta ajasta, eikä lasketa ulkona käymis kertoja. Mua kyllä kotona olevana vanhempana piristää jo suunnattomasti se, että lähden isomman lapsen (4v)  kanssa kahvilaan tai kaupungille, kun isä ja vauva jää kotiin. Ja miellän isomman lapsen kanssa humputtelun mun omaksi ajaksi. Voithan sä ap ottaa sen lapsen sinne kutsuille mukaan!

Jos sinusta on hyvä idea tai suoranainen välttämättömyys pitää kirjaa miehen menemisistä tulevia riitoja varten, sanoisin teillä olevan muitakin ongelmia suhteessanne. Harmi, että olette hankkineet lapsia. Kaksistaan eläminen olisi voinut sopia teille paremmin. (Ja tämä ei ollut piruilua.)

Ei juma... Voiko olla totta, en ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:36"]

Meillä on oma aika noussut valtataistelun aseeksi. Olen palannut 2,5v jälkeen töihin nyt ja mies jäi 6kk kotiin lapsen kanssa. Nyt sitten tappelemme siitä kuka saa omaa aikaa ja kuka ei. Ennen laskimme että jos toinen lähti matkalle kavereiden kanssa, sai toinen yhtä monta matkapäivää, mutta nyt menemme jo tuntitasolla tässä hommassa. 

Hassuinta tässä on se, että mies juuri nimenomaan halusi, että lähden töihin ja hän saa olla lapsemme kanssa kotona. Ja kesällä hänellä oli paljon menoja (merkkasin ne kaikki ylös juuri siitä syystä, että arvasin, että sanomista tulee). Nyt sitten kun olen päivät töissä ja iltaisin on välillä jotakin omia juttuja / viikonloppuisin, onkin ne ihan kauhistus. 

Nyt minun pitää oikeasti tehdä valintoja, että menenkö salille vai lastenvaatekutsuille. Molempia en voi saada viikon aikana. Ja kerrottakoot, että jos tarkkaan lasketaan, olen vielä isosti saamapuolella tässä omassa ajassa kun ottaa mieheni kesän riennot huomioon. 

Jos et siis naisena ja äitinä itse syyllistä itseäsi niin älä huoli, siihen hommaan kyllä löytyy varmasti joku muu! 

[/quote]

ei tietenkään, kun palstahan on täynnä jaksavia mummoäitejä, jotka juoksevat viiskymppisenä maratoneja ja kipaisevat vauva repussa Himalajalle.

Perheissä ei ikinä riidellä lastenhoidosta, vaan isät innoissaan viettävät vaivattomien ja näkymättömien lasten kanssa aikaa.

Niin ja kaikilla on villiä seksiä 6 kertaa viikossa, vaikka vauva on vasta 2 viikkoa ja äidin ikä on 48v

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 15:36"]

Meillä on oma aika noussut valtataistelun aseeksi. Olen palannut 2,5v jälkeen töihin nyt ja mies jäi 6kk kotiin lapsen kanssa. Nyt sitten tappelemme siitä kuka saa omaa aikaa ja kuka ei. Ennen laskimme että jos toinen lähti matkalle kavereiden kanssa, sai toinen yhtä monta matkapäivää, mutta nyt menemme jo tuntitasolla tässä hommassa. 

Hassuinta tässä on se, että mies juuri nimenomaan halusi, että lähden töihin ja hän saa olla lapsemme kanssa kotona. Ja kesällä hänellä oli paljon menoja (merkkasin ne kaikki ylös juuri siitä syystä, että arvasin, että sanomista tulee). Nyt sitten kun olen päivät töissä ja iltaisin on välillä jotakin omia juttuja / viikonloppuisin, onkin ne ihan kauhistus. 

Nyt minun pitää oikeasti tehdä valintoja, että menenkö salille vai lastenvaatekutsuille. Molempia en voi saada viikon aikana. Ja kerrottakoot, että jos tarkkaan lasketaan, olen vielä isosti saamapuolella tässä omassa ajassa kun ottaa mieheni kesän riennot huomioon. 

Jos et siis naisena ja äitinä itse syyllistä itseäsi niin älä huoli, siihen hommaan kyllä löytyy varmasti joku muu! 

[/quote]

ei tietenkään, kun palstahan on täynnä jaksavia mummoäitejä, jotka juoksevat viiskymppisenä maratoneja ja kipaisevat vauva repussa Himalajalle.

Perheissä ei ikinä riidellä lastenhoidosta, vaan isät innoissaan viettävät vaivattomien ja näkymättömien lasten kanssa aikaa.

Niin ja kaikilla on villiä seksiä 6 kertaa viikossa, vaikka vauva on vasta 2 viikkoa ja äidin ikä on 48v

[/quote]

Voi rassu kun sulla on paska elämä!