Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joudun ilmeisesti lopppuelämäni elämään miesten ja poikien kanssa
20.09.2013 |
Tytär muuttaa kotoa, ja olen toki iloinen hänen uudesta elämänvaiheestaan, mutta kyllä tuntuu myös pahalta. Minulla ei ole enää naispuolista seuraa kotonani. Rakastan toki miestäni ja kahta poikaani, mutta se on eri asia. Ja tietenkin puhelin on keksitty ja tytär tulee käymään, mutta haikealta tuntuu. Ei ole enä samlaa tavalla yhteisiä aamukahvihetkiä ja rupattelua.
Kommentit (53)
Ja sekö on nyt ap:n mielestä jotenkin ihmeellistä ja taivastelua aiheuttavaa? Ei herranjesta. Jospa sullekin joskus tulee jotain oikeita ongelmia, sitä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:52"]
Ja sekö on nyt ap:n mielestä jotenkin ihmeellistä ja taivastelua aiheuttavaa? Ei herranjesta. Jospa sullekin joskus tulee jotain oikeita ongelmia, sitä odotellessa...
[/quote]
Ei ole ihmeellistä eikä taivastelua aiheuttavaa, mutta haikeaa on. Myös toki luonnollista. Ja kuten täälläkin on selvinnyt, en ole tunteineni yksin. Moni muukin äiti kokee sen ihanaksi asiaksi, että saa jakaa tyttären kanssa naisten välisen yhteyden saman katon alla asuen. Sen yhdessä asumisen loppuminen on suuri asia, jos se on ollut tärkeä asia. :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:52"]
Ja sekö on nyt ap:n mielestä jotenkin ihmeellistä ja taivastelua aiheuttavaa? Ei herranjesta. Jospa sullekin joskus tulee jotain oikeita ongelmia, sitä odotellessa...
[/quote]
Ei ole ihmeellistä eikä taivastelua aiheuttavaa, mutta haikeaa on. Myös toki luonnollista. Ja kuten täälläkin on selvinnyt, en ole tunteineni yksin. Moni muukin äiti kokee sen ihanaksi asiaksi, että saa jakaa tyttären kanssa naisten välisen yhteyden saman katon alla asuen. Sen yhdessä asumisen loppuminen on suuri asia, jos se on ollut tärkeä asia. :)
Ap
[/quote]
Mikä ihmeen naisten välinen yhteys?
Minulla on sekä tytär että poika (teini-ikäisiä) enkä koe mitään yhteyttä tyttäreen. Toisaalta olen läheisempi pojan kanssa. Toki kumpikin ovat rakkaita mutta pojan kanssa tosiaan on enemmän "yhteistä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kamalaa. Mulla on vain kaksi poikaa ja kaksi veljeä, ei siis tyttöä eikä siskoa. En koe jääneeni mistään paitsi. Serkuistani, joita on vain seitsemän, on yksi nainen joka on minua 20 vuotta vanhempi enkä ole häntä nähnyt juuri muualla kuin omaisten hautajaisissa. Äitinikin kuoli nuorena. Eli eipä ole naisseuraa suvussa.
Minunkin vaikea uskoa, että olet surullinen siitä, että elät miesten kanssa. Siitä saa toki olla surullinen, että tytär muuttaa pois ja yksi elämänvaihe on päättymässä. Vai tarkoititko näin? Sellaisen kuvan tekstistäsi saa.
Mietihän nyt uudelleen; saat elää samassa kodissa kolmen rakkaan ihmisen kanssa, ja kun poikasi muuttavat pois, jäljelle jää vielä oma rakas kumppani jonka kanssa rupatella ja keitellä kahvia. Naisseuraa saat niistä omista ystävistäsi, koska eihän oma tytär saa koskaan kuitenkaan olla äitinsä ystävä sillä tasolla mitä toinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä naisseuraa niin varmaan kaipaa, jos sitä ei ole ollut. Tai jos suhde tyttäreen olisi huono, tuntuisi varmaan helpottavalta muutto, mutta näin ei ole. Tyttäreni on minulle läheinen ja tärkeä, ja hänen kanssaan teen asioita ja puhun asioista, jotka ovat erilaisia kuin asiat mieheni tai poikieni kanssa. Ap
En tietenkään ole surullinen siitä, että minulla on hyvä mies ja ihanat pojat! Mutta olen todellakin surullinen siitä, ettei minulla enää ole naissuraa kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupattelu ja kahvin keittely miehen kanssa on aivan erilaista kuin tyttären kanssa. Ap
Rupattelu ja kahvin keittely miehen kanssa on aivan erilaista kuin tyttären kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei ole sun miehen ja poikien syy että ovat miehiä! Joteknin kummallinen ajattelumaailma kokea itsensä onnettomaksi siksi että joutuu (huomaa joutuu, ei saa!) elämään omien lapsiensa ja miehensä kanssa. Minusta sinulla on vääristynyt ajatusmaailma. Aloita uusi ketju siitä, kuinka pahalta tuntuu että tytär muuttaa pois, niin saat vertaistukea. Koska minä en ainakaan mitenkään voi ymmärtää sinua siitä näkökulmasta, että sua pitäisi lohduttaa koska sulla on siinä ympärillä vielä rakas ja onnellinen perhe, joka sattuu vaan olemaan "väärää" sukupuolta arvon rouvalle. Niille pojillesi kun olet kuitenkin kaikkein rakkain ihminen maailmassa, tuntuu pahalta heidän puolestaan että suret sitä että he eivät ole tyttöjä.
Et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. En sure sitä, että poikani ovat poikia. Mutta tosiasia on, että suhde tyttäreen on erilainen kuin poikiini. Ei huonompi eikä parempi. Elämäni muuttuu yksipuolisemmaksi. Siitä häviää jotakin hyvin tärkeää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en todellakaan koe itseäni onnettomaksi. Mutta olen kyllä surullinen tästä, että menetän naispuolisen asuinkumppanin perheessäni. Enkä tunne surustani syyllisyyttä, se on aivan oikeutettua. Eikä vähennä sitä arvoa, jota koen suhteesta poikiini ja mieheeni. Ap
Joudun ilmeisesti loppuelämäni elämään miesten ja poikien kanssa = en saa enää elää tyttöjen ja naisten, poikien ja miesten kanssa. Jotain vähemmän siis on, mutta ei jotain huonoa.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 06:56"]
En tietenkään ole surullinen siitä, että minulla on hyvä mies ja ihanat pojat! Mutta olen todellakin surullinen siitä, ettei minulla enää ole naissuraa kotona. Ap
[/quote]
Et taida kyllä ihan täysillä käydä. Mitä jos hankkisit nyt ihan ensiksi sisältöä elämääsi? Kuulostat kyllä oudolta. Ja ripustautuvalta äitityypiltä.
No kyllä me nyt kaikki ymmärretään, että tuntuu pahalta että tytär muuttaa pois kotoa. Mutta sun otsikkosi ei käsitellyt sitä, ei siinä puhuta tyttärestä yhtään mitään. Siksi et varmaan hirveästi saa ymmärrystä, koska otsikko, aloitusviesti ja se mitä oikeasti yrität sanoa, ovat eri asioita.
No kyllä me nyt kaikki ymmärretään, että tuntuu pahalta että tytär muuttaa pois kotoa. Mutta sun otsikkosi ei käsitellyt sitä, ei siinä puhuta tyttärestä yhtään mitään. Siksi et varmaan hirveästi saa ymmärrystä, koska otsikko, aloitusviesti ja se mitä oikeasti yrität sanoa, ovat eri asioita.
Elämässäni on paljon sisältöä. Enkä ole ripustautuva äitityyppi ollenkaan. Minulla on mielenkiintoinen työ, hyviä ystäviä ja ihana perhe. Harrastan lukemista ja liikuntaa. En todellakaan oleta loppuelämäni olevan mitenkään onnetonta, mutta olen kyllä haikea tästä muutoksesta. Mksi ei saisi olla, 14? Ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:56"]
Minä en ihan ymmärrä ap:tä. Ymmärrän muutoksen tuoman surun ja haikeudn, ymmärrän, että jotain puuttuu. Mutta ap antaa ymmärtää, että jos toinen pojista muuttaa pois, ei tunnu haikealta, koska niitä miespuolisiahan on vielä kotona. Ja kun se nuorinkin häipyy, niin ei tunnu miltään, kun jäähän se oma mies. Tätä ajattelumallia en ymmärrä.
Minulle lapset ovat yksilöitä, joiden kanssa on se oma ainutlaatuinen suhteensa, enkä käsitä lainkaan, miten kaipaisin tytärtäni enemmän kuin poikaani. Miehebi seura ei korvaa kumpaakaan. Tyttären kanssa teemme eri juttuja, mutta sulupuoleen sidottu juttu se ei ole.
Koen väkisinkin sääliä tällaisten äitien lapsia kohtaan, joiden läheisyys lapseen perustuu sukupuoleen. Aihe ei ole minulle tabu, mutta normaalina en sitä silti suostu pitämään. Kyse on yhden,lapsen suosimisesta muiden kustannuksella ja syyksi laitetaan sulupuoli, jotta ei tarvitae myöntää olevansa epäreilu vanhempi.
[/quote]
Ei tunnu menevän perille. :D Tulen kaipaamaan poikia yhtä paljon kuin tytärtä, mutta vain tällä kertaa käy niin, että elämäni muuttuu sillä tavalla, että en todennäköisesti enää ikinä asun naispuolisen ihmisen kanssa. Ap