Mitä salasuhteen jälkeen?
Oon järjettömän rakastunut varattuun mieheen, jonka kanssa oon säätänyt aivan liikaa. Tiedän, että tekemisemme ovat olleet vastoin kaikkia moraalin sääntöjä. En ole ylpeä itsestäni.
Tää mies saa mut tuntemaan oloni ihanaksi, hän saa mut tuntemaan itseni erityiseksi. Samalla tää koko tilanne kuitenkin tekee mut hulluksi. Sydäntä raastaa, keuhkoja puristaa. En saa nukuttua enkä syötyä.
Tänään se kuitenkin iski muhun. Tajusin, että vaikka kuinka rakastan miestä, mun rakkaus ei hänelle riitä. Meistä ei ikinä tuu mitään tän enempää.
Tää ei voi enää jatkuu näin. Mä en voi hukata elämääni. Mun on laitettava tälle piste. Mut miten mä pääsen tästä ikinä yli? Sattuu aivan saatanasti. Niin pateettiselta kuin tää kuulostaakin, oon varma, etten enää koskaan rakasta ketään näin mielettömästi.
Kommentit (62)
Varattuun mieheen täälläkin ihastunut. Ja sinulle nro 7, kyllä se varattu mieskin osaa olla omistushaluinen ja empaattinen.
Omassa tapauksessani en ole edes varma, että valitsisiko mies minua missään tilanteessa muuta kuin satunnaiseksi kyljen lämmittäjäksi, vaikka olisi vapaakin. Itse yrittänyt tässä myös päästä tästä piinasta irti, koittanut olla pitämättä yhteyttä ja tapaamatta, mutta aina sitä itsensä hänen luotaan löytää, vaikka piti niin olla viimeinen kerta kun hänet tapaan.
Nro 10, tuo oli kuin minun ajatuksistani...
Mulla oli salasuhde pari vuotta. Olimme ihan käsittämättömän rakastuneita toisiimme. Tästä huolimatta järki pysyi sen verran päässä, että ymmärsimme erilaisten elämäntilanteidemme mukana tuomat realiteetit, eikä meistä koskaan tullut oikeaa paria. Ehkä olimme pelkureita, ehkä emme rakastaneet toisiamme sittenkään tarpeeksi, ehkä olimme liian mukavuudenhaluisia. Suhde lopahti, kun tunnustimme lopullisesti, ettei siitä mitään oikeaa tulisi koskaan. Välimme ovat kuitenkin yhä lämpimät, vaikkakin etäiset. En muistele pahalla tai kanna mistään kaunaa. No hetkittäin mietin, miten alumperin rakastuin niin päättömästi tähän tuikitavalliseen mieheen. Olen oikeasti helpottunut, kun koko homma on ohi, sillä se oli ajoittain todella raskasta ja raastavaa ja toisaalta täynnä lukemattomia ihania hetkiä, iloa ja hyvää oloa. En aio ikinä enää haksahtaa moiseen soppaan. Tavallinen tasainen elämä on parasta.
Voi höppänät teitä. Melkein laatta lentää, kun lukee näitä tilityksiä. Voi tätä itsepetoksen määrää.
Eikö yhtään kuvota, että tää teidän jakorasia lähtee himaan vetäsemään sitä vakituistaan sen jälkeen kun te olette kuksineet keskenänne? Tai nuoltuaan eka oikeaa eukkoaan, se tulee hoitelemaan teidät.
Olette aina ja tulette olemaan ravintoketjun pohjalla. Teidät dumpataan, ja ukko tuskin muistaa niitä valheita, mitä on leperrellyt korviinne. Kieltää teidät mennen tullen käsi sydämellä.
Apua, ihanko oikeesti on yli nelikymppisiä, jotka elää tuollaista "Ihku mies on niiiiin ihana, enkä pääse yli siitä!"-vaihetta? :O Mä oon aina luullut että nuo elämää suuremmat tunteet on 15-vuotiaitten juttuja, sori vaan... Eikö riitä että on aikuinen ja päättää että tämä oli nyt tässä? Ihmettelen miten tuollaiseen edes päädytään...
Näinhän se menee... Älkää hyvänen aika uskoko niitä juttuja mitä ne miehet teille lurittelee! Kyllä ne miehet osaa. Se tuo heille suurta tyydytystä "valloittaa" naisia ja pitää niitä otteessaan.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 22:42"]
Voi höppänät teitä. Melkein laatta lentää, kun lukee näitä tilityksiä. Voi tätä itsepetoksen määrää.
Eikö yhtään kuvota, että tää teidän jakorasia lähtee himaan vetäsemään sitä vakituistaan sen jälkeen kun te olette kuksineet keskenänne? Tai nuoltuaan eka oikeaa eukkoaan, se tulee hoitelemaan teidät.
Olette aina ja tulette olemaan ravintoketjun pohjalla. Teidät dumpataan, ja ukko tuskin muistaa niitä valheita, mitä on leperrellyt korviinne. Kieltää teidät mennen tullen käsi sydämellä.
[/quote]
Aijaa. Mä oon kyllä naimisissa entisen salasuhteeni kanssa ja meillä on kaksi lastakin.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:32"]
Aijaa. Mä oon kyllä naimisissa entisen salasuhteeni kanssa ja meillä on kaksi lastakin.
[/quote]
Mistä vetoa, että miehelläsi on jo toinen plakkarissa. Ei kahta ilman kolmatta, vai mikä tällaisten ihmisten motto voisi olla?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:32"]
Aijaa. Mä oon kyllä naimisissa entisen salasuhteeni kanssa ja meillä on kaksi lastakin.
[/quote]
Mistä vetoa, että miehelläsi on jo toinen plakkarissa. Ei kahta ilman kolmatta, vai mikä tällaisten ihmisten motto voisi olla?
[/quote]
Joo joo. Arvasin että joku kiukkunen moraalimaija vetää tän ässän hihasta. :)
Tehkääpä niin kuin minun eksä: ero perheestä ja muutatte yhteen asumaan. Onnea kestää sen pari kuukautta kunnes huomaatte, että olitte vain niin jännitykwen kaipuussa että kumpikin teki vain elämänsä virheen: toinen jättämällä perheensa ja 20 vuoden liiton, tiinen roikkumalla epätoivoisena haaveessa, että tässä miessä olisi jotain ihanaa. Jumalauta, se mies pettää sut hielä samalla tavalla kuin oman perheensä.
No kyllä sun sietää olla siitä sitten ylpeä!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:32"]
Aijaa. Mä oon kyllä naimisissa entisen salasuhteeni kanssa ja meillä on kaksi lastakin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:41"]
Tehkääpä niin kuin minun eksä: ero perheestä ja muutatte yhteen asumaan. Onnea kestää sen pari kuukautta kunnes huomaatte, että olitte vain niin jännitykwen kaipuussa että kumpikin teki vain elämänsä virheen: toinen jättämällä perheensa ja 20 vuoden liiton, tiinen roikkumalla epätoivoisena haaveessa, että tässä miessä olisi jotain ihanaa. Jumalauta, se mies pettää sut hielä samalla tavalla kuin oman perheensä.
[/quote]
No mitä se kertoo susta että roikuit epätoivoisena 20 vuotta haaveessa, että siinä miehessä olisi jotain ihanaa?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:46"]
No kyllä sun sietää olla siitä sitten ylpeä!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 23:32"]
Aijaa. Mä oon kyllä naimisissa entisen salasuhteeni kanssa ja meillä on kaksi lastakin.
[/quote]
[/quote]
Kyllä se mun mielestä on ihan hieno asia että vaikka yksi parisuhde surullisesti päättyikin, sentään se ei päättynyt turhan takia.
Onko kellään mitään konkreettisia neuvoja, miten saan tukahdettua nämä tunteeni miestä kohtaan ja jatkettua elämääni? Huonosti nukutun yön jälkeen olo ei ole ainakaan yhtään parantunut. Oon kuitenkin päättänyt pitää kiinni päätöksestäni, vaikka yhtä tuskaa tää on.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:43"]
Onko kellään mitään konkreettisia neuvoja, miten saan tukahdettua nämä tunteeni miestä kohtaan ja jatkettua elämääni?
[/quote]
No tietenkin laitat miehen valitsemaan, sinä vai vaimo. Siinähän selviää, välittääkö mies sinusta todella.
Tällä hetkellähän elät ratkaisussa, joka on miehelle täydellinen, on sekä vaimo että rakastajatar. Mies saa kaiken, sinä jäät nuolemaan näppejäsi jos mies ei kerran kuitenkaan halua sinua vaan olet vain mukava ratkaisu.
Mietipä tuolta pohjalta.
Kauan sitten samassa jamassa.. ei sun auta kun yrittää eteenpäin, tietäen että joskus se loppuu kuitenkin. Pidä silmät auki, puuhastele kaikkea muuta, laita nettiin ilmotus, chattaile ihan vaan huvikseen toisten miesten kanssa..
Siis mä nyt ehkä missasin jotain; ap, oletko sinäkin varattu? Onko sinulla lapsia? Entä tällä miehellä?
Kasvata omanarvontunto ja selkäranka, niin huomaat, ettei kyse olekaan rakkaudesta vaan pelkästä riippuvuudesta sinun puoleltasi ja hyväksikäytöstä miehen puolelta.
Kysy siltä salasuhteen miehen nyksältä, josko se antais miehesi sinulle? Lainaat sitten sitä sille exälle tarvittaessa.
Te sentään tiedätte, millaista peliä pelaatte. En oikein jaksa tuntea sympatiaa.