Lue keskustelun säännöt.
Alanvaihto nelikymppisenä? Kannattaako??
18.09.2013 |
Olen kohta 38 vuotias ja miettinyt jo muutaman vuoden ajan alan vaihtoa. Nyt puntaroin mietinkö asiaa turhaa vai onko vain kyse omasta kykenettömyydestäni luovia työelämässä. Onko joka alalla tyyppejä jotka pätevät paskantärkeinä tärkeilijöinä ja päällepäsmäreinä, jonkun silmätikukseen ottamansa lyttääjänä? Itse joudun toistuvasti siihen silmätikun asemaan, ja olo on säännöllisesti aika ajoin aika lyöty. Järjellä ajatellen tajuan itsekin jo tässä iässä, oltuani samalla alalla 15 vuotta, että en kuitenkaan mikään vasta-alkaja ole, ja arvostan tekemääni työtä. En ole huono työssäni, mutta en myöskään suostu ryhtymään todistelemaan pätevyyttäni verbaalisesti kenellekään, ei minun tarvitse. Paskantärkeilijäksi en suostu, tekemäni hyvä työ saa riittää. Esimiesten kanssa tulen aina loistavasti juttuun. Silti joka jumalan työpaikasta löytyy aina joku lyttääjäkollega, joka kokee että minulle voi sanoa ihan mitä vain ja ihan miten vain, ja tekemääni kelvollistakin työtä voi haukkua ja mollata. Vikaa on varmasti persoonassakin että toistuvasti otan tämän kiltin roolin ketä voi lytätä, kiltti kun olen, mutta onko niin että ihan sama minne menen ihmiset ei muutu? Kokeeko muut henkilöt kuvailuni kaltaista? Jos, niin millä alalla olette?
Omaa alaani en halua paljastaa koska se on Suomessa niin pieni.
Kommentit (3)
Miten se puoli pidetään alentumatta itse samalle tasolle vastapuolen kanssa? Mä olen miettinyt ja yrittänyt harjoittaa mielenhallintaa niin ettei mun mieleeni pääsisi vaikuttamaan nämä tylyt puheet ja ilkeilyt. Olen ihan vahva persoona kuitenkin siten että kyllä selviydyn tositilanteessa ihan coolisti, yleensä olen hiljaa vaan ja kävelen pois, tosiaan päättäen että minä en tuohon ryhdy. Kuitenkin jään itselleni kiinni että löydän itseni märehtimästä sanottuja sanoja vielä seuraavana päivänä, ehkä sitä seuraavanakin, todennäköisesti näen untakin aiheesta. Fiilis on mälsä, kotonakin. Vaikuttaa perhe-elämäänkin. Vihaa ja angstia en oikein osaa tuntea, surullisuutta ja hämmentyneisyyttä vain, ymmärtämättömyyttä siihen miksi toinen ihminen käyttäytyy niin. Vaikka olen mielestäni itse tilanteessa niin kuin pitääkin, mielestäni fiksunlaisesti, ilmeisesti juttu ei toimi koska tilanne toistuu kuukauden päästä todennäköisesti taas -ei siis kuitenkaan päivittäin tai viikoittain. Ihmiset neuvovat että pitäis "sanoa kova sana", kerran kunnolla. Varmaankaan en uskalla enkä uskalla ottaa riskiä että sekään ei toimi. Kai sitä kaikkien vaan pitäis osata ottaa tietty määrä paskaa niskaan säännöllisesti. Haluaisin ihan oikeasti oppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi ei poistu alaa vaihtamalla. Toteat itsekin, että ongelmasi on se ettet pysty pitämään puoliasi tylyjä ihmisiä kohtaan ja tällasia tylyjä ihmisiä voi löytyä joka alalta.