Lue keskustelun säännöt.
Hankkisitteko lapsen tilanteessani?
17.09.2013 |
Olen 31-vuotias nainen. Haluaisin saada lapsia, mutta tähän asti elämässä on ollut paljon muuta. Nyt on alkanut ahdistaa, ja tuntuu, että asialla on kiire.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa kahdeksan vuotta, ja olemme avoliitossa. En vaan voi tietää, haluanko sitoutua häneen loppu elämäkseni, mutta en halua erotakaan. Hän on miulle niin rakas ja tärkeä kuitenkin.
Ahdistaa.. biologinen kello tikittää! Vaikka lasten saantikin pelottaa.
Mikä neuvoksi? Kannattaako hankkia lapsi, jos ei ole vielä ihan varma, haluaako naimisiinkaan...?!
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:52"]
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217700=1478402
Hankkisin.
[/quote]
Ahdistavia tosiasioita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oli laittanut hyvän linkin toiseen parisuhdekeskusteluun.
http://www.katajary.fi/parisuhteen-hoito-arjessa-on-taitolaji/
Voi olla, että jos luopuisin miehestäni, en koskaan saisi yhtä hyvää suhdetta tilalle. Näen tämän ajoittain selvästi ja välillä vähemmän, kun epäilykset iskevät.
Ahdistaa, kun tuntuu, että parisuhteesta pidetään yllä sellaista myyttiä, että on mahdollista löytää suhde, jossa tuntisi toisen olevan "se oikea" joka ikinen päivä.
Etenkin tämä kohta iski linkissä:
"Mitä läheisemmän suhteen itselleen haluaa, sitä enemmän on oltava halua ymmärtää toisen erilaisuutta. Erilaisuus itsessään aiheuttaa ristiriitoja. Uskallus selvittää ristiriitoja edellyttää sitoutumista ja sitoutuminen tahtomista; jälkimmäistä taas lisäävät parisuhteessa saadut hyvät kokemukset."
Pitäisikö miun "pakottaa" itseni sitoutumisen (kasvun) polulle avioliiton ja lapsen hankkimisen kautta?
ap
Minun ystäväni teki 2 lasta ja erosi ennen kuin nuorempi oli ehtinyt täyttää 1v. Oli saman (luotettavan, loisto isän) miehen kanssa siis yhteensä n. 10 vuotta avoliitossa. Sitoutumiskammoinen kaikin puolin. Esimerkiksi raha-asioissa oli sairaanloinen tarve osoittaa itsenäisyys (erilliset rahat ja kaikki kulut tarkasti puoliksi).
Itse avoimesti myönsi, että teki lapset, koska halusi ne ja luotti siihen, että isä pitää lapsista huolta. Niin pitääkin. Heillä on nyt vuoroviikkosysteemi pyörinyt viimeiset 3, kohta 4 vuotta.
Kaverilla toinen miessuhde menossa eroamisen jälkeen ja nykyinen mies on samalta alalta kuin lasten isä eli duunari. Ystäväni on taas väitellyt. Eli tavallaan samaa kuviota edelleen vedetään. Tosin sillä erotuksella, ettei enää missään nimessä halua lisää lapsia, joten suhteet on helpompi pitää etäisinä.
Että mieti, mitä teet. Kaveri ei suokaan päässyt lasten isästä eroon. Vuoroviikkosysteemin takia asuvat lähekkäin ja kanssakäymistä on viikottain. Pallo jalassa siis asuin- ja työpaikan valintansa suhteen vielä vuosia.
Sinuna minä hankkisin!! Vaikea kuvitella että minulla ei olisi lapsia yli 30-vuotiaana! Joten siinä iässä olisin jo valmis varmaan vaikkas mihin.
En hankkisi. Vanhempien suhde on lapsen henkinen koti, ja jos sieltä ei löydy sitoutumista alun alkaenkaan, niin milloin sitten? Minusta sinulla on vastuu katsoa, saisitteko suhteenne vakaalle pohjalle. Mietipä sitä, että miehesi ja lapsesi isän sinä kuitenkin saat ihan itse valita, mutta lapsesi on ihan oma persoonallisuutensa, et voi valita mieleistäsi luonnetta, ulkonäköä jne. Ja jos lapsesi vaikka sattuukin olemaan "hankala", "vaikea" jne. niin mistä löytyy voimaa jaksaa? PERHEESTÄ. Parisuhteesta. Yhteenkuuluvuuden tunteesta. Mieti näitä vielä. Sinulla ei ole lapsen kannalta vielä mikään kiire, mutta parisuhteen kannalta kai olisi kivempi elää hoidetussa, tasapainoisessa parisuhteessa jo nyt tai mahdollisimman pian, eikä vasta (ehkä) joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotakuta kiinnostaa, ajattelin palata kertomaan, että päätimme aloittaa lapsen yrittämisen!
Olemme puhuneet todella paljon viimeisen kuukauden aikana. Uskon, että tämä on ollut henkilökohtaista kriisiäni ennen kaikkea. Mieheni on aivan ihana, kuunnellut näitä pohdintojani. Miun taitaa olla todella aika opetella sitoutumaan myös mielessäni tähän rakkaaseen ihmiseen.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus meille tuo :)
Ap
Sun ensihuuma on menny vaan ohi. Mies on sulle tärkeä ja rakas, niinkun pitääkin. Ettei olisi myös 30-kriisiä, jossa sä alat miettiä valintojas ja toteat, että paljon on tehty, paitsi lapsia. Lapsi saattaa olla se, mitä te/sä tarvitset teidän elämään. Jos mies on myös sitä mieltä, että lapsi on tervetullut, niin mikä estää? Sopikaa joku aika(esim.pilleripaketti tai joku tärkeä projekti loppuun), että ehkäisy jää pois ja sen jälkeen saa lapsi tulla jos on tullakseen. Välillä asioiden pitää antaa mennä itsestään, eikä miettiä liikaa eri vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet varma että haluat lapsen niin ilman muuta. Eroja tulee nykyään paljon et olisi sen kummempi. Joku kirjoittaa kuitenkin että sinulla on väärät perusteet haluta lapsi. Se ihminen on lukenut sitten rivien välistä. lapsen haluaminen on mielestäni luonnollinen asia jolle ei tarvi erityisperusteita
Jos varmasti haluat lapsen niin kyllä! Ainakin sulla on suhteellisen vähän aikaa miettiä suhdetta, mahdollisesti erota ja etsiä "parempi" kumppani lapsentekoon. Eri juttu jos tosiaan olisit eroamassa nyt. Ja siis olettaen, ettei ole ongelma hoitaa lasta yksin ja/tai olla hyvissä väleissä lapsen isään jos ero tuleekin.
Lapsen voi hankkia yksinkin, ei siihen avioliittoa tarvita. Kuitenkin olisi hölmöä luopua ihan hyvästä suhteesta tuon takia jos lapsi on miehenkin toiveissa (tuosta sinun sitoutumishaluttomuudestasi huolimatta). On syytä olla miehelle rehellinen.
Ja kyllähän se lapsi tavallaan sitoo naimisiinmenoa enemmän, mutta eri tavalla. Mies on teidän lapsen isä sitten mahdollisen eron jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesikin haluaa lapsen, jos hän haluaa myös sinut (ainakin tällä hetkellä, kukaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, tuleeko ero vai ei), niin kyllä yrittäisin saada lapsen ilman muuta. Pikkuhiljaa, mikään älytön kiirehän sulla ei välttämättä ole asian kanssa. Jos enemmän kallistut siihen että haluat lapsen ja jos suhteessanne ei ole mitään suurempaa vikaa, jos näet teidät ihan tyytyväisenä perheenä, niin miksi ei. Jos sulla on toisaalta jo nyt sellainen tilanne, että suhteessanne jokin tärkeä osa-alue ei toimi, niin eihän se erokaan ole niin paha asia, koska kuten sanottu, aikaahan lapsensaantiin kuitenkin on vielä. Jos taas enemmän ahdistaa ero kuin lapsen saanti nykytilanteeseen, niin tiedät mitä tehdä!
Mitäs mieltä miehesi on lasten hankkimisesta? Vai aioitko kysyäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 17:25"]
Mitäs mieltä miehesi on lasten hankkimisesta? Vai aioitko kysyäkään?
[/quote]
Ollaan asiasta puhuttu paljonkin.
Hän haluaisi myös lapsen lähivuosina.
Ollaan puhuttu sitoutumisvaikeudestani myös. Miehelle ei ole mikään pakko mennä naimisiin, mutta kyllä hän haluaisi miun kanssani loppuelämänsä viettää.
ap
No en hankkisi. Kysyit, hankkisitko lapsen tilanteessani? Kyllä lapsella olisi hyvä olla toisiinsa sitoutuneet vanhemmat!! Näitä isättömiä lapsia on ihan tarpeeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai hankkisin. Jos jokin asia elämässä on varmaa, niin se ettei mikään ole koskaan täysin varmaa. Vaikka ette eroaisikaan niin sinä tai miehesi voitte jäädä auton alle/tippua portaista ja taittaa niskan/joutua vihaisten maaoravien hyökkäyksen uhriksi jne, ja siksi jompikumpi voi joutua olemaan lapsen ainut huoltaja.
Sanot haluavasi lapsia. Miehesi sanoo haluavansa lapsia. Siitä sitä sit tekemään...
Anna palaa vain. Ei se naimisiinmeno liity mitenkään siihen onko lapsia vai ei. Ja jos molemmat haluatte lapsia niin eihän asiassa mitään ongelmaa ole. Kukaan ei voi tulevaisuutta ennustaa, että oletteko lopun elämääne yhdessä vai eroatteko vuoden päästä.
Itsekkään en ole varma haluanko ikinä naimisiin, mutta siitä olen varma että lapsia haluan muutaman, ja vakituisen parisuhteen.
Niin, ja sellaista vielä, kun kommentoitiin tuota sitoutumattomuutta.
Kyse ei ole siitä, että houkuttavampia ehdokkaita olisi tullut vastaan, ainakaan tähän mennessä ei ole.
ap
Jos teillä ei ole pahoja repiviä riitoja, niin sitten varmaan tekisin vauvan tuossakin tilanteessa.
Täältä palstalta tuon tutkimuksen luin. Ja siinä oli ihan linkit mukana ja kaikki. Nopeiten tulivat raskaaksi juuri 30-34-vuotiaat. Selitettiin sillä, että elämä jo tasaantunut, ei stressiä jne´.