Lue keskustelun säännöt.
Hankkisitteko lapsen tilanteessani?
17.09.2013 |
Olen 31-vuotias nainen. Haluaisin saada lapsia, mutta tähän asti elämässä on ollut paljon muuta. Nyt on alkanut ahdistaa, ja tuntuu, että asialla on kiire.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa kahdeksan vuotta, ja olemme avoliitossa. En vaan voi tietää, haluanko sitoutua häneen loppu elämäkseni, mutta en halua erotakaan. Hän on miulle niin rakas ja tärkeä kuitenkin.
Ahdistaa.. biologinen kello tikittää! Vaikka lasten saantikin pelottaa.
Mikä neuvoksi? Kannattaako hankkia lapsi, jos ei ole vielä ihan varma, haluaako naimisiinkaan...?!
Kommentit (39)
Mä oon 37 ja vielä mietin samaa. Ja mietin jo sun ikäisenä. Edelleen käkin saman miehen kanssa avoliitossa, en ole varma onko hän se oikea, mutta en halua erotakaan.
En suosittele tällaista kenellekään, vaan suosittelen sinulle, että teet päätöksen ja pysyt siinä.
Eli, joko jäät miehen kanssa, yritätte lasta jne. ja sitoudut siihen hommaan, lakkaat jahkailemasta. Tai sitten eroat ja olet senkin päätöksen takana.
Mikään hurja kiire 31-vuotiaalla ei kyllä ole, eikös just uusimpien tutkimusten mukaan 31-35-vuotiaat vasta ole hedelmällisimmillään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaa lapsen ja sinä haluat lapsen niin mikäs siinä. Jos molemmat siis sitoudutte lapseen, niin en näe tuossa mitään ongelmaa. Sanoit rakastavasti miestäsi, joten mikä on ongelma?
Jos sekä sinä että miehesi olette täyspäisiä ei se ero myöhemminkään ole mikään katastrofi, jos molemmat ajattelette silloin lasten parasta.
Onpas täällä lohdullisia vastauksia!
Ajattelin etukäteen että miut lynkataan täällä ihan täysin.
Sinulta 37-vuotias, haluaisin kysyä: kauanko olette olleet yhdessä? Rakastatko kuitenkin miestäsi? Kuinka pian aiot itse tehdä päätöksen lasten suhteen?
Ihana toi hedelmällisyystutkimus! Haluaisin uskoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:31"]
Ahdistaa.. biologinen kello tikittää! Vaikka lasten saantikin pelottaa.
Mikä neuvoksi? Kannattaako hankkia lapsi, jos ei ole vielä ihan varma, haluaako naimisiinkaan...?!
[/quote]
Jos tuntuu, että pärjää han hyvin ilman lapsia, ei lapsia kannata hankkia.
No jos hankit lapsen, niin tavalla tai toisella olet sidottu mieheen pitkäksi aikaa. En tiedä, en kyllä sinuna hankkisi lasta. Kyllä siinä mielestäni pitää olla varma että on tahtoa olla miehen kanssa yhdessä loppuelämä. Toki elämä heittelee ja yh:ksi voi päätyä kuka tahansa, mutta kyllä mun mielestä lähtökohtana pitää olla se että haluaa antaa laselle mahdollisimman vakaan kodin, ja valitsee parisuhteensakin niin.
Toinen mikä kannattaa puntaroida kunnolla, on se että haluatko oikeasti lapsen? Onko se sinulle niin tärkeää, että tekisit sen jopa miehen kanssa jonka kanssa et näe tulevaisuutta? Juuri tuossa iässä monille käy niin että tehdään lapsi vain koska on kiire ja muutkin tekee niin, myös hetkellinen vauvakuume vaikuttaa. Sitten 5 vuoden päästä todetaankin että ei olisi pitänyt tähän ryhtyä, että ei itsestä olekkaan tähän. Ihan oikeasti, niin käy todella monelle. Tälläkin palstalla tulee epäsäännöllisen säännöllisesti sellaisia alotuksia että vauvaika/pikkulapsiaika yllätti rankkuudellaan, nyt kaduttaa. Ja ne ensimmäiset vuodet on todella rankkoja, ainoa miten sen jaksaa, on oikeasti aito halu olla vanhempi ja kasvattaa lapsi. Siksi sanon tämän, koska selvästi olet sitoutumiskammoinen, niin oletko varma ettet ole sitä myös lapsen suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 10:32"]
No jos hankit lapsen, niin tavalla tai toisella olet sidottu mieheen pitkäksi aikaa. En tiedä, en kyllä sinuna hankkisi lasta. Kyllä siinä mielestäni pitää olla varma että on tahtoa olla miehen kanssa yhdessä loppuelämä. Toki elämä heittelee ja yh:ksi voi päätyä kuka tahansa, mutta kyllä mun mielestä lähtökohtana pitää olla se että haluaa antaa laselle mahdollisimman vakaan kodin, ja valitsee parisuhteensakin niin.
Toinen mikä kannattaa puntaroida kunnolla, on se että haluatko oikeasti lapsen? Onko se sinulle niin tärkeää, että tekisit sen jopa miehen kanssa jonka kanssa et näe tulevaisuutta? Juuri tuossa iässä monille käy niin että tehdään lapsi vain koska on kiire ja muutkin tekee niin, myös hetkellinen vauvakuume vaikuttaa. Sitten 5 vuoden päästä todetaankin että ei olisi pitänyt tähän ryhtyä, että ei itsestä olekkaan tähän. Ihan oikeasti, niin käy todella monelle. Tälläkin palstalla tulee epäsäännöllisen säännöllisesti sellaisia alotuksia että vauvaika/pikkulapsiaika yllätti rankkuudellaan, nyt kaduttaa. Ja ne ensimmäiset vuodet on todella rankkoja, ainoa miten sen jaksaa, on oikeasti aito halu olla vanhempi ja kasvattaa lapsi. Siksi sanon tämän, koska selvästi olet sitoutumiskammoinen, niin oletko varma ettet ole sitä myös lapsen suhteen?
[/quote]
Tarkoitatko, että jos etukäteen tietää jonkin asian rankaksi, siihen ei kannata ryhtyä ollenkaan? Kai jokainen lasta haluava tiettää, että lapsi tuo rankkoja mutta myös ihania asioita?
Moniko vaikka sadasta katuu oikeasti lapsen tekemistä? Eli ovatko ne muutamat, jotka "tiesivät ettei olisi kannattanut" sitten oikeassa ja kaikki muut väärässä?
Hei viimeiset kirjoittajat ootteko huomanneet, että AP on ilmeisesti päättänyt asian jo?? Tuossahan se sitä kirjoittaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miehesi kanassa siksi, ettet halua ja uskalla olla yksin? Eli vähintään seuraava pitäisi olla katsottuna valmiksi ennen kuin uskallat erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:47"]
Oletko miehesi kanassa siksi, ettet halua ja uskalla olla yksin? Eli vähintään seuraava pitäisi olla katsottuna valmiksi ennen kuin uskallat erota?
[/quote]
Ei nyt ihan näinkään...
Kuten sanoin, mieheni on miulle tosi rakas ja tärkeä.
En vain osaa sitoutua loppuelämäkseni.
Mutta jos pitää valita, niin totta kai olen mieluummin tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa kuin loppuikäni yksin!!
Vaikka välillä mietinkin, olisiko jossain minulle vielä sopivampi mies.
Mutta eipä ole ole vastaan tullut...! Toivottavasti ei tule sitten myöhemminkään, jos meille tulee perhe.
Ei ole kuitenkaan ollenkaan ikävä ajatus, vaan ihana ajatus perustaa perhe mieheni kanssa.
ap
Itse tekisin tilanteessasi lapsen. Lasten hankkimista kun ei voi vaan siirtää ja siirtää ...
Parisuhde voi päättyä milloin vain. Uuden miehen voi löytää milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:47"]
Oletko miehesi kanassa siksi, ettet halua ja uskalla olla yksin? Eli vähintään seuraava pitäisi olla katsottuna valmiksi ennen kuin uskallat erota?
[/quote]
Ei nyt ihan näinkään...
Kuten sanoin, mieheni on miulle tosi rakas ja tärkeä.
En vain osaa sitoutua loppuelämäkseni.
Mutta jos pitää valita, niin totta kai olen mieluummin tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa kuin loppuikäni yksin!!
Vaikka välillä mietinkin, olisiko jossain minulle vielä sopivampi mies.
Mutta eipä ole ole vastaan tullut...! Toivottavasti ei tule sitten myöhemminkään, jos meille tulee perhe.
Ei ole kuitenkaan ollenkaan ikävä ajatus, vaan ihana ajatus perustaa perhe mieheni kanssa.
ap
[/quote]
Mistä voit tietää, onko joku parempi mies, jos et ole elänyt samalla tavalla arkea kuin nykyisen miehesi kanssa? Vai ihastumistako vain kaipaat?
37-vuotias täällä taas. Ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, ensimmäinen vakava seurustelusuhde molemmille. Miehen mielestä meillä kaikki hyvin, ekat kymmenen vuotta yritti ymmärtää sitoutumiskammoani, nyt ei enää sillä päätään vaivaa, on oppinut elämään sen kanssa. Mies haluaisi lapsen ja minäkin kyllä. Olen jättänyt jo monta vuotta sitten hormonaalisen ehkäisyn pois, mutta tosipaikan tullen alan jänistää jos on hedelmälliset ajat kyseessä ja vaadin kondomin.
Joku ongelma minulla tässä siis on, mutta koska olen muuten ihan täyspäinen (menestyn työelämässä, yksi harrastus, jossa olen SM-kilpatasolla, on ystäviä jne.) ja elämä siis ok, en ole vielä psykologin juttusille lähtenyt. En tiedä pelkäänkö elämänmuutosta, parisuhteen muuttumista, sitä osaisinko olla äiti, en tiedä.
Mutta asia kuitenkin häiritsee ja jahkailusta ei tule kuin kiukkuiseksi.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:17"]
37-vuotias täällä taas. Ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, ensimmäinen vakava seurustelusuhde molemmille. Miehen mielestä meillä kaikki hyvin, ekat kymmenen vuotta yritti ymmärtää sitoutumiskammoani, nyt ei enää sillä päätään vaivaa, on oppinut elämään sen kanssa. Mies haluaisi lapsen ja minäkin kyllä. Olen jättänyt jo monta vuotta sitten hormonaalisen ehkäisyn pois, mutta tosipaikan tullen alan jänistää jos on hedelmälliset ajat kyseessä ja vaadin kondomin.
Joku ongelma minulla tässä siis on, mutta koska olen muuten ihan täyspäinen (menestyn työelämässä, yksi harrastus, jossa olen SM-kilpatasolla, on ystäviä jne.) ja elämä siis ok, en ole vielä psykologin juttusille lähtenyt. En tiedä pelkäänkö elämänmuutosta, parisuhteen muuttumista, sitä osaisinko olla äiti, en tiedä.
Mutta asia kuitenkin häiritsee ja jahkailusta ei tule kuin kiukkuiseksi.
[/quote]
Muista kuitenkin, että sinulla ei ole paljoa enää aikaa lasten hankinnalle, miehelläsi sen sijaan on.
37 -vuotiaalle. Kyllä sulla alkaa olla viimeiset hetket lasten hankintaan. Kyllä nelikymppiset ensisynnyttäjät alkavat olla suht harvinaisia. Ja entäs josta haluatkin useamman lapsen? Mahdollisuutesi saada lapsia heikkenevät koko ajan.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Paras+hedelm%C3%A4llisyys++20-vuotiaana/HS20051010SI1TL02qot
20-vuotiaan naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 90 prosenttia.
20 ikävuoden jälkeen naisen hedelmällisyys laskee niin, että 30-vuotiaalla se on enää 55-70 prosenttia, 35-vuotilaalla alle 40 prosenttia ja 45-vuotiaalla noin 10 prosenttia.
Kolmekymmentä vuotta sitten puolet ensisynnyttäjistä oli alle 23-vuotiaita.
Kymmenen viime vuoden aikana ensisynnyttäjien keski-ikä on ollut 27,8 vuotta
Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on pysynyt pitkään noin 30 vuodessa.
Yli 35-vuotiaiden ensisynnyttäjien osuus nousi kuudesta prosentista kymmenen prosenttiin vuosina 1993-2003.
Lapsettomien naisten osuus 35-vuotiaiden ikäluokasta on noussut 18 prosentista 25,5 prosenttiin vuosina 1986-2003.
Korkeakoulutuksen saaneista, 50-54-vuotiaista johtajanaisista 22,5 prosenttia oli lapsettomia. Kaikista naisista lapsettomia oli 15 prosenttia.
"Mikään hurja kiire 31-vuotiaalla ei kyllä ole, eikös just uusimpien tutkimusten mukaan 31-35-vuotiaat vasta ole hedelmällisimmillään :)
Missä ihmeestä nro 14 on tällaisen tutkimuksen tuloksen oikein lukenut?
voi, olla, että alkaa olla jo kiire "hankkia" lapsia. Et voi olla varma, tuletko raskaaksi.