Lue keskustelun säännöt.
En voi näin lapsellisesta surusta kertoa kellekään joten
17.09.2013 |
kerron sen täällä. Minulla on ollut elämässäni paljon raskaita asioita ja aloitin harrastuksen josta tuli itselleni tosi tärkeä, että voisin kokea onnistuneeni edes jossain. Urallaan huippumenestynyt sisareni innoistui esimerkkini voimasta samasta asiasta, ja kohta myös toinen sisarukseni, ja nyt nämä kaksi sitten ilmoittautuivat yhdessä kisaan johon olisin itsekin voinut osallistua osaamiseni puolesta, ja minulta kysyttin että hoidanko heidän lapsiaan silloin. No hoidin. Enkä osaa edes sanoin kuvata miten paskaksi ja luuseriksi tunnen nyt itseni.
Kommentit (26)
Opettele sanomaan "ei". Lastenhoidosta voi kieltäytyä, jos on ajatellut tehdä jotain muuta. Varmaan ne siskot ei edes tajunneet, että sä olisit voinut haluta mennä kisaan, jos et uskaltanut sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista tuossa on se, että olet tuollainen lapanen. Hyvä, että olet nyt itsekin huomannut sen, joten voit tehdä asialle jotain. Voit aloittaa näyttämällä kirjoittamasi viestin siskoillesi, jos puhuminen tuntuu liian vaikealta.
Suostuin lapsenvahdiksi oman jälkikasvun takia, serkut on tärkeitä kavereita enkä halua kiukuttelullani haitata lasten kaveruussuhteita. Samasta syystä pakko näyttää normaalia naama jatkossakin. Mutta olen niin niin surullinen. ap
Älä huoli, ota tästä opiksi. Se oli vaan yksi kerta. Jatkossa pidät paremmin puolesi. Lapsenvahdin voi ottaa myös jostakin ulkopuolisesta.
Tsemppiä!
seuraavien kisojen ajaksi pyydät jompaakumpaa siskoista lapsenvahdiksi. ei tuo sen vaikeampaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele tätä asiaa tänään, siitä ei mitenkään tule parempi mieli. Päätä että käsittelet sitä huomenna vaikka klo 12, silloin se ei enää tunnu niin pahalta. Opettele sitä ein sanomista, ja kirjoita myös asioita mitä haluat tehdä, muistiin. Keksi myös hyviä syitä mihin vedota, että joku asia ei nyt käy, kun toinen kysyy, jos se ein sanominen on kovin hankalaa.
Ymmärrän kyllä sinua. Oma tilanteeni ei ihan sama ollut, mutta hiukan viistoaa kokemustasi.
Minulla oli myös eräs harrastus. Tuttuni alkoi harrastaa samaa. Minä autoin häntä paljon tässä harrastuksessa, mutta elämäntilanteestani johtuen en kovin voinut satsata tähän harrastukseen.
Tuttuni pystyi panemaan itsensä likoon siihen kunnolla ja hänellä oli rahaakin eri tavalla satsata harrastukseen. Nyt se on hänen erikoisjuttunsa ja hän puhuu vain siitä omana harrastuksenaan ja ei ole koskaan kiittänyt siitä avusta, mitä minulta sai.
Kävin tuttuni näyttelyssä ja koin kyllä surua. Surua siitä, että jaoin tuttuni kanssa itselleni tärkeän asian ja tuntuu, kuin nyt minun ylitseni olis kävelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei se ole mitään kiukuttelua sanoa, että "en voi olla lapsenvahtina, koska aion itsekin osallistua kisaan".
Ymmärrän oikein hyvin, että sinua harmittaa, että muutenkin elämässään pärjäävät sisaresi ikään kuin päihittävät sinut tässäkin asiassa... mutta tiedätkös: sinulla on ihan oikeus määrittää rajasi ja olla silti joviaali ja mukava sisar. Jos annat siskojesi kävellä ylitsesi joka asiassa, itsetuntosi rapautuu entisestään.
Eihän se olisi mitään kiukuttelua, jos olisit vain todennut, että ei sovi, koska olet itsekin menossa samaan kisaan. Eikö siskoille tullut mieleenkään, että olisit kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti ei ole tuo lapsenvahtiosuus vaan minun lapsellinen vitutus siitä miten toiset saa kaiken ja toiset ei saa mitään, ja sitten se jolla on kaikki vie multa näyttävästi ja kovalla tohinalla sen vähäisenkin ylpeyden ja itsekunnioituksen aiheen. ap
Valitan mutta liiasta kiltteydestä ja tyhmyydestä sakotetaan.
Kuullostaa kamalalta mutta se on totuus joten sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa.
1. Jatkat samaa rataa kuin tämän asti mutta se on sitten tietoinen valinta etkä voi olla enää "uhri" eikä sitä sitten enää surra ja valiteta.
2. Opettelet asiallisesti ja jämäkästi laittamaan itsesi ja oman elämäsi etusijalle ja opettelet sanomaan EI silloin kun sinulle ei sovi tai et halua jotain tehdä.
Sinulle jää vielä monta tilaisuutta sanoa KYLLÄ mutta se tuleekin sitten täydestä sydämestä ja omasta halusta eikä pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 14:10"]
Pointti ei ole tuo lapsenvahtiosuus vaan minun lapsellinen vitutus siitä miten toiset saa kaiken ja toiset ei saa mitään, ja sitten se jolla on kaikki vie multa näyttävästi ja kovalla tohinalla sen vähäisenkin ylpeyden ja itsekunnioituksen aiheen. ap
[/quote]
*halaus*
Eli tarkoitat sitä, että itse olet tehnyt kovan työn harrastukseesi ja sitten siskosi tempaisevat sen keveästi ja hurauttavat sinut ns. ohi
Sellaista se elämä ihan oikeasti on. Toiset saa kaiken helposti, toiset tekee alusta asti enemmän töitä ja ei silti pääse samaan.
Kaikki eivät ole samalla lähtöviivalla.
Tiedän, että sinua harmittaa.
Ilmeisesti muut saa kaiken, koska sinä et pidä puoliasi.
Vaikka sanotkin, ettei lapsivahtiosuus ollut pointti, niin se osoittaa juuri millainen luonne sinulla on, eli alistuva.
Miten serkusten välit voisivat huonontua siitä, etteivät yhden päivän ajan saa olla yhdessä, jos kerran muuten ovat toisilleen täekeitä? En oikein edes käsitä, miten pystyt muodostamaan päässäsi tuollaisen ajatuskuvion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa...eli pointti on sun huono itsetunto ja siitä johtuva vitutus.
Taisit suostua lastenvahdiksikin juuri siksi ettet vaan voinutkaan osallistua siskojen kanssa samaan juttuun koska nehän voi olla parempia!
Lakkaa vertaamasta itseäsi ja elämääsi siskojen elämään ja elä omannäköistä elämää ylpeänä itsestäsi.
Siskot saa ja voi osallistua samoihin juttuihin kuin sinäkin ja olisit ylpeä että keksit jotain niin hauskaa että muutkin haluaa sitä tehdä.
Onko kyse jostain juoksukisasta
Eli sinä olet harrastanut juoksua, mutta et ole osallistunut kisoihin.
Nyt menestyneet siskosi ovat huomanneet, että hekin voivat juosta ja ovat osallistumassa nyt viikonloppuna jollekin puolikkaalle ja pyytäneet sinua lapsenvahdiksi.
Nyt sinulla on paskaolo, koska tiedät, että itsekin voisit osallistua kisaan, koska olet harrastanut juoksua pitkään. Mutta siskosi vievät sinulta nyt sen ainoan erityisjutun, joka oli sinun omaa, kun päättivät kovalla tohinalla osallistua kisaan. Nyt kaikki ihailevat siskojasi ja siskosi ottavat kaiken irti tästä ja sinä jäit ihmettelemään, että miten tässä näin kävi, koska juoksu oli alunperin sinun juttusi.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 14:10"]
Pointti ei ole tuo lapsenvahtiosuus vaan minun lapsellinen vitutus siitä miten toiset saa kaiken ja toiset ei saa mitään, ja sitten se jolla on kaikki vie multa näyttävästi ja kovalla tohinalla sen vähäisenkin ylpeyden ja itsekunnioituksen aiheen. ap
[/quote]
Yhtä lailla ne serkukset olisivat voineet viettää päivää yhdessä toisen siskon luona. Tai teidän äidin, tai vaikka maksetun lastenvahdin.
Mutta hyvä, että sua vituttaa tuo kynnysmattona olo. Nyt voit yrittää muuttaa toimintamalliasi.
Kiitos halauksesta, just sitä mä nyt tarvisin kun ei näin typerästä jutusta voi edes puhua kenellekään. Mä kestän sen että ne ajaa pihaan hienoilla autoilla ja että niitten lapsilla on pädit ja podit ja ne asuu hienoissa asunnoissa ja sen että ne harrastaa samaa kuin minä ja osallistuu kilpailuihin. Tähän asti koen vain normaalin kateuden piston ja jatkan elämää koska itsehän olen oman elämäni valinnut. Mutta tämä tapaus missä minut automaattisesti lasketaan palveluskuntaan sattuu kyllä niin helvetisti. Mutta se siitä vatvomisesta. ap
Ymmärrän hyvin surusi ja harmisi. Mutta siis olitko aikonut osallistua ja jäit pois, että saatoit olla siskoillesi lapsenvahtina? Vai etkö ollut alunperinkään osallistumassa juuri tuohon kisaan?
Mutta tulevaisuudessa yritä keskittyä siihen, mitä itse haluat ja mikä tuo sinulle iloa, täysin irrallaan siskojen ja muiden tekemisistä. Onhan maailmassa varmaan satoja tuhansia muitakin jotka harrastavat sinun harrastustasi, yritä suhtautua siskoihisi samalla lailla.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 14:28"]
Kiitos halauksesta, just sitä mä nyt tarvisin kun ei näin typerästä jutusta voi edes puhua kenellekään. Mä kestän sen että ne ajaa pihaan hienoilla autoilla ja että niitten lapsilla on pädit ja podit ja ne asuu hienoissa asunnoissa ja sen että ne harrastaa samaa kuin minä ja osallistuu kilpailuihin. Tähän asti koen vain normaalin kateuden piston ja jatkan elämää koska itsehän olen oman elämäni valinnut. Mutta tämä tapaus missä minut automaattisesti lasketaan palveluskuntaan sattuu kyllä niin helvetisti. Mutta se siitä vatvomisesta. ap
[/quote]
Haluttaisi sinulle kyllä sanoa paljonkin, mutta sanon vain sen, että olet ihana ihmisenä, kun kykenet tunnustamaan itsellesi kateuden ja tuon pahan olon. Se jos mikä on jo rikkautta. Olet ihmisenä joutunut koville ja siksi miettimään tunteitasi ja opettelemaan tuntemaan itseäsi.
SE on sinun voimavarasi, ei joku kisa.
Eivät siskosi voi sinulta viedä mitään, vaikka he ovat menestyneempiä. He eivät voi sinulta viedä sitä voimavaraa, mikä sinulla on itsessäsi.
Vatvo asia mielessäni niin pieneksi, että se ei syö sinua enää. Surusi ei ole lapsellinen, vaan siinä on matkassa varmaan myös lapsuutesi asetelmat ja se tunne, että et ole yhtä hyvä kuin siskosi. Sinua ei ole kehuttu, kuten siskojasi.
Arvosta itseäsi. Kaikkien ei tarvitse näyttää maailmalle pärjäämistään. Sinä pärjäät omassa elämässäsi ja olet omille lapsillesi maailman paras äiti.
No miksi suostuit lapsenvahdiksi siskoillesi? Pidä puolesi ja kiinni siitä mikä on sulle tärkeää.