Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa uupumuksesta/stressistä lääkäriin?
17.09.2013 |
Menemättä nyt sen kummemmin yksityiskohtiin, missä vaiheessa sinä menisit lääkäriin ja hakisit sairaslomaa stressistä tai uupumuksesta? Itse olen saanut jo useita (lääkärin mukaan täysin stressiliitännäisiä) fyysisiä oireita kuten paniikkikohtauksia, tajunnanmenetystä, vapinaa, toistuvia flunssia, vatsakipuja jne. Olen myös huomannut hiljattain ison muutoksen psyykkeessäni. Ennen olin todella positiivinen ja luottavainen itseeni, mutta nyt en koe pystyväni enää mihinkään. En usko että työni on minkään arvoista.
En jaksa tehdä enää mitään, kotiin päästyäni vain nukun tai tuijotan televisiota. Ennen harrastin paljon liikuntaa ja olin sosiaalinen, nyt en enää yksinkertaisesti jaksa. Voin nukkua 15 tuntia putkeen ja olen edelleen aivan poikki. Aamulla herätessäni toivon ettei minun tarvitsisi mennä töihin ja toisinaan toivon myös joutuvani työmatkalla onnettomuuteen.
Olen aivan hajalla tämän tilanteen kanssa, mutta en silti koe olevani tarpeeksi poikki mennäkseni lääkäriin. Työpaikalla työpanostani väheksytään ja koen olevani riittämätön, joten en varmasti senkään takia tunne olevani levon arvoinen. Minulla on masennustausta vuosien takaa ja tunnen nyt ensimmäistä kertaa, että voisin lipsua siihen takaisin.
Auttakaa ja kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (24)
Minusta sinä olet jo vähän myöhässä asian suhteen. Minäkin menin vasta kun töissä tuijotin konetta saamatta mitään aikaiseksi, ja kotona sulkeuduin vessaan itkemään. Harmittaa, etten tajunnut hakea apua (lääkitystä) aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossa sinun tilanteessa menisin ehdottomasti heti lääkäriin. Olet jo kaukana siitä rajasta, jossa pohditaan, mennäkö vai ei. Sinun tilanteesi menee vain vaikeammaksi, mitä enemmän pitkität lääkäriin menoa.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:47"]
Minusta sinä olet jo vähän myöhässä asian suhteen. Minäkin menin vasta kun töissä tuijotin konetta saamatta mitään aikaiseksi, ja kotona sulkeuduin vessaan itkemään. Harmittaa, etten tajunnut hakea apua (lääkitystä) aiemmin.
[/quote]
Nro 2 taas ei saanut eikä olisi huolinut mitään lääkitystä. Minä sain ensiavuksi viikon saikkua ja psykiatriajan. Sieltä sain 4 kk saikkua ja viikottaiset keskusteluajat. Terapiaa tarjottiin, mutta en halunnut sitoutua terapiaprosessiin, tiesin että tulen toipumaan ilmankin kunhan saan hetken rauhoittua.
Nyt burnoutista on jo 7 vuotta aikaa, olen samassa työpaikassa ja samassa toimenkuvassa, eikä sitten niin minkäänlaista stressiä eikä uupumusta. Minä nimittäin opin saikulla pitämään rajani ja olemaan murehtimatta sitä että osaanko tarpeeksi hyvin, pärjäänkö. Ennen koko ajan pelkäsin että MUUT on paljon parempia, ja että olen koko ajan siinä rajalla saanko potkut osaamattomuuteni takia, joten tein töitä ilmaiseksi kotonakin yötä myöten etten jäisi kiinni oletetusta osaamattomuudestani. Ja sitten se jatkuva murhe ja ylityöt uuvuttivat minut.
Nykyisin ajattelen, että teen sen minkä työajan puutteissa voin, ja jos se ei riitä, niin voi voi. Hyvin on kyllä riittänyt.
Itse en myöskään haluaisi lääkitystä ellei ole aivan pakko, niitä on tullut aiemmin syötyä ihan riittämiin. Lepo, keskusteluapu ja jonkinlainen elämänhallinnan opettelu tulisi kyllä tarpeeseen... En tiedä pitäisikö viime kädessä harkita myös työpaikan vaihtoa, työ on kyllä mieleistä, mutta jatkuva riittämättömyyden tunne ja arvostuksen puute ei.
-ap
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:57"]
Itse en myöskään haluaisi lääkitystä ellei ole aivan pakko, niitä on tullut aiemmin syötyä ihan riittämiin. Lepo, keskusteluapu ja jonkinlainen elämänhallinnan opettelu tulisi kyllä tarpeeseen... En tiedä pitäisikö viime kädessä harkita myös työpaikan vaihtoa, työ on kyllä mieleistä, mutta jatkuva riittämättömyyden tunne ja arvostuksen puute ei.
-ap
[/quote]
Tuota työpaikan vaihtoasiaa kannattaa tosiaan miettiä, sitä että onko se vika oikeasti työpaikassa vai omassa ajattelumaailmassa. Ja sekin, että jos lähtee siksi että kokee ettei pärjää, tuleeko siitä itselle taakaksi luuserileima, joka altistaa uusille epäonnistumisille myöhemmin?
Toisaalta jos objektiivisesti ajatellen vika on työpaikassa ja vaihto on mahdollista, vaihda vaan. Itselläni vaihto ei olisi auttanut, sillä vika oli minun päässäni, omassa ylitunnollisuudessani, luuloissani liioista vaatimuksista, kyvyttömyydestä sanoa ei. En olisi pärjännyt missään koulutustani vastaavissa töissä ilman sairaslomalla tekemääni asennemuutosta, vaan olisin luultavasti luisunut johonkin liukuhihnalle uskoen että minä vaan en ollut tarpeeksi lahjakas ja pätevä sitten oman alani töihin... Ja se olisi ollut harmi jos niin olisi käynyt, koska nykyisin TIEDÄN olevani varsin hyvä töissäni!
t. 2/4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2, olet kyllä ihan oikeassa. Vikahan on minussa ja omassa ajattelumallissani ja omanarvontunnossa. En vain ymmärrä miksi kaikki on päässyt rapistumaan niin nopeasti vai olenko vain sinnikkäästi jättänyt huomioimatta ensimmäiset merkit. Oliko sinulle suuri apu nuo viikottaiset keskustelut vai itsesi tekemä työ itsesi kanssa? Vai kenties joku muu? En tiedä yhtään mistä päästä tätä sotkua lähtisi luovimaan...
- ap
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:23"]
Nro 2, olet kyllä ihan oikeassa. Vikahan on minussa ja omassa ajattelumallissani ja omanarvontunnossa. En vain ymmärrä miksi kaikki on päässyt rapistumaan niin nopeasti vai olenko vain sinnikkäästi jättänyt huomioimatta ensimmäiset merkit. Oliko sinulle suuri apu nuo viikottaiset keskustelut vai itsesi tekemä työ itsesi kanssa? Vai kenties joku muu? En tiedä yhtään mistä päästä tätä sotkua lähtisi luovimaan...
- ap
[/quote]
Minulle tärkeintä oli sairasloman sallima etäisyys työhön, ja oma ajatustyö. Psykiatrista ei ollut valitettavasti juuri apua, sillä han uskoi minun masennuksen ja toivottomuuden ajamat väitteeni että en vaan pärjää ja olen huono, ja kannusti minua lähinnä aktivoitumaan alanvaihdon suhteen... Sitten kyllä kun ITSE olin päättänyt että ei ole totta että olen liian tyhmä ja itse tajunnut sairaat asenteeni työhön, psykiatrikin kannusti minua uudessa ajattelussani, mutta jos en olisi itse ajattelumuutostani tehnyt, hän olisi jäänyt käsitykseen, että lahjaton tyyppi on ajautunut raukka liian vaativalle alalle ja nyt on sitten palanut loppuun , eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa vähemmän vaativaan työhön. Niinhän minä hänelle itse sanoin kun sinne ensi kertaa menin, ja vähän harmittaa ettei ammatti-ihminen tajunnut, että se näkemys VOI OLLA burn-outin vääristämä...
Uskon että sinullekni tekisi hyvää jos saisit edes jonkun verran lomaa, jolla stressitaso saisi laskea ja voisit rauhassa miettiä sitä mikä osa vaatimuksistasi tulee oikeasti työnantajalta tai työkavereilta, ja mikä omista itsellesi asettamista kriteereistä. Ja mikä osa arvostamattomuudesta esimerkiksi tulee OIKEASTI esimieheltä ja mikä on omaa tuomiotasi. Itsellläni ainakin oli mielettömästi itseni tuomitsemista, ja myöhemmin tajusin että todennäköisesti esimies ei koskaan halveksinut tai pitänyt minua huonona, se kaikki oli omassa päässäni kokoon keitettyä...
Minulle muuten kirjoitettiin saikku koodilla, jolla sain ajalta jopa korvaukset, vaikkei burn-outlomasta pitäisi saada. Jonkun "Sopeutumishäiriö" ICF-koodin se psykiatri laittoi sinne. Taivaan kiitos että sain sen loman, lääkkeiden avulla entisen menon ja ajatusmyllyn ylläpito ei varmasti olisi ollut ollenkaan terveellistä.
Uskon kyllä että periaatteessa on mahdollista selvitä ilmankin saikkua jos stressitaso ei ole vielä lamauttavan korkea, mutta helpottaisi kyllä jos saisi sen etäisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle tuhannesti ajastasi, todella lohduttavaa lukea jonkun toisen kokemus tästä. Annoit minulle paljon uutta ajateltavaa jo nyt. Ehkäpä minä uskaltaisin mennä sinne lääkäriin, pelottaa vaan tosiaan että sieltä ei sitten mitään saakaan. Kynnys mennä on korkea... Itse olen jo siinä vaiheessa ettei itkukaan enää tahdo tulla, tilalla on vain täydellinen tunnekylmyys. Senkin takia pelkään, etten vaikuta niin väsyneeltä kuin oikeasti olen.
Menin lääkäriin siinä vaiheessa kun työssä en saanut aikaiseksi koko päivän aikana kuin puolen tunnin hommat ja vessassa käydessä vain itkin. Lääkäri laittoi koodiksi lievän masennuksen, koska tilanne aiheutti myös masennusoireita. Selvisin 6 viikon lomalla takaisin työkykyiseksi, ilman lääkitystä. Tuon loman ajan kyllä olin täysin toipilas, kotona en suoriutunut normaaleista askareista, jotka tavallisesti tein työpäivän lisäksi ja mieleni suojeli itseään niin etten halunnut avata tietokonetta ollenkaan yli kuukauteen, en edes viihdekäyttöön.
Toivottavasti lääkäriaikasi tälle viikolle on jo varattuna ja paljon voimia tähän syksyyn ja toipumiseen!
P.S. Osta kirkasvalolamppu, jos sellaista ei vielä ole. Auttaa aivokemiaasi tässä vaikeassa tilanteessa päivien pimetessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:49"]
Menin lääkäriin siinä vaiheessa kun työssä en saanut aikaiseksi koko päivän aikana kuin puolen tunnin hommat ja vessassa käydessä vain itkin. Lääkäri laittoi koodiksi lievän masennuksen, koska tilanne aiheutti myös masennusoireita. Selvisin 6 viikon lomalla takaisin työkykyiseksi, ilman lääkitystä. Tuon loman ajan kyllä olin täysin toipilas, kotona en suoriutunut normaaleista askareista, jotka tavallisesti tein työpäivän lisäksi ja mieleni suojeli itseään niin etten halunnut avata tietokonetta ollenkaan yli kuukauteen, en edes viihdekäyttöön.
Toivottavasti lääkäriaikasi tälle viikolle on jo varattuna ja paljon voimia tähän syksyyn ja toipumiseen!
P.S. Osta kirkasvalolamppu, jos sellaista ei vielä ole. Auttaa aivokemiaasi tässä vaikeassa tilanteessa päivien pimetessä.
[/quote]
Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla että selvisit "vain" kuudella viikolla. Olen pohtinut tuota kirkasvalolampun ostoa, mutta olen vieläkin skeptinen onko se ihan hintansa väärti...
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:40"]
Kiitos sinulle tuhannesti ajastasi, todella lohduttavaa lukea jonkun toisen kokemus tästä. Annoit minulle paljon uutta ajateltavaa jo nyt. Ehkäpä minä uskaltaisin mennä sinne lääkäriin, pelottaa vaan tosiaan että sieltä ei sitten mitään saakaan. Kynnys mennä on korkea... Itse olen jo siinä vaiheessa ettei itkukaan enää tahdo tulla, tilalla on vain täydellinen tunnekylmyys. Senkin takia pelkään, etten vaikuta niin väsyneeltä kuin oikeasti olen.
[/quote]
Minusta voit mennä sinne lääkäriin, mutta muista, sinä itse päätät mitä hoitoa otat vastaan ja mitä et. On mahdollista, että lääkäri esimerkiksi pyrkii tarjoamaan masennuslääkitystä, riippuu niin lääkäristä. Mutta ei sinun ole pakko ottaa mitään hoitoa jota et koe oikeaksi.
Pahinta mitä voisi tapahtua että kohtaisit lääkärin joka ei ymmärrä sinua yhtään ja et saisi mitään apua muuta kuin reseptin pillereitä, ja niitäkään et haluaisi syödä. Siinäkään tapauksessa tilanne ei olisi yhtään huonompi kuin se on ilman sitä lääkärikäyntiä. Ja on myös mahdollista, että tapaatkin lääkärin joka ymmärtää tilanteesi ja tarjoaa ainakin jonkinlaista sairaslomaa. Varsinkin, jos kerrot näistä oivalluksistasi että vaadit itse liikaa itseltäsi ja että tajuat oman osuutesi stressin oravanpyörään. Itse myös korostin etten koe olevani yleisesti masentunut, vaan nimenomaan uupunut työstä, koska muuten tyrkyttävät niitä masennuslääkkeitä vaan.
Kirkasvalolamppuun itse olen vähän skeptinen. No toki jos kaamosmasennusta on tuon stressin ohella, siihen siitä on varmaan apua, mutta uhkaavaan burnoutiin ja työuupumuskeen ei muuten taida kirkasvalot eikä edes D-vitamiini (jota jotkut tarjoaa joka paikkaan) oikein auttaa. Tuollainen tilanne on erittäin hyväksi ihmiselle lopulta oleva pysähtymisen paikka, vaikka tuskallinen onkin!
t. se aiemmin vastannut burnout tapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärissä käyty ja loppuviikon sain sairaslomaa. Syyllisyydentunne on aivan valtava ja pelkään työpaikkani puolesta. Olo on tästä huolimatta huojentunut, olen vain maannut ja itkenyt koko päivän... Pelkään vain ettei tästä ole suuren syyllisyydentuntoni talia mitään todellista hyötyä kun stressaan koko ajan...
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:16"]
Lääkärissä käyty ja loppuviikon sain sairaslomaa. Syyllisyydentunne on aivan valtava ja pelkään työpaikkani puolesta. Olo on tästä huolimatta huojentunut, olen vain maannut ja itkenyt koko päivän... Pelkään vain ettei tästä ole suuren syyllisyydentuntoni talia mitään todellista hyötyä kun stressaan koko ajan...
Ap
[/quote]
Se vaan tarkoittaa, että lomaa tarvitaan enemmän. Vähän huono lääkäri osui kohdalle, mulle lääkäri sanoi, että loma annetaan 2 vkon pätkissä ettei tartte heti stressata sen loppumista. Mulla aikanaan työkaverit suhtautuivat tosi hyvin asiaan, hienotunteisesti myös. Oli helppo palata sitten aikanaan töihin. Toivottavasti sinulla samaten. Onhan sinulle varattu jo valmiiksi uusi aika lääkäriin loman loppupäivälle? Niin tehtiin minulle lääkärin ehdotuksesta eli halusi itse varmistaa, että olen valmis töihin.
Ja muista oman lääkärini sanat, tällä sairaslomalla ei ole tarkoitus olla vuodepotilaana ellei siltä tunnu. Jos vaan voimia riittää, niitä saa kerryttää ulkona ja kaupungilla ja harrastuksissa ja enemmän kuin suotavaa tehdä kaikkea mistä nauttii, sitten kun vaan jaksaa. Se on osa toipumista. Mulla pari ekaa viikkoa meni kyllä täysin sumussa, seuraavat kaksikin melkolailla ja vikat kaksi oli sitten ne 'kivoimmat'.
Voimia tervehtymiseen!
t. Se kuudella viikolla selvinnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas kommentistasi! Juu, pitäisi maanantaina mennä käymään lääkärillä, tosin toisella, mutta kuitenkin. Pomoni tosin ahdistaa jatkuvilla kyselyillä... Olen siis ennen tätä ollut pätkittäin saikulla fyysisitä oireista, mutta nyt ensimmäistä kertaa ihan ongelmien juuren vuoksi. Pakkohan se oli nyt sanoa, että olen fyysisesti ja henkisesti uupunut. Saa nähdä mitä sieltä tulee... Ajattelin keskittyä täysillä nukkumiseen ja rentoutumiseen, ehkäpä loppuviikosta sitä voisi hieman jotain puuhatakin.
Kiitos, voimia tässä tarvitaan!
Työttömiä olisi nyt jonossa töihin ja todella halukkaita. Ei ihme, että pomot kyselevät, koska tulijoita olisi ovista ja ikkunoista.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:42"]
Työttömiä olisi nyt jonossa töihin ja todella halukkaita. Ei ihme, että pomot kyselevät, koska tulijoita olisi ovista ja ikkunoista.
[/quote]
Kiitos, tämä auttaa. Pakko kysyä, että mitä sinä saat tuollaisesta piikittelystä?Alallani on luojan kiitos liki täystyöllisyys jos nykymaailmassa voi edes sellaista sanaa käyttää.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:16"]
Lääkärissä käyty ja loppuviikon sain sairaslomaa. Syyllisyydentunne on aivan valtava ja pelkään työpaikkani puolesta. Olo on tästä huolimatta huojentunut, olen vain maannut ja itkenyt koko päivän... Pelkään vain ettei tästä ole suuren syyllisyydentuntoni talia mitään todellista hyötyä kun stressaan koko ajan...
Ap
[/quote]
Hyvä, ap!!!
Anna vaan nyt kaikkien tunteiden tulla. Sinulla ON oikeus stressata, maata ja itkeä. Sitä varten olet sairaslomalla. Se on sinulle HYVÄKSI nyt, että se kaikki tulee ulos ja tiedostat sen kaiken.
Se stressaaminen loppuu kyllä itsestään aikanaan, mutta se kuuluu uupumuksen oireidenkuvaan että stressimylly pyörii vielä hetken ennen kuin tasoittuu. Siksi varmasti saatkin vielä lisää saikkua toiselta lääkäriltä. Uupumuksen kanssa ei voi eikä pidä hätäillä, vaan antaa kaikkien stressihormonien ja -ajatusten pyöriä aikansa ja laantua itsestään ajan kanssa.
t. 4
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:42"]
Työttömiä olisi nyt jonossa töihin ja todella halukkaita. Ei ihme, että pomot kyselevät, koska tulijoita olisi ovista ja ikkunoista.
[/quote]
Kiitos, tämä auttaa. Pakko kysyä, että mitä sinä saat tuollaisesta piikittelystä?Alallani on luojan kiitos liki täystyöllisyys jos nykymaailmassa voi edes sellaista sanaa käyttää.
[/quote]
Piikittelyä?
Se nyt vain on tosiasia ja ei kannata marista, jos pomo kyselee ja kyttää. Se nyt vain on tosiasia, että monella pitkällä saikulla olevalla ei ole kohta työpaikkaa. Sadoittain sanotaan joka päivä irti ihmisiä. Joten kyllä ne pomot kyselee. Väsymykset ja uupumukset ovat vähän sellaisia saikun syitä, että on jonossa ensimäisenä kun sanotaan irti. Niin moni ottaa vitutuslomaa muka masennuksen nimissä. Kun halutaan ulkomaille, masentaa. Kun pomo laittoi viikonlopun töitä, niin haetaan heti masennussaikkua.
Joten kyllä pomo kyselee ja jotain toista vituttaa olla kortistossa, kun toinen makaa väsymyksen takia kotona.
Ei se ole vittuilua, vaan lama on kovaa vauhtia painamassa päälle, joten työpaikoille on sellaisia tulijoita, jotka tekee töitä ja ovat halukkaita siihen.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 13:42"]
Työttömiä olisi nyt jonossa töihin ja todella halukkaita. Ei ihme, että pomot kyselevät, koska tulijoita olisi ovista ja ikkunoista.
[/quote]
Kiitos, tämä auttaa. Pakko kysyä, että mitä sinä saat tuollaisesta piikittelystä?Alallani on luojan kiitos liki täystyöllisyys jos nykymaailmassa voi edes sellaista sanaa käyttää.
[/quote]
Piikittelyä?
Se nyt vain on tosiasia ja ei kannata marista, jos pomo kyselee ja kyttää. Se nyt vain on tosiasia, että monella pitkällä saikulla olevalla ei ole kohta työpaikkaa. Sadoittain sanotaan joka päivä irti ihmisiä. Joten kyllä ne pomot kyselee. Väsymykset ja uupumukset ovat vähän sellaisia saikun syitä, että on jonossa ensimäisenä kun sanotaan irti. Niin moni ottaa vitutuslomaa muka masennuksen nimissä. Kun halutaan ulkomaille, masentaa. Kun pomo laittoi viikonlopun töitä, niin haetaan heti masennussaikkua.
Joten kyllä pomo kyselee ja jotain toista vituttaa olla kortistossa, kun toinen makaa väsymyksen takia kotona.
Ei se ole vittuilua, vaan lama on kovaa vauhtia painamassa päälle, joten työpaikoille on sellaisia tulijoita, jotka tekee töitä ja ovat halukkaita siihen.
[/quote]
Höpön pöpön. Oon itse suuressa IT-firmassa, ja mitä olen katsellut meillä, niin usein ne jotka uupuu lomantarpeeseen asti, on niitä parhaita ja tunnollisimpia työntekijöitä. Eikä firmat semmosiia kyllä pois laita siksi jos joskus on tarvinnutkin ottaa vähän taukoa kun on tullut tehtyä sitä ennen vähän liikaakin.
Ja oli miten oli, ap:n ei tule nyt YHTÄÄN miettiä tuollaisia asioita. Todennäköisesti ap:n työ jatkuu loman jälkeen kuten ennenkin, mutta jos niin ei kävisi, se asia ei ahdistumalla ja stressaamalla siitä parane.
Alue: Aihe vapaa
MInä menin sitten kun en pystynyt enää töissäkään tekemään mitään töitä ja itketti koko ajan. Tiesin että saan kohta potkut kun en pysty töihin, ja sitten menin työterv. lääkäriin. Olin niin loppu ja itkuinen, että ekalla käynnillä siellä pystyin vain itkemään.