Poikani, 12-v. on ateisti

Ihmiset ovat perinteisesti selittäneet sen mitä eivät ymmärrä Jumalalla. Nykyään voimme selittää paljon tieteellä, mutta silti emme voi tai saa väheksyä sillä vaikeina aikoina voi tuntua lohduttavalta uskoa korkeamman voiman olemassaoloon joka auttaa koettelemusten läpi. En voisi kuvitella perustavani elämääni pelkästään kylmiin faktoihin ilman tunnepuolta. Kuten en voisi elää pelkän tunteen varassa vailla tietoa. 

Raamattu opettaa todella paljon asioita. Itse koen sen tarinoiden olevan lähinnä symbolillisia, mutta näiden tarinoiden kautta voi saada vastauksia tai ainakin perspektiiviä itselle vaikeisiin asioihin. Luen itsekun Raamattua säännöllisesti juuri tämän johdosta, vaikken sitä minään absoluuttisena totuutena pidä. 

t. Neljäs agnostikko(ko?)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]

Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 

[/quote]

Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.

[/quote]

Totuus = hyve, valhe=pahe, fakta=hyve, fiktio=pahe, järki=hyve, tunteet=pahe.

Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mutta viisaat ihmiset ajattelevat tieteellisesti, kuten Newton, Einstein, Darwin, etc.

[/quote]

Minusta tuollainen mustavalkoinen lähestymistapa elämään on ihan yhtä lapsellinen kuin uskovaistenkin lähestymistapa. Se, mitä sinä, minä tai kuka tahansa muu käsittää "totuudeksi" on suhteellista ja valtaintressien muovaamaa, kuten Foucault sanoisi. :P

t: kolmas agnostikko

[/quote]

Foucault, heh, täystoope, jonka sanomisissa ei ole mitään järjeä. 

[/quote]

Tai sitten se on mennyt yli hilseen...? ;) Mustavalkoinen ja todellisuuden selkeästi erilaisiin kategorioihin jaotteleva maailma on tosiaan paljon helpompi ymmärtää. Pelottavaa haastaa oman ajattelunsa perusteet, eikö? ;)

Luulenpa, että nämä pahimmat ateistit olisivat muutama vuosisata sitten olleet tulisieluisia katolilaisia, jotka julistavat maailmalla paavin totuutta.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:38"]

En minä tarkoittanut että temperamentti vaikuttaisi aistihavaintoihin, kai olet kuullut ilmauksen "miten näkee asiat" merkityksessä miten tulkitsee asioita? Ei sana näkee aina tarkoita konkreettisesti esim. sitä kuinka hyvä näkökyky on.

Minusta ihmisen peroonallisuus=ihmisen minuus, ilmeisesti tätä monet kutsuvat sieluksi? Persoonallisuuteen taas kuuluu esim. temperamentti.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:17"]

Perimä vaikuttaa esim. temperamenttiin ja kokemukset siihen miten ihminen näkee ja kokee maailman (esim. tutkimusten mukaan väkivaltaa kokeneet turvautuvat muita herkemmin väkivaltaan). Eikö persoonallisuus ole olennainen osa minuutta?

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:14"]

Taisi pointti mennä ohi.

Kokemuksella ja perimällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olet sinä.

[/quote]

[/quote]

Ei temperamentti vaikuta aistihavaintoihin mitenkään. Hevonen = hevonen.

Temperamentti vaikuttaa kykyyn reagoida ympäristöönsä, aivan eri asia. 

Ihmismieli on syntyessään tyhjä taulu. Kokemus piirtää tiedon siihen. Locke oli aivan oikeassa aikoinaan. Ei ole etukäteistietämystä tietenkään. Höh, alkää nyt aikuiset (?) ihmiset viitsikö satuilla.

[/quote]

[/quote]

Ok.

Minusta taas persoonallisuus on aivoissa tapahtuvaa kokemusten aiheuttavaa kehitystä sekä perimää.
 Se ei kuitenkaan ole se asia, jota haen ja yritän selittää.

Olen itse lapsesta asti nähnyt oman "minuuteni". En usko että raamatun jutut ovat totta, enkä todellakaan näihin "olin edellisessä elämässäni se ja se" -höpötyksiin. Mutta koska en saa tätä yhtä asiaa selitettyä itselleni, olen agnostikko. Uskon, että ihminen ei todellakaan tiedä kaikkea. Enkä usko, että maailmankaikkeus on maapalloa varten, vaan että maapallo on hiukkastakin pienempi osa maailmankaikkeutta.

Se että ei usko Jumalaan ei tarkoita että elämä perustuisi pelkkiin faktoihin ilman tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:44"]

Ihmiset ovat perinteisesti selittäneet sen mitä eivät ymmärrä Jumalalla. Nykyään voimme selittää paljon tieteellä, mutta silti emme voi tai saa väheksyä sillä vaikeina aikoina voi tuntua lohduttavalta uskoa korkeamman voiman olemassaoloon joka auttaa koettelemusten läpi. En voisi kuvitella perustavani elämääni pelkästään kylmiin faktoihin ilman tunnepuolta. Kuten en voisi elää pelkän tunteen varassa vailla tietoa. 

Raamattu opettaa todella paljon asioita. Itse koen sen tarinoiden olevan lähinnä symbolillisia, mutta näiden tarinoiden kautta voi saada vastauksia tai ainakin perspektiiviä itselle vaikeisiin asioihin. Luen itsekun Raamattua säännöllisesti juuri tämän johdosta, vaikken sitä minään absoluuttisena totuutena pidä. 

t. Neljäs agnostikko(ko?)

[/quote]

Milenekiinnosta kysyn: onko sinusta ihmisellä joka syntyy ilman aivotoimintaa minuus, sielu tai miksi sitä nyt kutsutkaan? Jos on, niin tarkoittaako se että elämä=sielu? Jos näin, niin onko kaikilla bakteereilla ja kasveillakin sielu?

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:46"]

Ok.

Minusta taas persoonallisuus on aivoissa tapahtuvaa kokemusten aiheuttavaa kehitystä sekä perimää.
 Se ei kuitenkaan ole se asia, jota haen ja yritän selittää.

Olen itse lapsesta asti nähnyt oman "minuuteni". En usko että raamatun jutut ovat totta, enkä todellakaan näihin "olin edellisessä elämässäni se ja se" -höpötyksiin. Mutta koska en saa tätä yhtä asiaa selitettyä itselleni, olen agnostikko. Uskon, että ihminen ei todellakaan tiedä kaikkea. Enkä usko, että maailmankaikkeus on maapalloa varten, vaan että maapallo on hiukkastakin pienempi osa maailmankaikkeutta.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]

Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 

[/quote]

Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.

[/quote]

Totuus = hyve, valhe=pahe, fakta=hyve, fiktio=pahe, järki=hyve, tunteet=pahe.

Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mutta viisaat ihmiset ajattelevat tieteellisesti, kuten Newton, Einstein, Darwin, etc.

[/quote]

Minusta tuollainen mustavalkoinen lähestymistapa elämään on ihan yhtä lapsellinen kuin uskovaistenkin lähestymistapa. Se, mitä sinä, minä tai kuka tahansa muu käsittää "totuudeksi" on suhteellista ja valtaintressien muovaamaa, kuten Foucault sanoisi. :P

t: kolmas agnostikko

[/quote]

Foucault, heh, täystoope, jonka sanomisissa ei ole mitään järjeä. 

[/quote]

Tai sitten se on mennyt yli hilseen...? ;) Mustavalkoinen ja todellisuuden selkeästi erilaisiin kategorioihin jaotteleva maailma on tosiaan paljon helpompi ymmärtää. Pelottavaa haastaa oman ajattelunsa perusteet, eikö? ;)

Luulenpa, että nämä pahimmat ateistit olisivat muutama vuosisata sitten olleet tulisieluisia katolilaisia, jotka julistavat maailmalla paavin totuutta.

[/quote]

Ihan sama mitä sinä satuilet, tiedemiehet (ainakin huiput) ovat kaikki ateisteja nykyisin. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:38"]

En minä tarkoittanut että temperamentti vaikuttaisi aistihavaintoihin, kai olet kuullut ilmauksen "miten näkee asiat" merkityksessä miten tulkitsee asioita? Ei sana näkee aina tarkoita konkreettisesti esim. sitä kuinka hyvä näkökyky on.

Minusta ihmisen peroonallisuus=ihmisen minuus, ilmeisesti tätä monet kutsuvat sieluksi? Persoonallisuuteen taas kuuluu esim. temperamentti.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:17"]

Perimä vaikuttaa esim. temperamenttiin ja kokemukset siihen miten ihminen näkee ja kokee maailman (esim. tutkimusten mukaan väkivaltaa kokeneet turvautuvat muita herkemmin väkivaltaan). Eikö persoonallisuus ole olennainen osa minuutta?

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:14"]

Taisi pointti mennä ohi.

Kokemuksella ja perimällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinä olet sinä.

[/quote]

[/quote]

Ei temperamentti vaikuta aistihavaintoihin mitenkään. Hevonen = hevonen.

Temperamentti vaikuttaa kykyyn reagoida ympäristöönsä, aivan eri asia. 

Ihmismieli on syntyessään tyhjä taulu. Kokemus piirtää tiedon siihen. Locke oli aivan oikeassa aikoinaan. Ei ole etukäteistietämystä tietenkään. Höh, alkää nyt aikuiset (?) ihmiset viitsikö satuilla.

[/quote]

[/quote]

Ok.

Minusta taas persoonallisuus on aivoissa tapahtuvaa kokemusten aiheuttavaa kehitystä sekä perimää.
 Se ei kuitenkaan ole se asia, jota haen ja yritän selittää.

Olen itse lapsesta asti nähnyt oman "minuuteni". En usko että raamatun jutut ovat totta, enkä todellakaan näihin "olin edellisessä elämässäni se ja se" -höpötyksiin. Mutta koska en saa tätä yhtä asiaa selitettyä itselleni, olen agnostikko. Uskon, että ihminen ei todellakaan tiedä kaikkea. Enkä usko, että maailmankaikkeus on maapalloa varten, vaan että maapallo on hiukkastakin pienempi osa maailmankaikkeutta.

[/quote]

Ymmärrän toki, mitä ajat takaa. Mutta agnostisuus johtaa metafysiikkaan ja käytännössä mahdottomaan tilanteeseen, jos havaitsemattomat asia laitetaan reaalimaailman ilmiöiden rinnalle samaan kategoriaan tyyliin kaikki on mahdollista. Tämä johtaa huuhaahöpsismiin, jota tietenkin on Suomessa joka puolella. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]

Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 

[/quote]

Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.

[/quote]

Totuus = hyve, valhe=pahe, fakta=hyve, fiktio=pahe, järki=hyve, tunteet=pahe.

Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mutta viisaat ihmiset ajattelevat tieteellisesti, kuten Newton, Einstein, Darwin, etc.

[/quote]

Minusta tuollainen mustavalkoinen lähestymistapa elämään on ihan yhtä lapsellinen kuin uskovaistenkin lähestymistapa. Se, mitä sinä, minä tai kuka tahansa muu käsittää "totuudeksi" on suhteellista ja valtaintressien muovaamaa, kuten Foucault sanoisi. :P

t: kolmas agnostikko

[/quote]

Foucault, heh, täystoope, jonka sanomisissa ei ole mitään järjeä. 

[/quote]

Tai sitten se on mennyt yli hilseen...? ;) Mustavalkoinen ja todellisuuden selkeästi erilaisiin kategorioihin jaotteleva maailma on tosiaan paljon helpompi ymmärtää. Pelottavaa haastaa oman ajattelunsa perusteet, eikö? ;)

Luulenpa, että nämä pahimmat ateistit olisivat muutama vuosisata sitten olleet tulisieluisia katolilaisia, jotka julistavat maailmalla paavin totuutta.

[/quote]

Ihan sama mitä sinä satuilet, tiedemiehet (ainakin huiput) ovat kaikki ateisteja nykyisin. 

[/quote]

Nähtävästi et tajunnut edes mitä mä kirjoitin, joten ymmärrettävää, että Foucault saattaisi mennä yli hilseen. ;)

Tunnen muuten itse kymmeniä luonnontieteen alan tutkijoita, olen itse naimisissakin sellaisen kanssa. Kyllä heidän joukossaan on niin ateisteja kuin agnostikkoja. Tunnenpa muutaman luomisoppiin uskovan katolilaisenkin, jotka työssään säännöllisesti mm. kloonaavat. Ilmeisesti ovat onnistuneet ristiriitaisuudet jotenkin selittämään itselleen.

Joka tapauksessa hyvällä, menestyvällä tutkijalla on paitsi pitkä pinna ja kyky kestää pettymyksiä, myös luovuutta ja kykyä ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolella. Sellaiseen ei oikein mustavalkoisuus istu.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:48"]

Se että ei usko Jumalaan ei tarkoita että elämä perustuisi pelkkiin faktoihin ilman tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:44"]

Ihmiset ovat perinteisesti selittäneet sen mitä eivät ymmärrä Jumalalla. Nykyään voimme selittää paljon tieteellä, mutta silti emme voi tai saa väheksyä sillä vaikeina aikoina voi tuntua lohduttavalta uskoa korkeamman voiman olemassaoloon joka auttaa koettelemusten läpi. En voisi kuvitella perustavani elämääni pelkästään kylmiin faktoihin ilman tunnepuolta. Kuten en voisi elää pelkän tunteen varassa vailla tietoa. 

Raamattu opettaa todella paljon asioita. Itse koen sen tarinoiden olevan lähinnä symbolillisia, mutta näiden tarinoiden kautta voi saada vastauksia tai ainakin perspektiiviä itselle vaikeisiin asioihin. Luen itsekun Raamattua säännöllisesti juuri tämän johdosta, vaikken sitä minään absoluuttisena totuutena pidä. 

t. Neljäs agnostikko(ko?)

[/quote]

[/quote]

Joissain ääritapauksissa se saattaa merkitä sitä. Kuten joissain ääriuskovissa tapauksissa asia saattaa olla niin että kaikki pitää itsepintaisesti selittää Jumalalla. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:48"]

Se että ei usko Jumalaan ei tarkoita että elämä perustuisi pelkkiin faktoihin ilman tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:44"]

Ihmiset ovat perinteisesti selittäneet sen mitä eivät ymmärrä Jumalalla. Nykyään voimme selittää paljon tieteellä, mutta silti emme voi tai saa väheksyä sillä vaikeina aikoina voi tuntua lohduttavalta uskoa korkeamman voiman olemassaoloon joka auttaa koettelemusten läpi. En voisi kuvitella perustavani elämääni pelkästään kylmiin faktoihin ilman tunnepuolta. Kuten en voisi elää pelkän tunteen varassa vailla tietoa. 

Raamattu opettaa todella paljon asioita. Itse koen sen tarinoiden olevan lähinnä symbolillisia, mutta näiden tarinoiden kautta voi saada vastauksia tai ainakin perspektiiviä itselle vaikeisiin asioihin. Luen itsekun Raamattua säännöllisesti juuri tämän johdosta, vaikken sitä minään absoluuttisena totuutena pidä. 

t. Neljäs agnostikko(ko?)

[/quote]

[/quote]

Joissain ääritapauksissa se saattaa merkitä sitä. Kuten joissain ääriuskovissa tapauksissa asia saattaa olla niin että kaikki pitää itsepintaisesti selittää Jumalalla. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]

Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 

[/quote]

Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.

[/quote]

Totuus = hyve, valhe=pahe, fakta=hyve, fiktio=pahe, järki=hyve, tunteet=pahe.

Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mutta viisaat ihmiset ajattelevat tieteellisesti, kuten Newton, Einstein, Darwin, etc.

[/quote]

Minusta tuollainen mustavalkoinen lähestymistapa elämään on ihan yhtä lapsellinen kuin uskovaistenkin lähestymistapa. Se, mitä sinä, minä tai kuka tahansa muu käsittää "totuudeksi" on suhteellista ja valtaintressien muovaamaa, kuten Foucault sanoisi. :P

t: kolmas agnostikko

[/quote]

Foucault, heh, täystoope, jonka sanomisissa ei ole mitään järjeä. 

[/quote]

Tai sitten se on mennyt yli hilseen...? ;) Mustavalkoinen ja todellisuuden selkeästi erilaisiin kategorioihin jaotteleva maailma on tosiaan paljon helpompi ymmärtää. Pelottavaa haastaa oman ajattelunsa perusteet, eikö? ;)

Luulenpa, että nämä pahimmat ateistit olisivat muutama vuosisata sitten olleet tulisieluisia katolilaisia, jotka julistavat maailmalla paavin totuutta.

[/quote]

Ihan sama mitä sinä satuilet, tiedemiehet (ainakin huiput) ovat kaikki ateisteja nykyisin. 

[/quote]

Nähtävästi et tajunnut edes mitä mä kirjoitin, joten ymmärrettävää, että Foucault saattaisi mennä yli hilseen. ;)

Tunnen muuten itse kymmeniä luonnontieteen alan tutkijoita, olen itse naimisissakin sellaisen kanssa. Kyllä heidän joukossaan on niin ateisteja kuin agnostikkoja. Tunnenpa muutaman luomisoppiin uskovan katolilaisenkin, jotka työssään säännöllisesti mm. kloonaavat. Ilmeisesti ovat onnistuneet ristiriitaisuudet jotenkin selittämään itselleen.

Joka tapauksessa hyvällä, menestyvällä tutkijalla on paitsi pitkä pinna ja kyky kestää pettymyksiä, myös luovuutta ja kykyä ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolella. Sellaiseen ei oikein mustavalkoisuus istu.

[/quote]

Hyvä sinä tiedät. Jos nyt viitsisit googlata, niin huomaisit, että tieteen nobelisit on näitä vihaamiasi ateisteja, kukaan tiedemies ei jostain n. kertaluokan diletanttifilosofeista välitä (kuten Foucalt). 

Mutta kullekin kykynsä mukaan, sanoi Marx jo aikoinaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]

Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista. 

Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.

[/quote]

Luonnontieteellinen kyllä, mutta itse en selitä elämää pelkästään luonnontieteillä. Minulle elämä koostuu paitsi havainnoista, myös vaikeammin selitettävistä kokemuksista, intuitiosta, vuorovaikutuksen dynamiikasta, odotuksista, toiveista, peloista. Erittäin monien elämässä myös uskonnolliset kokemukset ovat tärkeitä (oli niillä sitten yliluonnollista perustaa eli ei).

Miksi tällaiset asiat pitäisi yrittää paketoida mitattavaan muotoon? Minusta se on elämän voiman ja rikkauden aliarviointia ja ns. helppoihin selityksiin pyrkimistä.

t. se agnostikko

[/quote]

Kyllä tiede perustuu havaintoihin, ei sitä kukaan järjellinen tiedemies nykyään kiistä. Asioita, joita ei voida havaita tai mitata, ovat metafysiikkaa, ei tiedettä.

[/quote]

Korjaisin vähäsen. Nimenomaan luonnontieteet perustuvat mitattavissa oleviin havaintoihin eli empiiriseen tutkimukseen. On olemassa kuitenkin myös muita tieteitä, kuten monet humanistisen alan tieteet, jotka puolestaan tarkastelevat ihmisen toimintaa esimerkiksi kulttuurisesta näkökulmasta. Ihmiset ovat arvaamattomia. Heidän tarkoitusperänsä, motivaationsa, reaktionsa ja ratkaisunsa ovat usein niin monimutkaisten mekanismien tulosta, että niitä on äärimmäisen vaikea tarkasti ennustaa ja mitata. Tällöin empiiristen havaintojen, mallinnusten ja mittausten sijaan on hedelmällisempää turvautua ns. hermeneuttiseen analyysiin. Erilaisten teorioiden ja tulokulmien pohjalta tutkittavaa kohdetta voidaan systemaattisesti eritellä ja erittelyn perusteella tehdä tulkintoja. Tärkeää on oivaltaa, että yhtä oikeaa vastausta ei välttämättä ole, vaan moni keskenään hyvinkin erilainen tulkinta on mahdollinen. Erilaisia tulkintoja vertailemalla, yhdistelemällä ja vastausten moninaisuuden tiedostamalla päästään useimmiten antoisimpaan lopputulokseen ja saavutetaan kattavin ymmärrys kohteen luonteesta, mikä usein onkin tavoitteena.

Myös filosofia, jonka alaan esimerkiksi metafysiikka, ontologia ja etiikka kuuluvat, on tiede. Minun on lisäksi vaikea uskoa, että edes useimmat luonnontieteilijät olisivat täysin vakuuttuneita siitä, että (luonnon)tiede tämänhetkisessä paradigmassaan selittäisi tyhjentävästi kaikki olemassa olevat ilmiöt tai edes että (luonnon)tiede joskus tulevaisuudessa saavuttaisi korkeimman pisteensä, jolloin maailmankaikkeus olisi täysin selitetty ja läpikotaisin tunnettu. Näin ollen olen sitä mieltä, että henkilö, jonka maailmankuva on tieteellinen, voi hyvin olla agnostikko. 

Ap, mikä oma näkemyksesi on, oletko uskova?

Itse olin myös teini-iässä ateisti, tai ehkä lähempänä agnostikkoa. Mielestäni on tärkeää kyseenalaistaa ja etsiä tietoa, ja usein teini-iässä vanhempien näkemykset kyseenalaistetaan joks tapauksessa, oli sitten kysymys uskosta tai kotiintuloajoista...!

Itse olen aina ollut kiinnostunut uskonnosta ja maailmanuskonnot olivat uskontotunneilla myös lempiaiheeni. Riparinkin kävin mutta se tuntui hieman pakkopullalta, lähinnä menin sinne kivan leirin ja kavereiden takia. Parikymppisenä aloin kaivata Jumalaa elämääni ja pikkuhiljaa se on vahvistunut. Edelleen olen keskitien kulkija, en mikään palava uskova kuten uskovaiset usein ymmärretään, mutta usko on osa elämääni, tärkeä perusta kaikelle muulle.

T. Äiti 35v. ev.lut

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]

Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista. 

Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.

[/quote]

Luonnontieteellinen kyllä, mutta itse en selitä elämää pelkästään luonnontieteillä. Minulle elämä koostuu paitsi havainnoista, myös vaikeammin selitettävistä kokemuksista, intuitiosta, vuorovaikutuksen dynamiikasta, odotuksista, toiveista, peloista. Erittäin monien elämässä myös uskonnolliset kokemukset ovat tärkeitä (oli niillä sitten yliluonnollista perustaa eli ei).

Miksi tällaiset asiat pitäisi yrittää paketoida mitattavaan muotoon? Minusta se on elämän voiman ja rikkauden aliarviointia ja ns. helppoihin selityksiin pyrkimistä.

t. se agnostikko

[/quote]

Kyllä tiede perustuu havaintoihin, ei sitä kukaan järjellinen tiedemies nykyään kiistä. Asioita, joita ei voida havaita tai mitata, ovat metafysiikkaa, ei tiedettä.

[/quote]

Korjaisin vähäsen. Nimenomaan luonnontieteet perustuvat mitattavissa oleviin havaintoihin eli empiiriseen tutkimukseen. On olemassa kuitenkin myös muita tieteitä, kuten monet humanistisen alan tieteet, jotka puolestaan tarkastelevat ihmisen toimintaa esimerkiksi kulttuurisesta näkökulmasta. Ihmiset ovat arvaamattomia. Heidän tarkoitusperänsä, motivaationsa, reaktionsa ja ratkaisunsa ovat usein niin monimutkaisten mekanismien tulosta, että niitä on äärimmäisen vaikea tarkasti ennustaa ja mitata. Tällöin empiiristen havaintojen, mallinnusten ja mittausten sijaan on hedelmällisempää turvautua ns. hermeneuttiseen analyysiin. Erilaisten teorioiden ja tulokulmien pohjalta tutkittavaa kohdetta voidaan systemaattisesti eritellä ja erittelyn perusteella tehdä tulkintoja. Tärkeää on oivaltaa, että yhtä oikeaa vastausta ei välttämättä ole, vaan moni keskenään hyvinkin erilainen tulkinta on mahdollinen. Erilaisia tulkintoja vertailemalla, yhdistelemällä ja vastausten moninaisuuden tiedostamalla päästään useimmiten antoisimpaan lopputulokseen ja saavutetaan kattavin ymmärrys kohteen luonteesta, mikä usein onkin tavoitteena.

Myös filosofia, jonka alaan esimerkiksi metafysiikka, ontologia ja etiikka kuuluvat, on tiede. Minun on lisäksi vaikea uskoa, että edes useimmat luonnontieteilijät olisivat täysin vakuuttuneita siitä, että (luonnon)tiede tämänhetkisessä paradigmassaan selittäisi tyhjentävästi kaikki olemassa olevat ilmiöt tai edes että (luonnon)tiede joskus tulevaisuudessa saavuttaisi korkeimman pisteensä, jolloin maailmankaikkeus olisi täysin selitetty ja läpikotaisin tunnettu. Näin ollen olen sitä mieltä, että henkilö, jonka maailmankuva on tieteellinen, voi hyvin olla agnostikko. 

[/quote]

Jos ymmärrät epätieteen tieteenä, niin toki agnostisuus on loogista.

"Filosofia on loppujen lopuksi pelkkää paskanjauhantaa"/Wittgenstein.

Mitä tähän enää kannattaa lisätä: Osuva kiteytys.

Sinulle, Ateisti, haluan sanoa sen että tunnut nostavan oman älykkyytesi ja paremmuutesi jalustalle ja siteeraat muita. Tätä yksikään järkevä ihminen ei tee, sillä järkevällä ihmisellä on erilaisia kokemuksia ja kykyä asettua toisten asemaan. Sitä sinulla ei ole. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:22"]

Ap, mikä oma näkemyksesi on, oletko uskova?

Itse olin myös teini-iässä ateisti, tai ehkä lähempänä agnostikkoa. Mielestäni on tärkeää kyseenalaistaa ja etsiä tietoa, ja usein teini-iässä vanhempien näkemykset kyseenalaistetaan joks tapauksessa, oli sitten kysymys uskosta tai kotiintuloajoista...!

Itse olen aina ollut kiinnostunut uskonnosta ja maailmanuskonnot olivat uskontotunneilla myös lempiaiheeni. Riparinkin kävin mutta se tuntui hieman pakkopullalta, lähinnä menin sinne kivan leirin ja kavereiden takia. Parikymppisenä aloin kaivata Jumalaa elämääni ja pikkuhiljaa se on vahvistunut. Edelleen olen keskitien kulkija, en mikään palava uskova kuten uskovaiset usein ymmärretään, mutta usko on osa elämääni, tärkeä perusta kaikelle muulle.

T. Äiti 35v. ev.lut

[/quote]

Hyvä kysymys. Nyt 40-vuotta ikää kertyneenä ja 2 tohtorin tutkintoa takana voi rehellisesti sanoa, että ole puhdas pakana eli ateisti eli uskonnoton.

Itse en vielä 20 v. näitä miettinyt, vasta 30-kymmisenä aloin hahmottaa, mitä todellisuus, tiede & faktat ylipäänsä ovat.

Poikani on toki huippulahjakas ja meni juuri erityislahjakkaisen ja matemaattisesti orientuituneiden luokalle, joten siinä valossa on ymmärrettävää, että pyrkii muodostamaan todellisuuskäsitystä pohjautuen tieteeseen (lukee jo lukion kirjoja ja tykkää Nietzsche ajatuksista paljon), mutta uskonnon opettajan kanssa yhteenotot ovat valitettavasti arkipäivää. Kun ei osaa pitää mölyjä mahassa ja ope hermostuu ja rankaisee antamalla huonoja numeroita.

Viimeksi konflikti syntyi, kun poikani totesi opelle, että fysiikot olivat laskeneet, että vetten päällä lilluminnen on mahdollista, jos lampi vain sijaitsee kuussa. 

Joo.

Numero 62 lisää

On tietysti olemassa niitä, joiden mukaan monet humanistisista, esimerkiksi kulttuurin- tai taiteentutkimuksen alaan kuuluvista, tieteistä, eivät ole tieteitä ollenkaan. On niitä, joiden mukaan vaikkapa Michel Foucault, Jacques Derrida, Mary Douglas, Pierre Bourdieu, Harold Innis tai Friedrich Nietzsche eivät ole tutkijoita tai tieteilijöitä lainkaan ja heidän merkityksensä nyky-yhteiskunnalle ja (länsimaiselle) maailmanymmärrykselle olematon. Tämän näkökulman olemassaolo minun on myönnettävä ja hyväksyttävä, vaikken sitä itse kannatakaan ja vaikka julkisella akateemisella kentällä tällaiseen näkökulmaan perustuvien mielipiteiden lausujia varmasti pidettäisiin uskaliaina. Länsimainen tiedekin on eräänlainen suuri kertomus (grand narrative), ja tämä on mielestäni syytä tiedostaa postmodernissa/transmodernissa yhteiskunnassa.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:39"]

Numero 62 lisää

On tietysti olemassa niitä, joiden mukaan monet humanistisista, esimerkiksi kulttuurin- tai taiteentutkimuksen alaan kuuluvista, tieteistä, eivät ole tieteitä ollenkaan. On niitä, joiden mukaan vaikkapa Michel Foucault, Jacques Derrida, Mary Douglas, Pierre Bourdieu, Harold Innis tai Friedrich Nietzsche eivät ole tutkijoita tai tieteilijöitä lainkaan ja heidän merkityksensä nyky-yhteiskunnalle ja (länsimaiselle) maailmanymmärrykselle olematon. Tämän näkökulman olemassaolo minun on myönnettävä ja hyväksyttävä, vaikken sitä itse kannatakaan ja vaikka julkisella akateemisella kentällä tällaiseen näkökulmaan perustuvien mielipiteiden lausujia varmasti pidettäisiin uskaliaina. Länsimainen tiedekin on eräänlainen suuri kertomus (grand narrative), ja tämä on mielestäni syytä tiedostaa postmodernissa/transmodernissa yhteiskunnassa.

[/quote]

Filosofeista tieteellisiä ovat Nietzsche, Popper, Hume, Dewey, Peirce, Locke, Russell. Muita en keksi, ainakaan tunnettuja tapauksia.

Pahimpia ovat tietysti rationalistit ala Platon (+Aristoteles), Descartes, Spinoza, Kant, Hegel, Leibniz etc. joiden jutut ovat aivan naurettavia nykytietämyksen mukaan. Täyttä soopaa ja lavertelua pahimmasta päästä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]

Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista. 

Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.

[/quote]

Luonnontieteellinen kyllä, mutta itse en selitä elämää pelkästään luonnontieteillä. Minulle elämä koostuu paitsi havainnoista, myös vaikeammin selitettävistä kokemuksista, intuitiosta, vuorovaikutuksen dynamiikasta, odotuksista, toiveista, peloista. Erittäin monien elämässä myös uskonnolliset kokemukset ovat tärkeitä (oli niillä sitten yliluonnollista perustaa eli ei).

Miksi tällaiset asiat pitäisi yrittää paketoida mitattavaan muotoon? Minusta se on elämän voiman ja rikkauden aliarviointia ja ns. helppoihin selityksiin pyrkimistä.

t. se agnostikko

[/quote]

Kyllä tiede perustuu havaintoihin, ei sitä kukaan järjellinen tiedemies nykyään kiistä. Asioita, joita ei voida havaita tai mitata, ovat metafysiikkaa, ei tiedettä.

[/quote]

Korjaisin vähäsen. Nimenomaan luonnontieteet perustuvat mitattavissa oleviin havaintoihin eli empiiriseen tutkimukseen. On olemassa kuitenkin myös muita tieteitä, kuten monet humanistisen alan tieteet, jotka puolestaan tarkastelevat ihmisen toimintaa esimerkiksi kulttuurisesta näkökulmasta. Ihmiset ovat arvaamattomia. Heidän tarkoitusperänsä, motivaationsa, reaktionsa ja ratkaisunsa ovat usein niin monimutkaisten mekanismien tulosta, että niitä on äärimmäisen vaikea tarkasti ennustaa ja mitata. Tällöin empiiristen havaintojen, mallinnusten ja mittausten sijaan on hedelmällisempää turvautua ns. hermeneuttiseen analyysiin. Erilaisten teorioiden ja tulokulmien pohjalta tutkittavaa kohdetta voidaan systemaattisesti eritellä ja erittelyn perusteella tehdä tulkintoja. Tärkeää on oivaltaa, että yhtä oikeaa vastausta ei välttämättä ole, vaan moni keskenään hyvinkin erilainen tulkinta on mahdollinen. Erilaisia tulkintoja vertailemalla, yhdistelemällä ja vastausten moninaisuuden tiedostamalla päästään useimmiten antoisimpaan lopputulokseen ja saavutetaan kattavin ymmärrys kohteen luonteesta, mikä usein onkin tavoitteena.

Myös filosofia, jonka alaan esimerkiksi metafysiikka, ontologia ja etiikka kuuluvat, on tiede. Minun on lisäksi vaikea uskoa, että edes useimmat luonnontieteilijät olisivat täysin vakuuttuneita siitä, että (luonnon)tiede tämänhetkisessä paradigmassaan selittäisi tyhjentävästi kaikki olemassa olevat ilmiöt tai edes että (luonnon)tiede joskus tulevaisuudessa saavuttaisi korkeimman pisteensä, jolloin maailmankaikkeus olisi täysin selitetty ja läpikotaisin tunnettu. Näin ollen olen sitä mieltä, että henkilö, jonka maailmankuva on tieteellinen, voi hyvin olla agnostikko. 

[/quote]

Jos ymmärrät epätieteen tieteenä, niin toki agnostisuus on loogista.

"Filosofia on loppujen lopuksi pelkkää paskanjauhantaa"/Wittgenstein.

Mitä tähän enää kannattaa lisätä: Osuva kiteytys.

[/quote]

Ilahduttavaa, että olet perehtynyt Wittgensteinin ajatteluun niin syvällisesti, että sinulla on kompetenssia hänen avullaan perustella omaa kantaasi! Rohkenen epäillä, että hra Wittgensteinin näkemys nimenomaan tästä puheena olevasta aiheesta olisi kuitenkin hieman eri ja etenkin eri tavoin argumentoitu kuin sinun. Rohkenen myös epäillä, että sangen harva niistä lukuisista Nobel-palkinnon vastaanottaneista tieteilijöistä, jotka tässäkin ketjussa on vakuuttavasti yhtenä rajaamattomana ja ilmeisen samanmielisenä möykkynä mainittu, julistaisi kaikki muut tieteet kuin matemaattiset tieteet ja luonnontieteet epätieteiksi. Voi olla, että julistaisivatkin. Oma häpeäni.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]

Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista. 

Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.

[/quote]

Luonnontieteellinen kyllä, mutta itse en selitä elämää pelkästään luonnontieteillä. Minulle elämä koostuu paitsi havainnoista, myös vaikeammin selitettävistä kokemuksista, intuitiosta, vuorovaikutuksen dynamiikasta, odotuksista, toiveista, peloista. Erittäin monien elämässä myös uskonnolliset kokemukset ovat tärkeitä (oli niillä sitten yliluonnollista perustaa eli ei).

Miksi tällaiset asiat pitäisi yrittää paketoida mitattavaan muotoon? Minusta se on elämän voiman ja rikkauden aliarviointia ja ns. helppoihin selityksiin pyrkimistä.

t. se agnostikko

[/quote]

Kyllä tiede perustuu havaintoihin, ei sitä kukaan järjellinen tiedemies nykyään kiistä. Asioita, joita ei voida havaita tai mitata, ovat metafysiikkaa, ei tiedettä.

[/quote]

Korjaisin vähäsen. Nimenomaan luonnontieteet perustuvat mitattavissa oleviin havaintoihin eli empiiriseen tutkimukseen. On olemassa kuitenkin myös muita tieteitä, kuten monet humanistisen alan tieteet, jotka puolestaan tarkastelevat ihmisen toimintaa esimerkiksi kulttuurisesta näkökulmasta. Ihmiset ovat arvaamattomia. Heidän tarkoitusperänsä, motivaationsa, reaktionsa ja ratkaisunsa ovat usein niin monimutkaisten mekanismien tulosta, että niitä on äärimmäisen vaikea tarkasti ennustaa ja mitata. Tällöin empiiristen havaintojen, mallinnusten ja mittausten sijaan on hedelmällisempää turvautua ns. hermeneuttiseen analyysiin. Erilaisten teorioiden ja tulokulmien pohjalta tutkittavaa kohdetta voidaan systemaattisesti eritellä ja erittelyn perusteella tehdä tulkintoja. Tärkeää on oivaltaa, että yhtä oikeaa vastausta ei välttämättä ole, vaan moni keskenään hyvinkin erilainen tulkinta on mahdollinen. Erilaisia tulkintoja vertailemalla, yhdistelemällä ja vastausten moninaisuuden tiedostamalla päästään useimmiten antoisimpaan lopputulokseen ja saavutetaan kattavin ymmärrys kohteen luonteesta, mikä usein onkin tavoitteena.

Myös filosofia, jonka alaan esimerkiksi metafysiikka, ontologia ja etiikka kuuluvat, on tiede. Minun on lisäksi vaikea uskoa, että edes useimmat luonnontieteilijät olisivat täysin vakuuttuneita siitä, että (luonnon)tiede tämänhetkisessä paradigmassaan selittäisi tyhjentävästi kaikki olemassa olevat ilmiöt tai edes että (luonnon)tiede joskus tulevaisuudessa saavuttaisi korkeimman pisteensä, jolloin maailmankaikkeus olisi täysin selitetty ja läpikotaisin tunnettu. Näin ollen olen sitä mieltä, että henkilö, jonka maailmankuva on tieteellinen, voi hyvin olla agnostikko. 

[/quote]

Jos ymmärrät epätieteen tieteenä, niin toki agnostisuus on loogista.

"Filosofia on loppujen lopuksi pelkkää paskanjauhantaa"/Wittgenstein.

Mitä tähän enää kannattaa lisätä: Osuva kiteytys.

[/quote]

Ilahduttavaa, että olet perehtynyt Wittgensteinin ajatteluun niin syvällisesti, että sinulla on kompetenssia hänen avullaan perustella omaa kantaasi! Rohkenen epäillä, että hra Wittgensteinin näkemys nimenomaan tästä puheena olevasta aiheesta olisi kuitenkin hieman eri ja etenkin eri tavoin argumentoitu kuin sinun. Rohkenen myös epäillä, että sangen harva niistä lukuisista Nobel-palkinnon vastaanottaneista tieteilijöistä, jotka tässäkin ketjussa on vakuuttavasti yhtenä rajaamattomana ja ilmeisen samanmielisenä möykkynä mainittu, julistaisi kaikki muut tieteet kuin matemaattiset tieteet ja luonnontieteet epätieteiksi. Voi olla, että julistaisivatkin. Oma häpeäni.

[/quote]

Luin juuri tuon Wittgensteinin tärkeimmän oopuksen eli Tractatuksen. Meni 10 minuuttia aikaa, koska ei siinä ollut mitään syvällistä tai tieteellistä, vain kielen loogista analyysia, rajoitetteita, jotain abtsraktin matikan käsitteitä (jotta uskottavuus paranisi). Jos joku löytää noista ajatuksista jotain syvällistä, OK, olen varmaankin sitten hänen mielestään pinnallinen ihminen.