Poikani, 12-v. on ateisti
Poikani on julistautunut ateistiksi, eikä usko jumalaan, koska ei tätä näe. (Eikä usko mihinkään enää, mitä ei pysty havaitsemaan).
Onko tämä normaalia käytöstä 12-vuotiaalle pojalle?
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:19"]
Hienoa, hänestä voi kasvaa hyvä luonnontieteilijä. :) Muistuta hänelle, että havaita voi muutenkin kuin näkemällä, silmä on kuitenkin hyvin rajoittunut anturi.
[/quote]
Totta. Se mitä aistimme on vain murto-osa siitä mitä pystymme havaitsemaan. Pararoksaalista on se, että mitä näemme, onkin vain illuusiota, sillä sähkömagneettisten värähtelyjen ihmisilmälle näkyvä osa, valo on suhteellista virhettä maailmankaikkeuden todellisuuden ja mielikuvamme välillä.
On normaalia ja fiksu poika jos on tuollaisia päätynyt mietiskelemään. Perustelu ehkä vielä vähän ontuu, koska on niin paljon ihan todellisia asioita, joita ei näe/aisti. Mites tunteet/ajatukset/happi? Saatte ainakin tosi mielenkiintosia keskusteluja aikaiseksi tuolta pohjalta :D
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:46"]
On normaalia ja fiksu poika jos on tuollaisia päätynyt mietiskelemään. Perustelu ehkä vielä vähän ontuu, koska on niin paljon ihan todellisia asioita, joita ei näe/aisti. Mites tunteet/ajatukset/happi? Saatte ainakin tosi mielenkiintosia keskusteluja aikaiseksi tuolta pohjalta :D
[/quote]
Kyllä me aivojen toimintaa pystymme mallintamaan matemaattisesti. Toki on jotain asioita, joita emme suoraan pysty havaitsemaan, kuten atomin kaikki osaset tai matemaattisten mallien parametrit (jotka ovat ideaalityyppejä, mutta välttämättömiä), mutta pääsääntö on se, että tiede=havainnot ja/tai mittaukset.
Eikä nykykäsityksen mukaan ole edes olemassa tieteellistä totuuttakaan, ainoastaan totuunkaltaisuutta.
Kaikki lapset syntyvät ateisteina.
"Tieteestä ei pidä tehdä jumalaa. Sillä on siihen ehkä lihakset, mutta ei persoonallisuutta."
- Albert Einstein
Merkillistä kuinka suomalaiset, vanha tarinankertojakansa, on unohtanut miten tarinoiden symboliikkaa tulkitaan ja ymmärretään. Kaiken pitää olla oppikirjamaisen yksiselitteistä. Opittavissa ulkoa lukemalla, ei mitään pohdittavaa ja pureksittavaa. Jos ei ole niin romukoppaan.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:05"]
"Tieteestä ei pidä tehdä jumalaa. Sillä on siihen ehkä lihakset, mutta ei persoonallisuutta."
- Albert Einstein
Merkillistä kuinka suomalaiset, vanha tarinankertojakansa, on unohtanut miten tarinoiden symboliikkaa tulkitaan ja ymmärretään. Kaiken pitää olla oppikirjamaisen yksiselitteistä. Opittavissa ulkoa lukemalla, ei mitään pohdittavaa ja pureksittavaa. Jos ei ole niin romukoppaan.
[/quote]
Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle.
Mä taas uskon, että kaikki lapset syntyvät hengellisinä ja tietoisina siitä, että täällä on paljon paljon muutakin kuin tämä fyysinen maailma, jota (ihmisen kehittämällä, vielä melko suppealla ja rajoittuneella) tieteellä pystytään tutkimaan. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme, joka nojaa vahvasti tieteisiin ja pitää höpönlöpönä kaikkia hengellisiä kokemuksia jne, kasvattavat heidät ulos hengellisyydestä. Ihmisellä on suuri tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Jos tässä maailmassa pienen lapsen hengelliset kokemukset saavat höpölöpön-mielikuvitusta -vastaanoton, lapsi oppii kieltämään hengellisyyden nopeasti.
Eikö sateenkaarikin ole olemassa ihan oikeasti, vaikka esim. koira ei sitä pysty havaitsemaan? Miksi ei voisi olla olemassa asioita, joita ihminen ei pysty tieteellisesti havaitsemaan? On melko itsekäs ja ylimielinen ajattelutapa, että ihminen olisi jotenkin perillä kaikesta mitä tässä maailmankaikkeuessa tapahtuu. Ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa, pienen pieni osa suurempaa kokonaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:44"]
Mä taas uskon, että kaikki lapset syntyvät hengellisinä ja tietoisina siitä, että täällä on paljon paljon muutakin kuin tämä fyysinen maailma, jota (ihmisen kehittämällä, vielä melko suppealla ja rajoittuneella) tieteellä pystytään tutkimaan. Kulttuurimme ja yhteiskuntamme, joka nojaa vahvasti tieteisiin ja pitää höpönlöpönä kaikkia hengellisiä kokemuksia jne, kasvattavat heidät ulos hengellisyydestä. Ihmisellä on suuri tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Jos tässä maailmassa pienen lapsen hengelliset kokemukset saavat höpölöpön-mielikuvitusta -vastaanoton, lapsi oppii kieltämään hengellisyyden nopeasti.
Eikö sateenkaarikin ole olemassa ihan oikeasti, vaikka esim. koira ei sitä pysty havaitsemaan? Miksi ei voisi olla olemassa asioita, joita ihminen ei pysty tieteellisesti havaitsemaan? On melko itsekäs ja ylimielinen ajattelutapa, että ihminen olisi jotenkin perillä kaikesta mitä tässä maailmankaikkeuessa tapahtuu. Ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa, pienen pieni osa suurempaa kokonaisuutta.
[/quote]
Tabula rasa, kyllä se näin vaan menee. Kaikki tieto perustuu kokemukseen eikä a priori tietoa ole olemassa - se on varma se.
Kaikki filosofinen lässytys asiasta on nykyään heitetty roskakoriin, eikä filosofisilla pohdinnoilla ole mitään annettavaa nykypäivänä. Todellisuuskäsitys on tieteellinen, ei filosofinen.
No en olisi kovin huolestunut.. Lasten kyky ajatella uskontoja kriittisesti syntyy vasta 15 vuotiaana.. Luultavasti lapsesi on vain muodin perässä. Nythän on muotia olla ateisti.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:03"]
No en olisi kovin huolestunut.. Lasten kyky ajatella uskontoja kriittisesti syntyy vasta 15 vuotiaana.. Luultavasti lapsesi on vain muodin perässä. Nythän on muotia olla ateisti.
[/quote]
Olet toki oikeassa, eräillä nuorilla naisilla on tämä ajatusmaailma. Tosin samaan hengenvetoon uskotaan kaikenmaailman höpsismiin.
Kyllä ateismin pohjana on todellisuuskäsitys eli tiede mikä per se ei ole trendioikku vaan pysyvää, toki erheellistä aina.
Sanottakoon, ettei se alkupamaus eli BB-teoriakaan ole tiedettä. Joten mahdollisuus jonkn sortin alkuunpanijalle tai korkeammalle voimalle on olemassa.
Itse keskityi pienemmän mittakaavan kysymyksiin enkä usko, että maailmankaikkeuden synnylle löytyy koskaan uskottavaa selitysta, koska se tapahtui mrd vuosia sitten, emmekä tavoita tätä koskaan.
Tuossa iässä ei ole ihan kuumintakaan uskoa Jeesukseen. ;)
Jos joku kertoo uskovansa, niin melkoiseen ristituleen joutuu.Ja useimmin se aktiivisin toisten solvaaja on ateisti.
Helpompaa lapselle varmaan kokonaan kieltää usko ja koittaa selvittää se itselleen juurikin mahdottomilla asioilla.
Oma uskoni lisääntyi kun lapseni kuoli ja mietin paljon uskonnonkin puolesta asioita. Joku voi tulla sanomaan että sama jos uskoisin saunatonttuun tai keijukaiseen, mutta hän ei tiedä minun tunteistani ja minua taas loukkaa että joku tulee noin sanomaan minulle koska perustan tämän järkeni nimenomaan siihen uskoon mitä kristinusko tuo, joku äiti alkaa uskomaan tilanteessani ja toinen taas lopettaa uskomisen. Tämä on minun uskoni ja teillä on omanne. Eikä kukaan voi väittää että näin uskon ja tämä pysyy.
On ihan eri asia sanoa että "kaikki saa uskoa" ja sitten jatkolauseessa tuleekin totuus siitä että millainen tomppeli olenkaan kun uskon! :D
Minulle on tärkeää seurakunnan työ: kaikki ne palvelut on tärkeitä. Nuorille ei muutenkaan ole paljon toimintaa ja silti esim. Tampereella isostoimintaan taisi viimehaussa olla reilu 200 nuorta. Kaikille ei riitä paikkaa.
Asenteet opitaan paljon kotoa. Jos lasta kiusataan koulussa siitä että käy uskontotunnilla, niin kotona puhuessaan lapselle pitäisi antaa tukea. Vanhemmatkin saattaa hyväksyä hiljaa sen että uskovat on vähän outoja tai jopa haukkua lapsen kuullen että miten lapsi on uskontonsa kautta outo.
On varmasti perheitä joissa tämä kristinuskon kammoisuus (on oltava siis ateisti) menee niinkin pitkälle että muslimiperhekin hyväksytään helpommin kuin se että toisessa perheessä ollaan kristittyjä.
Sanat on niin helppoja: on helppo sanoa että saathan sinä uskoa, mutta uskot varmaan Joulupukkiinkin. Eli lytätään sen toisen ihmisen ajatusmaailma ihan samantien. Eikä se ole yhtään ihme jos tälläisen aikuisen lapsi todetaan koulukiusaajaksi.. Koska teidän asenteelliset lapset nokkii uskovia lapsia. Se alkaa jo ala-asteella kun jokkut menee uskontotunnille ja osa (siis nämä jokka ei usko Joulupukkiin tai Jumalaan) menee elämänkatsomustiedontunnille.
Ja minun paha pelkoni on että nyt nelosella oleva tyttöni joka on jo saanut kuulla asiasta joutuu myöhemmin asian kanssa enempi tekemisiin. Huuteleeko sinun lapsesi muille lapsille siitä millä tunnilla he käyvät? Entä oletko koskaan ajatellut miten omat puheesi tukee lapsesi ajatusmaailmaa ja mahdollisesti ruokkii kiusaamisia?
T. uskontotunnin valinnut perhe
No mä en ole koskaan uskonut Jumalaan, muistan jo miten tarhaikäisenä pidin ruokarukousta typeränä ja turhana. Mut on kastettu ja kun joskus alakouluikäisenä kysyin vanhemmilta uskovatko he Jumalaan vastasivat "joskus enemmän, joskus vähemmän" eli en ole saanut mitään ateistipainotteista kasvatusta, mutta ei meillä kotona myöskään uskonto näkynyt koskaan mitenkään. Ekan kerran Jeesus- ja Jumalajutut tulivat vastaan tarhassa, ja pidin niitä yhtä totena kuin äidin lukemia iltasatuja.
Mun kokemus puhuu siis enemmnä sen puolesta että ei lapsi usko automaattisesti mihinkään Jumalaan, vaan että usko pitää opettaa.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]
Tyttäreni 8v ilmoitti haluavansa erota kirkosta, ja sai niin myös tehdä. Nyt ollut jo 4 vuotta tyytyväinen elämänkatsomustiedon opiskelija. Itsenäinen ja fiksu ajattelija.
[/quote]
Niin, tai lapselle on joku yleensäkin puhunut tuollaisesta aiheesta että eroaa kirkosta. Ei 8- vuotias normaalissa elämässä edes tiedä että kirkosta erotaan.
Ihmettelisin jos oma 9- vuotias tulisi tuollaisia puhumaan. Mutta sinun kommenttisi varmasti on että lapseni ei ole niin fiksu kuin omasi.. ;)
Ihan vaan kiinnostuksesta, kuka perheestänne tai lähipiiristä on eronnut kirkosta ja onko lapsi käynyt uskontotunneilla vai onko hänelle tuputettu muutenkin et-tunteja?
Koska ihan mahdottoman suuri voima on aikuisilla lapsien toimintaan. On lähinnä säälittävää että jos aikuinen tekee päätöksen erota itse mutta se että pienet lapset sitten eroaa noin ettei oikeasti voi itse ajatella asiaa teini-iässä on surullista. Jokainen jonka lapsi sitten meneekin teininä riparille ja ottaa uudestaan kasteen niin tälläisen lapsen vanhempi saisi pitää itsetutkiskelun.
Jos oma lapseni tosiaan ilmoittaisi että eroaa kirkosta niin itse kysyisin että miksi ja onko jotain tapahtunut? Koska ei tuollain lapset toimi ilman syytä, vaan kun on niin fiksuja. Se motivaatio tulee joko kiusaamisesta tai siitä että lapsi tekee jotain esimerkkinä. Pahimmillaan myös se että lapsi on niin kiltti että tahtoo miellyttää vanhempaansa. Sinäkin puhut lapsestasi nyt hyväksyvästi ja iloitset lapsen päätöstä. Tuo kuulostaa minusta lähinnä oudolle.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]
Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle.
[/quote]
Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:28"]
Tiede ei ole tarinankerrontaa, se on kylmää ja tunteetonta logiikkaa perustuen havaintoihin & mittauksiin, jossa on vähän tilaa subjektiiviselle tulkinnalle.
[/quote]
Ja sellaisena se on ihmisyydelle vierasta.
[/quote]
Totuus = hyve, valhe=pahe, fakta=hyve, fiktio=pahe, järki=hyve, tunteet=pahe.
Kaikissa ihmisissä on hyvää ja pahaa, mutta viisaat ihmiset ajattelevat tieteellisesti, kuten Newton, Einstein, Darwin, etc.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:11"]
Mikä ettei. Tuon ikäisellehän yksiselitteiset vastaukset ovat helpompia kuin monimutkaiset. Itse olen agnostikko ja koen lasten kysymykset Jumalan olemassaolosta vaikeina. Joudun vastaamaan niihin vakaumukseni mukaisesti, että ehkä on, ehkä ei, toiset uskovat, toiset eivät. Lapsia tämä näyttää harmittavan, kun he toivoisivat minun sanovan kyllä tai ei. Mutta en pysty vastaamaan niin, kun enhän minä tiedä onko Jumalaa.
Toisaalta koetan ajatella, että ehkä tämä sitten antaa lapsille eväitä kriittiseen pohdiskeluun noin yleensäkin.
[/quote]
Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista.
Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.
[/quote]
No mutta.
Sinähän pystyt näkemään minuutesi eli sielusi. Sinä olet sinä etkä naapurin Maija, eikös vaan? Miten selität tämän?
Kaikkea ei vaan voi pieni ihminen selittää, siksi minä olen agnostikko. Ja tottakai minäkin olen mielestäni oikeassa vakaumuksessani.
T. Toinen agnostikko
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:11"]
Mikä ettei. Tuon ikäisellehän yksiselitteiset vastaukset ovat helpompia kuin monimutkaiset. Itse olen agnostikko ja koen lasten kysymykset Jumalan olemassaolosta vaikeina. Joudun vastaamaan niihin vakaumukseni mukaisesti, että ehkä on, ehkä ei, toiset uskovat, toiset eivät. Lapsia tämä näyttää harmittavan, kun he toivoisivat minun sanovan kyllä tai ei. Mutta en pysty vastaamaan niin, kun enhän minä tiedä onko Jumalaa.
Toisaalta koetan ajatella, että ehkä tämä sitten antaa lapsille eväitä kriittiseen pohdiskeluun noin yleensäkin.
[/quote]
Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista.
Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.
[/quote]
No mutta.
Sinähän pystyt näkemään minuutesi eli sielusi. Sinä olet sinä etkä naapurin Maija, eikös vaan? Miten selität tämän?
Kaikkea ei vaan voi pieni ihminen selittää, siksi minä olen agnostikko. Ja tottakai minäkin olen mielestäni oikeassa vakaumuksessani.
T. Toinen agnostikko
[/quote]
Sielu on toki metafysiikkaa, kuten Peter Pan tai Vapaa tahto.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:11"]
Mikä ettei. Tuon ikäisellehän yksiselitteiset vastaukset ovat helpompia kuin monimutkaiset. Itse olen agnostikko ja koen lasten kysymykset Jumalan olemassaolosta vaikeina. Joudun vastaamaan niihin vakaumukseni mukaisesti, että ehkä on, ehkä ei, toiset uskovat, toiset eivät. Lapsia tämä näyttää harmittavan, kun he toivoisivat minun sanovan kyllä tai ei. Mutta en pysty vastaamaan niin, kun enhän minä tiedä onko Jumalaa.
Toisaalta koetan ajatella, että ehkä tämä sitten antaa lapsille eväitä kriittiseen pohdiskeluun noin yleensäkin.
[/quote]
Mielestäni ateismi on aino looginen ja järkevä (=tieteellinen) lähestymistapa jumalan olemassaoloon. Kaikki mitä ei voida havaita, ei ole olemassa reaalimaailmassa, jossa me elämme. Elämä muodostuu siis havaintojen maailmasta ja olemassaolo on vain havaituksi tulemista.
Näin itse näen asian, kuten moni rationaalinen ihminen nykyään.
[/quote]
No mutta.
Sinähän pystyt näkemään minuutesi eli sielusi. Sinä olet sinä etkä naapurin Maija, eikös vaan? Miten selität tämän?
Kaikkea ei vaan voi pieni ihminen selittää, siksi minä olen agnostikko. Ja tottakai minäkin olen mielestäni oikeassa vakaumuksessani.
T. Toinen agnostikko
[/quote]
Sielu on toki metafysiikkaa, kuten Peter Pan tai Vapaa tahto.
[/quote]
Sielu = minuus = elämä, näin minä sen näen.
Et voi kieltää omaa olemassaoloasi.
Olet olemassa vain omassa ruumiissasi.
Jokaisella ihmisellä on elämä, mutta miksi sinä elät juuri sinun elämääsi.
Ja elämän voi tosiaan havaita, mutta miten ateisti sen selittää?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:11"]
Sielu on toki metafysiikkaa, kuten Peter Pan tai Vapaa tahto.
[/quote]
Et voi oikeasti olla noin tyhmä!!!
Vanhat tarinat pitää ymmärtää tarinoina eikä yrittääkään lukea niitä kuin iltalehtien lööppejä. Luomiskertomus ei ole kilpaileva tiede evoluutioteorian kanssa, sanoivat kreationistit sitten mitä tahansa.