Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinä olet viimeksi löytänyt uuden mukavan tuttavan?
16.09.2013 |
Tai kaverin, jopa ajan myötä ystävän? Etenkin tämä kiinnostaa minua päälle kolmekymppisten ihmisten osalta.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:13"]
MInä kaipaisin myös ihan aitoja ystäviä. En sellaisia joille naureskellaan selän takana tai jotka juoruilevat. Työpaikalla on juuri näitä juoruajia ja haukkujia. Sieltä ei ystävää löydy kuin sattumalta. Ihan tavallisiin asioihin, lenkille,kahville, juttelemaan hankalistakin asioista ei vaan niihin pinnallisiin juttuihin. Ikää vain jo 35v ja tuntuu ettei mistään löydy. Haluaisin todella uskoa että vielä olisi tosi ystävyyttä arvostavia.
[/quote]
Juuri tätä minäkin kaipaan, sellaista luotettavaa kivaa seuraa ihan sellaisiin tavallisiin asioihin kaveriksi ainakin silloin tällöin. En minäkään juurikaan pidä juoruilijoista ja haukkujista. Miten muuten, tarkoititko siis paremminkin ettet tykkää sellaisista jotka naureskelevat selän takana, vai mitenkä tuo piti ymmärtää?
ap
[/quote]
Siis sellaisista en pidä jotka nauravat jonkun ulkonäköä,luonnetta tms. selän takana.
t:viestin laittanut
[/quote]
Niin arvelinkin että noin tarkoitit, mutta tarkistin vain. :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansalaisopiston liikuntaryhmästä.
Nro 2&13 on vähän surullinen tapaus. Varmaankin kyynistyneellä ihmisellä on noin, ettei uskalla enää aikuisena laittaa itseään likoon ja ystävystyä kunnolla. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia, minäkin olen parhaaseen ja läheisimpään ystävääni tutustunut vasta yli 35-vuotiaana.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 18:36"]
Kansalaisopiston liikuntaryhmästä.
Nro 2&13 on vähän surullinen tapaus. Varmaankin kyynistyneellä ihmisellä on noin, ettei uskalla enää aikuisena laittaa itseään likoon ja ystävystyä kunnolla. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia, minäkin olen parhaaseen ja läheisimpään ystävääni tutustunut vasta yli 35-vuotiaana.
[/quote]
Minun mielestäni 2/13 puhuu asiaa! Eihän hän sanonut että se on mahdotonta löytää aitoa ystävää aikuisena vaan että se on enää siinä vaiheessa epätodennäköistä. Olen itse ihan samaa mieltä, ja minä olen aina ollut samaa mieltä. Tuttavat ja kaverit ovat eri asia, mutta ystäviä en uskonut löytäväni enää aikuisena, siis juuri sellaisia oikeita ystäviä.
Joskus kuitenkin käy hyvinkin ja asuttuani 6 vuotta paikkakunnalla jonne muutin opiskelujeni jälkeen, niin sainkin 24-vuotiaana hyvän ystävän 36-vuotiaasta naisesta johon tutustuin kun päätin vaihtaa alaa ja lähdin uudelleen opiskelemaan.
Olen silti sitä mieltä että monen asian piti sattua kohdalleen että tällä iällä enää pystyy ystävystymään sillä tavalla.
Ja tuttavat ja kaverit ovat aivan eri asia!
Tuttavan kautta. Meillä oli yhteinen miespuolinen kaveri, joka tutustutti meidät toisiimme kun törmättiin kaikki baarissa. Satuttiin senkin jälkeen pari kertaa samaan baariin ja juteltiin enemmän joka kerta. Sitten sovittiinkin shoppailutreffit ja siitä se sitten lähti.
Sitä edellinen uusi aikuisiän hyvä tuttavuus on tullut koirapuistosta.
Harrastuksesta (ratsastus) on myös tullut hyviä tuttuja, ei kyllä sellaisia, joita tavattaisiin tallin ulkopuolella, eli ei ehkä varsinaisia ystäviä.
Työpaikalta. Se on aika luonnollinen ympäristö ystävystyä silloin kun ollaan kuitenkin 8h/pv jollakin tavalla toisen kanssa tekemisissä.
36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:34"]
Olen tuo ikävä ja hapan toisena ketjuun vastannut ihminen.
Ilmeisesti tuttavuus ja ystävyys tarkoittavat joillekin samaa, mutta ne eivät tarkoita sitä minulle. Se sallittakoon.
Useimmat vastaajat puhuvat vastauksissaan edelleenkin ihan pinnallisista tuttavuuksista tyyliin: "Kirpputorilla olemme tavanneet nyt useamman kerran ja jutelleet pitkään." Ja "Olen viisikymppinen ja saanut tänäkin vuonna monta kivaa kaveria" ...
Tein sen virheen, että oletin aluperäisen puhujan todellakin tarkoittavan todellista ystävyyttä. Se on harvinaista kuin kanan hampaat, ja pääsääntöisesti syntyy vain ja ainoastaan nuorena. Tietenkin , jos hyvä onni käy myöden, niin ainahan se on mahdollista. Sanotaanko niin, että se on aika epätodennäköistä.
Se, että joku ei taas edes erota ystävyyttä ja tuttavuutta toisistaan, kertoo minusta jo melko paljon. Ja kyllä, me emme ystävystyisi silloin myöskään keskenämme.
Edellytyksiä ystävyydelle ei silloin olisi.
[/quote]
Suivaannuin kommentistasi.
En paljasta täällä kaikkea tuosta uudesta tuttavastani ja jokainen varmasti ymmärtää syyn.
Kuitenkin olemme uuden tuttavani kanssa jutelleet paljon ja jopa itkeneet yhdessä, molemmat omia surujaan. Enimmäkseen olemme puhuneet elämästä ja ihmisistä. Ikäeroa on paljon, mutta olemme ajatuksiltamme aika samanlaisia. Tämä kohtaaminen on ainakin minulle ollut merkityksellinen, koska taas tuli selväksi, että iällä ei ole väliä, persoona ratkaisee.
En sanoisi tätä tuttavuutta pinnalliseksi, mutta kiva, jos sinä tiedät, mistä me kaksi olemme tavatessamme jutelleet.
-5-
Koiraporukoista ne syvimmät aikuisiän uudet ystävyyssuhteet ovat löytyneet. Uusia mukavia kavereita useitakin, mutta todellisia ystäviä 3. Yksi heistä on sellainen melko avoin ihminen, joka saa helposti uusia ystäviä ja hänellä on niitä paljon, enkä ihmittele. Yhtä aidosti ystävällistä ja avuliasta ihmistä harvoin tapaa. Ja koska häneltä saa niin pyyteetöntä ystävyyttä, niin varmasti kaikki meistä hänen ystävistään olisi valmis tekemään paljon myös hänen vuokseen. =) Kaksi muuta ovat silti ehkä läheisempiä, he ovat samalla tavalla introvertteja kanssani. Olen itsekin ystävällinen, reilu ja sellainen vilpitön "hyvä tyyppi", mutta introvertti. En siis ujo, mutta ystävystyminen ennemmin vie kuin antaa voimavaroja, useimmiten. Nämä kaksi ovat päässeet lähelleni vaivihkaa. Aikaakin voi kulua edellisestä tapaamisesta tai yhteydenpidosta ja sitten kun taas tavataan, on kuin eilen oltaisiin nähty. Se on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tuo kyyninen vastaaja on varmasti ystävystymättä koskaan, kun asenne on tuollainen. Olen törmännyt muutamaan hänen kaltaiseensa, töiden yhteydessä, lasten kavereiden vanhemmassa, harrastuksessa, illan vietossa. Siinä mielessä numerolla 2/13 on hyvä tilanne, sillä hän ei todellakaan ole ainoa :D
Mutta itse en halua nähdä vaivaa tullakseni tutuksi inhottavan asenteen omaavan ihmisen kanssa, ja ehkä tämä sitten kyyniselle näyttää siltä että aitoa ystävyyttä on vaikea löytää. Varmasti on -siis sinun on. Minun ei.
Tosin en vaadi ihmisiltä mahdottomia vaan annan heidän olla omia itsejään ja tutustumme sillä tasolla. Kaikki aina kestä, mutta sellaista se on. Enemmän kuitenkin olen saanut kokemuksia ja läheisyyttä sekä ymmärrystä kun olen ollut avoin sulkeutuneen sijaan. Sulkeutuneelle maailma näyttää kurjalta paikalta, avoimelle ei niinkään, vaikka sen kurjuudet ei piilossa ole meillekään.
Tsemppiä kyyniselle, yritä ymmärtää yli-analysoinnin sijaan.
Ikää minulla 31 vuotta. Uuteen kotiin muutettuamme olen ystävystynyt naapurin kanssa. Kahvittelemme, käymme lenkeillä ja leikkipuistossa lasten kanssa.
Olen ollut samassa työpaikassa jo 6 vuotta, mutta vasta nyt viimeisen vuoden-parin aikana ystävystynyt myös työkavereiden kanssa. Aiemmin olin joko jäämässä äitiyslomalle tai tekemässä keikkaa hoitovapaan aikana, vasta nyt kun olen kunnolla palannut töihin, olen itsekin uskaltanut luoda myös ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:34"]
Olen tuo ikävä ja hapan toisena ketjuun vastannut ihminen.
Ilmeisesti tuttavuus ja ystävyys tarkoittavat joillekin samaa, mutta ne eivät tarkoita sitä minulle. Se sallittakoon.
Useimmat vastaajat puhuvat vastauksissaan edelleenkin ihan pinnallisista tuttavuuksista tyyliin: "Kirpputorilla olemme tavanneet nyt useamman kerran ja jutelleet pitkään." Ja "Olen viisikymppinen ja saanut tänäkin vuonna monta kivaa kaveria" ...
Tein sen virheen, että oletin aluperäisen puhujan todellakin tarkoittavan todellista ystävyyttä. Se on harvinaista kuin kanan hampaat, ja pääsääntöisesti syntyy vain ja ainoastaan nuorena. Tietenkin , jos hyvä onni käy myöden, niin ainahan se on mahdollista. Sanotaanko niin, että se on aika epätodennäköistä.
Se, että joku ei taas edes erota ystävyyttä ja tuttavuutta toisistaan, kertoo minusta jo melko paljon. Ja kyllä, me emme ystävystyisi silloin myöskään keskenämme.
Edellytyksiä ystävyydelle ei silloin olisi.
[/quote] Ystävyys syntyy ajan myötä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa viihtyy ja joiden kanssa on ensin ollut tuttava tai kaveri. Niinhän se menee lapsuudessakin. Minä olen ihan viime vuosina saanut kaksi uutta ystävää niistä ihmisistä jotka olivat ensin pelkkiä tuttuja. T. se viisikymppinen joka ei pelkää tutustua
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 18:26"]
Minä en ole tarvinnut ystävyyttä siihen, että olen joskus pystynyt juttelemaan ihan syvällisiäkin. Satunnaisiakin tuttavia on löytynyt siihen tarkoitukseen.
[/quote] Totta. Olin taidenäyttelyn avajaisissa ja juttelin argentiinalaisruotsalaisen pojan kanssa. Parissa minuutissa pääsimme kulttuurierojen ja ET-elokuvan kautta hänen isänsä traumaattisiin kokemuksiin argentiinalaisen macho-kulttuurin puristuksissa. Lopuksi halasimme, se oli minulle aivan tavallinen kohtaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä. Olen saanut myös ystäviä aikuisiällä harrastuksista (golf ja kahvakuula), miehen työkavereiden vaimoista, lasten koulu/tarhakavereiden vanhemmista, naapurista
Mä löysin ihanan ystävän mieheni pojan perhepäivähoitajasta... Ystävystyttiin ja nyt hän on poikamme kummitätinäkin (ja miehensä kummisetänä)
Heidän kautta tapasin myös monia uusia tuttavuuksia joista on mukavia ihmisiä kaikkia ja kavereita ollaan myös heidän kanssa mutta ei niin sydänystäviä kuitenkaan kuin tämän kummipariskunnan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoritin viime talvena erään työhoni liittyvän tutkinnon ja tapasin samalla kurssilla aivan ihanan, suunnilleen itseni ikäisen naisen. Hänkin sanoo, että jo ensi tapaamisella koki olevansa kanssani samalla aaltopituudella. Nyt olemme ystäviä ja pystymme kertomaan toisillemme kaikki asiat. Ehkä uskomatonta, mutta totta.
Myös työkavereista aina jonkun kanssa syntyy kestävä, loppuelämän ystävyys. Muutama tällainen ihminen minulla on elämässäni.
n41
n41
lapsen harrastuksesta. Yhteistä puheenaihetta on jo valmiiksi; samanikäinen lapsi jolla sama harrastus
nyt hän on poikamme kummitätinäkin (ja miehensä kummisetänä)
No siinäpä nainen jossa on moneksi!
Miksi ne nuoruudessa syntyneet ystävyydet ovat niin syviä ja merkityksellisiä? Koska ne ovat kestäneet niin kauan, koska takana on tuhansia ja tuhansia päiviä yhdessä ja ystävyys on vahvistunut yhteisten kokemusten myötä.
Miksi pitäisi torpata aikuisena syntyneet tuttavuudet siksi, että ne eivät vielä ole yhtä merkityksellisiä ja syviä?
Minä olen saanut ihan todellisia, syviä, merkityksellisiä uusia ystäviä yli kolmekymppisenä ja samaan aikaan jotkut lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteista on hiipunut, kun yhteisiä asioita ei enää olekaan samalla tavalla.
Se, että 15-vuotiaina oltiin bestikset, ei tarkoita että kaksikymmentä vuotta myöhemmin edelleen olisi samanlaiset intressit, ajatusmaailma ja elämäntapa. Nämä ystävyydet, kun toisen työura on kaupan kassalla ja kolmen lapsen äitinä, ja toinen on tehnyt akateemista uraa ja muuttanut ulkomaille, ovat hiipunut sellaiseksi pinnalliseksi tuttavuudeksi, jossa kysellään silloin tällöin kuulumisia ja tavataan kahvilla kerran kolmeen vuoteen.
Sen sijaan työssä, seminaareissa, harrastuksissa, miehen ystävien kautta jne. on löytynyt uusia ystäviä, joiden kanssa on enemmän yhteistä kuin se, että satuttiin samalle luokalle 25 vuotta sitten.
Hassu kuvitelma, ettei siitä tänään tavatusta tuttavuudesta voisi viiden vuoden kuluttua kehittyä syvää ystävyyttä. Tai itse asiassa aikuinen ystävyys tuntuu kehittyvän nopeammin kuin se nuoruusajan ystävyys. Uusimman ystävän kanssa juteltiin jo syvällisiä ja kerrottiin kipeitä kokemuksia menneisyydestä jo suunnilleen kolmannella kerralla, kun yhdessä vietettiin aikaa, ja toinen ihan vain lenkkiseurana alkanut tuttavuus kehittyi yhdessä rysäyksessä kun satuimme molemmat käymään avioeroa läpi yhtä aikaa ja olimme sitten toistemme tukena ja apuna.
(Ja kyllä, on minulla myös niitä vanhoja, 25 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita ja totta kai ne ovat arvokkaita, mutta kyllä minulla riittää ystävyyttä uusillekin ihmisille.)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:34"]
Olen tuo ikävä ja hapan toisena ketjuun vastannut ihminen.
Ilmeisesti tuttavuus ja ystävyys tarkoittavat joillekin samaa, mutta ne eivät tarkoita sitä minulle. Se sallittakoon.
Useimmat vastaajat puhuvat vastauksissaan edelleenkin ihan pinnallisista tuttavuuksista tyyliin: "Kirpputorilla olemme tavanneet nyt useamman kerran ja jutelleet pitkään." Ja "Olen viisikymppinen ja saanut tänäkin vuonna monta kivaa kaveria" ...
Tein sen virheen, että oletin aluperäisen puhujan todellakin tarkoittavan todellista ystävyyttä. Se on harvinaista kuin kanan hampaat, ja pääsääntöisesti syntyy vain ja ainoastaan nuorena. Tietenkin , jos hyvä onni käy myöden, niin ainahan se on mahdollista. Sanotaanko niin, että se on aika epätodennäköistä.
Se, että joku ei taas edes erota ystävyyttä ja tuttavuutta toisistaan, kertoo minusta jo melko paljon. Ja kyllä, me emme ystävystyisi silloin myöskään keskenämme.
Edellytyksiä ystävyydelle ei silloin olisi.
[/quote]
Suivaannuin kommentistasi.
En paljasta täällä kaikkea tuosta uudesta tuttavastani ja jokainen varmasti ymmärtää syyn.
Kuitenkin olemme uuden tuttavani kanssa jutelleet paljon ja jopa itkeneet yhdessä, molemmat omia surujaan. Enimmäkseen olemme puhuneet elämästä ja ihmisistä. Ikäeroa on paljon, mutta olemme ajatuksiltamme aika samanlaisia. Tämä kohtaaminen on ainakin minulle ollut merkityksellinen, koska taas tuli selväksi, että iällä ei ole väliä, persoona ratkaisee.
En sanoisi tätä tuttavuutta pinnalliseksi, mutta kiva, jos sinä tiedät, mistä me kaksi olemme tavatessamme jutelleet.
-5-
[/quote]
Näin olen minäkin tehnyt monen tuttavan kanssa, mutta ei yhdessä itkeminen tee vielä ihmisestä ystävää.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:34"]
Olen tuo ikävä ja hapan toisena ketjuun vastannut ihminen.
Ilmeisesti tuttavuus ja ystävyys tarkoittavat joillekin samaa, mutta ne eivät tarkoita sitä minulle. Se sallittakoon.
Useimmat vastaajat puhuvat vastauksissaan edelleenkin ihan pinnallisista tuttavuuksista tyyliin: "Kirpputorilla olemme tavanneet nyt useamman kerran ja jutelleet pitkään." Ja "Olen viisikymppinen ja saanut tänäkin vuonna monta kivaa kaveria" ...
Tein sen virheen, että oletin aluperäisen puhujan todellakin tarkoittavan todellista ystävyyttä. Se on harvinaista kuin kanan hampaat, ja pääsääntöisesti syntyy vain ja ainoastaan nuorena. Tietenkin , jos hyvä onni käy myöden, niin ainahan se on mahdollista. Sanotaanko niin, että se on aika epätodennäköistä.
Se, että joku ei taas edes erota ystävyyttä ja tuttavuutta toisistaan, kertoo minusta jo melko paljon. Ja kyllä, me emme ystävystyisi silloin myöskään keskenämme.
Edellytyksiä ystävyydelle ei silloin olisi.
[/quote]
Suivaannuin kommentistasi.
En paljasta täällä kaikkea tuosta uudesta tuttavastani ja jokainen varmasti ymmärtää syyn.
Kuitenkin olemme uuden tuttavani kanssa jutelleet paljon ja jopa itkeneet yhdessä, molemmat omia surujaan. Enimmäkseen olemme puhuneet elämästä ja ihmisistä. Ikäeroa on paljon, mutta olemme ajatuksiltamme aika samanlaisia. Tämä kohtaaminen on ainakin minulle ollut merkityksellinen, koska taas tuli selväksi, että iällä ei ole väliä, persoona ratkaisee.
En sanoisi tätä tuttavuutta pinnalliseksi, mutta kiva, jos sinä tiedät, mistä me kaksi olemme tavatessamme jutelleet.
-5-
[/quote]
Näin olen minäkin tehnyt monen tuttavan kanssa, mutta ei yhdessä itkeminen tee vielä ihmisestä ystävää.
[/quote]
Oletko sä nyt sitä mieltä että sinä tiedät ainoana millainen ystävyys on aitoa? Sinäkö sanelet milloin kukakin on kenenkin ystävä? Sulla ei taida niitä tosiaan paljoa olla, sen verran vittumaiselta vaikutat
Minä en ole tarvinnut ystävyyttä siihen, että olen joskus pystynyt juttelemaan ihan syvällisiäkin. Satunnaisiakin tuttavia on löytynyt siihen tarkoitukseen.