Uskovaiset apua
kaipaan vertaistukea.
Ymmärrän käytökseni ja sen syyt.
Raivarin tullessa mikään ei kuitenkaan estä
Tämä on alkanut haitata pahasti elämääni.
Piruilen ja haistattelen ventovieraille, tutuille ja nyt viimeksi tärkeälle yhteistyökumppanille.
Siihen sit syyllisys päälle.
Mieskin löytyy..ymmärtää..mutta haluaisin toimia aikuisen tavoin
Onko tämä syntiä?
En jaksaisi pyytää koko ajan anteeksi jeesukselta.
voimat ei riitä
Kommentit (6)
Näin uskovaisena kristittynä sanoisin, että nuo sinun ongelmasi ovat enemmänkin psykologian erikoisalaa kuin uskonnon. Toki ihmissuhteille tekee hyvää, jos pyydät anteeksi niiltä ihmisiltä, joita olet loukannut.
En näkisi synniksi asiaa, jolle et voi mitään. Jumala ymmärtää sinua, olethan Hänen luomuksensa.
Siitä huolimatta, että asia ei ole synti, olet vastuussa käytöksestäsi. Sinuna hakisin apua psykiatrian ammattilaisilta. Tahattomiin raivokohtauksiin löytyy varmasti siltä puolelta näkemystä ja kokemusta sekä helpotusta.
Raamattu sanoo että jos sanoo toiselle: sinä h.ullu. joutuu kadotukseen. ap
Vierailija kirjoitti:
En näkisi synniksi asiaa, jolle et voi mitään. Jumala ymmärtää sinua, olethan Hänen luomuksensa.
Siitä huolimatta, että asia ei ole synti, olet vastuussa käytöksestäsi. Sinuna hakisin apua psykiatrian ammattilaisilta. Tahattomiin raivokohtauksiin löytyy varmasti siltä puolelta näkemystä ja kokemusta sekä helpotusta.
Olen tutkininut asiaa jokainen on vastuussa itse huonosta käytöksestään
Vierailija kirjoitti:
En näkisi synniksi asiaa, jolle et voi mitään. Jumala ymmärtää sinua, olethan Hänen luomuksensa.
Siitä huolimatta, että asia ei ole synti, olet vastuussa käytöksestäsi. Sinuna hakisin apua psykiatrian ammattilaisilta. Tahattomiin raivokohtauksiin löytyy varmasti siltä puolelta näkemystä ja kokemusta sekä helpotusta.
No onpas ihme opetusta: et näe syntinä asiaa, jolle ei itse mahda mitään. Mitäs sanot siihen, että me kaikki ollaan syntisiä eikä mahdeta sille asialle mitään? Sun logiikan mukaan ei kuitenkaan olla syntisiä, koska emme asialle mitään mahda eli koska emme itse voi syntiä me poistaa tai olla valitsematta?
Tässä tilanteessa ap:n olisi nyt syytä oikeasti nöyrtyä Jumalan edessä. Tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi ja turvautua Jeesuksen apuun. Herra armahtaa nöyriä. Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä, vaan on kasvuprosessi. Kun lankeemuksia tulee, nöyrry Herran edessä, kadu ja tee parannus. Anna Herran tehdä työtään sinussa, rukoile ja lue Raamattua.
Älä siltä jesseltä anteeksi pyytele, vaan siltä kaiffalta jolle vittuilit.