Yhteenmuutto ja oma, erillinen asunto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä, jos on varaa... 

Minusta tämä ei ole näin yksinkertaista. Olisiko se asunto jonkinlainen oma paikka, jonne voi mennä, jos jonain iltana ei toisen pärstä miellytäkään? Tai jos tulee riitaa, niin voi lähteä takaisin omaan kotiin? Itse haluaisin asua yhdessä ihan normaalisti niinkuin muutkin tavalliset ihmiset ja tästä järjestelystä jäisi sellainen olo, että toinen ei ole ihan kokonaan mukana.

Parisuhteessa saa olla jotain omaakin. Ja mikä estää sinua käyttämään tuota asuntoa irtiottoon?

"Jotain omaa" eli tässä tapauksessa oma asunto vaikka olisi myös yhteinen asunto... Miksi sitten edes muuttaa yhteen? Eikö kannata pitää omat kodit ja vierailla toisen luona jos ei kykene sitoutumaan yhdessä asumiseen. Entäs jos molemmilla olisi oma asunto ja sitten olisi vielä kolmas, yhteinen asunto. Vaikka olisi varaa, en haluaisi tälläistä järjestelyä jos ja kun toiveena on yhteinen elämä yhteisessä kodissa.

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Minusta olisi mahtavaa jos olisi paikka jonne mennä jos kumppanin pärstä ei joskus miellytä. Frida Kahlolla oli miehensä Diego Riveran kanssa yhteinen talo, joka oli itse asiassa kaksi taloa, joita yhdisti pieni silta. Minusta tällainen järjestely olisi upea. Samoin Tove Janssonin asunto, jota yhdisti vinttikäytävä hänen elämänkumppaninsa asuntoon viereisessä rapussa, oli minusta ihastuttava järjestely. Jos minulla olisi varaa, voisin hyvin pitää oman asunnon vaikka muuttaisin yhteen jonkun kanssa. Sillehän voisi keksiä vaikka mitä käyttöä... Vaikka mieluummin haluaisin ehkä kuitenkin yhteisen kodin, jossa molemmilla olisi oma huone, se olisi nykyään vähimmäisvaatimus.

Omat vanhempani asuvat omakotitalossa pitkälti eri kerroksissa. Ovat silti toistensa elämänkumppaneita ja rakastavat toisiaan. Pointtina tässä, että ihmiset voivat tosiaan haluta asua tosi erilaisilla tavoilla, ja joillekin se oma tila on tärkeämpi kuin toisille. Toki miehesi käytös voi myös tarkoittaa, ettei hän ole vielä valmis muuttamaan kanssasi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos nyt ei ihan satojen kilometrien etäisyydellä asuta niin tokihan voi tietää. Kun muutaman vuoden ajan viettää viikonloput ja lomat tiiviisti yhdessä, niin kyllä siinä tulee parisuhteen arki tutuksi.

En itse muista kokeneeni yhtään negatiivista yllätystä muutettuani yhteen puolisoni kanssa. Kyllä minä olin neljän vuoden aikana oppinut tuntemaan, millainen hänen "siisteystasonsa" on, millainen hän on väsyneenä tai kiukkuisena, miten hän suhtautuu vierailuihin jne jne.

Harva vaan maltaa seurustella riittävän pitkään vaan ryntäävät suinpäin avoliittoon hyvinkin nopeasti ja sitten tuleekin näitä yllätyksiä ettei toinen esim. teekään niitä kotitöitä ja tälläisten kanssa vielä perustetaan se perhe. Ja tuo kaikki mahtuu siihen neljään vuoteen, jonka sinä maltoit.

Omalla kohdallani syynä on se että jokainen aikaisempi kumppani on ollut väkivaltainen. Haluan säilyttää mahdollisuuden päästä pois mahdollisimman helposti jos se taas ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kommentoija kokee että on ihan ok pitää omaa sivuasuntoa yhteisen asunnon ohella. Minusta voi mainiosti seurustella eri osoitteista käsin, jos vaihtoehtona on tuollainen puolitosissaan aloitettu kokeilu-avoliitto. Kiitän kommenteistanne. Ei liene ajankohtaista muuttaa yhteen (=aloittaa kokeilua), vaikka seurustelukumppanini niin toivookin. Itse haluan sitoutua oikeasti, en kokeilumielessä, vaikka realisti olenkin ja tiedän, että monet liitot päättyvät kuitenkin eroon.

t. AP

Ja ne liitot jotka eivät pääty eroon, päättyvät kuolemaan. Sun kumppani vaikuttaa todella fiksulta tyypiltä. Hän ymmärtää että on oma asunto voi olla kultaakin kalliimpi jos sinä vaikka satut kuolemaan. Suru yhdistettynä byrokratiaan on karmivaa niin joku asia voi mennä hiukan kätevämmin kun mahdollisuus siihen on.

Tuollainen järjesteyly on kummankin osapuolen kannalta ihan hyvä ratkaisu.

Mikä on puolitotinen avoliitto?

Me olemme vastikään avioituneet, eli todellakin sitoutuneet suhteeseen. Silti meillä on yhteinen koti + molemmilla lisäksi omat luukut, joissa tosin vietämme myös aikaa eli eivät ole varastoina.

Nykyaikana kaikki on mahdollista jos vaan lompakko kestää, eli ei pidä vetää liian äkkinäisiä johtopäätöksiä.

Keskustelkaa toki tilanne auki, että mitä se oikeasti juuri teidän suhteessanne tarkoittaa että toinen pitää myös oman asuntonsa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kommentoija kokee että on ihan ok pitää omaa sivuasuntoa yhteisen asunnon ohella. Minusta voi mainiosti seurustella eri osoitteista käsin, jos vaihtoehtona on tuollainen puolitosissaan aloitettu kokeilu-avoliitto. Kiitän kommenteistanne. Ei liene ajankohtaista muuttaa yhteen (=aloittaa kokeilua), vaikka seurustelukumppanini niin toivookin. Itse haluan sitoutua oikeasti, en kokeilumielessä, vaikka realisti olenkin ja tiedän, että monet liitot päättyvät kuitenkin eroon.

t. AP

Juu, et saanut kovinkaan monta myötäilemään sinua vaikka kovin yritit. Tuo on sinulta ihan hyvä ratkaisu. Et selvästikään ole riittävän kypsä seuraavaa askeleeseen. Pakitat heti, kun kaikki ei mene niin kuin sinä haluaisit.

On paljon ihmisiä jotka ovat naimisissa ja silti jopa kokonaan omat asunnot. Mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni kommentoija kokee että on ihan ok pitää omaa sivuasuntoa yhteisen asunnon ohella. Minusta voi mainiosti seurustella eri osoitteista käsin, jos vaihtoehtona on tuollainen puolitosissaan aloitettu kokeilu-avoliitto. Kiitän kommenteistanne. Ei liene ajankohtaista muuttaa yhteen (=aloittaa kokeilua), vaikka seurustelukumppanini niin toivookin. Itse haluan sitoutua oikeasti, en kokeilumielessä, vaikka realisti olenkin ja tiedän, että monet liitot päättyvät kuitenkin eroon.

t. AP

Vai sinun tapasi oikea tapa sitoutua? Joko on kihlat, avioliitto ja lapsetkin aikataulutettu, että kaikki menee sinun tavalla tismalleen oikein? Jos mies yrittää tuoda omaa näkemystään esille sinä kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit?

Vierailija kirjoitti:

On paljon ihmisiä jotka ovat naimisissa ja silti jopa kokonaan omat asunnot. Mikä on ongelma?

No, he vaan kokeilevat sitä avioliittoa kun eivät asu yhdessä.

Ap:n tapa sitoutua on siis ainoa oikea.

Ap saattaa menettää hyvän suhteen ja miehen joustamattomuuttaan. Täälläkin on esimerkkejä siitä miten ihmiset sitoutuvat ihan naimisiin saakka vaikka onkin omat asunnot.

Kukin omalla tavallaan. Me muutettiin miehen kanssa yhteen aika äkkiä seurustelun aikana juuri sen takia, että molempia ärsytti se jatkuva matkaaminen jomman kumman luokse kun viihdyttiin niin hyvin yhdessä. Olisin kummastellut jos tämä olisi halunnut pitää omankin asuntonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos on niin epävarma muutosta, että ei voi omaa asuntoa laittaa vuokralle, niin kannattaako silloin edes muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos on niin epävarma muutosta, että ei voi omaa asuntoa laittaa vuokralle, niin kannattaako silloin edes muuttaa?

Minusta ei. Silloin nimenomaan kannattaa jatkaa ihan rauhassa tutustumista seurustelemalla omista asunnoista käsin.

Nro 7 + muutaman muun kommentin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos on niin epävarma muutosta, että ei voi omaa asuntoa laittaa vuokralle, niin kannattaako silloin edes muuttaa?

Juuri näin. Vuokralaisesta kun pääsee eroon muutamassa kuukaudessa, jos haluaa lopettaa avoliiton ja muuttaa takaisin omaan asuntoon. 

Tästäkin keskustelusta huomaa, että tapoja on monia. Ei ole yhtä totuutta siihen mikä on "oikea" tapa sitoutua.

Pitää vaan kunkin parin oikeasti keskustella siitä mitä sitoutuminen ja yhteen muutto tarkoittaa, jotta molemmilla on sama käsitys siitä mihin ollaan ryhtymässä.

Ikä ja elämä on itselleni osoittanut, että ei se yksi osoite ja asunto autuaaksi tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos on niin epävarma muutosta, että ei voi omaa asuntoa laittaa vuokralle, niin kannattaako silloin edes muuttaa?

Juuri näin. Vuokralaisesta kun pääsee eroon muutamassa kuukaudessa, jos haluaa lopettaa avoliiton ja muuttaa takaisin omaan asuntoon. 

Puolivuotta muutama kuukausi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ettei teidän toiveenne ja suunnitelmanne tulevaisuuden suhteen ole ihan samalla tasolla. Kumppanisi ei ole varma, haluaako asua sinun kanssasi yhdessä, joten pitää oman asuntonsa "takaporttina". Älä siis painosta häntä vielä muuttamaan. Pitäkää kumpikin omat asunnot siihen asti, kunnes kumpikin on ihan oikeasti valmis sen yhteisen pesän rakentamiseen.

Näin itse koen asian. Miksi hän sitten haluaa ollenkaan sanoo haluavansa muuttaa yhteen? Kokeilun vuoksi?

t. AP

Kukaan meistä ei voi tietää mitä se yhdessä asuminen on ennen kuin muuttaa yhteen ja on ihan luonnollista tuossa tilanteessa kokea epävarmuutta. 

Mitä, jos et itse viihdykään hänen kanssa yhdessä onko sinulla jokin suunnitelma tämän varalle?

Jos on niin epävarma muutosta, että ei voi omaa asuntoa laittaa vuokralle, niin kannattaako silloin edes muuttaa?

Juuri näin. Vuokralaisesta kun pääsee eroon muutamassa kuukaudessa, jos haluaa lopettaa avoliiton ja muuttaa takaisin omaan asuntoon. 

Puolivuotta muutama kuukausi?

Kyllä, kuusi kuukautta. Se ei ole pitkä aika erota avoliitosta, sikäli mikäli on lähtenyt liittoon tosissaan eikä kokeilumielellä.