Näin meillä aamupuuron syöminen tänään:

Neljävuotias tyttöni söi aamupuuroa.
Olin hetken poissa keittiöstä, kun hän tulee luokseni: "äiti, annin koirallekin puuroa, se tykkää puurosta tosi paljon".

Minä siihen, että meneppäs nyt syömään puurosi.
Tyttö menee keittiöön.
Menen itsekkin kohta katsomaan.

Tyttö oli laittanut tyhjän lautasen lattialle ja siinä oli hänen lelukoiransa ja pupunsa lautasen äärellä.

Osoitin roskista, kun huomasin, että sinne oli kaadettu puuroa.
Kysyin tytöltä, mitäs tämä on?

Tyttö vastasi, "se on oksennusta, koira oksensi kun sai jonkun pöpön.
Kato äiti, koira ja pupu on syöny puuron, ne tykkäs siitä tosi paljon"

Mitenkäs se teillä on tänään aamu sujunut lasten kanssa?
Joskus ei vaan pysty muuta kuin nauramaan salaa itsekseen lasten jutuille. Katselen välillä niin onnellisena kun tämä meidän nuorin leikkii, mielikuvitus on rajaton, leikin pystyy keksimään ihan mistä vain.
Me aikuiset ollaan ehkä joskus vähän turhan vakavia.