Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen vuorovaikutus-ongelma, apua!
26.08.2020 |
Kyse on kahden ihmisen loppuelämästä ja kirjoitan nyt tänne, kun en muutakaan keksi, miten saisin tähän apua.
Olemme siis olleet yhdessä reilun kolme vuotta ja olemme naispari. Asumme eri paikkakunnilla ja olemme siksi välillä erossa parikin viikkoa putkeen. Kaipaan häntä järjettömäin paljon noina aikoina, vaikka minulla on omakin elämä ja yritän täyttää aikaani tekemisellä.
Ongelmaksi on muodostunut vuorovaikutusongelman kierre, koska en koe saavani tarpeeksi huomiota. Kun yritän antaa sitä itse, toinen ei ehkä reagoi ollenkaan ja lopulta turhautuneena sanon siitä. Poikkeuksetta tulos on riita ja hän ottaa sen ilmeisesti jotenkin arvosteluna itseään kohtaan, vaikka sanon, ettei se niin ole. Myönnän, että noina hetkinä olen kyllä niin tuohtunut, etten välttämättä pysty olemaan kovin rauhallinen, sillä asia on minulle tärkeä.
Välillä meillä taas on valtavan hyviä hetkiä, tunnen olevani elämäni rakkauden kanssa ja en kaipaa mitään muuta. En siis halua erota vaan yrittää ratkaista tämän.
Nyt riidan jälkeen sain häneltä tämän:
” Älä vastaa tähän viestiin. Tämä ei ole syytös.
Ongelma ei ole se mitä sanot (olen inhottava ja kylmä, ja niin edelleen), sillä tiedän sen itsekin. Olen aina avoin asialliselle palautteelle, mutta kun sinä olet Jimi-tilassa, sävy on täysin epäasiallinen.
Ongelma on se, kuten usein aiemmin, että pahalla tuulella purat kiukkusi minuun. Se on jimitystä, että jäät negatiiviseen kierteeseen ja keksit aina uusia ikäviä asioita, joita minulle sanot.
Joudun koko ajan pelätä, että milloin tulee jokin asia, joka räjäyttää ruutitynnyrin sinussa. Se voi olla jotain mitä sanoin joskus, tahi jotain aivan muuta. Mutta minä joudun syntipukiksi mielipahallesi.
Ennen en uskaltanut sanoa takaisin, vaan nöyrästi otin itseeni, kun sinä purit mielipahaasi minuun. Se ei ole asiallista, enkä suostu olemaan hiljaa enää.
Ongelma on myös se, että kun sinä alat kiukutella (se todella tuntuu kiukuttelulta), minä menen omaan jumi-tilaan, jossa en anna minkään sanomasi osua minuun. Tämä itsesuojelumekanismi on kuin kilpi - se jää päälle ja myös estää minkään hyvän pääsyn sisään. Siksi minulla kestää aikaa toipua, enkä osaa olla lämmin ja mukava, kun pelkään seuraavaa höykytystä.
Minussa on paljon vikaa, en sitä kiistä. Mutta katsoisin, että vahvuuteni on se, etten lähde kiukutteluusi mukaan ja ala vaihtaa sanallisia iskuja kanssasi, vaan koetan kuunnella ja neuvotella, jotta tilanteen saisi laukeamaan.
Sanot, että mökötän. Se ei ole niin, vaan harrastan itsehillintää, jotten lähtisi asiattomiin syytöksiin hetken hurmassa. Minusta asiat täytyy selvittää asiallisesti, eikä se onnistu, kun olet hurjana. Siksi katson parhaaksi vetäytyä, ennen kuin tapahtuu lisää sellaista, jota ei voi perua.
Miten jatkaa? En tiedä. Koetan antaa sinulle anteeksi sen, että tilanne lähti taas käsistä. Mutta ymmärrykselläni on rajansa - en halua tällaisen kuvion jatkuvan loputtomiin. Miten saisin sinut ymmärtämään sen?
Toivoisin, että tulevaisuudessa, kun sinulla on valitettavaa, tekisit sen asiallisesti. Jos kirjoitat sen, ehkäpä ajattelet tarkemmin mikä on sanomisen arvoista, ja miten se sanoa. Ei tule ”mitä sylki suuhun tuo” -efektiä, jossa saan likaa niskaani milloin mistäkin.
Minulla on erittäin paha mieli ja harjoitan itsehillintää tosissani, jotten kiihtyisi, vaikka tuntuu siltä, että hajoan.”
Kommentit (31)
Ei, vaan nuo lepakko-heitot nyt ei missään nimessä vastaa asiallista. Toivon nimenomaan, että kommenteista saisin ulkopuolisen näkökulmaa tähän, jolle itse olen sokea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, turha toivo ilmeisesti saada kovin asiallista keskustelua. Ja miksi julkaisin hänen viestinsä: alan olla ihan loppu miettimään tätä yksin. Mutta ajattelin, että täällä kukaan ei tunne. Ap
asiallinen keskutelu = pitää olla samaa mieltä kanssasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä vaikuttaa, että kumpikin yrittää. Toinen yrittää puhumalla, toinen muulla tavalla. Ehkä eivät vaan näe sitä toisen tapaa oikein.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän se mun "vain omaan toimintaan voi vaikuttaa" -viesti tuli poistuneeksi?
Koska totta se on.
Parisuhteessa on ongelma jos molemmat eivät yritä yhdessä vaan toinen tekee, puhuu ja yrittää samalla kun "jimittää" hiljaa.
Lopun aikoja elätte jos toi kuvio ei muutu. Koettakaa viineistellä se suhde sillein että ei tule poliisit kylään ballistisen kilven kanssa niinkuin meidän naapurin lesboparille kävi.
Tuohan on ihan heteropareilla myös. Mies vaikenee ja nainen tuskastuu siihen. Ap on taatusti se naisellinen osapuoli.
Jätä se naissika, ap.
Siis olen melko tosissani,ei nyt oikein vaikuta siltä että kumppanisi osaisi ja haluaisi ottaa sinua huomioon.
Mitä se jimitys on, voisitko kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selvästi suhteen naisellisempi osapuoli. Hän taas se maskuliinisempi.
Näin miehenä sanoisin, että jos naisen kanssa haluaa olla, niin on maksettava siitä koko hinta. Annettava toiselle niin paljon huomiota kuin toinen tarvitsee voidakseen hyvin, otettava kantaa huoliin, osoitettava että välittää niin läsnäololla kuin teoillakin. On oltava läsnä siinä mitä toinen kokee, vaikkei aina ymmärtäisikään toisen tapaa kokea. Se ei ole jotain, mitä tehdään huvikseen, silloin kun jaksaa. Se on sitoumus. Nainen voi parisuhteessa hyvin, kun hän saa kokemuksen että hänet on nähty tunteineen kaikkineen.
Laittamastasi viestinpätkästä paistaa puolisosi kokemattomuus miehen asemassa olemisesta. Voin ihan hyvin nähdä itseni kaksikymppisenä jantterina ensimmäisessä parisuhteessa koittamassa selittää silloiselle tyttöystävälleni, että jos hän nyt vaan viitsisi olla hiukka rationaalisempi, niin minulla ei olisi niin paha mieli. Hävettää vieläkin. Se ei vaan mene niin. Mies seisoo vakaana kalliona, ja ottaa vastaan niitä tuntemusten aaltoja. Hän ei ylireagoi, mutta ottaa aina kantaa ja antaa huomiota. Palkinnoksi tästä hän saa onnellisen ja kiitollisen naisen, joka tuo hänen elämään oman herkkyytensä ja kauneutensa.
Eikä se miehen rooli niin helppo ole, siihen kasvetaan vuosien ajan. Mutta sitten kun sen osaa, niin palkintona on onnellinen nainen.
Kirjoitusvirhe - jumitus
Vierailija kirjoitti:
Mitä se jimitys on, voisitko kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä. Miten saada tuo toinen ymmärtämään tätä ilman että hän loukkaantuu? Siinä se peruspulma taitaa ollakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi suhteen naisellisempi osapuoli. Hän taas se maskuliinisempi.
Näin miehenä sanoisin, että jos naisen kanssa haluaa olla, niin on maksettava siitä koko hinta. Annettava toiselle niin paljon huomiota kuin toinen tarvitsee voidakseen hyvin, otettava kantaa huoliin, osoitettava että välittää niin läsnäololla kuin teoillakin. On oltava läsnä siinä mitä toinen kokee, vaikkei aina ymmärtäisikään toisen tapaa kokea. Se ei ole jotain, mitä tehdään huvikseen, silloin kun jaksaa. Se on sitoumus. Nainen voi parisuhteessa hyvin, kun hän saa kokemuksen että hänet on nähty tunteineen kaikkineen.
Laittamastasi viestinpätkästä paistaa puolisosi kokemattomuus miehen asemassa olemisesta. Voin ihan hyvin nähdä itseni kaksikymppisenä jantterina ensimmäisessä parisuhteessa koittamassa selittää silloiselle tyttöystävälleni, että jos hän nyt vaan viitsisi olla hiukka rationaalisempi, niin minulla ei olisi niin paha mieli. Hävettää vieläkin. Se ei vaan mene niin. Mies seisoo vakaana kalliona, ja ottaa vastaan niitä tuntemusten aaltoja. Hän ei ylireagoi, mutta ottaa aina kantaa ja antaa huomiota. Palkinnoksi tästä hän saa onnellisen ja kiitollisen naisen, joka tuo hänen elämään oman herkkyytensä ja kauneutensa.
Eikä se miehen rooli niin helppo ole, siihen kasvetaan vuosien ajan. Mutta sitten kun sen osaa, niin palkintona on onnellinen nainen.
Mulla on heterosuhteissa ollut sama ongelma parin miehen kanssa. Minä olen se joka on vaatinut. Pakko sanoa että jos kaksi ihmistä on niin erilaiset ajattelutavaltaan niin vaikea sitä on muuttaa. Jälkeenpäin on hävettänyt vaatimukseni mutta niinä hetkinä olisin todella kaivannut lämpöä ja huomiota enkä pystynyt odottamaan tyynesti että joskus taas tapaamme.
Ongelma on vaikea, minä pidin välinpitämättomyytenä ja kylmyytenä miehen suhtautumista. Tähän on paha antaa muuta neuvoa kuin että koeta puhua hänelle. Teidän pitäisi tavata useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä. Miten saada tuo toinen ymmärtämään tätä ilman että hän loukkaantuu? Siinä se peruspulma taitaa ollakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi suhteen naisellisempi osapuoli. Hän taas se maskuliinisempi.
Näin miehenä sanoisin, että jos naisen kanssa haluaa olla, niin on maksettava siitä koko hinta. Annettava toiselle niin paljon huomiota kuin toinen tarvitsee voidakseen hyvin, otettava kantaa huoliin, osoitettava että välittää niin läsnäololla kuin teoillakin. On oltava läsnä siinä mitä toinen kokee, vaikkei aina ymmärtäisikään toisen tapaa kokea. Se ei ole jotain, mitä tehdään huvikseen, silloin kun jaksaa. Se on sitoumus. Nainen voi parisuhteessa hyvin, kun hän saa kokemuksen että hänet on nähty tunteineen kaikkineen.
Laittamastasi viestinpätkästä paistaa puolisosi kokemattomuus miehen asemassa olemisesta. Voin ihan hyvin nähdä itseni kaksikymppisenä jantterina ensimmäisessä parisuhteessa koittamassa selittää silloiselle tyttöystävälleni, että jos hän nyt vaan viitsisi olla hiukka rationaalisempi, niin minulla ei olisi niin paha mieli. Hävettää vieläkin. Se ei vaan mene niin. Mies seisoo vakaana kalliona, ja ottaa vastaan niitä tuntemusten aaltoja. Hän ei ylireagoi, mutta ottaa aina kantaa ja antaa huomiota. Palkinnoksi tästä hän saa onnellisen ja kiitollisen naisen, joka tuo hänen elämään oman herkkyytensä ja kauneutensa.
Eikä se miehen rooli niin helppo ole, siihen kasvetaan vuosien ajan. Mutta sitten kun sen osaa, niin palkintona on onnellinen nainen.
Kirjoitin äsken kattavan vastauksen, mutta se ei ilmestynyt tähän ketjuun, varmaan joku härö bittiavaruudessa. Joka tapauksessa tuo on tiukka kysymys. Itse ainakin jouduin opettelmaan sen tietoisesti.
Kannattaa tsekata sellanen kirja jonka on kirjoittanut David Deida, ja nimi on Way of superior man. Siinä otetaan huomioon myös samansukupuoliset parit.
P.S Kirjoitin äsken kattavan vastauksen, mutta se ei ilmestynyt tähän ketjuun, varmaan joku härö bittiavaruudessa. Ny
Mitenköhän se mun "vain omaan toimintaan voi vaikuttaa" -viesti tuli poistuneeksi?
Koska totta se on.
Parisuhteessa on ongelma jos molemmat eivät yritä yhdessä vaan toinen tekee, puhuu ja yrittää samalla kun "jimittää" hiljaa.
Lopun aikoja elätte jos toi kuvio ei muutu. Koettakaa viineistellä se suhde sillein että ei tule poliisit kylään ballistisen kilven kanssa niinkuin meidän naapurin lesboparille kävi.