Boomerit torppasivat lyhyemmän työajan

Vierailija kirjoitti:

Buumerit alkaa olla kaikki eläkkeellä.

Nuorimmat buumerit täyttää tänä vuonna 71v

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen palkansaaja saisi 6h työstä 8h palkan, niin jostain pitäisi löytää jokunen ihminen paikkaamaan se nykyisiltä jäävät 2h per päivä? Eli 4 ihmisen työmäärän tekemiseen tarvittaisi jatkossa 5 henkeä? Saman työpanoksen aikaansaamiseksi tarvittaisi siis jatkossa 20% suuremmat työvoimakulut? Mistä ne osaajat löydetään, kun nytkin yrityksillä on vaikeuksia löytää osaavia tekijöitä. Yritykset olisivat konkassa kuukaudessa tuolla kuviolla. Vai oliko tarkoitus että palkkakin leikataan tuntien suhteen?

Ei vaan oikeasti 6h jaksaa tehdä suht tehokkaasti ja saisi hyvin tehtyä saman määrän töitä, kun kyseessä ei ole tuotantotyö, vaan enemmänkin asiantuntijatyö.

Minulle boomerit ovat 55-65-vuotiaita. Suomen ahnein ja narsistisin ikäluokka.

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Vierailija kirjoitti:

Babyboomerit on kyllä eläkeiässä jo.

Odottelen vieläkin sitä työntekijävajetta ja että töitä riittää kaikille

Vierailija kirjoitti:

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Juuri tämä - loistava kiteytys!

Vierailija kirjoitti:

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Et jaksa tehdä töitä 8h? Millä tavoin olet sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Babyboomerit on kyllä eläkeiässä jo.

Odottelen vieläkin sitä työntekijävajetta ja että töitä riittää kaikille

Ne työ kaadetaan jo töissä olevien niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Perseenhajuisien setämiesten fantasia: työtyötyö, minäminäminä.

Sinäkin siellä työaikana näpyttelet kommentteja vauvapalstalle, hyi hyi. Ei vaan vitsi. Toi, että olet töissä.

Oletteko sitä ajatelleet, että monella työpaikalla siihen kahdeksaan tuntiin sisältyy pitkittyneet lounaat ja juoruilu kahvitunnilla, eli se työhön liittyvä tärkeä sosiaalinen seurustelu, tärjeitä sosiaalisua kontakteja työn ohella? Jos muuttuu kuudeksi tunniksi, niin sitten tosiaan tehdään töitä se kuusi tuntia. Vartin kahvitunti. Ei tietenkään joka päivä, mutta joinain työnantaja maksaa jo 8 tunnista, vaikka porukka tekee töitä vaan kuusi tuntia. Tietenkin se, että täytyy leimata kellokortti.

Sitäkin ihmettelen, kun myös syrjäytyneet päihdeongelmaiset huutaa lyhyemmän työpäivän puolesta, kun sehän on heiltäkin pois? Ja joutuvat pian paikkaamaan työvoimapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Ihmiset on niin erilaisia, joillekin työ on nautinto ja etuus, toisille kärsimys ja välttämättömyys. Se välttämättömyys tulee siitä, että loisia ei halua muut maksaa. Pakkotyöttömyys on eri asia.

Parhaiten olen tienannut ns. verokortilla tehdessä. Tavallaan se on yrittäjänä olemista ja tulot eli työt vaihteli olemattoman ja kiireen välillä. Se epävarmuus oli syy miksi lopetin ne hommat. Kuitenkin niissä tein harvoin 8 tuntia. Hommat oli sellaisia että niitä teki sen 4-6 tuntia ja sitten piti odottaa seuraavaan päivään. Jos oli vain vesieristys niin työpäivä oli ensin ehkä tunnin ja myöhemmin samana päivänä parikymmentä minuuttia.

Enimmillään tienasin neljässä päivässä 1500 miinus verot. Huonoimmillaan ei ollut pariin kuukauteen yhtään keikkaa. Työt oli sellaisia sovitaan jonkin tekeminen ja sille hinta. Silloin en edes ajatellut montako tuntia tulee tehtyä. Tuo 8 tunnin ajattelu on todella vanhan aikaista. 

Vierailija kirjoitti:

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Monet uudet ideat synnyttävät muutosvastarintaa aluksi, mutta idea on minusta hyvä ja tarpeellinen koska monella alalla burn outit ovat ihan arkipäivää. Meidän tiimissä siihen on sairastunut jo kolme henkilöä ja neljäs sillä rajalla. Uskon että että lyhennetty työpäivä olisi antanut näillekin ihmisille vähän enemmän aikaa palautua ja silloin ei tilanne ei olisi mennyt näin pahaksi. Mutta joo, ongelma on, ainakin meillä, se että tämän alan osaajia ei ole, eikä niitä ihan helpolla myöskään tehdä. (En usko työnantajan innostuvan muutaman vuoden koulutusputkesta.) Eli pahasti epäilen että tämä unelma ei tule toteutumaan asiantuntijatyössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella boomerilla on sellainen asenne, että ihminen on syntynyt kärsimään ja töitä tekemään ja parhaiten tässä suoriutuneille annetaan kuoleman jälkeen mitali. Moni pakoilee elämäänsä ja luulee, että monella muullakin vapaa-aika on hirvittävä asia. On nalkuttavaa ja kulahtanutta puolisoa, puolihomeista rintamamiestaloa, terveysvaivoja jne. joita paetaan töihin.

Uhratkoot halukkaat elämänsä töille, mutta älkää alistako muita samalle.

Monet uudet ideat synnyttävät muutosvastarintaa aluksi, mutta idea on minusta hyvä ja tarpeellinen koska monella alalla burn outit ovat ihan arkipäivää. Meidän tiimissä siihen on sairastunut jo kolme henkilöä ja neljäs sillä rajalla. Uskon että että lyhennetty työpäivä olisi antanut näillekin ihmisille vähän enemmän aikaa palautua ja silloin ei tilanne ei olisi mennyt näin pahaksi. Mutta joo, ongelma on, ainakin meillä, se että tämän alan osaajia ei ole, eikä niitä ihan helpolla myöskään tehdä. (En usko työnantajan innostuvan muutaman vuoden koulutusputkesta.) Eli pahasti epäilen että tämä unelma ei tule toteutumaan asiantuntijatyössä. 

Mitä vaihtoehtoja työnantajalla on siinä vaiheessa, kun koko tiimi on pörnaut? Pitääköhän siinä vaiheessa vain nostaa työn hintaa ja teettää teillä senverran kuin pystytte tekemään ja silti toipumaan? Jos vaihtoehtona on uuden porukan kouluttaminen ja vuosien katkos? Joka tapauksessa pitäisi voida tehdä molemmat, eli työnantaja on nyt jo hankalassa tilanteessa jos neljän ihmisen tiimissä kukaan ei saisi lopettaa eikä uuden kouluttamiseen ole varaa.

Tilannehan on sillälailla hassu, että pitäisi samaan aikaan saada sivukuluja alas jotta voidaan maksaa suhteessa enemmän per tunti, koska kummoista pudotusta ei voida laittaa palkkoihin ilman että ihmisten talous menee sekaisin. Mutta jos työpaikkoja tulee lisää ja sitä kautta verotuloja samaan aikaan kun työttömyys- ja sairauskulut vähenevät, niin pystytäänkö keventämään sivukuluja ilman että valtiontakous hetkahtaa?

Sinänsähän pitäisi olla selvää, että nykyinen tie tulee johtamaan umpikujaan. Ostovoiman pieneneminen ja työtahdin samanaikainen kiristyminen ja työttömyyden kasvu ovat kestämätön yhtälö. Joko on mentävä perustuloon tai lyhennettyyn työaikaan. Tai joku yhdistelmä.